Missähän kaikki ovat? Tai edes jotkut?
Tänään on ollut helppo päivä. Yksi puukuorma vaan käytiin nuorimman pojan kanssa varast....siis hakemassa tien varrelta. Viikolla tein ne, kun oli tietyömaan kaivuri kaatanut nurin. Lautasuolta.
Lopun päivää olen tehnyt puukkoja puukkopajassa. Tilauksia vaan on niin paljon, että eioota täytyy suurimmaksi osaksi tarjota. Torstai-iltana kävi vielä niin huono tuuri, että smirkkelissä olevan kiillotuslaikan kanssa tuli ongelmia. Jotenkin pomppasi ja perkeleenmoisen haavan sai oikeaan etusormeen. Olisihan siihen pitänyt käsittääkseni käydä kolme-neljä tikkiä ompeluttamassa, mutta eihän sitä joutanut lähtemään. Eilen illalla vielä alkoi uudestaan vuotamaan. Kyllä minussa punaista verta on vielä paljon.
Kohta tulee pari lapstenlasta ja toinen jää ihan yökyläänkin.
Saunan pistin tuliherkäksi ja laavulla poltan koko ajan klapeja, joihin oli pikkuisen hometta tullut pinossa talven aikana. En niitä mihinkään sisään vie odottelemaan.
Näin tänään. Kohta menen rillaamaan laavulle. Pihvejä on ja maksapihvejäkin. Onneksi saan syödä ne maksapihvit itse kaikki, kun kukaan muu ei ymmärrä noiden herkkujen päälle.
Joten nähdään ja kuullaan vielä, jos eletään eikä maailmanloppu iske....
Puukko-JOE