Tämän päivän printtihesarissa oli mielenkiintoinen juttu Hongan futispuolen junnuvalmentajasta. Siinä oli useita huomioita, jotka osuvat naulan kantaan myös korispuolella.
Esimerkiksi erikoistuminen/jumiutuminen johonkin tiettyyn pelipaikkaan liian varhain ja onnettoman vähäinen treenin määrä omalla ajalla, joka pakottaa tekemään niitä asioita yhteisellä ajalla.
Olen seurannut läheltä erään seuran 06-08 syntyneiden poikien treenaamista ja pelaamista noin kymmenen vuotta. Tältä ajalta tiedän kaksi pelaajaa, jotka ovat säännöllisesti treenanneet omalla ajalla pallonkäsittelyä ja heittoa. Kaikki muut pojat, joita on vuosien varrella ollut ehkä noin 50-60, ovat hyvillä mielin tyytyneet ohjattuihin treeneihin. Jokunen sentään on juossut lenkkiä tai tehnyt punttia, mutta se on eri asia kuin lajiharjoittelu.
Olen katsomossa ja kentän laidalla jutellut myös paljon muiden seurojen vanhempien ja valkkujen kanssa ja kuullut melko samanlaisia huomioita.
Heiton tai ajon treenaaminen vaatii jonkunlaisen kentän, joten niitä ei joka paikassa harjoitella. Pallonkäsittelyä voi sen sijaan tehdä lähes missä vain. Eräs tuntemani pointti teki/tekee omalla ajallaan nopeatempoista driblausta pienessä 2-3 neliön tilassa. Hänellä onkin erinomaiset pallonkäsittelytaidot, hän pystyy vaikka vetämään sitä hämäkkiä edes taas tanssien samalla tangoa ja samalla pitämään katseen ylhäällä. Syöttö tai oma ohitus lähtee luontevasti ja oikea-aikaisesti. Taidon hankkiminen ei ole vaatinut mitään muuta kuin pallon, aikaa ja motivaatiota.
Taitaa olla niin, että motivaatiota ei kaikilta löydy, tai sitä aikaa. Sen sijaan Wilsonin Evo taitaa pölyyntyä useammankin huoneen nurkassa.