No niin, King is back. Kisnerin saapuminen Honkaan tuli varmasti yllätyksenä enemmistölle Hongan kannattajista. Uusi amerikkalaispelaaja oli odotettavissa, mutta vielä maanantaina kuvittelin, että seuraava vihervalkean pelipaidan ylleen vetävä jenkki on pari metriä pitkä, satakymmenen kiloa painava ja erikoistunut levypallopelaamiseen. Koposen kutsu Hoop Summitiin käsittääkseni saneli Kisnerin valinnan. Petteri joutuu mitä todennäköisimmin olevaan puolivälieräsarjasta 2-3 ottelua sivussa, jolloin pelintekovastuu olisi langennut Nikitinille ja Vanjoen veljeksille. Kisnerin hankkiessaan Honka tahtoi pelata varman päälle, eikä tässä suhteessa Hongan taustavoimia käy moittiminen.
Kisnerin saapuminen herättää myös paljon kysymyksiä. Pavicevic ja Kisner iskivät salamaa useaankin otteeseen viime kaudella. Pääasiassa kaksikko ajautui ongelmiin silloin, kun Kisner kävi turhan ahnaaksi oman heittopelinsä kanssa. Syyskaudella 2005 Honka menestyi tai menehtyi Kisnerin käden kautta, kunnes Pavicevic laittoi miehen ojennukseen ja pakotti tämän pelaamaan joukkueelleen. Kevätkausi menikin mallikkaasti, kunnes välieräsarjassa Lappeenrantaa vastaan Kisner joutui ottamaan rutkasti omia ratkaisuja muun joukkueen hyytyessä hiljalleen.
Lehdistötilaisuudessa Kisner lausui pari lausetta, jotka ainakin helpottivat minua Hongan kannattajan ominaisuudessa: ”I understand my role in the team and I’ll do whatever I can to help and teach Petsku.” Tim Kisnerin tasoisen kaverin saaminen joukkueen kakkospelintekijäksi on melkoinen etu. Jos Kisner on sanansa mittainen ja todella ymmärtää roolinsa joukkueessa, Hongalla ei ole hätäpäivää. Kisner tuntee Pavicevicin pelijärjestelmän ja pelaa pitkälti tuttujen joukkuetovereiden kanssa. Niin lahjakas kuin Koponen onkin, häneltä puuttuu edelleen kokemuksen tuoma "vocal leadership", jota Kisnerillä on. Siksikin nyt on syytä laskea kädet kyynärpäitä myöten ristiin, etteivät beelsebubit pääse Kisnerin pään sisälle mellastamaan.
Olli Nikitin jäi illan ottelussa ensimmäistä kertaa aikoihin ilman peliaikaa. Kun Koponen pelaa avauspointtina, Kisner tulee vaihdosta ja Pamppu Vanjoki kypsyy miesten saappaisiin, Olli on aivan uudessa tilanteessa. Hongalle on tärkeää, että Olli säilyttää motivaationsa. Miksikö? Olen ehtinyt sitä hokea jo pariin otteeseen, mutta sanon sen edelleen: Viime kaudella Olli oli parhaimmillaan pleijareissa.
Siirtoraja umpeutuu parin viikon päästä. Liikkuuko Honka vielä pelaajamarkkinoilla? Saapuuko Espooseen viides amerikkalaispelaaja? Kysymykseen on hyvin vaikea vastata. Katseet kohdistuvat Hongan korin alle. Phil Hickeyn tapauksessa ei enää voi puhua kuntoutumisen odottamisesta, sillä nähdäkseni Phil on aika lailla samoissa mitoissa kuin syksyllä 2005 ToPo-paidassa. Tällä hetkellä Philille on tärkeintä saada lisää voimaa ylävartaloon (erityisesti käsiin) ja opetella hallitsemaan liikkeitään paremmin. Menetykset ovat Hickeyn arka kohta, ovat aina olleet – reaktionopeudelle ei voi mitään. Nykyotteillaan Phil on ongelmissa pienempiä, nopeamia joukkueita (Lappeenranta, Pyrintö) vastaan. Jos vastustajalla on sopiva painikaveri Philille (Kataja, ToPo), hänen on helpompi päästä rytmiin. Pudotuspelikaavion muodostumisessa tarvitaan myös hitusen arpaonnea.
Mielestäni Honka ei tarvitse enää viidettä ulkomaalaispelaajaa voittaakseen mestaruuden. Lautapallo, Kko, Lothar ja muut Tapiolan katsomon luottomiehet saattavat olla eri mieltä. Mielestäni tärkeämpää on se, että nykyinen joukkue oppii pelaamaan yhteen ja vakiinnuttaa tasonsa. Cummingsin kuntoutuminen ja Kisnerin sisäänajo kestävät vielä aikansa. Honka on osoittanut tarpeen tullen kykenevänsä myös tasapainoiseen levypallopeliin, mutta Lappeenrannan kaltaisia joukkueita vastaan sulkupelin täytyy toimia moitteettomasti. Phil Hickeytäkin enemmän tiirailen Kimmo Muurisen suuntaan. Onnistuessaan Kimmo pystyy vääntämään tasaväkisesti ketä tahansa vastaan, olkoon kiistakumppanina sitten Steve Smith, Sami Lehtoranta tai Ed Nelson. Koripallo on hyvin psykologinen peli. Minä luotan siihen, että terve Kimmo pystyy ottamaan vastuun. Parin viikon päästä nähdään, mitä Hongan taustaryhmä ja valmennusjohto ajattelee.
Sarjan päätösneljänneksen käynnistyessä tilanne on se, että Cummings palaa kentille keskiviikkona, Kisner on palannut keskuuteemme ja Pamppu Vanjoki on lunastanut paikkansa vakiokokoonpanoon. Honka, joka pelasi syksyn käytännössä kuudella pelaajalla, onkin yhtäkkiä leveä joukkue. Miten joukkue pystyy sitä hyödyntämään, se jää nähtäväksi.
Ainakin neljännen ottelun sivussa ollut Monte Cummings luotti omiinsa, kun kyselin häneltä kuulumisia perjantain aamutreenien jälkeen: "It's up to us, do we let someone push us out of the playoffs. It's up to us, it's not up to opponent."