Ironista kyllä, tässäkin tapauksessa pelit pelattiin mitä todennäköisimmin joko Sorsapuiston tai Koulukadun upeissa fasiliteeteissa eikä esim. Annalan koulun pihalla. Ja näin sen pitääkin olla. Nostamalla koripalloon tarkoitettujen olosuhteiden taso keskusteluun päästään kiinni siihen varsinaiseen asiaan eli juniorikoripalloilun tilaan Suomessa.
Mutta ei... Korisväki todistaa kerta toisensa jälkeen oman kykenemättömyytensä nähdä varsinaista ongelmaa. Epäuskoisesti on taas tätäkin keskustelua joutunut seuraamaan. Romantisoidaan surkeita ulkokorisolosuhteita, hyväksytään vallitseva koripallotilojen rakentamisstrategia sellaisenaan ja höpötetään jostain jazzmusiikista täysin aiheen ulkopuolelta.
Tämän Ylen uutisen pohjalta olisi riittänyt yksinkertainen toteamus varsinaisesta ongelmasta, jotka ovat siis käyttäjät joiden oman käytöksen takia korit joudutaan poistamaan käytöstä. Kyse ei ole herkkähipiäisistä asukkaista, laiskoista virkamiehistä eikä nyky-yhteiskunnan vuorovaikutushaasteista vaan mulkuista, jotka eivät osaa pelata yhteisten sääntöjen mukaan. Tämä sama tilanne toistuu ja toistuu, mutta korisväki näkee vain koripallonvihaajia kaikkialla ympärillään. Näissä tapauksissa melkeinpä aina on yritetty asialla jotain tehdä ennen "lopullisia ratkaisuja". Esimerkkinä vaikkapa Tampereelta nämä keissit:
Liikuntapaikkojen käytön kieltäminen nykyistä aikaisemmin ja valojen sammuttaminen ajoissa voisivat parantaa ongelmaa, sanoo apulaispormestari Johanna Loukaskorpi.
www.aamulehti.fi
Matti Helimo: ”Positiiviset asiat nykytilanteesta ovat – nykytrendin mukaisesti – jääneet negatiivisen palautteen alle. Hienoa, että korien poistamisen jälkeen kentän käyttö on lisääntynyt! Se on mielestäni kaikkein tärkein asia.”
www.aamulehti.fi
Muutama lainaus jutuista:
Helppoa ja hauskaa. Aihe on sillä kuitattu ja sen jälkeen vielä kerran se tärkein asia ulkokorikseen liittyen, johon korisväen kannattaisi tarmonsa keskittää oli kyse sitten suurkaupungista tai jostain pikkupitäjästä. Ulkokoriksen olosuhteet ja se oikea kysymys esitettäväksi - MIKSI RAKENNETAAN PELKKÄÄ PASKAA?
Ja ymmärrän, että edustan tässä kaupunkia, jossa asiat on hoidettu viime vuosina hyvin ja minulla ei ole täyttä ymmärrystä pienempien paikkakuntien ongelmista. Tietenkin teillä päin voidaan olla kiitollisia paskemmastakin kokonaisratkaisusta koripallon osalta, kun olette tottuneet teille aivan liian läheisen enon rakentamaan alumiinikattilaviritykseen, joka roikkuu puolivelttona ladon seinässä ja siihen pelaa koko kylän kaikki korisentustiaatikot. Toki silloin paskempikin kori tuntuu taivaan lahjalta. Mutta sen ei tarvitsisi olla niin.
Koritelineitä rakennettaessa hankinnat tehdään aina jostain ja suunnitelmat tehdään aina jossain. Mitä jos näiden osalta olisi valtakunnallinen momentum koripalloväen puolelta vaikuttaa lopputulokseen? Tällä hetkellä ylös nousee voittopuolisesti lähinnä viritelmiä, joissa on
A) liian pienet korilevyt
B) huonot rimat
C) usein liian pieni tila pelaamiseen
D) usein puuttuvat maalaukset kentän pinnasta
E) joskus jopa sopimaton pinta kentälle
F) korit saattavat olla niputettu yhteen osoittaen "jokaiseen ilmansuuntaan"
G) ei kahden päädyn kenttiä
H) korit asennetaan monitoimikenttien yhteyteen (jalkapallon ylivoima keinotekonurmialustalla vie mielenkiinnon)
I) Korkeus joko aikuiset tai minit, mutta pienille lapsille (alle 6-vuotiaat) ei tarjota heittelymahdollisuuksia
Näiden lisäksi koreja huolletaan liian satunnaisesti eli sukkien hajoamisen jälkeen niitä ei vaihdeta tarpeeksi usein uusiin. Koripallotilojen ympärillä ei myöskään ole aidoitusta tarpeeksi usein, jolloin pallot karkailevat minne sattuu.
Tämä on se ongelma, johon pitäisi päästä vaikuttamaan. Tämä on se kysymys, joka pitäisi esittää. Miksi koripallotiloja rakennettaessa tehdään sekundaa? Ja se ei todellakaan ole aivan sama, kunhan jotain nousee ylös. Todistettavasti laadukkaat ulkokoripallotilat nostavat käyttäjämääriä kautta linjan. Niin heittely- kuin pelitarkoituksessa. Niin junioreiden kuin aikuisten osallistumisen osalta. Ja se on koripalloilevan Suomen etu. Ei nykytilanne eikä kunnan osoittaminen sormella, kun mulkut eivät osaa yhteisiä pelisääntöjä koripallon pelaamisen osalta.
Hyvästä meiningistä esimerkkinä voi antaa juurikin Tampereen. Täällä on panostettu ulkokoripalloon kunnostamalla Koulukatu erittäin hyvälle tasolle viimeisen kymmenen vuoden aikana, jonka lisäksi Sorsapuistoon on noussut 3 kokonaista laadukasta kenttää. Näissä paikoissa on tänäkin kesänä useina päivinä käyttäjämäärät koripallon osalta useissa kymmenissä, jopa lähempänä 200 parhaimmillaan! Se on koripallokulttuuria ja se on saatu aikaiseksi ei laurimarkkashuumalla, vaan panostamalla olosuhteisiin.
Lisäksi Sammon uuden koulun pihalla on koulupihaksi tehty järkeviä valintoja. Täysimittaista koriskenttää ei ole saatu, eikä edes aivan nappiin valittuja telineitä+rautoja, mutta sentään heittelyyn järkevä tila aidoituksilla ja asianmukaisilla maalauksilla. Lisäksi päiväkodin pihalta löytyy paikkakunnan ja ehkä koko valtakunnan ainoa pikkulapsille tarkoitettu peliareena (korit jossain 120-140cm tietämillä), jossa alta 6-vuotiaat voivat heittelyä sekä pelaamista harrastaa.
Nyt pitäisi korispuolella panostaa poliittiseen vaikuttamiseen valtakunnallisesti kautta linjan liikuntapaikkatoiminnan osalta seuraaviin asioihin:
1) hyvät koristelineet
2) hyvät korisraudat
3) huolto säännönmukaisesti (sukkien kuntoa seurataan ja ne vaihdetaan ripeästi tai ainakin vaihdon voi tilata jostain numerosta/internetsivulta - toimii Tampereella)
4) maalaukset kuntoon eli vähintään aikuisten vaparialue, tilaa riittäessä myös kolmosviiva jollekin etäisyydellä vaparin kaaresta. Joko kiinni kaareen tai sitten fiban etäisyydelle. Jos kenttä rakennetaan pienempien lapsien käyttöön, niin voi tehdä minivaparialueen (Johanneksen koulutalo Tampereelta hyvä esimerkki).
5) mahdollisuuksien mukaan kahden päädyn kenttä, jos tila ei anna periksi niin laadukas yhden pään kenttä riittää.
6) aidoitukset jälleen mahdollisuuksien mukaan kentälle
7) kentän pinta asvaltti, muovi/kumimatto, joka soveltuu koriksen pelaamiseen. Ei saa olla liukas ja samoin maalaukset minimiiin. Kentän pintaa ei maalata kauttaaltaan (vrt. Santalahti Tampereella), koska tekee kentästä liukkaan.
8) Tasainen keskittymä eri korkeudella olevia koreja, adults-minit-superminit
Nämä asiat nyt nopeasti ajateltuna, muutakin hifisteltävää toki keksitään hyvälle kentälle. Yksi innovaatio voisi olla kenttä, jossa on katos. Tällöin pidennettäisiin kautta molemmista päistä kesää se 1-2 kk ainakin. Toki suomalaisen mentaliteetin tuntien näistä tulisi huumeidenkäyttöhuoneiden korvaajia, mutta kokeilla voisi ainakin.
Mielestäni tämä ei ole mahdoton tehtävä, koska kaikki nämä ratkaisut olisivat helposti toteutettavissa nykymallin paskan kenttäsuunnittelun sijaan. Kysymys on vain päätöksistä ja tekemisestä. Mitkään taloudelliset, fyysiset tai muunkaltaiset reunaehdot eivät tätä estä. Ja joku ylimielinen kirjoittelija ylempänä naureskeli kenttien tilanteen seuraamiselle. Siihen vastauksena kyllä, seuraan näiden kenttien tilannetta paljon tarkemmin kuin sinä tai kukaan keskimääräinen koripalloväen edustaja. Ja kiistaton fakta on se, että olosuhteet vetävät puoleensa porukkaa. Kasvava määrä porukka muodostaa yhteisöjä. Ja yhteisöt luovat kulttuuria. Kaikki se voisi sataa koripallon laariin Suomessa, mutta jostain syystä tällä hetkellä tietoisesti kieltäydytään näkemästä asiaa riittävän merkityksellisenä muutoksen luomiseksi. Meille riittävät paskat olosuhteet, joissa koripalloilua harrastavat eivät kehity ja sitä aloittelevat eivät innostu.
Ja se on se todellinen ongelma. Ei ongelmaporukoiden takia sinetöitävät korit monitoimikentiltä.