- Viestejä
- 168
Päivitystä Laurin 20/10 keskiarvolaskuriin..
Laurin aivot on jo lähtenyt loman viettoon tai ainakin peli siltä näytti. Hirveästi ei Lauria näyttänyt peli kiinnostavan.
Tämä peli oli muutenkin hyvä esimerkki siitä miksi Bulls:lla on vielä pitkä matka playoff joukkueeksi. Kaksi neljännestä pysyttiin mukana, kun molemmat joukkueet pelasivat tyypillistä NBA runkosarjapeliä, jossa ensimmäinen puoliaika kruisaillaan. Kun kolmannella neljänneksellä Clippers vaihtoi korkeamman vaihteen päälle, sekä hyökkäyksessä, että puolustuksessa niin Bulls tippui kyydistä. Hyökkäyksessä jouduttiin ottamaan vaikeampia heittoja ja puolustus, no se ei koskaan hyvää ole ollutkaan. Se, että Bulls:lla on Helmi/Maaliskuussa NBA kuudenneksi tehokkain hyökkäys ei paljoa auta, jos puolustus on toiseksi heikointa. Jos Bulls pystyy päästämään reilu 5 pistettä vähemmän ensi kaudella per peli ja pitämään hyökkäyksen samalla tasolla niin sitten voidaan puhua playoff mahdollisuuksista. Mutta juuri nyt Bulls tippuu kolmannella neljänneksellä lähes kaikkien kyydistä.
Oli kyllä taas karmeaa paskaa. Silmiin sattuu yhä.Hatun nosto niille jotka jaksaa enää katsoa näitä bullsin maaliskuun pelejä.
Ei se kyllä ollut tiukkaa edes viittä minuuttia. Jos Raptors olisi peluuttanut aloitusviisikkoa, niin ero olisi ollut 35+ pistettä. Mutta Rapsin jätkät istuivat penkillä käytännössä koko toisen puoliajan. Lopun 9 pinnan ero ei kerro oikein mitään tuon pelin tasoerosta.Bulls ottaa turpaansa Torontossa lukemin 112-103.
Bull onnistui ihan kelvollisesti pitämään Torontoa tiukilla häviten lopulta vain 9:llä pinnalla vaikka ennakko-odotuksissa oli yli 20-30 pisteen tappio.
Eikä se Boylenkaan sinne ketään missään tankkaustarkoituksessa erikseen laittanut - ei vain ollut ketään muita. Se on sitten eri asia onko Dunnilla, Porterilla ja LaVinella kuinka pahoja vammoja vai olivatko sivussa enemmän sen takia, että ei järkeä ollut heitä peluuttaa.Laurin sairastuttua erätauolla Boylen laittoi koko loppupelin ajaksi kentälle tankkausviisikon jossa pelasivat pääsääntöisesti G liiga miehet Brandon Sampsonin johdolla ainoa avauksen jätkä tuossa rotaatiossa oli Robin Lopez.
Kausi ohi, mitä sitten seuraa?
Kun tässä on käytännössä Chicagon kannalta kausi ohi ja suurin mielenkiinto alkaa siirtyä Draftiin ja sitä kautta ensi kauden joukkueeseen (ja kauemmaskin tulevaisuuteen), katselin tuossa Bullsin sopimustilannetta hiukan näitä silmälläpitäen.
Jos tämä kausi katsotaan jo pelatuksi, Bullsilla on käytännössä kolmen pelaajan kanssa diili seuraaviksi kolmeksi kaudeksi. Zach LaVinella on suora kolmen vuoden soppari. Wendell Carter Jr.:lla sekä Chandler Hutchisonilla on vuoden sopparit ja sitten kaksi joukkue-optio kautta. Kolmen vuoden päästä LaVine on vapaa agentti, mutta Carterin ja Hutchisonin sopparit päättyvät rajoitettuun vapaaseen agentuuriin, eli Bulls voi vielä tuolloin kesällä 2022 mätsätä kenen tahansa tarjouksen kavereista. Eli mikäli Bulls vain niin haluaa, tuo kolmikko nähdään Bullsissa vähintään seuraavat kolme vuotta.
Bullsilla on myös kahden vuoden sitoumukset kolmen pelaajan kanssa – tosin kaikilla hiukan erilaiset. Cristiano Felicion onneton soppari tosiaan jatkuu sellaisenaan vielä seuraavat kaksi kautta. Koska siitä eroon pääseminen edellyttäisi periaatteessa jonkin assetin antamista korvaukseksi, täytynee vain toivoa, ettei Bulls joudu palkkakatto-vaikeuksiin sen vuoksi ensi tai seuraavalla kaudella. Markkasen ja Porterin sopimukset kattavat ensi kauden. Sitä seuraava 2020-21 kausi on sitten Markkasen kohdalla joukkue-optio ja Porterin kohdalla pelaaja-optio. Kummatkin optiot luultavasti toteutuvat. Markkasen diiliä jatketaan, koska Lauri halutaan pitää Bullsissa (ellei nyt sitten jotakin radikaalia tapahdu) ja Porter halunnee jatkaa itse, koska mies tuskin saa yli 27 millin tarjousta mistään vaikka pelaisi ensi kauden erinomaisesti.
Olettakoon siis, että seuraavat kaksi kautta Bullsissa pelaavat Zach LaVine, Wendell Carter Jr., Lauri Markkanen ja Otto Porter Jr. Tätä voisi mielestäni kutsua nyt Bullsin ytimeksi, ainakin tuon parin vuoden ajan. Oletan myös, ettei Bullsilla ole suurta hinkua myydä Hutchisonia minnekään (hyvä kauppatarjous voi tietty muuttaa tämän) ja toivon, että mies jatkaisi ensi kaudella siitä mihin tämä kausi jäi eli hyvällä otteella. Felicio roikkunee jengin mukana vielä ensi vuoden, mutta eritoten jos Bulls nostaa tasoaan ensi kaudella, pidän ihan mahdollisena, että Felicio ostetaan sopparistaan ulos sen viimeiseltä kaudelta.
katso liitettä 569
Sitten tullaankin spekulaation kannalta kiinnostavampiin ensi kauden diileihin.
Bullsilla on nyt ensi kauden kattava diili kolmen pelaajan kanssa ja jonkinlainen alustava diili kahden muun kanssa. Kaikki viisi ovat ensi kauden jälkeen rajoitettuja vapaita agentteja, eli Bulls voi halutessaan mätsätä muiden tarjoukset kaikkien kohdalla kesällä 2020 (mikäli päätyvät ylläpitämään sopparit ensi kaudella).
Kris Dunnin ja Denzel Valentinen ensi kauden joukkue-optiot lunastettiin viime syksynä ja Antonio Blakeneyn kanssa tehtiin viime kesänä suora kahden vuoden soppari. Sopimus ensi kaudeksi on siis kaikilla kolmella olemassa. Ei ole kuitenkaan ihan varmaa, pelaavatko kaikki kolme ensi kaudella Bullsissa.
Timothy Luwawu-Cabarrot’n kanssa Bullsilla on joukkue-optio ensi kaudesta mikä seuraa suoraan LW:n sopparista joka ostettiin OKC:sta. Shaquille Harrisonin sopimuksesta löytyi sen sijaan hiukan ristiriitaista tietoa. Spotracin mukaan Harrisonin diili oli kaksi vuotta, joista ensi kausi olisi ”non-guaranteed” (eli weivattavissa), kun taas Basketball Reference sanoo vain, että Harrisonin diili keväällä -18 Sunsin kanssa oli ”multiyear” (siirtyi Bullsiin syksyllä -18), mutta Bullsin diililistassa ensi vuoden kohdalla on tyhjä sarake. Kumpaankin pelaajaan ilmeisesti pätee kuitenkin, että mikäli Bulls niin haluaa, kumpikin voi jatkaa Bullsissa ensi kaudella (eli mikään muu joukkue ei voi ”napata” niitä Bullsin nenän edestä). Bullsilla ei toisaalta ole myöskään mitään velvollisuutta pitää kumpaakaan näistä kahdesta.
Denzel Valentine saanee mahdollisuuden pelata ensi kaudella, mikäli paikat ovat kunnossa. Valentinessa voisi hyvinkin olla potentiaalia pelata jopa kohtuu kovassakin joukkueessa (kolmoset, pelinluku, kohtuullisen hyvä puolustus, syöttö-potentiaali). Luwawu-Cabarrot saattaa olla myös ensi kauden rosterissa, eritoten jos Bulls ei täydennä isojen miesten osastoaan Draftissa: sen verran kohtuullisesti (joskaan ei häikäisevästi) mies pelasi nelospaikkaa tänä keväänä.
Blakeneyn kohtalo on kiinnostava nähdä – ja kietoutuu mielestäni aika pitkälle myös Shaquille Harrisonin tilanteeseen. Blakeney voi repiä G-liigassa 50 pinnaa per peli, mutta NBA:ssa mies on kyllä lähinnä turhake jonka tunnelivisiomainen ”saan pallon, minä skoraan” -asenne lähinnä heikentää joukkuetta. Harrison sen sijaan on selvästi ollut mies Boylenin mieleen – eikä Harrison ole suinkaan ollut niin huono kuin kovimmat kriitikot kenties haluaisivat nähdä (yleinen hustle, vauhti ja ajot on aika kovia), mutta ei miehestä kyllä myöskään ole menestyvän joukkueen avauskentälliseen, tuskin edes kakkosen vakiopelaajaksi. Toisin kuin Blakeney, Harrison voi kuitenkin pelata kumpaakin takakentän paikkaa – Blakeneystä ei pelintekijäksi ole.
Isoin kysymysmerkki tietty roikkuu Kris Dunnin pään päällä (ja sillä on seurauksensa myös mm. Harrisoniin): vieläkö Dunnille annetaan mahdollisuus näyttää vai onko ne näytöt jo nähty? Ja kuinka huonona Bullsin takamiestilannetta ylipäänsä pidetään joukkueenjohdossa? Ei ole lainakaan mahdotonta, että Bulls käyttää korkeamman Draft-pickinsä pelintekijään ja sen lisäksi laittaa liikenevät dollarinsa kesän vapaiden agenttien markkinoilla konkaripointin hankintaan. Jos näin käy, ei vain Harrison, vaan myös Dunnin pelipaikka voi olla liipaisimella.
katso liitettä 570
Ja sitten on vielä sopimuksettomiakin pelaajia… mutta lähtevätkö kaikki muille maille?
Robin Lopezin sanottiin ennen trade-deadlinea halunneen pelaamaan johonkin mestaruuskandidaattiin (lähinnä kai huhut vei Golden Stateen) koska Bulls kuitenkin tankkaa ja soppari on lopussa. Bulls ei päästänyt miestä mihinkään ja RoLo onkin sen jälkeen pelannut elämänsä kevättä (osin, mutta vain osin, myös siitä syystä, että monet muut ykköspelaajat on sittemmin siirtyneet lasarettiin).
Aiemmasta tiedetään RoLon usein aleviivanneen sitä, miten hyvin hän viihtyy perheineen Chicagossa. Bulls-fanit tunnetusti rakastavat miestä yli kaiken ja ilmeisesti mies on varsin tärkeä palanen myös joukkueen pukukoppia – asian jonka myös joukkueenjohto näkyy tunnustavan. En siis pitäisi ihan mahdottomana ajatuksena, että RoLo tyytyisi johonkin nykyistä merkittävästi pienempään soppariin (se lie pakon sanelemaa, pelasi ensi kaudella missä tahansa) ja jäisi Bullsiin mentoriksi ja kakkossentteriksi (ja mahdollisesti suuremppaankin rooliin).
RoLo on ensi kesänä rajoittamaton vapaa agentti, eli mies tekee mitä lystää. Edessä lienee joka tapauksessa palkanalennus, mutta syntyykö miehen palveluksista kilpailua, entä riittääkö RoLolle se peliaika tai tavoitetaso joita Bullls pystyy tarjoamaan?
Rajoitetun vapaan agentin statuksella Bullsista vapautuu ensi kesänä kolme pelaajaa: Ryan Arcidiacono, Wayne Selden ja Walter Lemon Jr. Kaikkien jatko on käsittääkseni täysin auki tällä hetkellä.
Ryan Arcidiacono on ollut eritoten edistyneiden statsien mukaan yksi joukkueen parhaista pelaajista ja silmäkin sanoo, että Arcidiaconon koris IQ on joukkueen parhaita, mies on joukkueen paras pelintekijä / syöttäjä ja puolustaakin terrierrin lailla. Kokoa ja ulottuvuutta on toki kovin vähän ja korintekouhkakin voisi olla isompi. Arcidiaconon mahdollinen jatko Chicagossa lie kiinni siitä, miten isoa remonttia Bulls kaavailee takalinjoille – tai tarjoaako joku muu jengi Arcille sen verran hyvää sopparia, ettei Bulls halua nokittaa.
Wayne Selden tuli Bullsiin lähinnä kaupanpäällisenä, mutta on mahdollisuuden saatuaan osoittautunut todellakin pelimieheksi – ei minkään huippujoukkueen avauskentällisen pelaajaksi, mutta hyväänkin joukkueeseen mahtuvaksi kakkoskentän roolipelaajaksi.
Seldenin ongelma on toki pelipaikka: mies pelasi tällä kaudella Bullsissa lähinnä kolmosta johon Bullsilla on luultavasti laittaa ensi kaudeksi sekä Porter että terve Hutchison. Toisaalta Seldeniä pidetään monissa listauksissa ensisijaisesti kakkosena ja se on ollut käsittääkseni miehen aiempi ykköspelipaikka. LaVine on toki Bullsin ensisijainen kakkospaikan pelaaja ja ainakin Valentine ja mahdollisesti Harrison / Blakeney tulee skabaamaan tuosta pelipaikasta. Itse laittaisin kyllä Seldenin kakkoskentällisen kakkoseksi (tai SG/SF paikkojen jaetuksi kolmosoptioksi, mikäli Valentine pelaa hyvin ensi kaudella), mutta enpä ole sen enempää GarPax kuin Boylenkaan.
Ihan loppukauden ylläri on ollut aluksi kymmenen päivän sopparilla Bullsiin hätäsignauksena hankittu chicagolaissyntyinen Walter Lemon Jr. (on tunnettua, että Bullsin Front Office rakastaa ”oman kylän poikia”). Walter Lemon kiitti pelaamalla pari ekaa peliään erinomaisesti ja sai muutettua 10 päivän diilin loppukauden diiliksi. Parin pelin perusteella on vielä aika aikaista alkaa esittää veikkauksia miehen tulevaisuudesta, mutta jos jatkaa tuolla tahdilla, Lemon voi hyvinkin pelata itsensä ainakin kandidaatiksi Bullsin ensi kauden pointti-spekulaatioihin – vähintäänkin kilpailemaan pelipaikasta Harrisonin ja Arcidiaconon kanssa.
Pidän tosin edelleen todennäköisenä, että Bulls hankkii ainakin yhden pointin Draftista (toivottavasti sen ykköskierroksen varauksen) ja palkkaa sen lisäksi jengiin konkaripointin. Jos näin käy, on selvää, että aika monelle edellä spekuloidulle takamiestarjokkaalle tulee lähtö.
Ja entäs Jim Boylen?
Mutta mitäs sitten jos / kun Bullsille tärähtää draft lotossa jättipotti ( 1 picki) jolla varataan Zion Williamson ( joojoojoo tiedetään ettei välttämättä Bullsiin päädy)