Vs: Eteläinen II-diva
itäpuoli sanoi:
Olisi kyllä kaivannut WB:n poikien raporttia Pantterit-pelistä. Taisi kuitenkin olla ensimmäinen(?) kerta, kun ainoastaan noin 15 kertaa laajemmalta alueelta junnunsa keräävä naapuriseura (ympärysseura?) kaatui ihan sarjapelissä. Eikös siellä Roihikan Alepassa ollut kuitenkin vain yksi ryöstäjä, vaikka tuntomerkit sopivatkin pelottavan hyvin melkein kaikkiin WB:n pelaajiin (suomea puhuva, pituus 175-180 cm, hieman partaa)?
Täältä tulee ns. "raporttia". Pantteri-voitto saattoi tosiaan olla ensimmäinen miesten sarjapeleissä (edarit vs edarit -peleissä), ainakin nyt ns. TSS:n aikakaudella. Ykkösdivarikausilla oltiin muistaakseni joka pelissä kyllä parempia, mutta aina homma kusi reisille jostain meistäjohtumattomista syistä (puolueelliset tuomarit, huonot korit, silmittömän huono tuuri, Kekkonen laittoi hirveän määrän off-balance-jumppereita mukiin neljännessä q:ssa mun naamaan, aurinko paistoi silmiin jne.). Eli kyllä tämä voitto oli todellakin jo "long overdue". Jännä muuten, että aina kun WB alkaa vakiinnuttamaan paikkaansa sarjataulukon kärjessä, niin alkaa nousemaan esiin nämä Itä-Helsingin kioskiryöstöt...
hamahakkimies sanoi:
Wartti piti Passen tähtikimaran 56 pisteessä ja lähtee to-odella mielenkiintoisista asemista ensi sunnuntain Pantterit-otteluun. Tätä lähemmäs NBA:n edelliskauden finalistien joulupäivänkohtaamista ei voi Suomi-koriksessa oikeasti päästä.
-Jos oli taas odotukset korkeat tämän paikallis-derbyn suhteen, niin ei ottelu kyllä pahasti pettänyt. Kutkuttava Bulls-Knicks -atmosfääri vallitsi jo alkulämmittelyn aikana, ja normaali paskanpuhuminen loisti poissaolollaan ainakin Wartin puolella. Edes Pantteripaidassa esiintyneiden vanhojen joukkuetovereiden kanssa ei yllytty juuri varautunutta small talkia intiimimpään kanssakäymiseen. (Where friends becoming foes happens). Heti aloitushypystä lähtien kentällä oltiinkin sitten mielessä vain yksi asia - tuplawee. Yhtä suuri tunteita (ja yhtä selkeästi kymmenien metrien päähän näkyviä törkeitä hand checkejä) ei Itä-Helsingin jumppasaleissa olla toteuttu näkemään muualla kuin kutosluokkalaisten päätösdiscoissa. Miestä otettiin kuin Hartwall-areenalla ja continuationissa rikottiin ihan estotta (Where "Räsänen Rules" happens).
Disclaimer: Varsinaisen pelin tapahtumista en valitettavasti taaskaan pysty hirveällä tarkkuudella raportoimaan, sillä poikkeuksellisesti jouduin itsekin osallistumaan varsinaiseen pelaamiseen, ja kun pelaaminen tuntuu samalta kuin moottoritiellä vastakarvaan ajaminen niin tarkkuus väistämättä vähän kärsii. (Rivien välistä voi lukea myös, että Wartti oli varsin vajaalla miehistöllä pelissä. Poissaolijat olivat onneksi isosta päästä, joten sinänsä paikkaajien löytäminen ei ollut ongelma)
-Ottelu alkoi Panttereiden osalta oikeastaan juuri niinkuin WB:n leirissä pelättiinkin. Kissapedot eivät (ilmeisen tottuneina) olleet häkeltyneet alkulämmittelyn aikana soineesta musiikkista tai ihan helvetin epämukavista koreista, vaan tulivat heti ensimmäisestä hyökkäyksestä lähtien skarppeina ja valmiina korintekoon. Vaikka Wartin scouting ei aina olekaan ollut ihan terävimmillään, niin täytenä yllätyksenä ei voinut tulla se että Räsänen tykkää heittää ja haluaa päästä "flowhun" heti alusta lähtien. No, Jonne "tuli ulos heittäen" ja laittoi pari kolme jumpperia mukiin Warttilaisten ihmetellessä että heittääpä kaveri hanakasti. Onneksi Jonnen viilennyttyä suht nopeasti Pantterit ei oikeastaan koko loppupelissä löytänyt "go-to" -kaveria joka olisi vähänkään luotettavasti laittanut jiitä naruihin. Alun jälkeen joukkueen näkyvin hahmo oli selvästi Kujala, jonka all-around gamelle ei tahtonut löytyä pysäyttäjää millään. Kolmonen jää ehkä esteettisesti vähän Shawn Marionin vastaavasta, mutta sisään sekin meni kun tarvittiin.
-Jos oli Panttereiden hyökkääminen takkuista, niin sitä se oli myös Wartilla. Tai muodostakaa itse omat johtopäätöksenne lauseesta "Ilman Finelliä Wartilla ei olisi ollut
hitaissa hyökkäyksissä minkäänlaisia aseita.... Täysin selittämättömästi Tumppi heitti heti pelin alusta lähtien kolmosia ihan sen oloisena, että osaisi niitä heittää, ja laittoi varmaan kolme ekaa pussiin. Luultavasti ensimmäisestä viidestä neljä sisään. Ei välttämättä tunnu mitenkään ihmeelliseltä suoritukselta aloittavalle pointille, mutta.. no.. M2D-fanaatikot tietävät minkä takia tuo oli yksi koko alkukauden odottamattomimmista tapahtumista. Kolmosien lisäksi Tumppi laittoi pitkin peliä nopeista ja puolinopeista hankalahkoja viimeistelyjä sisään, ja äityi myös puolimatkan jumppereihin. Tilanne kärjistyi itseasiassa siihen, että viimeisellä neljänneksellä mies "veti Casselit", ja hyökkäsi 23 sekunnin hyökkäyksen ilman yhtäkään syöttöä ja tilasi sen aikana itselleen kolmosen taakse kahteen otteeseen pallollisen skriinin - lopputuloksena high-postista fadeaway naruihin. (Where playmaking with no passes happens).
-Finellin perässä muut Warttilaiset eivät juurikaan väläytelleet. TSS upotti taas muutaman klutsin kolmosen, samoin kuin Palmén (formerly known as Romppainen). Hänninen oli varsin näkymätön, mutta jossain välissä ilmeisesti teki 10 pistettä. Waseniukselta toinen alavireinen peli putkeen. Palménin kolmannen jakson viimeisellä sekunnilla upottama buzzer-beater-runner-kolmonen itseasiassa katkaisi yhden syvälle historiankirjoihin painuvan putken - 48 peräkkäistä yhden joukkueen koripallo-otteluissa upotettua buzzer-beateria, jotka kaikki olivat vastustajan skoraamia. Putki oli ollut käynnissä niistä ajoista lähtien, kun DiaPaMin kaverit heittivät jokaisen neljänneksen loppuun omalta vaparilta pelkkää nylonia, jatkuen läpi ykkösdivarikausien jolloin WB:n pelaajat alkoivat hakkaamaan päätä lattiaan jo kun vastustaja hoistasi buzzer beaterin ilmaan puolesta kentästä silmät kiinni blokkia väistäen.
-Pelin kolmannella jaksolla nähtiin kummallinen ja erittäin ahdistava survivor-episodi, pelin jatkuessa noin 5 minuttia jatkuvina nopeina hyökkäyksinä päästä päähän ilman yhtäkään katkoa. Käytännössä kaikki 10 kentällä ollutta pelaajaa tuntuivat jo kolmen minuutin kohdalla rukoilevan jonkinasteista katkoa, mutta given pelin intensiteetti armoa (lue: aikalisää) ei annettu eikä pyydelty. Pulssien ollessa keskimäärin yli 230 ratkaisut olivat suurimmaksi osaksi "mielenkiintoisia", ja jos olisin 130 desibelin huohotukselta jotain kuullut niin yleisöstä tuli varmaan suht kärkeviä kommentteja. Tumpillekin alkoi tuossa rypistyksessä tulla jo hiki ja hengästys. Episodi päättyi lopulta Hännisen naulattua 1vs1 tilanteesta nätin jumpperin saatuaan aavistuksen rauhallisemmassa hyökkäyksessä pulssinsa alle kahteensataan. Sen jumpperin arvo saattoi henkisellä tasolla olla huomattavasti enemmän kuin kaksi pistettä...
-Peli oli ratketa Wartille jo muutama minuutti ennen loppua, mutta perinteiden mukaisesti Wartti suoritti "joku viis" ihan käsittämättömän pahaa nukahdusta/fumblea/brainfarttia ja loppujen lopuksi Panttereilla oli sivuraja hyökkäyspäädyssä tilanteen ollessa 2 Wartille ja kellossa noin 40 sekuntia. Wartin onneksi Tumppi päätti kruunata ottelunsa ottamalla suht fyysisen riiston Panttereiden uhkaavasti kohti koria vyöryneessä hyökkäyksessä. Mutta ei sikäli, kyllä senkin jälkeen vielä aivopieruja saatiin aikaiseksi...
-Panttereiden tähän asti loistavan menestyksen salaisuus jäi hieman avoimeksi. Kieltämättä joukkue pelaa varsin vahvalla "sykkeellä", ja pelaajia oikeasti kiinnostaa voitto. Ilmeisesti alkukaudesta lähes poikkeuksetta joukkueen heittäjistä ainakin muutamalla on myös heitto aina pudonnut suht hyvin, ja ranändganilla on tullut hyviä tuloksia. Jo nyt voidaan kyllä sanoa, että pelin tiukka loppuratkaisu lupaa tunnelmallisia ennakkoasetelmia kevään kohtaamiselle Vuosaaren hornankattilassa...
-Pienempiä sekalaisia havaintoja:
-Muutaman pelin apuvalmentajana toiminut Paramo esiintyi taas peliasussa (luonnollisesti aloituksessa(?)), ja otti (ilman hyppyä) hämmentävän siistin blokin paintissa ehdittyään ensin omasta miehestään auttamaan.
-Tuomarit herättivät keskustelua puolin ja toisin, mikä nyt on varsin odotettua huomioiden pelin intensiteetin. Muutamia selvästi huonoja vihellyksiäkin tuli, ja en hirveästi hämmästyisi vaikka neutraaleilla laseilla katsottuna joku sanoisi Wartin olleen jopa hyötynyt osapuoli. Karkein kuittivihellys muutamaan vuoteen kyllä nähtiin, tuomarin missatessa ensin varsin potentiaalisen "hyökkäys-poikki-ottamalla-kuljettajaa-kädestä-kiinni" -EU:n miettiessään
pelkästään sitä että hyökkääjän alapuolella oli vielä puolustajia, ja viheltäessä noin minuutti edellisen jälkeen todella laimeasta tilanteesta Panttereille EU:n... Hämmentävän moni muuten tuntuu nykyisin olevan sitä mieltä, että EU:n voi viheltää ainoastaan moisesta tahallisesta nopean-katkaisusta - ikäänkuin perinteinen täysin pallottomassa tilanteessa turpaanveto ja muut itä-helsinkiläiset seuraleikit olisivat yhtäkkiä tulleet taas sallittujen huvien listalle.
-Pantterit käytti törkeästi hyväkseen Wartin poissaolojen heikentämää korinalustaa pelaamalla noin kolme kertaa pallon "isolle miehelle" postiin.
-Panttereiden pöydän toiminta ensimmäisen 5 minuutin aikana viittasi vähän siihen, että peli tosiaan alkoi sunnuntai-aamuna kello 11:00...
-Jos Tumpin pitäisi treeneissä ei-pelinomaisessa harjoituksessa heittää viidestä kolmosesta neljä sisään niin.... no... ei välttämättä menisi ekalla yrittämällä. Mutta ne on kuulemma ne pelissä heitetyt jotka ratkasee.
-Wartin kuvio XXXX toimi pitkästä aikaa kerran "kuin vuonna 2005 Keravalla", vaikka olisi periaatteessa ollut mahdollista että skriinin vastaanottava osapuoli olisi sattuneista syistä ollut kykenevä ennakoimaan mitä on tulossa...
Ensimmäinen kierros on nyt sitten takana, ja koris on edelleen ihan hieno laji.
