Vs: FIBAn sääntömuutokset 2008-2012
hamahakkimies sanoi:
Dyykkaamisen salliminen ei ole mitenkään rinnasteista "sivurajojen kyyläämisestä ja askelsäännöstä luopumiseen".
[...]
(Sitä paitsi sivurajat ovat tsemppaamisen kannalta oleellisia, koska ne tuovat uutta lennokkuutta ja näyttävyyttä syöksyihin, joissa tavoitellaan pallon kentän rajojen "väärältä" puolelta penkeistä ja toimitsijapöydistä välittämättä. Puolapuista saa lisäbonusta.)
Selvennettäköön tätä kommenttia tai oikeastaan sen taustalla olevaa ajattelua vähän. Ensinnäkin mahdollisimman selvästi oma kantani asiaan, jotta itse tiedän, mitä ajattelen. Eli minusta liukumisen salliminen on hyvä muutos pelin kannalta, mutta hankaloittaa varsin merkittävästi tuomarin toimintaa ja aiheuttaa tarpeettoman paljon tulkintatilanteita. Sittemmin tarkemmin vertauksen perusteluihin.
Meillä on koripallossa liuta sääntöjä. Yksi niistä on askelsääntö, jossa on todettu, että liukuminen on kiellettyä. Nyt väite on ollut, että irtopallon tavoittelussa tämä tulee sallia, koska se luo lisää mahdollisuuksia pelaajille, jotka ovat valmiit laittamaan itsensä likoon. Mutta yhtä lailla meillä on myös sääntö, joka kieltää pallon joutumisen ulos kentältä (sivuraja) ja samalla tavalla tämä sääntö on pilannut monta upeaa pelastusta esim. päätyrajalla ulos menevien pallojen osalta. Miksi tältä osin ei todeta, että jos pelaaja onnistuu pelastamaan pallon, niin astumista viivan päälle ei tuomita? Tai että pelaaja ryntää irtopallon perään, nappaa sen vauhdissa käsiinsä ja jatkaa matkaansa, mutta pallo takertuukin käsiin hetkeksi, jolloin syntyy askelrike? Eikö tässäkin voisi hienon suorituksen palkita jättämällä askeleet viheltämättä, tärkeäähän on, että tällaisia (epätoivoisia?) yrityksiä tehdään? Muitakin tilanteita voisi kuvailla, mutta toivottavasti ajatus tuli selväksi.
Nyt sääntömuutosesitys siis on, että yhteen sääntöön (askelsääntö) lisätään "tsemppipykälä".
Tietenkään pallo näpeissä ei tulisi missään nimessä voida nousta seisomaan ja kaikenlaisesta kierimiset tai ryömimiset on vihellettävä pois, mutta pallontavoittelutilanteessa pelaajalla tulisi olla mahdollisuus liukua kenttää pitkin kantapäät kohti kattoa aivan niin pitkään kuin polvien ja parketin välinen kitkakerroin antaa periksi.
Tästä päästään sitten toiseen syyhyn, miksi en säännöstä pidä. Missä menee liukumisen ja kierimisen raja? Jos pelaaja liukuu pallon perässä, minkä verran hän saa kääntyä hakeakseen sopivaa syöttökulmaa? Tulkitsen itse, että niin kauan kuin perseen asema lattiaan nähden pysyy vakiona, niin homma on laillista? Mutta jos liuku on tosiaan esim. vatsa kohti lattiaa, niin asennosta on käytännössä mahdotonta syöttää muuten kuin kierähtämällä kyljelleen. Onko tämä vielä ok? Entä istumaan? Tai toiselle kyljelle, kun ensimmäisellä puolella ei tilaa?
Jos näitä ruvetaan sääntöihin kirjaamaan, niin tilanne menee varsin monimutkaiseksi ja todennäköisesti vielä niin, että suurin osa valmentajista on onnellisen tietämättömiä mahdollisista rajoituksista, jolloin saadaan hyviä, rakentavia keskusteluja aikaan ottelutilanteissa.
