Vs: Detroit Pistons 2012/2013 - Kaksi Tornia
Arg. EI Jenningsiä, armoa.
---
Yrittänyt tässä päästä kartalle. Tuo Lowen artikkeli oli hyvä, vaikea argumentoida vastaan. Ehkä hiukan positiivisempi olisin Monroen suhteen puolustuspäässäkin, kun Drummondista alkaa olla tukea kasvavissa määrin. Spekuloinnin puolelle nämä eri mieltä olemiset tietysti menevät.
Heittävä kolmonen ja Billups, mä tykkään näistä liikkeistä. Pelillisesti Billups voi olla jo melkoisen kauhea, mutta ottakoon huonoja kolmosia, jos sitä johtajuutta löytyy. Ja kyllä nostalgia puree, mukana roikkuvat seuralegendat nostavat kiinnostavuutta takuuvarmasti.
Raptors ja Hawks sattumoisin olivat niitä mun "nuorina ja kehittyvinä" seurattavia joukkueita. Kummastakin nyt tuli mitä tuli, mutta näihin pariin Detroitiin eksyneeseen hiihtäjään sai tuntumaa. Villanuevaa seurasin aika tiiviisti tulokasvuodesta lähtien. Oli hyökkäyspään lahjakkuus, pehmeää tatsia ja pallosilmää löytyi. Skoraaja, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hyvä ottamaan tarvitsemaansa määrää heittoja. Yleinen laiskuus ja kirsikanpoiminta vaivasi, ja homman muuttuessa vähemmän hauskaksi kaveri löi läskiksi. Parhaimmillaan karvattomasta ilmiöstä olisi voinut kuoriutua ehkä joku skoraava isojen minuuttien penkkimies tai muu köyhälistön Antoine Walker. "Omaan" tiimiini en tämän profiilin pelaajaa olisi mielelläni ottanut.
Smith taas parhaimmillaan on ollut hyvinkin mieleni mukainen likaisen työn puurtaja. Tekee näitä töitä ja paljon, hyvillä fyysisillä työkaluilla. Homma menee ketuilleen siinä vaiheessa, kun hyökkäyspään roolia tulee liikaa. Tätä roolia mies on tietenkin oivaltavasti vaatinut lisää. Mentaalipuoli on muutenkin hiukan ailahteleva, ja hyötyisi pelin kypsymisestä ja perusasioiden kunnioittamisesta etenkin nyt atleettisuuden rapistuessa.
