Vs: Eteläinen II-divari
KaHe-Petäjä 70-82 (21-21, 18-20, 14-25, 16-15)
Kartanon Herrat saivat ennakkohuhuista huolimatta kasaan aika leveän kokoonpanon viime sunnuntain otteluun. Varsinkin kun presidentti Laiho oli varmuuden vuoksi hommannut paikalle kolme ToPon A-junnua paikkaamaan rosterin pahimpia aukkoja. Siis ainakin teoriassa.
Käytännössä mestoille laahusti aivan vihoviime tingassa suhteellisen nuutunut ja sekalainen seurakunta. Heikkilä meinasi saada slaagin jo lämmittelyssä. Tämän lisäksi Hämäläisellä ja Poropudaksella painoi eilinen aika pahasti jaloissa. Väinölä tuli paikalle myöhässä ja ilman kenkiä, mutta onneksi coach Laaksolta löytyi jalasta jotkut Natelle pari numeroa liian pienet tossut pelikengiksi. Pressan lupailemat kolme A-junnua kutistuivat kahteen ja nämäkin olivat ottelun alkaessa Kisiksellä ottamassa lämpöä ja feelistelemässä varmaa luovutusvoittoa. Onneksi coach Laakso luotti KaHe-prospektien taattuun viehätysvoimaan ja soitti jollekin random valmennettavalle tytölleen, jonka ystävättäreltä Joelin numero sitten löytyi. Tämän aineiston perusteella siis ainakin puolilla pääkaupunkiseudun tyttöjunioreista on tämän "KaHe-hurmarin" numero.
Junnut tulivat paikalle siis kesken ottelun, eikä heille keretty sanomaan edes "hei", esittäytymisestä ja kuvioiden läpikäynnistä nyt puhumattakaan. On muuten aika jännä tilanne huomata ekassa skriinitilanteessa, ettei joukkuetoveri sitten puhukaan suomea! "Varo selkä! ... I mean, are you ok? ... There you go, walk it off, walk it off."
(Billy Harjula päätti sitten puhua täysin suomenkielisellekin vahvistukselle toisella puoliajalla englantia, mikä herätti porukassa tiettyä hilpeyttä.)
Kaiken kaikkiaan Herrat olivat siis sekoilleet jo ennen ylösheittoa sen verran, että oli ihme, että kentälle saatiin avaukseen tasan viisi pelaajaa. Allekirjoittaneelle tuli tässä vaiheessa selväksi, että sekoilu ei tule välttämättä vielä tähän loppumaan. Myös joidenkin joukkuetovereiden ilmeistä näki, ettei tällainen perseily ollut sitä, mitä he olivat ottelutapahtumasta tulleet hakemaan.
Ottelun ensimmäinen erä alkoi Kohilan ja Toiviaisen kilpa-ammuskelulla kavereiden skooratessa ottelun ensimmäiset kahdeksan pistettä. Ei liene yllätys, että kaverukset myös puolustivat toinen toistaan. Ekalla jaksolla Hohteri taisteli hyökkäyslevyissä ja paiskoi seitsemän pinnaa, minkä Nyman kuittasi kahdeksallaan (kaksi kolmosta tähän vaiheeseen). Herrat kävivät jo muutaman pisteen johdossakin, mutta ekalle tauolle mentiin tasalukemissa.
Toisen erän ensimmäinen puolisko vedettiin vielä tasatahtia, mutta sitten Petäjän Koukkupolvet totesivat Herrojen perässä juoksemisen riittävän ja siirtyivät Pahamaineiseen Makaavaan Paikkaan, joka sotki kentällä olleen Herra-viisikon konseptit totaalisesti. Tällä ennalta-arvattavalla taktisella oivalluksellaan Petäjä karkasikin sitten puoliaikaan mennessä yhdentoista pisteen karkumatkalle, lähinnä Rautajoen ja Toiviaisen onnistumisilla. Muutenkin Petäjä laittoi illan aikana poustissa huolella höylätyt feidarit lähes sataprosenttisesti sisään (ts. prosentti oli 95% korkeampi kuin Herrojen layupeissa).
Toinen puoliaika oli suhteellisen ponnetonta väännönyrittämistä, eikä Herrat saanut aikaiseksi oikein minkäänlaista runia, jolla erosta olisi nakerrettu pisteitä pois. Tästä syntyi tiettyä turhautumista, joka näkyi eräiden pelaajien otteissa ja ratkaisuissa. Hetkittäin yritettiin vapauttaa "ovelilla" syötöillä täysin varattuja joukkuetovereita ja toisaalta kokeiltiin vielä kerran, josko se heitto kuitenkin putoaisi vaikka vähän vaikeammastakin paikasta. Kun palloa ei saatu sisään, sisäpelaajat siirtyivät pallon perässä pois korilta, ja toisaalta pallolliset pelaajat pakottivat omia ratkaisuitaan.
Herrojen hyökkäyksen toivottomuutta kuvasi parhaiten allekirjoittaneen leikkaus highpoustiin hyökkäysajan tikittäessä vimmatusti takaraivossa. Petäjän paikkaa vastaan pallo tulee suhteellisen kovalla voimalla takaisin, jos ei huomaa kuolleessa kulmassa seuraavaa kaksmarkkasta! (Ilmeisesti kyseessä oli Rautajoki?)
Viimeistään Herroilta lähti pelifeelis, kun Nyman otti ottelun toisen korikimaransa kolmannella jaksolla ja paukutteli puolustajien estelyistä huolimatta kymmenen pinnaa lähes putkeen ja lähes virheettömällä tarkkuudella.
Turpiin tuli, eikä selittelylle ole sijaa, mutta jotenkin Herrojen touhusta paistoi läpi, että voitto oltiin valmiita antamaan vastustajalle jo ennen ottelun alkua. Jos joukkueen on tarkoitus jatkaa palloilua M2D:ssä vielä tulevaisuudessakin, tällaiseen ajatteluun on tultava muutos ja todella pian... Viimeistään ennen ensi sunnuntain Porvoon reissua!!!
Pistemiehet:
KaHe:
Kohila 17 (samaa vanhaa samaa vanhaa), Hirvonsalo 13 (osui paremmin kolkilta kuin korinalusnostoissa), Hohteri 10, Harjula 6 (kuten aina, veti Herroista aivan ehdottomasti parhaalla asenteella, kiitokset siitä), Joel Heinikoski 5 (haki vielä hieman paikkaansa aikuisten ympyröissä, varsinkin kun Wuorenjuuri yritti putsata 16-vuotiaan junnun kellon puolessa kentässä), Vladimir Chepurnoy 5 (gave a good effort against stronger and more experienced opponents), Venhola 5 (tavallisuudesta poiketen vaparityöskentely oli jotain aivan järkyttävää), Hämäläinen 5 (edellisillan juhliminen saattoi näkyä Hakin heittotarkkuudessa), Poropudas 2 (ei mitään käsitystä korinteosta, ropsit ja selkääntaputukset kuitenkin Hemdahlilta lainatusta irtopallosta!), Väinölä 2 (juoksi muutaman kerran ihan lujaa), Heikkilä 0 (aivan totaalisen pihalla, siis oikeasti aivan totaalisen pihalla, ... ottelun missanneilla ei oikeasti voi olla mitään käsitystä kuinka kahvilla Hebe oikeasti olikaan!)
Petäjä:
Nyman 18 (NYMAN!!! oli kova), Rautajoki 18, Ropponen 16 (pääsi muutaman kerran laukomaan vastapalloon siniviivalta), Toiviainen 15 (ei kovinkaan suuressa roolissa tällä kertaa, teki kuitenkin "sellaiset rutiiniviistoista"), Jusa Manner 7 (ei välttämättä ihan niin nopea kuin pari vuotta sitten), Wuorenjuuri 4 (... ööh... sama!!!), Schulman 2, Jukka Hemdahl 2, Suuraho 0 (ilmeisesti kipeänä, veti vain kapean cameon ottelun periaatteessa ratkettua, jalassaan irvokkaat punaiset pelikengät)