Vs: Hienot NBA-kirjoitukset
Kuten sanottua: Toronton julkistamat ja Lowen analysoimat analyysit ovat parasta, mitä olen korisanalyysipuolella lukenut pitkään aikaan.
Tästä huolimatta tuollainen lähestyminen ei ole mikään lopullinen tai "oikea" ratkaisu koripallopuolustuksen suuriin kysymyksiin -- vaikkakin on kiistatonta, että kyseessä on aivan mieletön loikka eteenpäin.
Ongelma tuossa tietokoneen optimoimiin haamupuolustajiin perustuvassa lähestymistavassa on siinä, että hyökkäyspelaajat eivät reagoi mitenkään noihin kuvitteellisiin haamupuolustajiin. Oikeasti tuossahan on kyseessä (jopa matemaattisessa mielessä) peliasetelma, jossa hyökkääjä reagoi omalta kannaltaan optimaalisesti havaitsemaansa puolustusasetelmaan valitsemalla kuhunkin tilanteeseen mielestään parhaiten soveltuvan ratkaisun -- heiton, ajon, syötön tai jopa Presidentti Laihon suosiman hyökkääjän EU:n.
Helppohan sitä on puolustaa ja auttaa yltiöaggressiivisesti tuollaisen haalean haamupuolustajan roolissa, kun voi olla varma, ettei pallonkäsittelijä yhtäkkiä laitakaan skip passia sinne kaukonurkkaan, jossa oma puolustettava kaveri on lapa jäässä. Mielestäni tuollaisen analyysin tuloksia ei siis voida suoraan niellä "ainoana oikeana tapana, jolla NBA-puolustusta tulisi pyörittää". Tässä mielessä puheet puolivirallisista tilastoista, joiden avulla pelaajien suorituksia voitaisiin yleisesti arvioida "X on missannut tällä kaudella
vain N puolustuksen rotaatiota"-hengessä, ovat jopa naurettavia.
Tästä huolimatta jo pelkästään tuollaisten "yksipuoliseen optimointiin" perustuvien haamupuolustajien keinoälyn koodaaminen (yhdessä koodareiden kanssa) tuottaa valmennusjohdolle lisäarvoa asettamalla heidän käsiteltävikseen lukemattomia päätöksenteko-ongelmia ja vaatimalla heiltä suoraviivaisia ja yksikäsitteisiä "mitä, jos"-tyyppisiä sääntöjä, joihin haamupelaajien puolustusratkaisut pohjimmiltaan perustuvat.1. Tämä pakottaa valmennusjohdon pilkkomaan haluamansa puolustusfilosofian pienen pieniin palasiin, joiden voisin kuvitella olevan pelaajille helpommin sulatettavia.
Joukkueiden oman puolustusfilosofian toteutumisen arvioiminen tulee aina jatkossakin olemaan joukkueen valmennusjohdon käsissä ja vain heillä tulee olemaan harhaton käsitys siitä, missä he haluaisivat kunkin puolustajan kulloinkin olevan ja mihin suuntaan pallollista kaveria tulisi kulloinkin ohjastaa. Edellä mainitussa kirjoituksessa esitelty haamupuolustajiin perustuva pelaajien suoritustyökalu onkin oikeasti Toronton joukkueen sisäisen arvioinnin työkalu, jolla yksittäisten pelaajien suorituksia voidaan arvioida joukkueen sisällä ja suhteessa tämän kyseisen joukkueen valmentajien puolustusideaaliin.
Lisäksi oli pakko hieman hymähtää sille, että ainoa NBA-pelaaja, jonka räjähtävyys ja kondis riittävät, optimaaliseksi väitetyn yliaggressiivisen puolustusfilosian toteuttamiseen, näyttää aivan hillittömältä hormonihirmulta, jonka leuka on kuin Ridge Forresterin puuliiteri ja iäti kohoava hiusraja ei enää peity pipollakaan.
Voisiko NBA-puolustuksen tulevaisuus sittenkin piillä entistäkin terävämmissä mömmöissä?
1. Joku voisi jopa verrata tilannetta ilmataistelun konstruktiiviseen simulointiin, jossa simulaatiomallin "piloteille" on koodattava edellä mainittujen puolustusohjeiden kaltaiset ilmataistelutaktiikoita kuvaavat päätössäännöt, jotka kertovat, miten erilaisiin ilmataistelutilanteisiin tulee reagoida.