Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

[Herbert]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Unohtamatta periferiapaikkakunnista myöskään Tamperetta, jonka lienee helpompi houkutella pelaajia pienemmällä korvauksella, kuin esim. Kotkan tai Kauhajoen. Yliopistosta ja monenlaisesta koulutustarjonnasta on varmasti hyötyä tässä suhteessa.

Korisliigassa tosiaan myös Honka, ToPo ja Pyrintö tulevat yliopistokaupungeista, mutta jätin ne mainitsematta, koska muista nähneeni näiden hyödyntävän tätä yhtä tehokkaasti kuin Lappeenrannan ja Joensuun. Vika voi tietysti olla myös katsojan silmissä.

Ammattikorkeakouluja on varmaan kaikilla liigapaikkakunnilla? Tosin nuo ovat sellaisia meduusoja, että niiden linkittäminen tiettyyn paikkakuntaan voi olla vaikeaa. Esim. Kymenlaakson AMK toimii Kouvolassa ja Kotkassa ja vastaavasti Turun AMK toimii Uudessakaupungissa ja Salossa.

Jos toimisin liigajoukkueen (saatika akatemia-joukkueen) taustalla, miettisin varmasti tarkoin, kuinka tätä kuviota voisi entistä tehokkaammin hyödyntää. Abiturientille neljän vuoden pahvit heti käteen, kun opiskelupaikka taskussa...

 

[Lothar]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Valtion näkökulma lasten urheiluun on kansanterveydellinen. Liikkuvista lapsista tulee liikkuvia aikuisia. Koko eliniän kestävä liikunnallinen elämäntapa ehkäisee tunnetusti monia sairauksia ja pidentää aktiivista työikää ja tehostaa työn tuottavuutta muutenkin. Siksi valtion näkökulmasta massojen saaminen liikunnalliseen elämäntapaan on pääkysymys. Erityinen haaste on kokonaan liikkumattomien ryhmä. Heidät pitää varsinkin saada mukaan.

Nuori Suomi on tämän ajattelutavan johdannainen. Talenteille ja sen tien päässä olevalle huippu-urheilulle jää tässä kuviossa esimerkin, roolimallin ja inspiroijan rooli massoille.

Huippu-urheilu on historiassa ollut toisaalta osa kansallisen identitettiimme vahvistamista ja jopa osa itsenäisyysaatetta. Pitkänmatkan juoksu ja hiihto olivat erakkoluonteisten suomalaisten lajeja. Nämä kuviot edustavat kuitenkin jo taakse jäävää elämää, vaikka urheilujohtajat vieläkin EU Suomessa mielellään vetoavat historian kansallisvaltion agendaan.

Tulevassa maailmassa kansainvälinen urheilutoimita on ennen kaikkea kansojen rauhanomaisia kohtaamisia ja monikulttuurisuuden nostamista jalustalle. Siis osa rauhantyötä, eikä suinkaan kansallisen pullistelun, saatikka aseidenkalistelun liitännäinen.

Pallopelien joukkueurheilu, kuten koripallo, on huipputasolla myös urheiluviihdettä parhaimmillaan. Se pohjautuu Suomessa maaottelutoimintaa lukuun ottamatta ennen kaikkea kaupallisten konseptien perustalle, mikä tahtoo olla jatkuvaa tuskaista kujanjuoksua.

Johtopäätös kaikesta tästä on se, että valtion kukkarolle on tosi vaikea päästä. Kilpaurheilun kaupallinen konsepti perustuu parhaimmillaan kotimaisten talenttien kehittämiseen maailmalle, missä on isommat konseptit ja enemmän rahaa. Suomen 5 miljoonan yhteisö ei valitettavasti pitkälle riitä. 8]

 

[Herkku]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus


Erittäin hyvä, kypsä ja paikkansapitävä kirjoitus.

 

[Herbert]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Mieleni teki kovasti kommentoida Lotharin filosofointia urheilun roolista yhteiskunnassa historiassa ja tulevaisuudessa, mutta on sen verran korkealentoinen ja rönsyilevä teema, että ei mennä siihen. Todetaan vain, että urheilun asemaan liittyy kysymysmerkkejä ja on perusteltua asettaa kansalliseen itsetuntoon liittyvä malli kyseenalaiseksi, mutta se ei vielä tarkoita, että tämä olisi ainoa mahdollinen kehityspolku, sillä myös muita merkkejä on ilmassa.

Kilpaurheilun kaupallinen konsepti perustuu parhaimmillaan kotimaisten talenttien kehittämiseen maailmalle, missä on isommat konseptit ja enemmän rahaa. Suomen 5 miljoonan yhteisö ei valitettavasti pitkälle riitä. 8]

Suomen 5 miljoonan yhteisö ei varmasti riitä 12 NBA-joukkueen pyörittämiseen, mutta riittäisikö eteläinen Suomi kuitenkin yhden joukkueen markkina-alueeksi Euroopan ammattilaissarjaan? Tämä vaatii tietysti isoa muutosta kulttuuriin (vrt. kiukuttelu LrNMKY:n kohtelusta kv-pelien osalta), mutta jos Eurooppaan muodostuu varteen otettavia ammattilaissarjoja, niin tämä kehityskaari on mielestäni mahdollinen. Toisaalta niin kauan kuin kv-pelit ovat lisämauste kansallisille sarjoille (vrt. Mestarien Liiga, Euroliiga yms vs. NBA, NHL), niin tämä ei voi toteutua.

 

[Botevgrad]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

...
Johtopäätös kaikesta tästä on se, että valtion kukkarolle on tosi vaikea päästä. Kilpaurheilun kaupallinen konsepti perustuu parhaimmillaan kotimaisten talenttien kehittämiseen maailmalle, missä on isommat konseptit ja enemmän rahaa. Suomen 5 miljoonan yhteisö ei valitettavasti pitkälle riitä.

Tartun ainoastaan tuohon viiteen miljoonaan. Väite on kestämätön. Viiden miljoonan väestöpohja sinänsä riittää suurissa palloilulajeissa ihan mihin vaan. Syyt ovat muualla, ei väestöpohjan koossa.

Tanska on jalkapallon euroopan mestari ja Tanskan väestöpohja on Suomen kanssa saman suuruinen. Norja on pienemmällä väestöpohjalla jalkapallon arvokisakävijä. Irlanti on jalkapallossa suurmaa, Kroatia koriksessa maailman huipulla, kummassakin asukkaita noin miljoona vähemmän kuin Suomessa. Liettuassa kolme ja puoli miljoonaa asukasta ja menestystä piisaa. Latvia ja Slovenia, väestöpohja vain reilu kaksi miljoonaa, silti koriksen jättiläisiä kumpikin.

Viiden miljoonan kortti on pelattu. On syytä siirtyä etsimään syitä muualta.

 

[quesis]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Tartun ainoastaan tuohon viiteen miljoonaan. Väite on kestämätön. Viiden miljoonan väestöpohja sinänsä riittää suurissa palloilulajeissa ihan mihin vaan. Syyt ovat muualla, ei väestöpohjan koossa.

Tanska on jalkapallon euroopan mestari ja Tanskan väestöpohja on Suomen kanssa saman suuruinen. Norja on pienemmällä väestöpohjalla jalkapallon arvokisakävijä. Irlanti on jalkapallossa suurmaa, Kroatia koriksessa maailman huipulla, kummassakin asukkaita noin miljoona vähemmän kuin Suomessa. Liettuassa kolme ja puoli miljoonaa asukasta ja menestystä piisaa. Latvia ja Slovenia, väestöpohja vain reilu kaksi miljoonaa, silti koriksen jättiläisiä kumpikin.

Viiden miljoonan kortti on pelattu. On syytä siirtyä etsimään syitä muualta.

Samaa mieltä, mutta vain osittain. Huomaamatta kuitenkin jää, että viiden miljoonan väestöpohjalla Suomessa mielenkiinto, panostus ja moni muu asia on kanavoitu(neet) - kenties joidenkin historiallisten oikkujen vuoksi - lähinnä jääkiekkoon, Lotharin jo mainitsemiin metsäkansan sisulajeihin ja jostain perverssistä syystä autourheiluun. Eli menestystä on tullut, mutta koska oletan, että koripallo.comille kirjoittavat ovat pitkälti koripallosta ja laajemmin isoista pallioilulajeista kiinnostuneita (ei niinkään kiakosta), herää tunne, että olemme jääneet takapajulaksi. Jos minä saisin valita kolme lajia, mihin Suomessa panostettaisiin eniten ja missä haluaisin nähdä kansainvälistä menestystä, ne olisivat jalkapallo, koripallo ja lentopallo. Näissä olemme, lentopallon viime vuosien kiitoa lukuunottamatta, jääneet heikoiksi. Nämä kolme suurta palloilulajia ovat jääneet Suomessa edellämainittujen "kansallislajien" jalkoihin, ja siinä tulee vastaan viiden miljoonan väestöpohja: kaikkeen eivät riitä resurssit. Lienemmekin kaikki yhtä mieltä siitä, että resurssit ovat tällä hetkellä suunnattu vääriin lajeihin.

Ja jos väestöpohjaa ja monialaista menestystä vertailee, niin ainoa 5-10 miljoonan asukkaan supermaa taitaa löytyä tuosta länsipuolelta. Siellä hävitään meille oikeastaan vain moottoriurheilussa. Botevgradin mainitsemat maat ovat suunnanneet resurssinsa eri tavalla kuin Suomi, jolloin voi syntyä illuusio, että koska ne menestyvät tietyissä avainlajeissa kuten koripallo ja jalkapallo, ne olisivat keskimäärin menestyneempiä kuin Suomi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, meillä vaan on jostain syystä keskitytty eri lajeihin.

 

[Lothar]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Elikkä samoilla linjoilla ollaan. 5 miljoonan ihmisen talous pystyy rahoittamaan valikoidun urheilukirjon, mutta ei kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Päätöksen fokuksesta tekevät ihmiset kukin arjen valinnoillaan. Sen mukaan menee myös ajan mittaan myös median ja sponsoreiden mielenkiinto tässä ravintoketjussa. Tietysti myös traditio ohjaa aikansa.

Toinen asia on sitten se, mitkä lajit Suomen taloudelle oikeasti sopisivat. Suomen tulevaisuus riippuu pääosin osaamisen viennistä maailmalle. Vientiyrityksiä kiinnostavat luultavimmin lajit, joihin on laajaa mielenkiintoa vientimaissa.

Kuningas jalkapallo on oma lukunsa, paitsi USA:ssa. Koripallo on heti hyvänä kakkosena. Meidän suosima koris sopii Suomelle myös ilmaston puolesta.

Median kiinnostus pyörii toistaiseksi lätkän ja auto- sekä raviurheilun ympärillä. Vanhat urheilutraditiomme puolestaan suosivat yleisurheilua ja murtomaahiihtoa.

Euroliiga tasoisen korisjoukkueen budjetti pyörii miljoonissa euroissa. Tarvitaisiin riittävästi huippulahjakkaita nuoria, joille osallistuminen tarjoaisi mahdollisuuksien ikkunan. Joukkueen rakentaminen ostopelaajien varaan ei ole mielekästä. Lajikultttuuri on sen verran ohutta, että kustannuksia vastaavaa yleisön ja median mielenkiintoa ei ole. Seurajoukkueen kansainvälinen ottelutoiminta aivan huipputasolla edellyttäisi opetusministeriön näkemyksellistä otetta ja voimakasta taloudellista tukea. Muuten on ennusteena ko. uskaliaan seuran melko varma talouden raunioituminen. Talouden lajit ohjaavat urheilun ravintoketjua niin, että huiput siirtyvät yleensä lopulta sinne, missä iso raha liikkuu. Tähän asti Italia, Espanja ja Kreikka ovat olleet Euroopan kuuminta hottia. Noiden maiden kuplatalouksien puhkeaminen saattaa muuttaa asetelmia. 8]

 

[.C.]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Onko koskaan saavutettu mitään? No totisesti on. Ehkä ei huippu-urheilun mittareilla, mutta monilla muilla, jotka ovat ihmiselämän kannalta paljon tärkeämpiä kuin huippu-urheilu.

Toinen juttu on kuitenkin se, että se "kaikki pelaa" ja "lahjakkuudet esiin" ovat täysin yhdistettävissä olevia ideologioita, Suomessa vaan on juututtu liian pahasti tuohon ensin mainittuun, Serbiassa ehkä tuohon ensin mainittuun. Tämäkään asia ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, vaan varmasti paremmalla suunnittelulla voidaan toteuttaa sekä solidaarishenkinen höntsä että yksilöiden kehittäminen huipulle.

Sitten siihen kommenttiin, että 2h treenejä päivässä ja vielä ehtii hyvin pihapeleihin: Otapa huomioon, että nuorilla on se koulunkäyntikin, ja esim. kiekossa 2h päivässä ei riitä, ja vielä kun on joka päivä, ja niihin reeneihin pitää vielä matkatakin jne, ja lapsetkin väsyvät kovassa reenissä... Eli reenien luonnetta pitäisi muuttaa ja/tai lisätä sinne reenien jatkoksi jonkinlaista "pihapelihenkistä". Tietysti osatekijä on myös se, että lapsilla ei jostain syystä enää ehkä ole niin paljoa halua pihapeleihin eikä toisaalta mahdollisuuksiakaan, varsinkaan kiekossa ja sisäpeleissä ulkojäiden ja salivuorojen puutteen takia. Jalkapallo muodostaa tässä poikkeuksen, tosin kenttien kunto on vieläkin keskimääräisesti heikko.

Eiköhän suurin osa pelaajista asu pyörämatkan päässä harjoitus paikoista. Ei tuota treenien luonnetta ole aivan pakko muuttaa, loppujen lopuksi se kuka on valmis harjoittelemaan omalla ajalla ratkaisee. Ja toki on totta että kenttien kunto on keskimääräisesti heikko, mutta eikös sen pitäisi meinata sitä että suomesta tuli euroopan fyysisimmät koripalloilijat. Jos laji taitoja ei kenttien kunnon takia tulisi harjoiteltua niin paljon niin silloinhan pitäisi treenata fysiikkaa senkin edestä. Kun näin ei kuitenkaan ole niin olisiko syy motivaatiossa vai missä? Aikaa kyllä löytyy jos sitä järjestää. Pitäisi vaan olla valmis tinkimään telkkarin katsomisesta, kavereiden kanssa hengailusta, pleikkareiden sun muitten pelailusta yms.

 

[Koris...]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Sitten on vielä voittamisen kulttuuri. Sitä suomalaisilta ei löydy eli pää ei kestä tiukoissa paikoissa. Sitäkin olisi opetettava jo junnuiässä, aikuisena se on jo hiukan hankalaa. Urheilulehdessä oli hyvä juttu tästä liittyen Saksan futismaajoukkueeseen.

Palataan tähänkin aiheeseen, kun suomalaisjoukkueilla oli hieman musta päivä eilen eurokentillä jalkapallossa. Tosin korismaajoukkue pärjäsi loistavasti.

Tätä on tullut pohdittua jo kauan, mikseivät suomalaiset voita itseään heikompia joukkueita tai jos voittavat, niin se tehdään hankalimmilla tavalla. Ylipäänsä voittaminen tuntuu olevan mahdottoman vaikeaa. Futiksessa nyt etenkin tulee aina viime hetken maaleja, kuten Hongalle ja Tepsille eilen ja Suomi-Unkari vuonna 1998. Mikä suomalaisessa kulttuurissa ja asenteissa on vikana?

Mikä voittamisessa on hankalaa? Johtuuko se siitä, että harrastetoiminnassa ei ole riittävästi kilpailua, kun urheilijat ovat nuoria? Tällöin ei yritetä parasta, koska ei tarvitse, kun kuitenkin kaikki pelaavat (Nuori Suomi). Tästä kärsivät sitten kaikki. Urheilu on lähes ainoa asia, josta on poistettu kilpailu Suomessa: nuoret joutuvat kilpailemaan opiskelupaikoista, töistä, lähes kaikesta. Ilman kilpailua on kova työ luoda voittamisen kulttuuria.

Tappiota pitäisi oppia vihaamaan niin paljon, ettei sitä halua koskaan kokea. Suomalaiset eivät ole kovin hyviä tässä, häviäminen tuntuu olevan geeneissä. Johtuuko se sitten siitä, että oltiin ensin Ruotsin vallan alla useita satoja vuosia ja sitten Venäjän vallan aikana ja jouduttiin alistumaan? Suomalaiset ovat liian nöyriä ja kunnioittavat liikaa vastustajaa, tämä tapahtuu jopa heikompia seuroja ja maita vastaan.

Suomalaisessa urheilukulttuurissa on vakavia puutteita. Ei riitä, että olemme tekniseseti muita maita jäljessä vaan olemme myös valovuosia jäljessä mentaalipuolella.

Nämä asiat nyt ovat itsestään selviä, ajattelin vain aiheuttaa keskustelua näistä asioista...

 

[Kuoleva Joutsen]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Palataan tähänkin aiheeseen, kun suomalaisjoukkueilla oli hieman musta päivä eilen eurokentillä jalkapallossa. Tosin korismaajoukkue pärjäsi loistavasti.

Tätä on tullut pohdittua jo kauan, mikseivät suomalaiset voita itseään heikompia joukkueita tai jos voittavat, niin se tehdään hankalimmilla tavalla. Ylipäänsä voittaminen tuntuu olevan mahdottoman vaikeaa. Futiksessa nyt etenkin tulee aina viime hetken maaleja, kuten Hongalle ja Tepsille eilen ja Suomi-Unkari vuonna 1998. Mikä suomalaisessa kulttuurissa ja asenteissa on vikana?

Mikä voittamisessa on hankalaa? Johtuuko se siitä, että harrastetoiminnassa ei ole riittävästi kilpailua, kun urheilijat ovat nuoria? Tällöin ei yritetä parasta, koska ei tarvitse, kun kuitenkin kaikki pelaavat (Nuori Suomi). Tästä kärsivät sitten kaikki. Urheilu on lähes ainoa asia, josta on poistettu kilpailu Suomessa: nuoret joutuvat kilpailemaan opiskelupaikoista, töistä, lähes kaikesta. Ilman kilpailua on kova työ luoda voittamisen kulttuuria.

Tappiota pitäisi oppia vihaamaan niin paljon, ettei sitä halua koskaan kokea. Suomalaiset eivät ole kovin hyviä tässä, häviäminen tuntuu olevan geeneissä. Johtuuko se sitten siitä, että oltiin ensin Ruotsin vallan alla useita satoja vuosia ja sitten Venäjän vallan aikana ja jouduttiin alistumaan? Suomalaiset ovat liian nöyriä ja kunnioittavat liikaa vastustajaa, tämä tapahtuu jopa heikompia seuroja ja maita vastaan.

Suomalaisessa urheilukulttuurissa on vakavia puutteita. Ei riitä, että olemme tekniseseti muita maita jäljessä vaan olemme myös valovuosia jäljessä mentaalipuolella.

Nämä asiat nyt ovat itsestään selviä, ajattelin vain aiheuttaa keskustelua näistä asioista...

Oma osansa on varmasti autoritäärisellä urheiluvalmennuksella. Voittajatyyppejä eli vastarannankiiskiä sorsitaan ja suositaan kiltisti tottelevia yksilöitä. Häviämisen vihaaminen asiassa kuin asiassa on sisäänrakennettu juttu, se koskee myös valmentajan auktoriteettiasemaa.

Nuori suomi on liian uusi juttu toimiakseen selityksenä.

 

[.C.]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Itse olen alkanut miettiä miten suomi pärjää maajoukkueena noinkin hyvin vaikka yksilöitä ei NBA:ssa yms. vilisekkään? http://www.basket.fi/uutiset/kaikki_uutiset/?x122462=4564534 tuon artikkelin luettuani olin entistäkin hämmentyneempi miten viimeaikoina voittoja on tullut ja suunta ollut jatkuvasti parempaan, mutta yksilötasolla ei pärjätä. Sekin ihmetytti miten esimerkiksi koposta ei ole vieläkään otettu NBA:han vaikka aihetta olisi. Antoi kesäliigassa loistavat näytöt aikoinaan, varattiin, loistavat maajoukkue pelit (näytti että pystyy puolustamaan Belinellin ja Parkerin tapaisia pelaajia), loistava kausi italiassa siihen päälle vielä loukkaantuminen joka ei kuitenkaan ole vakava, mutta korosti koposen tärkeyttä Bolognalle. Kaiken tuon jälkeen luulisi että miehestä oltaisiin jo pikkuhiljaa kiinnostuneita NBA:ssa. Pelityylikin muistuttaa hieman muita NBA:ssa kohtalaisen hyvin menestyneita eurooppalaisia(Dragic, Ginobili)

 

[manzu]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Oma osansa on varmasti autoritäärisellä urheiluvalmennuksella. Voittajatyyppejä eli vastarannankiiskiä sorsitaan ja suositaan kiltisti tottelevia yksilöitä. Häviämisen vihaaminen asiassa kuin asiassa on sisäänrakennettu juttu, se koskee myös valmentajan auktoriteettiasemaa.

Nuori suomi on liian uusi juttu toimiakseen selityksenä.

No kyllä tuolla maailmalla törmää paljon, paljon, paljon autoritäärisempiin, menestyviin valmentajiin, kun Suomessa on koskaan tavattu. Olisiko tuo suomalasten yksilöurhjeilija rooli hieman edessä.
Kyllä esimerkikisi jenkeissä jokainen pelaaja painetaan niin määrättyyn ruotuun kun on mahdollista jo ala-asteelta. Jos et osaa niin et pelaa, jos et osaa heittää siulta kielletään heittäminen, muttai muuta pelaamista, jos olet niissä joukkueen kermaa. Olisiko tuo se taisteleva sisukas yhteiskunta. Kamppailu yheteiskunta. Koska olet kuullut suomalaisen valmentajan sanovan "minä haluan, että..", kyllä me herraparatkoon ulkomaihin verrattuna silitellään pelaajiamme.

Eikä voittajatyyppi ole se vastarannankiiski 8], ennemmin on se lahden polliisi

 

[Herbert]

Vs: Kilpa- ja huippu-urheilun rahoitus

Oma osansa on varmasti autoritäärisellä urheiluvalmennuksella. Voittajatyyppejä eli vastarannankiiskiä sorsitaan ja suositaan kiltisti tottelevia yksilöitä. Häviämisen vihaaminen asiassa kuin asiassa on sisäänrakennettu juttu, se koskee myös valmentajan auktoriteettiasemaa.

Vai olisiko se juuri toisinpäin noiden valmentajien osalta? Millaista palautetta saa valmentaja, joka laittaa junioreissa kaiken peliin voiton eteen? Taitaa aika monesta suunnasta tulla kritiikkiä siitä, että pitäisi muistaa "fair play", "kaikki pelaa" jne. Muualla maailmassa näin ei ole, vaan kuten Kaminen kuuluisassa klipissä toteaa, joka tilanteessa pitää yrittää viilata kaveria linssiin oman edun saamiseksi. Jokainen ulkomaiden turnauksissa käynyt on nähnyt muiden maiden joukkueiden tähtiä, joilla murrosikä alkaa jo vuosia ennen muita pelaajia ja joiden passi on hukassa sitä kyseltäessä.

Olen monesti miettinyt tätä voittamisen vaikeutta, mutta en ole koskaan keksinyt mitään sopivaa tilastomateriaalia, jolla ongelman voisi osoittaa...