Vs: Honka 2010 - 2011
Aavemainen olo, kun kaksi viimeisen seitsemän vuoden suosikkijoukkuetta ovat laulukuorossa välieriin lähdettäessä. Oppimisen varaa on varmasti paljonkin, mutta listaan mieluummin sen, mikä meni oikein.
- Oli miehen työ lähteä VTB-liigaan, vaikka rosteri jäikin viimeistä paria kautta kapeammaksi. Jo pelkästään TsSKA- ja Dnipro-kotimatsit tekivät kaudesta vaivan arvoisen. Kuten arvelin ennen kautta, pleijareissa VTB-kokemus alkoi nähdä jaloissa, mutta Korihaiden kaatoi ei ollut silti kaukana.
- Olen iloinen siitä, että Tuomas Iisalo tuli vahvasti takaisin yhden loukkaantumisten pilaaman kauden jälkeen. Jos tahtoa piisaa, Loviisan pommittaja pelaa vielä kuluvan vuosikymmenen jälkipuoliskolla korkeimmalla kotimaisella sarjatasolla. Hyvä, Tuomas!
- Matinen ei nouse enää 1990-luvun lopun malliin, mutta veteraanin kokemus oli kullanarvoista joukkueelle. 9,8 pinnaa ja 3,4 levyä 27,4 minuutissa ovat notkahdus alaspäin parista viime vuodesta, mutta 16 kertaa kaksinumeroisilla pisteillä 36 ottelussa on kelpo prosentti, 36,5% kolmostarkkuus on parempi kuin monella heittäjällä ja ison pään puolustajana Matinen on mies paikallaan.
- Jos Wilson todella mielii pelata Suomessa vielä toisen kauden, sopimus kouraan vaan. Vanhan liiton skoraaja, joka vielä opiskelee maan kieltä? Hyvä yhdistelmä.
- Nuoret kaverit saivat paljon vastuuta, vaikkakin pakon edessä. Vanttajalta jättiharppaus eteenpäin ja Kopio osoitti, että pää ja taidot kestävät miesten kyydissä.
Olisiko nyt sen nuorennusleikkauksen aika? Esimerkiksi Matinen-Iisalo-Wilson-kolmikko olisi hyvä veteraanirunko, jonka ympärille voi heittää 90-luvulla syntyneitä. Vanttaja, Kopio ja Helenius saivat jo minuuttinsa - ensi kaudella vastuuta myös Dolencille ja Kalle Naapille. Ja juniorimylly pitää huolen siitä, ettei Hongalla miehet lopu kesken..
