Junnukoriksen tila Suomessa

[Rudolph Myyränius]

Kutsutaan myös toisella nimellä eli kannattaminen. Eli kannattajistahan tässä puhutaan. Niistä, jotka antavat joukkueelle merkityksen ja ovat mukana niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Se porukka, jota kohti pelaajat pelin jälkeen kääntyvät, kiittävät ja antavat heille aplodit. Se porukka, jonka kanssa jalkapallon puolella pelaajat pelin jälkeen käyvät vuoropuhelua ja jolta ottavat vastaan palautetta nöyrästi huonosti menneen pelin jälkeen. Kannattajat usein elävät pelissä sydämellään, ymmärtävät sen läpikotaisin ja tietävät myös hyvin tarkasti mikä kuuluu kulttuuriin, mikä on soveliasta.

Hattua nostan kaikille kannattajille, jotka ovat pelaajien jälkeen se tärkein elementti kukoistavassa urheilukulttuurissa. Hienoa työtä tekevät.

 

[Espoon Nash]

Suurin osa kyllä tunnistaa, millaisessa ottelussa on ok huutaa vapaaheittojen päälle. Onko se muutenkaan vähemmän sallittua kuin esimerkiksi ohiheitetyn vapaaheiton juhliminen? Ei se huutelu käytännössä koskaan kohdistu siihen vapaaheiton heittäneeseen pelaajaan, vaan siihen toivottuun ohiheittoon.

Mitä tulee koulukiusattuihin, mielenterveyden kanssa kamppaileviin jne. Koripallo-ottelu on oikein hyvä tilanne harjoitella epäonnistumista ja kokea se tunne, kun joku on oikein äänekkäästi vastaan. Ei viedä heiltäkään sitä pois.

Sitä paitsi, mielummin pelaisin vaikka 300 salolaisen vanhemman edessä kuin 30 pk-seutulaisen, älypuhelimen kameran kautta peliä seuraavan nuoren, edessä.

Ehkä katsojat ei oikeastaan ole edes ongelma.

 

[Ylläpito]

Eri asia tietenkin, jos KooPeelle tuo tarkoittaa jotain fantasiaa hieroa omaa läskimahaa korin takana ja hipelöidä nännejä samalla lanteita ketkutellen tai huutaa solvauksia heittäjälle.

KooPee ei toivottavasti itse ole ihmisten kanssa lainkaan tekemisissä tälle palstalle kirjoittelun ulkopuolella, koska tuollainen vaahtosuinen henkilökohtaisuuksiin meno taas antaa sinusta varsin hengettömän kuvan kaikin puolin.

Kaksi viikkoa aikaa, kun @Rudolph Myyränius sai edellisen viikon huilin asiattomasta kommentoinnistaan ja nyt mennään tällä linjalla, joten kirjoitteluun tulee kuukauden tauko.

 

[3PO]

Pakko ottaa tähän keskusteluun hiukan kantaa ja mielestäni myös ylläpidolta aika asiaton huili RD:lle, mutta esimerkiksi kooteepee saa mellastaa ja sanoa täysin asiattomia kommentteja, jotka vähintään ristiriidassa minkään kanssa.

Menee ilmeisesti osalla puurot ja vellit sekaisin.
Tuossa Espoon Nash totesikin, että koripallo on laji, jossa hyvinkin harjoitellaan epäonnistumisia.
Vaan pikkuisen taaksepäin asioissa.

Kilpaurheilu. Täällä eräiden mukaan nostettu esille, että U16 ikäiset ovat vielä liian nuoria kuuntelemaan joidenkin katsojien ja nuorten (suurinosa kuitenkin nuoria huutelijoita) vapaareissa. Siis vapaaheitoissa. Että tämä ylittäisi rajat. En oikein tiedä, miten kauniisti tämän edes voisi kirjoittaa ja kuvailla, mutta jos, kuten RD aikaisemmin totesi, ylittää rajat, niin ehkä olisi aika vaihtaa shakkiin siinä vaiheessa.
Miksi U16 ikäisissä sitten pelataan arvokisoja? Miksi siellä muserretaan nuorten viattomien pelaajien toiveita menestyä, kun tippuu jo alkumetreillä pois jatkopeleistä. Miksi ei kaikki olekaan siellä maajoukkueessa pelaamassa. Joku voi pahoittaa mielensä.

Aikaisemmin kirjoitin, että tuossa U15 ja alle, on hyvä olla jotkut siveellisemmät pelisäännöt ja että hyvä puuttua sellaisiin öykkäreihin, mutta kun kasvetaan, niin se on osa elämää. Haluttiin tai ei, niin se tulee aina olemaan siten. Vaikka kuinka haluttaisi sen olevan toisin.

Valitettavasti tuo "ei saa luoda pettymyksiä ja epäonnistumisia", "kaikilla pitää olla kivaa ja tasavertaista" ajattelutapa on luonut meille enemmän myös mielenterveysongelmia ja osittain vääristynyttä ajattelutapaa.
On sanottu, että vanhempien yksi tärkeimpiä asioita on luoda epäonnistumisia lapselle ja kasvattaa sitä elämässä eteenpäin. Tämä sama on kilpaurheilussa. HUOM! Kilpaurheilussa. Siellä, missä 95% haluaa tulla ammattilaiseksi, mutta toki vain 2% siinä onnistuu. Tavoite kuitenkin. Ja jälleen, vaikka kuinka halutaan, kaikista ei voida saada ammattilaisia, vaikka yksikään ei koskaan ikinä häiritsisi vapaaheittäjää. Joten kuten huomataan, niin ehkä vähän väärä polku keskusteluissa.

Silloin kun puhutaan harrastussarjasta, pallokerhoista yms. niin siellä pätee hiukan erilainen ajattelutapa ja kulttuuri. Silloin on hyvä tunnistaa se, että ne nuoret haluavat vain liikkua ilman mitään kriteereitä ja tavoitteita. Siksi heille on se oma sarja ja joukkueet.

Joten ehkä sellaisena tiivistyksenä, että U16 ikäluokasta (ja kilpasarjoista) ylöspäin kasvetaan kilpaurheiluun kaikessa sen muodossa, hyvässä ja pahassa. Nuoremmat hyvä antaa kasvaa vielä ja myös harrastesarjat pidetään erillään.

Ja en itse möykkää missään kohtaa, en edes miesten peleissä. Mutta mielestäni koko se atmosfääri, mikä on vaikka ulkomailla, on huikeaa ja pitäisi pysyäkin tässä meidän rakkaassa herrasmieslajissa. Jossa todella vähän on ylilyöntejä verrattuna vaikka jääkiekkoon tai jalkapalloon.

Jotta näin.

 

[KommenttiaPukkaa]

Pakko ottaa tähän keskusteluun hiukan kantaa ja mielestäni myös ylläpidolta aika asiaton huili RD:lle, mutta esimerkiksi kooteepee saa mellastaa ja sanoa täysin asiattomia kommentteja, jotka vähintään ristiriidassa minkään kanssa.

Menee ilmeisesti osalla puurot ja vellit sekaisin.
Tuossa Espoon Nash totesikin, että koripallo on laji, jossa hyvinkin harjoitellaan epäonnistumisia.
Vaan pikkuisen taaksepäin asioissa.

Kilpaurheilu. Täällä eräiden mukaan nostettu esille, että U16 ikäiset ovat vielä liian nuoria kuuntelemaan joidenkin katsojien ja nuorten (suurinosa kuitenkin nuoria huutelijoita) vapaareissa. Siis vapaaheitoissa. Että tämä ylittäisi rajat. En oikein tiedä, miten kauniisti tämän edes voisi kirjoittaa ja kuvailla, mutta jos, kuten RD aikaisemmin totesi, ylittää rajat, niin ehkä olisi aika vaihtaa shakkiin siinä vaiheessa.
Miksi U16 ikäisissä sitten pelataan arvokisoja? Miksi siellä muserretaan nuorten viattomien pelaajien toiveita menestyä, kun tippuu jo alkumetreillä pois jatkopeleistä. Miksi ei kaikki olekaan siellä maajoukkueessa pelaamassa. Joku voi pahoittaa mielensä.

Aikaisemmin kirjoitin, että tuossa U15 ja alle, on hyvä olla jotkut siveellisemmät pelisäännöt ja että hyvä puuttua sellaisiin öykkäreihin, mutta kun kasvetaan, niin se on osa elämää. Haluttiin tai ei, niin se tulee aina olemaan siten. Vaikka kuinka haluttaisi sen olevan toisin.

Valitettavasti tuo "ei saa luoda pettymyksiä ja epäonnistumisia", "kaikilla pitää olla kivaa ja tasavertaista" ajattelutapa on luonut meille enemmän myös mielenterveysongelmia ja osittain vääristynyttä ajattelutapaa.
On sanottu, että vanhempien yksi tärkeimpiä asioita on luoda epäonnistumisia lapselle ja kasvattaa sitä elämässä eteenpäin. Tämä sama on kilpaurheilussa. HUOM! Kilpaurheilussa. Siellä, missä 95% haluaa tulla ammattilaiseksi, mutta toki vain 2% siinä onnistuu. Tavoite kuitenkin. Ja jälleen, vaikka kuinka halutaan, kaikista ei voida saada ammattilaisia, vaikka yksikään ei koskaan ikinä häiritsisi vapaaheittäjää. Joten kuten huomataan, niin ehkä vähän väärä polku keskusteluissa.

Silloin kun puhutaan harrastussarjasta, pallokerhoista yms. niin siellä pätee hiukan erilainen ajattelutapa ja kulttuuri. Silloin on hyvä tunnistaa se, että ne nuoret haluavat vain liikkua ilman mitään kriteereitä ja tavoitteita. Siksi heille on se oma sarja ja joukkueet.

Joten ehkä sellaisena tiivistyksenä, että U16 ikäluokasta (ja kilpasarjoista) ylöspäin kasvetaan kilpaurheiluun kaikessa sen muodossa, hyvässä ja pahassa. Nuoremmat hyvä antaa kasvaa vielä ja myös harrastesarjat pidetään erillään.

Ja en itse möykkää missään kohtaa, en edes miesten peleissä. Mutta mielestäni koko se atmosfääri, mikä on vaikka ulkomailla, on huikeaa ja pitäisi pysyäkin tässä meidän rakkaassa herrasmieslajissa. Jossa todella vähän on ylilyöntejä verrattuna vaikka jääkiekkoon tai jalkapalloon.

Jotta näin.

Samaa mieltä siitä että sitä huutelua ym. pitää jossain vaiheessa oppia sietämään, koska sitä tulee joka tapauksessa ja jossain vaiheessa tärkeissä ratkaisupeleissä kun sali buuaa ja huutaa se vapari pitää pistää sisään. Toisaalta se, että jos sitä tapahtuu pienten lapsien peleissä kertoo se enemmänkin huutajien idioottimaisuudesta.
Mutta se mikä tässä keskustelussa varmasti nosti keskustelussa kierroksia oli täysin idioottitason väite, että huutaminen, buuaminen yms. vastustajan vapaaheittojen aikana on enemmänkin oman joukkueen kannustamista. Fakta on että huutamalla pyritään häiritsemään pelaajaa niin ettei heitto mene sisään. Siitä tuskin kukaan muu kuin em. huilin saanut ”koripalloasiantuntija” on eri mieltä.

 

[Ohiheitto]

Pakko ottaa tähän keskusteluun hiukan kantaa ja mielestäni myös ylläpidolta aika asiaton huili RD:lle, mutta esimerkiksi kooteepee saa mellastaa ja sanoa täysin asiattomia kommentteja, jotka vähintään ristiriidassa minkään kanssa.

Menee ilmeisesti osalla puurot ja vellit sekaisin.
Tuossa Espoon Nash totesikin, että koripallo on laji, jossa hyvinkin harjoitellaan epäonnistumisia.
Vaan pikkuisen taaksepäin asioissa.

Kilpaurheilu. Täällä eräiden mukaan nostettu esille, että U16 ikäiset ovat vielä liian nuoria kuuntelemaan joidenkin katsojien ja nuorten (suurinosa kuitenkin nuoria huutelijoita) vapaareissa. Siis vapaaheitoissa. Että tämä ylittäisi rajat. En oikein tiedä, miten kauniisti tämän edes voisi kirjoittaa ja kuvailla, mutta jos, kuten RD aikaisemmin totesi, ylittää rajat, niin ehkä olisi aika vaihtaa shakkiin siinä vaiheessa.
Miksi U16 ikäisissä sitten pelataan arvokisoja? Miksi siellä muserretaan nuorten viattomien pelaajien toiveita menestyä, kun tippuu jo alkumetreillä pois jatkopeleistä. Miksi ei kaikki olekaan siellä maajoukkueessa pelaamassa. Joku voi pahoittaa mielensä.

Aikaisemmin kirjoitin, että tuossa U15 ja alle, on hyvä olla jotkut siveellisemmät pelisäännöt ja että hyvä puuttua sellaisiin öykkäreihin, mutta kun kasvetaan, niin se on osa elämää. Haluttiin tai ei, niin se tulee aina olemaan siten. Vaikka kuinka haluttaisi sen olevan toisin.

Valitettavasti tuo "ei saa luoda pettymyksiä ja epäonnistumisia", "kaikilla pitää olla kivaa ja tasavertaista" ajattelutapa on luonut meille enemmän myös mielenterveysongelmia ja osittain vääristynyttä ajattelutapaa.
On sanottu, että vanhempien yksi tärkeimpiä asioita on luoda epäonnistumisia lapselle ja kasvattaa sitä elämässä eteenpäin. Tämä sama on kilpaurheilussa. HUOM! Kilpaurheilussa. Siellä, missä 95% haluaa tulla ammattilaiseksi, mutta toki vain 2% siinä onnistuu. Tavoite kuitenkin. Ja jälleen, vaikka kuinka halutaan, kaikista ei voida saada ammattilaisia, vaikka yksikään ei koskaan ikinä häiritsisi vapaaheittäjää. Joten kuten huomataan, niin ehkä vähän väärä polku keskusteluissa.

Silloin kun puhutaan harrastussarjasta, pallokerhoista yms. niin siellä pätee hiukan erilainen ajattelutapa ja kulttuuri. Silloin on hyvä tunnistaa se, että ne nuoret haluavat vain liikkua ilman mitään kriteereitä ja tavoitteita. Siksi heille on se oma sarja ja joukkueet.

Joten ehkä sellaisena tiivistyksenä, että U16 ikäluokasta (ja kilpasarjoista) ylöspäin kasvetaan kilpaurheiluun kaikessa sen muodossa, hyvässä ja pahassa. Nuoremmat hyvä antaa kasvaa vielä ja myös harrastesarjat pidetään erillään.

Ja en itse möykkää missään kohtaa, en edes miesten peleissä. Mutta mielestäni koko se atmosfääri, mikä on vaikka ulkomailla, on huikeaa ja pitäisi pysyäkin tässä meidän rakkaassa herrasmieslajissa. Jossa todella vähän on ylilyöntejä verrattuna vaikka jääkiekkoon tai jalkapalloon.

Jotta näin.

Nyt olet siirtänyt maalia.
Puhehan on ollut epäasialisesta käytöksestä ja nuorten pelaajien herjaamisesta. (toinen kappale) - vittuiluako pitäisi nuoren oppia kuulemaan kun sitä tulee aina olemaan. Jos se sinusta on nuorison kasvattamista olet mielestäni hakoteillä. Käyttäytymistavat ja toisen kunnioittaminen opitaan kotiloissa, ei pelihalleissa. Jotain jäänyt puuttumaan ...?

 

[KooPee]

Pakko ottaa tähän keskusteluun hiukan kantaa ja mielestäni myös ylläpidolta aika asiaton huili RD:lle, mutta esimerkiksi kooteepee saa mellastaa ja sanoa täysin asiattomia kommentteja, jotka vähintään ristiriidassa minkään kanssa.

Menee ilmeisesti osalla puurot ja vellit sekaisin.
Tuossa Espoon Nash totesikin, että koripallo on laji, jossa hyvinkin harjoitellaan epäonnistumisia.
Vaan pikkuisen taaksepäin asioissa.

Kilpaurheilu. Täällä eräiden mukaan nostettu esille, että U16 ikäiset ovat vielä liian nuoria kuuntelemaan joidenkin katsojien ja nuorten (suurinosa kuitenkin nuoria huutelijoita) vapaareissa. Siis vapaaheitoissa. Että tämä ylittäisi rajat. En oikein tiedä, miten kauniisti tämän edes voisi kirjoittaa ja kuvailla, mutta jos, kuten RD aikaisemmin totesi, ylittää rajat, niin ehkä olisi aika vaihtaa shakkiin siinä vaiheessa.
Miksi U16 ikäisissä sitten pelataan arvokisoja? Miksi siellä muserretaan nuorten viattomien pelaajien toiveita menestyä, kun tippuu jo alkumetreillä pois jatkopeleistä. Miksi ei kaikki olekaan siellä maajoukkueessa pelaamassa. Joku voi pahoittaa mielensä.

Aikaisemmin kirjoitin, että tuossa U15 ja alle, on hyvä olla jotkut siveellisemmät pelisäännöt ja että hyvä puuttua sellaisiin öykkäreihin, mutta kun kasvetaan, niin se on osa elämää. Haluttiin tai ei, niin se tulee aina olemaan siten. Vaikka kuinka haluttaisi sen olevan toisin.

Valitettavasti tuo "ei saa luoda pettymyksiä ja epäonnistumisia", "kaikilla pitää olla kivaa ja tasavertaista" ajattelutapa on luonut meille enemmän myös mielenterveysongelmia ja osittain vääristynyttä ajattelutapaa.
On sanottu, että vanhempien yksi tärkeimpiä asioita on luoda epäonnistumisia lapselle ja kasvattaa sitä elämässä eteenpäin. Tämä sama on kilpaurheilussa. HUOM! Kilpaurheilussa. Siellä, missä 95% haluaa tulla ammattilaiseksi, mutta toki vain 2% siinä onnistuu. Tavoite kuitenkin. Ja jälleen, vaikka kuinka halutaan, kaikista ei voida saada ammattilaisia, vaikka yksikään ei koskaan ikinä häiritsisi vapaaheittäjää. Joten kuten huomataan, niin ehkä vähän väärä polku keskusteluissa.

Silloin kun puhutaan harrastussarjasta, pallokerhoista yms. niin siellä pätee hiukan erilainen ajattelutapa ja kulttuuri. Silloin on hyvä tunnistaa se, että ne nuoret haluavat vain liikkua ilman mitään kriteereitä ja tavoitteita. Siksi heille on se oma sarja ja joukkueet.

Joten ehkä sellaisena tiivistyksenä, että U16 ikäluokasta (ja kilpasarjoista) ylöspäin kasvetaan kilpaurheiluun kaikessa sen muodossa, hyvässä ja pahassa. Nuoremmat hyvä antaa kasvaa vielä ja myös harrastesarjat pidetään erillään.

Ja en itse möykkää missään kohtaa, en edes miesten peleissä. Mutta mielestäni koko se atmosfääri, mikä on vaikka ulkomailla, on huikeaa ja pitäisi pysyäkin tässä meidän rakkaassa herrasmieslajissa. Jossa todella vähän on ylilyöntejä verrattuna vaikka jääkiekkoon tai jalkapalloon.

Jotta näin.

Meni jo, vaihdetaan aihetta. Sen tason ”argumentointia”, ettei viitsi vaivautua edes kommentoimaan.

Kuten jo sanoin kuulutte siihen 4% vähemmistöön joka näkee vastustajan suoritusten tahallisen häiritsemisen jopa junioripeleissä, epäonnistumisten luomisen kuten asian tyylikkäästi kuvasit sekä pettymysten tuottamisen kaikille osapuolille ”oman joukkueen kannustamisena” ja ”hienona atmosfäärinä”, eikä se teillä empatiakyvyttömillä narsisteilla koskaan muuksi tule muuttumaan. Teidän tämän tapaisten ”kannustajien” kannattaisi joskus rohkaistua tulemaan juniorikoripallokatsomoista tuonne Pohjanmaalle painisaleille ”kannustamaan” vastustajia, mutta on varmaan miehekkäämpää häiritä nuoria junioriurheilijoita jostain katsojaryhmän syövereistä ja koettaa sillä tavalla pönkittää omaa kolhuja kärsinyttä itsetuntoaan.

Onneksi kuitenkin tuo ylivoimainen enemmistö katsojista ymmärtää oman joukkueen kannustamisen ja vastustajaan kohdistuvan epäkunnioittavan käyttäytymisen eron ja täytyy olla siitä hyvin tyytyväinen.

 

[Ohiheitto]

Samaa mieltä siitä että sitä huutelua ym. pitää jossain vaiheessa oppia sietämään, koska sitä tulee joka tapauksessa ja jossain vaiheessa tärkeissä ratkaisupeleissä kun sali buuaa ja huutaa se vapari pitää pistää sisään. Toisaalta se, että jos sitä tapahtuu pienten lapsien peleissä kertoo se enemmänkin huutajien idioottimaisuudesta.
Mutta se mikä tässä keskustelussa varmasti nosti keskustelussa kierroksia oli täysin idioottitason väite, että huutaminen, buuaminen yms. vastustajan vapaaheittojen aikana on enemmänkin oman joukkueen kannustamista. Fakta on että huutamalla pyritään häiritsemään pelaajaa niin ettei heitto mene sisään. Siitä tuskin kukaan muu kuin em. huilin saanut ”koripalloasiantuntija” on eri mieltä.

Tuo väite olisi omituinen että vaparin häirintä kohdistuisi vain oman joukkueen kannustamiseen eikä yksittäisen vaparin heittäjän moukkamaiseen häirintään, vai koko joukkueko siinä heittää vaparia?

 

[Ohiheitto]

Pakko ottaa tähän keskusteluun hiukan kantaa ja mielestäni myös ylläpidolta aika asiaton huili RD:lle, mutta esimerkiksi kooteepee saa mellastaa ja sanoa täysin asiattomia kommentteja, jotka vähintään ristiriidassa minkään kanssa.

Menee ilmeisesti osalla puurot ja vellit sekaisin.
Tuossa Espoon Nash totesikin, että koripallo on laji, jossa hyvinkin harjoitellaan epäonnistumisia.
Vaan pikkuisen taaksepäin asioissa.

Kilpaurheilu. Täällä eräiden mukaan nostettu esille, että U16 ikäiset ovat vielä liian nuoria kuuntelemaan joidenkin katsojien ja nuorten (suurinosa kuitenkin nuoria huutelijoita) vapaareissa. Siis vapaaheitoissa. Että tämä ylittäisi rajat. En oikein tiedä, miten kauniisti tämän edes voisi kirjoittaa ja kuvailla, mutta jos, kuten RD aikaisemmin totesi, ylittää rajat, niin ehkä olisi aika vaihtaa shakkiin siinä vaiheessa.
Miksi U16 ikäisissä sitten pelataan arvokisoja? Miksi siellä muserretaan nuorten viattomien pelaajien toiveita menestyä, kun tippuu jo alkumetreillä pois jatkopeleistä. Miksi ei kaikki olekaan siellä maajoukkueessa pelaamassa. Joku voi pahoittaa mielensä.

Aikaisemmin kirjoitin, että tuossa U15 ja alle, on hyvä olla jotkut siveellisemmät pelisäännöt ja että hyvä puuttua sellaisiin öykkäreihin, mutta kun kasvetaan, niin se on osa elämää. Haluttiin tai ei, niin se tulee aina olemaan siten. Vaikka kuinka haluttaisi sen olevan toisin.

Valitettavasti tuo "ei saa luoda pettymyksiä ja epäonnistumisia", "kaikilla pitää olla kivaa ja tasavertaista" ajattelutapa on luonut meille enemmän myös mielenterveysongelmia ja osittain vääristynyttä ajattelutapaa.
On sanottu, että vanhempien yksi tärkeimpiä asioita on luoda epäonnistumisia lapselle ja kasvattaa sitä elämässä eteenpäin. Tämä sama on kilpaurheilussa. HUOM! Kilpaurheilussa. Siellä, missä 95% haluaa tulla ammattilaiseksi, mutta toki vain 2% siinä onnistuu. Tavoite kuitenkin. Ja jälleen, vaikka kuinka halutaan, kaikista ei voida saada ammattilaisia, vaikka yksikään ei koskaan ikinä häiritsisi vapaaheittäjää. Joten kuten huomataan, niin ehkä vähän väärä polku keskusteluissa.

Silloin kun puhutaan harrastussarjasta, pallokerhoista yms. niin siellä pätee hiukan erilainen ajattelutapa ja kulttuuri. Silloin on hyvä tunnistaa se, että ne nuoret haluavat vain liikkua ilman mitään kriteereitä ja tavoitteita. Siksi heille on se oma sarja ja joukkueet.

Joten ehkä sellaisena tiivistyksenä, että U16 ikäluokasta (ja kilpasarjoista) ylöspäin kasvetaan kilpaurheiluun kaikessa sen muodossa, hyvässä ja pahassa. Nuoremmat hyvä antaa kasvaa vielä ja myös harrastesarjat pidetään erillään.

Ja en itse möykkää missään kohtaa, en edes miesten peleissä. Mutta mielestäni koko se atmosfääri, mikä on vaikka ulkomailla, on huikeaa ja pitäisi pysyäkin tässä meidän rakkaassa herrasmieslajissa. Jossa todella vähän on ylilyöntejä verrattuna vaikka jääkiekkoon tai jalkapalloon.

Jotta näin.

Viittaaminen (kolmas kpl) tässä kontekstissa arvokisoissa menestymättömyyteen on täysin irrelevantti pointti.

kaikista ei voida saada ammattilaisia, vaikka yksikään ei koskaan ikinä häiritsisi vapaaheittäjää.

Eli sekö antaa oikeutuksen käyttäytyä moukkamaisesti? Noinhan annat ymmärtää

 

[Ohiheitto]

Kaksi viikkoa aikaa, kun @Rudolph Myyränius sai edellisen viikon huilin asiattomasta kommentoinnistaan ja nyt mennään tällä linjalla, joten kirjoitteluun tulee kuukauden tauko.

Juuri noin ylläpito

 

[Ylläpito]

...eikä se teillä empatiakyvyttömillä narsisteilla koskaan muuksi tule muuttumaan...

Olisi luullut ylläolevasta menevän perille jo, että tällainen kommentointi ei foorumille kuulu. Tästä varoitus @KooPee. Ja rangaistushistorialla olisi tullut samanmoinen huili kuin yllä, ja seuraavasta niin tapahtuukin.

 

[Insider]

Pelaaja on ehtinyt kuitenkin olla tässä suht. uudessa akatemiassa jo kaksi kuukautta... Tätä ennen ollut pari vuotta vanhempien maajoukkueleireillä esimerkiksi.

Minusta aika mautonta tässä kohtaa antaa kunniaa vasta rekrytoineelle seuralle. Sen sijaan kunniaa voisi jakaa tekijöille jotka ovat oikeasti tehneet pelaajasta sen mitä hän on ja kenties mahdollistaneet sen, mitä hänestä tulee.

Voidaan antaa kunniaa minun puolesta minne vaan.. Oma mielikuvani vain on, että esim nyt kyseessäolevasta entisestä seurasta ei ole yksikään saanut aikaisemmin yliopistotarjousta. Sitä nyt emme tule tietämään olisiko tässä nyt ollut sitten ensimmäinen, vai oliko juuri uudella seuralla suuri rooli asiassa. Eikä kyllä kovin monista muistakaan seuroista ole sitä sopparia tasaiseen tahtiin tullut.

Näin ollen kysymys onkin, että JOS yksi houkuttelu valtti tähän uuteen seuraan on, että meidän kautta on paljon paremmat mahdollisuudet jenkkilän yliopistoihin, niin silloinhan ei ole valheellisilla asioilla houkuteltu.

Edelleenkin, olisiko nämä pelaajat saaneet "vanhan" seuran kautta tarjouksia, emme tule koskaan tietämään, mutta se ainakin nyt on selvää, että kuluneen kolmen (?) toimintakauden aikana tästä uudesta seurasta on hyvällä prosentilla niitä tarjouksia saatu.

 

[Duško]

Hieman eri asiaan...

Mikä on lukijoilla ja kirjoittajilla kanta, miten pitäisi käsitellä junioreita, joiden maksut on seuralle rästissä jopa todella pitkältä aikaväliltä. Usein tätä pidetään maahanmuuttajataustaisten perheiden ongelmana, mutta kyllä ihan kantasuomalaisillakin perheillä on tässä haasteita. Jos ajatellaan vaikka 9 vuotiasta lasta, jonka kausimaksut on pidemmältä aikaväliltä rästissä, niin voiko ja pitäisikö seuran kieltää lasta osallistumasta toimintaan?

Tiedän, että seuroissa on tukimenettelyjä ja prosesseja, joilla näille perheille voidaan anoa tukea. Lisäksi tiedän useita joukkueenjohtajia ja valmentajia jotka hyväsydämmisyyttään maksaa jonkun juniorin turnausmatkan tai varusteen, jotta hän voi pysyä mukana. Tosin nämä kustannuksiin osallistumiset koskevat usein talentteja, jotka kuuluvat oman joukkueen tai maan parhaimmistoon.

 

[Chaser23]

Hieman eri asiaan...

Mikä on lukijoilla ja kirjoittajilla kanta, miten pitäisi käsitellä junioreita, joiden maksut on seuralle rästissä jopa todella pitkältä aikaväliltä. Usein tätä pidetään maahanmuuttajataustaisten perheiden ongelmana, mutta kyllä ihan kantasuomalaisillakin perheillä on tässä haasteita. Jos ajatellaan vaikka 9 vuotiasta lasta, jonka kausimaksut on pidemmältä aikaväliltä rästissä, niin voiko ja pitäisikö seuran kieltää lasta osallistumasta toimintaan?

Tiedän, että seuroissa on tukimenettelyjä ja prosesseja, joilla näille perheille voidaan anoa tukea. Lisäksi tiedän useita joukkueenjohtajia ja valmentajia jotka hyväsydämmisyyttään maksaa jonkun juniorin turnausmatkan tai varusteen, jotta hän voi pysyä mukana. Tosin nämä kustannuksiin osallistumiset koskevat usein talentteja, jotka kuuluvat oman joukkueen tai maan parhaimmistoon.

Useissa seuroissa mainitaan mitä toimintoja kausimaksu sisältää ja se että osallistuminen toimintaan edellyttää että maksut on oltava maksettuna, eli seura voi estää juniorin jolta maksut rästissä osallistumisen toimintaan. Siihen pitäisikö seuran näin tehdä, oma kantani on että sen jälkeen kun selvitetty maksuvaikeuksien syy ja mahdollisuudet saada tukea esim. sosiaalityö tai järjestöt mm. We deliver tai yritetty sopia rästeille maksusuunnitelma ja siintä huolimatta tilanne ei ole ratkennut tulee seuran kieltää osallistuminen siihen saakka kunnes maksu asiat taas kunnossa. Omasta pussista tai tarkoitukseen kerätystä rahastosta voi seuran jäsen toki avittaa, mutta seuran varoista yksilön rahallinen tukeminen ei ole sääntöjen mukaan mahdollista. Tilanne että maksut ovat pitkältä väliltä rästissä on myös seuran puolelta aika leväperäistä toimintaa koska mitä aiemmin näihin vaikeuksiin saa apua, sitä parempi mahdollisuus on niistä selvitä.

 

[Maailmanomistaja]

Hieman eri asiaan...

Mikä on lukijoilla ja kirjoittajilla kanta, miten pitäisi käsitellä junioreita, joiden maksut on seuralle rästissä jopa todella pitkältä aikaväliltä. Usein tätä pidetään maahanmuuttajataustaisten perheiden ongelmana, mutta kyllä ihan kantasuomalaisillakin perheillä on tässä haasteita. Jos ajatellaan vaikka 9 vuotiasta lasta, jonka kausimaksut on pidemmältä aikaväliltä rästissä, niin voiko ja pitäisikö seuran kieltää lasta osallistumasta toimintaan?

Tiedän, että seuroissa on tukimenettelyjä ja prosesseja, joilla näille perheille voidaan anoa tukea. Lisäksi tiedän useita joukkueenjohtajia ja valmentajia jotka hyväsydämmisyyttään maksaa jonkun juniorin turnausmatkan tai varusteen, jotta hän voi pysyä mukana. Tosin nämä kustannuksiin osallistumiset koskevat usein talentteja, jotka kuuluvat oman joukkueen tai maan parhaimmistoon.

Meillä ainakin sovittuna, että mikäli maksuja rästissä (jäsen- ja harrastemaksut) edelliseltä kaudelta niin tällöin ei ole mahdollista osallistua seuran toimintaan. Pelimaksut on sitten asia erikseen ja joukkuekohtaiset ratkaisut siinä. Mututuntumalla kuitenkin sanoisin, että maksamattomat (tapaukset, joissa toistuu jatkuvasti) kyllä lentää äkkiä pihalle joukkueesta kuin joukkueesta, koska maksamattomat kuitenkin aiheuttaa ylimääräisen rahallisen taakan toisille, asiansa hyvin hoitaneille, osallistujille.

Ajatuksena myös, että meiltä ei tukea jaeta vaan tätä varten on erilliset tuet, rahastot jne. ja näitä myös mainostetaan vanhemmille. Silloin tuki menee todennäköisemmin perille sitä oikeasti tarvitseville perheille, kuin meidän jakamana. Toki sitä ennen autamme omalta osaltamme asiassa eräpäivien siirroilla ja maksusuunnitelmien sopimisen muodossa, kunhan asian tiimoilta ollaan oma-aloitteisia maksajan puolelta.

 

[R2D2]

mikäli maksuja rästissä (jäsen- ja harrastemaksut) edelliseltä kaudelta niin tällöin ei ole mahdollista osallistua seuran toimintaan. Pelimaksut on sitten asia erikseen ja joukkuekohtaiset ratkaisut siinä.

Jäsenmaksun ymmärrän (lienee yhdistyksen lakisääteinen jäsenmaksu), mutta mitä ovat harrastemaksut ja mitä ovat pelimaksut? Eikö ole kausimaksua lainkaan?

 

[Maailmanomistaja]

Jäsenmaksun ymmärrän (lienee yhdistyksen lakisääteinen jäsenmaksu), mutta mitä ovat harrastemaksut ja mitä ovat pelimaksut? Eikö ole kausimaksua lainkaan?

Harrastemaksu siis tuo kausimaksu (salit + valmennus). Tuli vain itse kirjoitettua eri nimellä. Pelimaksut käsittää siis ihan näistä sarjoista ja turnauksista syntyvät kustannukset osallistujille.

 

[Ohiheitto]

Harrastemaksu siis tuo kausimaksu (salit + valmennus). Tuli vain itse kirjoitettua eri nimellä. Pelimaksut käsittää siis ihan näistä sarjoista ja turnauksista syntyvät kustannukset osallistujille.

Johonkin pitää lisätä vielä lisenssi (+ vakuutus) jos aikoo pelata sarjapeleissä. Ne eivät välttämättä sisälly kausimaksuun.

 

[Keijonen]

Kyllä.

En tiedä yhtäkään juniorijoukkuetta, jonka pelaajille tulisi lisenssi tai vakuutus kausimaksun mukana. Jos näin on, se on sitten siinä päällä ylimääräisenä kuluna. Kymmenen vuotta poikajunnuja seuraillut kolmessa pk-seudun seurassa enemmän tai vähemmän aktiivisesti.

 

[Mikkovaan]

Oheisen linkin takaa vapaasti luettavissa Elias Räisäsen mietteitä Suomen pelaajakehityksestä:

Kolmen promillen korismaa â Elias Räisäsen mielestä Suomen pelaajakehitys junnaa paikoillaan, eikä kukaan puhu asiasta mitään

Suomalaisen koripallon julkisuuskuva häikäisee. NBA-tähti Lauri Markkanen allekirjoitti kesällä yhdeksännumeroisen sopimuksen, jonka ensimmäinen numero ei ollut yksi. Susijengi jatkaa hurmaamistaan, ja tyttöjen historiallinen EM-kulta antoi viitteitä, että naistenkin maajoukkueen tulevaisuus on...

www.sss.fi