Vs: WU16 2011
Ja taasko alkoi valmentajan haukkuminen - niin kuin viime vuonnakin.
Viimevuotinen valmentaja kuitenkin oli juuri se, joka historiallisesti nosti WU16-tytöt A-divisioonaan Bulgariassa 2008.
Yksittäistä valmentajaa en moittisi.
Tyttöjä varmaan lohduttaa, että he voittivat Euroopan mestarin Liettuan, neljänneksi tulleen Portugalin ja kuudenneksi tulleen Ukrainan.
Jotakin ei siis ole kohdallaan.
Mielestäni tämän kesän kaikille maajoukkueille naisista alkaen on ollut tyypillistä hirveä hosuminen - parhaita pelejä lukuun ottamatta. Jos katsottaisiin attempt-tilastoja, taitaisivat kaikki pärjätä oikein hyvin. Parketilla on juostu kuin kestävyystestissä, selvästikin enemmän yrityksiä kuin voittavilla vastustajilla.
Kun ottelusta otteluun osumistarkkuus on luokkaa 20-30 prosenttia, kysymyksiä kyllä herää. Koris on äly- ja taitopeli. Miksi ei keskitytä kilpajuoksun sijaan tekemään koreja? Ovatko henkilökohtaiset osumistaidot kerta kaikkiaan hukassa, onko vikaa joukkuepelitaidoissa vai pettääkö psyyke?
Ymmärrän, että pelihuvi karkaa sen jälkeen, kun tavoitteeseen ei ole päästy. Yksi tappio siis ratkaisee aina jossakin kohtaa. Siksi juuri siihen tärkeimpään peliin täytyy osata ladata sellaista ekstraa, mitä suomalaisissa joukkueissa ei näköjään osata.
Miehet sentään voittivat viime vuonna sen jonkin esteen - toivottavasti myös tänä vuonna.
Noista All stars-valinnoista ei ole koskaan Basket.fi-sivuilla perustettu, ainakaan sellaisella aikataululla, kun ne ovat uutisia. Minusta ne ovat kiinnostavia uutisia. Kerran kaipailin parhaina palkittujen nimiä myös SM-pelien uutisiin. Olisiko niiden kertominen niin vaikeaa?
Viime vuoden 16., nyt 24.?
On paljon vaikeampaa nousta A-divariin kuin pysyä siellä.
