Tuolla jälkimmäisellä virkkeellä viittasin lähinnä viime vuoden HBA-joukkueeseen, josta en nyt viitsi erityisesti nostaa ketään tikun nokkaan, varsinkin kun näen kehityksen hidastumisen johtuvan juurikin HBA:sta enkä niinkään pelaajista itsestään.
Kuinka kehityksen hidastuminen voidaan todentaa? No ihan pelejä katsomalla ja sillä että ikäluokkien kansainvälinen kärki tuntuu karkaavan koko ajan kauemmaksi horisonttiin. Ja liittyy luonnollisesti HBA:han siten että tämä on se ympäristö jossa pojat ovat treenanneet ja pelanneet viimeiset 2-3 kautta. Toki yksittäisen urheilijan kohdalla kehitys voi hidastua myös loukkaantumisista, motivaation puutteesta, fyysisten ominaisuuksien rajallisuudesta tai ihan mistä muusta syystä tahansa.
Mutta siinä kuuluisassa isossa kuvassa tullaan kuitenkin taas siihen miksi muut kotimaiset akatemiat ovat viime vuosina pystyneet vähintäänkin vastaavan tason pelaajakehitykseen vaikka HBA:lla on vuosikausia ollut käytössään aivan ylivertaiset resurssit ja käytännössä heidän ainakin pitäisi saada myös potentiaalisin pelaajamateriaali kehitettäväkseen joka ikinen vuosi? Vaikea erityisesti viime vuosien toimintaa on tässä valossa nähdä minään muuna kuin isohkona epäonnistumisena ja siksipä järjestelmää pitäisi tarkkailla nyt melko kriittisesti sekä sisältä että ulkoa. Kysehän on viime kädessä koko suomalaisen koripallon edusta että meidän pelaajakehityksen kärkituote mihin satsataan paljon aikaa ja rahaa myös toimisi.
Yksi mietittävä asia on varmasti tuo pelitapa-asia. Kun pelaajia opetetaan parhaassa kehitysiässä yhtäjaksoisesti kolme vuotta pelaamaan peliä tiettyjen kaavojen ja kuvioiden mukaan, usein vielä yhdellä ja samalla pelipaikalla, niin palveleeko tämä parhaalla mahdollisella tavalla pelaajan yksilötaitojen kehitystä tai hänen omaa ajattelu- ja tilanteiden ratkaisukyvyn kehitystä? Tätä muun muassa tarkoitan sillä että pelaajien yksilökehitys on ajautunut jonnekin kehän reunalle samalla kun pelaajista tehdään robotteja systeemille jossa kaikkivoipainen valmennus on ajatellut pelaajalle jo kaikki tilanteet valmiiksi. Kun sitten tästä mankelista pelaaja tuurillaan viskataan seuraavaksi maailmalle, niin mitkä valmiudet hänellä on seuraavassa paikassa kun pelaaja on lähinnä ohjelmoitu tuohon tiettyyn pelitapaan ja luovuus sekä oma ajattelu on tapettu.
Kuvioita ja pelitapoja on hyvä opiskella niitäkin, mutta noita ehtii opiskelemaan sitten kun ensin on opittu pelaamaan peliä. Ja sitten tietty se sisäisen kilpailun vähäisyys Suomessa, joka aiheuttaa ongelmia ihan yleisesti mentäessä kansainvälisiin peleihin. Ei ole totuttu riittävän kovaan tempoon, kilpailuun ja kamppailuun ja tätä kuten jo varmaan liian monesti olen sanonut olisi hyvä lähteä opettelemaan rajojemme ulkopuolelle jo riittävän varhaisessa vaiheessa.
