Vs: WU16 2011
joopajoopa sanoi:
tahdonvoima voi riittää saamaan jopa niin "surkeassa" b-tyttöjen sm-sarjassa pelanneen nostamaan tasoaan pelin aikanakin.
Muun mä ymmärrän, mutta en sitä, miksi nimität B-tyttöjen sarjaa surkeaksi.
joopajoopa sanoi:
viime vuotinen WU16 olisi pelannut tasaisen pelin sm-sarjan voittajan Wartin kanssa, voitto olisi voinut kääntyä kummalle tahansa. silloinkaan niin kauhean moni EI pelannut a-tyttöjen sm-sarjassa tai naisissa. silti joukkue pärjäsi ihan hyvin.
Kuten aiemmin kirjoitin, uskon myös tulevan B-tyttöjen Suomen mestarin voittavan toukokuussa 2011 kolme tai neljä peliä viidestä muiden joukkueiden pelaajista koottua WU16 ryhmää vastaan.
Tämän ansiosta ei kenenkään kuitenkaan kannata repiä ihokastaan. Tuo ei itse asiassa merkitse yhtään mitään. Asia nyt vain sattuu olemaan niin.
joopajoopa sanoi:
kyse on tahtomisesta: tahtooko todella voittaa sen kv pelin. tahtooko todella kehittyä pelaajana kv peleissä. tahtooko? siitä se on kyse, taito ja voima mukaanlukien.
Ah. Nyt ollaan asiassa.
Oikea asenne, palava rakkaus lajiin, intohimo lajin harjoittamiseen, kivikova tahto, nämä kaikki ovat välttämättömiä, jotta urheilija voi tulla niin hyväksi, kuin hänen edellytyksensä mahdollistavat. Yksi tavoitteellisesti korikseen suhtautuvia urheilijoita yhdistävä tekijä on nimenomaan intohimo. Se näkyy ulospäin peleissä usein tällaisen urheilijan oikeana asenteena ja kovana tahtona. Tämä ei tietenkään ole yllätys eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Kun urheilija tekee valintojaan, on urheilijan vaikea päätyä valitsemaan tavoitteellista urheilijan polkua ilman intohimoa ja rakkautta lajiin.
Kansainvälisissä peleissä pelkkä asenne ja tahto ei kuitenkaan riitä, ei mihinkään. Asenne ja tahto ei ole mikään suomalainen keksintö tai suomalaisten yksinoikeus. Euroopasta löytyy yli kymmenen maata, joiden kaikkia juniorimaajoukkueita leimaa vuodesta toiseen hurjan kova asenne ja peräänantamaton yritys, taipumaton tahto. Ei näitä vastaan pelejä voiteta sillä, että me tahdotaan enemmän. Jossain yksittäisessä tilanteessa, kahden pelaajan päätyessä kamppailemaan levypallosta suomalainen pelaaja voi toistuvastikin voittaa vastustajansa, osin juuri tahdon ansiosta. Pelien voittamiseen pelkkä asenne ja tahto ei kuitenkaan riitä.
Kansainväliset pelit voidaan kyllä aina hävitä heikon asenteen ja puuttuvan tahdon vuoksi. Silloin ei todellakaan ole merkitystä sillä, mitä pelejä kotimaan sarjassa on kauden aikana pelattu.
Asenteen ja tahdon on oltava kohdallaan, jotta kansainvälisiä pelejä voi voittaa. Asenne ja tahto, tänään ja tässä, juuri minulla, ilman selityksiä, ovat välttämättömiä, mutta ei riittäviä edellytyksiä näiden pelien voittamiseen.
Asenteen ja tahdon lisäksi tarvitaan paljon oikeanlaista kokemusta. Nyt en edes mainitse riittävää harjoittelua. Oikeanlainen kokemus tarkoittaa käytännössä hermojälkiä urheilijan hermostossa. Oikeanlaisella psyykkisellä valmennuksella näitä voidaan kyllä vahvistaa, mutta pohjalla on oltava paljon oikeita fyysisiä suorituksia. Isompia, vahvempia ja nopeampia pelaajia vastaan pelatuissa peleissä hankittuja jälkiä urheilijan hermostossa ei vaan yksinkertaisesti voi korvata millään muulla.
Jos ei tiedä, miltä se tuntuu, kun ei pääsekään nopeammastaan ohi tai jos ei pystykään ottamaan haluamaansa asemaa tai jos ei ehdikään heittää, niin sitten sitä ei vaan tiedä. Sitten nämä asiat opetellaan kansainvälisissä peleissä. Meidän maajoukkueilla ei vain oikein tahdo olla varaa siihen, että tällaisia perusasioita joudutaan opettelemaan maajoukkueen harjoituspeleissä, valmistauduttaessa arvokisoihin. Nämä ovat sellaisia perusvalmiuksia, joiden hankkiminen on urheilijoiden ja näiden päivittäisestä valmennuksesta vastaavien valmentajien vastuulla.
Myös taito, voima ja nopeus hankitaan päivittäisessä harjoittelussa kauden aikana, ei suinkaan maajoukkueen mukana. Hankittua taitoa, voimaa ja nopeutta hyödynnetään maajoukkueen harjoittelussa ja pelaamisessa. Aivan samalla tavalla kuin isompia, vahvempia ja nopeampia vastaan pelatessa hankittua kokemusta hyödynnetään maajoukkueen harjoittelussa ja pelaamisessa. Jos tämä kokemus puuttuu, ollaan heikoilla. Silloin ollaan asenteen ja tahdon varassa, eikä se enää yksin riitä.
joopajoopa sanoi:
oli kyse pelaajasta joka pelaa b-tyttöjen sm-sarjaa tai pelaajasta joka pelaa a-tyttöjen sm-sarjaa, kaikki heistä lähtevät samalta viivalta WU16 karsintoihin.
Ilman muuta.
joopajoopa sanoi:
se ei vaikuta niin paljoa, missä pelaa, mutta se vaikuttaa, millä asenteella on mukana tässä pelissä; pelaako sillä 120% vauhdilla ja voimalla b-tytöissä vai 35% taidolla a-tytöissä.
ASENNE JA TAHDONVOIMA. ne ovat ne asiat mitkä vaikuttavat, ei se missä kautensa pelaa!
Vaikka pidän ajatustasi sympaattisena ja avomielisenä, niin en voi sulkea silmiäni siihen sisältyvältä harhalta.
Pelaamaan oppii vain pelaamalla. Pelaaja oppii pelaamaan sillä tavalla ja sellaisissa peleissä, joista hänelle itselleen kertyy kokemusta. Pelaajan täytyy joutua kantamaan vastuuta, pelaajan on valitettavasti opittava moni asia kantapään kautta. Epäonnistumiset opettavat.
Jos B-ikäinen nuori pelaa B-junnujen kotimaista sarjaa, hän oppii kohtaamaan pelissä B-junnujen kotimaisen sarjan asettamia haasteita. Siinä se. Meidän B-tyttöjen sarja ei tarjoa niitä haasteita, joita tytöt joutuvat WU16 peleissä kohtaamaan. Näitä haasteita ei pidä kohdata ensimmäistä kertaa vasta maajoukkueen mukana pelatessa. Ehkä joukkueeseen voi ottaa jonkun pelaajan, jolla ei ole kokemusta kovemmista peleistä, mutta tuo kokemuksen puute pääsääntöisesti paistaa kyllä kansainvälisissä peleissä kauas. Hyvä ja taitavakin pelaaja näyttää ilman kovien pelien kokemusta vähän turistilta kansainvälisessä pelissä. Näin se vaan on, onhan näitä esimerkkejä nähty enemmän kuin riittävästi. En pidä tätä edes mielipidekysymyksenä, vaan yksinkertaisena tosiasiana.
