eieieieiei
Vs: Junioritoiminta ja miehet
Vanhaan aikaan kun tuloseura maksoi pelaajasta riihikuivaa, ongelmaksi muodostui se, ettei nuoria pelaajia ulkopuolelta otettu rosteriin, koska niistä joutui maksamaan. Aika monelta pelaajalta jäi näytön paikka seuraavaan kauteen, koska oli edullisempaa täyttää paikka heikommalla omalla kasvatilla kuin antaa mahdollisuus toisen seuran kasvatille. Puhutaan siis ajasta jolloin 10000 markkaa oli monelle seuralle iso raha. Ja toisaalta nykyinen systeemi kohdistaa rahan paremmin junioripuolen kehittämiseen mieluummin kuin "edarin" bussilaskuihin tai toimihenkilöiden ruusuihin ja kossupulloihin kauden päättäjäisissä.kirvesvartta sanoi:En ole koulutusta ja kouluttautumista vastaan, mutta koko koulutusseteli"palkinto" kasvattajakorvauksena on ihan tekemällä tehty kaikkien kompromissien äiti. Koripalloliitolla ei ollut "munaa" sanoa vastaan mahtiseuroille (esim. Hongalle), jotka eivät halunneet alkaa mitään rahallisia korvauksia kasvattamisesta maksamaa, ja niinpä liitto nerokkaasti keksi että he maksavat korvaukset itse. No eihän liitollakaan mitään rahaa ollut, joten annetaanpa koulutusseteleitä. Siinä lyödään useita kärpäsiä yhdellä iskulla. Kun aiemmin koripalloväkeä ei saanut koulunpenkille tulemaan niin ehkä tällä saadaan väki pakotettua mukaan. Samalla voidaan esitellä toimintavuosiyhteenvedossa käppyröitä, kuinka koulutusmäärät ovat lisääntyneet näin ja näin paljon ja voidaan käyttää sitäkin keppihevosena, kun käydään kerjäämässä ministeriöstä tukimarkkoja. Suurimmat hyötyjät tästä kasvattajapalkkiosystemistä olivat koripalloliitto itse ja ne suurseurat jotka pelajaamarkkinoilla rohmuavat. Pikku seuroille tavanmukaan taas pyllistettiin.