Vs: WU18 2010
Vanhempi e sanoi:
Näin vakavaa tämä ei ole. Pari vuotta ja näilläkin nuorilla on muut jutut mielessä. Hyvä niin!
Voi olla, että matkassa on mukana joitakin tyttöjä, jotka eivät suhtaudu urheiluun urheiluna, vaan lähinnä heiluvat mukana, kun siitä on tullut kiva tapa. Tällaiset tytöt olisivat kuitenkin aivan väärässä paikassa pelatessaan EM-kisoissa Suomen edustusasussa. Toivottavasti tällaisia tyttöjä ei ole mukana yhtään ainutta.
Suurin osa tämän ikäisistä nuorista suhtautuu korikseen paljon leppoisammin, se on aivan selvää ja väistämätöntä. Meillä on kuitenkin myös koriksen parissa kourallinen urheilijoita, jotka suhtautuvat omaan lajiinsa ja urheiluun sen parissa suhteellisen vakavasti. Tarvitaan melkoista sisäistä paloa, jotta jaksaa tehdä keskittyneesti töitä sen noin parikymmentä viikkotuntia, mitä huipulle pyrkiminen tämän ikäisiltä vaatii. Vuodessa harjoitustunteja tulee noin tuhat ja kymmenessä vuodessa kymmenen tuhatta.
Ja se omien rajojen löytäminen - tai lähelle pääsy - ottaa karkeasti ottaen tuon kymmenen tuhannen tunnin keskittyneen panostuksen. Urheilija tarvitsee lähipiiriltään paljon tukea noiden kymmenen tuhannen tunnin aikana. Moni urheilija jää vaille tuota tukea, eikä jaksa ja lopettaa. Minä toivon, että sinun lapsesi, hyvä vanhempi e, ei ole valinnut harrastuksekseen kilpaurheilua, koska sinun lapsellasi olisi epäilemättä raskaampi tie kuljettavana matkalla huipulle tai vaihtoehtoisesti koko urheilu-ura olisi pelkkää tyhjää kulissia ilman todellista omien rajojen tavoittelua.
Ja vielä kerran, varmuuden vuoksi. Koriksen rekisteröityjä harrastajia on jotain 15 ja 16 tuhannen välillä. Näistä huipulle tähtääviä, urheilijan lailla harjoittelevia nuoria on vain karkeasti ottaen, pyörein luvuin yksi prosentti, todellisuudessa tuskin aivan sitäkään. Tuon enemmistön, 99% lajin harrastajista, suhtautumisessa harrastukseensa ei ole mitään vikaa, päin vastoin. Ja vastaavasti tuon pienen urheilijavähemmistön intohimoisen suhtautumisen urheiluun ja omien rajojen tavoitteluun ei pitäisi häiritä suurta enemmistöä ja toisenlaisen valinnan tehneitä - tai näiden vanhempia. Motiivit harrastukselle ja omalle ajankäytölle harrastuksen parissa ovat erilaiset.
Maajoukkueet ja maajoukkueiden arvokisat ovat tapahtumia tuolle pienelle urheilijavähemmistölle. Maajoukkueurheilijoiden tekemisiä ja tekemättäjättämisiä ei mitata samoilla mittareilla kuin tuon suuren enemmistön tekemisiä. Jokainen maajoukkueurheilija, joka on EM-kisoissa 18-vuotiaana ja jolla on "muut jutut mielessä" kahden vuoden kuluttua, on ollut väärä valinta noihin 18-vutiaiden kisoihin, hukkaan mennyt investointi. Eikä väärissä valinnoissa ja hukkaan menneissä, turhissa investoinneissa ole mitään hyvää.
Kohta pelataan. Toivottavasti myös urheillaan.
