Laajemmassa mittakaavassa, siis jos puhutaan muustakin kuin peluutuksista ja seteistä, valmentajanvaihdos lienee tuonut Bullsin pelitapaan kaksi merkittävää muutosta.
Hoiberg oli tunnetusti hyökkäyspeliin panostava valmentaja ja tuossa "run and gun" hengessä ideana kaiketi oli vain skorata maksimaalisesti pitäen yllä kovinta mahdollista vauhtia. Ei mitään, jos vastustaja tekee 120 pistettä jos itse tekee 130. Pelaajilla (ainakin useilla) oli vihreä valo nakata pallo ilmaan heti kun siltä tuntui - josta tietty osin seurasi se, ettei mm. Markkanen saanut palloa ihan niin paljoa kuin olisi hyväksi ollut.
Boylenin eka muutos oli panostaminen puolustukseen - siksi varmaan Jabarikin siirrettiin pois pelaavasta kokoonpanosta. Kun pudottaa kahdenkymmenen miltsin pelaajan penkin päähän koska tämä ei tsemppaa tarpeeksi puolustuksessa, lähettää takuulla viestin jokaiselle muulle pelaajalle, että tässä jengissä pysyäkseen on pakissa tästä lähtien annettava kaikkensa.
Toinen muutos on ollut, että hyökkäysten vauhti on pudotettu toiseen ääripäähän (Bulls taitaa johtaa hyökkäysajan päättymis -virhetilastoja Boylenin aikana). Hoibergin vauhtipeliin olennaisesti liittyneet hurjat pallonmenetysmäärätkin on laskeneet merkittävästi, joukkue on ottanut parempia heittoja ja niitä on jopa pystytty hiukan ohjaamaan niille pelaajille, joille niitä on sovittu ohjattavan - sen sijaan, että jokainen roiskisi palloa ilmaan milloin sattuu.
All fine and dandy siis?
No ei ihan. Boylenin lähestymistapa on ymmärrettävä, mutta ei välttämättä viisas pidemmällä tähtäimellä.
Pelin hidastamisella saadaan kyllä vähennettyä lyhyellä tähtäimellä nuorten ja kokemattomien pelaajien mokia, mutta oppivatko näin koskaan nopeampaan peliin jota kohti koko NBA on kuitenkin jossakin mielessä menossa koko ajan? Ja tietenkin: onko joukkueessa sellaista talenttia jota tuollainen hidas peli edellyttää: huippuheittäjiä, syöttäjiä ja kivenkovaksi organisoitu puolustus?
Btw. Moni Wendell Carter Jr:n fani on myös kauhuissaan Boylenin peluutuksesta. Alkukaudesta Hoibergin peluutuksessa Carter väläytteli myös offensiivista osaamistaan, mutta nyt mies laitetaan useimmiten painimaan yksin vastustajan isoja vastaan (sekä paikkaamaan muiden virheitä) ja hyökkäyksessä Carteria sitten lähinnä seisotertaan kaarella. Eikä nuoren miehen tilannetta helpota se, että tuomarit puhaltaa Carterille "rookie-ekstra"-virheitä ihan tolkuttomasti: aina kun on pienikin kontakti jonka toinen osapuoli on Carter Jr. lätkähtää virhe Carterille. Frustraation näkee miehen naamalta jokaisessa pelissä.
