Jännä ajatus junnutason urheilussa, että vain se "kovin kärki" ja sillä hetkellä taitavimmissa harrastajissa on potentiaalia. Lapset ja nuoret kehittyy eri vaiheissa ja se joka tällä hetkellä tuntuu olevan treeneissä "päivähoidossa", saattaisi lopulta olla se kaikista potentiaalisin urheilija... Junioriurheilussa valmentajat käyttävät isoa valtaa siinä, kuka kehittyy ja kuka ei ja kenen motivaatio pysyy yllä ja kenen ei. Positiivinen vahvistus kuuluu kaikille ja on erityisesti valmennuksen tehtävä, riippumatta siitä miten taitava lapsi tai nuori on. Ikinä ei voi tietää, millainen kehityspyrähdys tulee ja miten taitava nuori on vuoden tai parin päästä.
Hyvä valmentaja, joka tekee työtä nuorten paras mielessä ymmärtää tämän kyllä. Valitettavasti tuntuu olevan niin, että myös junnutasolla valmentajilla omat henkilökohtaiset tavoitteet menee edelle.