on viisas mies ja kirjoittaa ToPon sivuilla näin:
"Tässä ollaan viime aikoina puhuttu kaikennäköistä ulkomaalaisvahvistuksista, herrasmiessopimuksista, rajoituksista ja huudeltu kaikennäköistä joka puolelle. Tässä muutamia faktoja, ei siis minun mielipiteitäni:
Jokainen korissarja Euroopassa on täynnä ulkomaalaisia pelaajia, ainoa poikkeus Baltian ja joidenkin ex-Jugoslavian maiden sarjat. Eurobasket.com kertoo enemmän kuin naapurin Masa… Tästä voi tietysti vetää kaksi erilaista johtopäätöstä: ”Liettua ja Serbia M tuottaa parhaat pelaajat, niiden malli on siis paras” tai ” kaikkialla muualla paljon ulkomaalaisia sarjoissa, ne on tehnyt päätöksen siellä etteivät omat pelaajat ole riittävän hyviä muodostamaan tasokasta sarjaa, onko meillä riittävästi tasokkaita pelaajia? "
Omana mielipiteenäni (jos jaksatte lukea vielä) sanoisin seuraavaa: Totta kai suomalaisen koripalloilun etu on tärkein ja suomalaisia pelaajia pitää kehittää ja viedä lajia eteenpäin. Laji Suomessa ei kyllä kehity mihinkään sillä että joukon (suomalaiset tähdet ja ne 1-5 ulkomaalaista) jatkoksi otetaan pari kädetöntä junioria pyyhettä heiluttamaan tai vaihtoehtoisesti pari parempaa junnua käsiä yhteen lyömään ja uhraamaan omaa (mahdollista) uraansa. Ainoa tie ihan oikeasti on luoda järjestelmä jossa LAHJAKKAAT juniorit pääsevät pelaamaan ja harjoittelemaan haasteellisessa, itselleen sopivassa, ympäristössä. Tätä me ollaan ToPossa tehty Rekolan kanssa, tätä tekee Honka Akatemiansa kautta ja varmasti muuallakin Suomessa tapahtuu.
Tärkeää on kuitenkin huomata että näin tekee myös kansainvälisesti ajatellen jokainen huippumaiden huippuseura. Suomeksi sanottuna: pelaaja treenaa itseään parempien kanssa, joutuen joka päivä treeneissä todella koville. Tää junnu saa jopa muutaman peliminuutin silloin tällöin korkealla sarjatasolla, mutta kehityksen kannalta tärkeät pelit pelataan muualla. Puhun peleistä joissa tän lahjakkuuden pitää olla ”The Man”, ei ole niitä jenkkejä tai muita auttamassa, sun tarttee tehdä se! Ja tähän täytyy sanoa että hemmetin hyvä jos vastustajalla on vaikka 15 ulkkia, pelin taso paranee ja lahjakkuus joutuu pelaamaan todella hyvin voittaakseen ensin yhden tilanteen , myöhemmin jopa pelin. Kysymys ei siis mielestäni ole ulkomaalaispelaajien määrästä tms. vaan siitä, miten saadaan suomalaispelaajat kehittymään paremmiksi. Ja ainoa tapa kehittyä on pelata hyvätasoista korista itseään parempia vastaan ja puolestaan ilman ulkkeja ei (valitettavasti) synny tarpeeksi tasokasta peliä/sarjaa.
Hyypiän Sami, tuo pitkähkö herrasmies joka tunnetaan paremmin Jukka ” Toikka” Toijalan kaverina sanoi aivan hemmetin hyvin Urheilulehdessä… En viitti kertoa tarkemmin, lukekaa juttu. Tässä kuitenkin vihje siitä mitä tarkoitan: Mielipide / oma nimi."
The word.