Vs: WU16 2013
Tärkeintä tietenkin on, että olemme selviytyneet EM kisojen finaalisarjaan - vaikka B sarjassa. Se on kuitenkin harvinaista herkkua tälle yksilökeskeiselle ajattelulle - kaikkien pitää pelata, kaikien pitää tehdä pisteitä, kaikkien pitää olla esillä. Vasta sitten on se pieni huippuurheilun vasta-alkaja jotain.
Menetys näissä kisoissa on taas niin joukkueelle, kun siinä oleville yksilöille yksi porras/ponnahduslauta matkalla aikuispelaajaksi. Ensi vuoden 98/99 joukutuvat aikamoiseen vastuuseen, kiu/jos isot siskot nyt nousevat A sarjaan, missä koulutus on vielä kovempaa. Onko meillä leiritys/ henkilökohtaisia rahkeita taistella A sarjassa. Pitää tehdä vielä enemmän töitä
!
Minä jos kukaan toivoisin näin käyvän. Mitä pitäsi tehdä, jotta jatkuvaan ylöspäin suuntauvaan tuotantoon päästäisiin ja Ruotsin kaltaiseen tyttöpuolen tilanteesen. Valmennuksellisesti varmasti olemme sillä tiellä, mutta riittäkö pelaajamateriaali? Onko meillä halukkaista pelaajia, jotka haluavat uhrata aikaansa henkilökohtaiseen kehittymiseen!? Ei se vaadi yhtään vanhempien isomääräistä kukkaroa, jos pelaaja pistää itsensä peliin, ihan kotikonnullaan ja asettaa henkilökohtaisen tavoitteen, myös urheilun/koripallon puolella hieman korkeammalle.
Ainoa asia, jossa on mentävä eteenpäin ei todellakaan ole se miten se pallo heitetään koriin. Pelaaminen vatii niin paljon muita asioita, jotka edellyttää tähän maailman aikaan enemmän urheilullisuutta ja myös tietoa itse pelistä. Se tieto ei saa olla vain valmentajien välistä salaisuutta. Myös tyttöpelaajien on opittava keskenään pelaamaan tätä peliä. Kaikille halukkaille riittää työsarkaa.
Johtajat, analyytikot, pukukoppitaiteilijat, elämän taitelijat, nöyrä duunarit. Joukkue koostuu heistä kaikista, pallopeli ei ole vain sadan tai tuhannen metrin juoksua. Siinä vähän aikaa pelaa sinä vs.minä sekä kohta he vs. me. Ratkaisevaa on silloin miten ME pelataan yhteen ja sopiiko pelaamisen roolitukset tai edellä mainitut yksilöt keskenään pelikentälle.
Puolustuksessa se on suhteellisen helposti maajoukkueenkin puitteissa saada toimimaan. Tarvitaan vain Roomalainen Falangi, jonne kukaan ei pääse sisälle, mutta siinäkin kaikkien on tehtävä oma roolinsa. Pallollisen puolusta, lähiauttaja, kaukoauttaja, sisäpuolustaja. Kaikkien on tehtävä asia samoin ja yhtäaikaa, kun pallo liikkuu. Jos pallo lentää kohti koria, jokaisen on suojeltava omalta osaltaan pääsy levypallon, koska vain pallon kanssa voimme tehdä maalin.
Sitten tulemme sinne puolelle peliä, jossa kaikki haluaisivat olla sankareita. Isoäitikin ymmärtää kun mie teen korin! Eli sinne 8] siis. Mikä on kuitenkin miun oma heittopaikka, miten voin avustaa muita niin, että pallo tule juuri miulle? Mitä pitää tehdä?
Hyökkäystaitojen kehitys vie paljon kauemmin kuin puolustustaitojen kehitys. Jos esimerkkejä ei ole lähiympäristössä on vaikea hakea mallia myös itselleen. Eli jos et näe miten peliä pelataan, et myöskään pääse kehittämään omaa pelissä tarvittavaa mielikuvitusta. Miten voin pelata tietyssä asemassa, millaisia taitoja miun
itse pitää kehittää? Jos ainoa kehityksen malli on valmentajan tai jonkun muun avustajan päässä, niin vuoren varmasti ajan metsään.
Eniten vielä tällähetkellä ajamme metsään pallon kiinniotto-/pallovastaantulotaidossa sekä syöttämisessä ja sen ajoituksessa. Nämä ovat kuitenkin nykyisenkin koripallopelin peruskulmakiviä, vaikka palloa on on niin kiva pompottaa tai heitellä. Pitää pelitaidollisesti ja joukkuetaidollisesti tietää Mitä-Missä-Milloin. On osattava lukea peliitilannetta, kuten luemme liikennettä, ettei tule törmäyksiä ja sen kautta ongelmia.
Toinen perusongelma tyttöjen pelissä on sisälle pelaaminen ja paikanottaminen ja -pitäminen siellä, johon hyvin läheisesti sisältyy jatkuva lay up heittojen ohiheitto - korinalta. Tosin Portugali ottelussa ei päästy tilastojen mukaan kuin yhteen layup heittoon.
Heitämme eniten kolmosia, mutta kolmanneksi vähiten vapaaheittoja. Pisteiden valossa puolustuksemme on 5. ja hyökkäys 11. Puolustuksen hyvyydestä huolimatta olemme puolustuslevyissä 11. ja hyökkäyslevyissä 5. Varsinkin kolmosten levyissä olemme olleet suhteellisen hyviä.
Tanska kuitekin kaadetaan ja vasta sitten murehditaan näitä kehitysaskeleita, jos ne ketään kiinnostaa.
