Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

[No-pass-look]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Ketjussa on heitetty hyviä ideoita esille, valtakunnallinen II-divari...

Täytyy kyllä sanoa, että valtakunnallinen II-divari ei kyllä ole hyvä idea, muta yritit varmastikin olla kannustava porukalle heittämään uusia ideoita. Se olisi - jollei heti, niin ennen pitkää - käytännössä sama kuin Eteläinen alue. Enkä nyt puhu tasoeroista, vaan ihan realismista Suomen maantieteellisen koon suhteen. Jos I-divarissa on joillakin vaikeaa / haastavaa löytää resursseja toimimiseen pitkien välimatkojen vuoksi, II-divarista lienee edes turha puhua. Kaikki yli tunnin kestävät pelimatkat (per suunta siis) tuottavat työssäkäyville ja perheellisille jonkinmoista haastetta, eikä tämän hetken II-divari ole tarpeeksi hyvä veruke moiseen jumppaan. Vähänkään enemmän matkustavat joukkueet joko putoaisivat pois (kun peleistä puuttuisi säännönmukaisesti useampia pelaajia) tai luovuttaisivat suosiolla kun ei liitä resursseja.

Aika moni asia saa muuttua, että Suomesta löytyy tarpeeksi motivoituneita pelaajia reissaamaan vaikka Oulusta Helsinkiin tai toisinpäin II-divarin sarjamatsin takia. Saatika joku joka maksaa sen huvin.

 

[Karhunkaataja]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Uskoin itsekin pitkään tuohon "Eteläinen kakkonen on ihan ylivoimainen" -hokemaan, kunnes Säyri nousi melko helposti pelkillä omilla suomalaisilla voittamalla etelän porukat helposti. Esim. JyWe olisi todella kova varmasti myös etelässä ja Salamalla ja Lapuallakaan tuskin mitään heittopusseja olisivat. Ja mitä valtakunnallisen kakkosen pelimatkaoihin tulisi, niin oishan se järjetöntä. Tosin luulen, että ongelma olisi suurempi etelän porukoille: esim. olihan divarikin Korikobrien noustessa täynnä etelän porukoita (Rekola, Visa, Topola, Topo, Wartti, Pantterit, HNMKY, HyPo yms.), mutta pikkuhiljaa nämä porukat tippuivat leikistä pois. Osasyynä näkisin kasvaneet pelimatkat, kun maakuntaseurojen osuus nousi vuosi vuodelta -> ei haluttu sitoutua matkustamiseen ja totta kai lisääntyneey kulut. tiedä häntä..

Ehkä kuitenkin kamalin skenaario divarin täydellisestä raiskaamisesta ja hyväksikäytöstä on käynnissä Tampereella. Pyrintö/2 on hommaamassa muutaman jenkin varmistaakseen divaripaikan seuraavaksi vuodeksi. Siis, joo, ymmärtäisin homman, jos Tampereella olisi oikeesti niin paljon kovia pelureita, että he sen takia tahtosivat divarijoukkueenkin turvaamaan kehitys ja peliaika. Mutta jos nyt KAKKOSjoukkue pitää jenkein nostaa divariin, niin mitä hittoa!? Tämähän johtaa siihen, että Pyrintö/2 pelaa aina vähän joulun yli omilla ja jos käy huonosti, hommataan pari jenkkiapua turvaamaan sarjapaikka jne. Tätähän harrasti muuten Honka akatemiakin männävuosina, olinkin unohtanut! Eli ajattelivat, että kyllä omalla porukalla säilyy divarissa ja sitten kuitenkin joulun jälkeen olivat jumbosijalla ja joutuivat sarjapaikan turvaamiseksi hommaamaan jenkkiapuja! Se on hyväksikäyttöä, jos mikä. Omaan tarkoitukseen kehitetään miehiä kovassa sarjassa ilman mitään kiinnostusta itse sarjaan saati sarjan uskottavuuteen. Kakkosjoukkueet ULOS! Täytyy vielä lisätä, että tämän vuoden Akatemia on tosin kerätty fiksummin ja sen olemisen dirressä sulatan. Mutta en sitä, että "Mennään omilla, oho, ei riittänyt, hommataan jenkki, kaks, ens vuonna taas" -shaissesta.

 

[hamahakkimies]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Uskoin itsekin pitkään tuohon "Eteläinen kakkonen on ihan ylivoimainen" -hokemaan, kunnes Säyri nousi melko helposti pelkillä omilla suomalaisilla voittamalla etelän porukat helposti.

Itse asiassa SäyRi voitti teekkarijoukkue PUS-Basketin, jolla ei ollut mitään tarkoitustakaan nousta divariin, ja hävisi selkeästi nousua tavoitelleelle TomPolle.

nimim. "Eteläinen kakkonen on ihan ylivoimainen"

 

[dodiiih]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Itse asiassa SäyRi voitti teekkarijoukkue PUS-Basketin, jolla ei ollut mitään tarkoitustakaan nousta divariin, ja hävisi selkeästi nousua tavoitelleelle TomPolle.

nimim. "Eteläinen kakkonen on ihan ylivoimainen"

Säyrin nousun varmistanut pelihän oli JKS:ää vastaan. JKS:llä ei ollut yhtäkää yli 190cm pelaajaa ja robert juvonen&mikko jämsä-akseli teki yhteensä noin 60 pinnaa. Säyri taisi voittaa joku vähän yli kymmenen. Että kyllä se eteläinen kakkonen on ihan ok sarja. Tosin ei näistäkaan porukoista valtakunnalliseen sarjaa lähtisi juuri kukaan pelaamaan.

 

[kopioikaa]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

60 tai enemmän peliä vuodessa?! Tuota tuota... oletkos unohtanut sellaisen kehityksen kannalta aidosti tärkeän asian kuin harjoittelu? Hyvän A junnun tulee treenata kahdesti päivässä 5-6 päivää viikossa, ja pelata tämän lisäksi haasteeltaan oikeantasoisia pelejä mutta jossainvälissä täytyy tapahtua myös palautuminen... ja itse olisin sitä mieltä että se palautuminen tapahtuu ennemmin pelimäärää vähentämällä kuin harjoitusmäärän ja laadun kustannuksella... lue valmistavat ja palauttavat treenit...

Laskeppa esimerkiksi kuinka monta ottelua Hongan ja Suomen maajoukkueen Villematti Kopio on pelannut viimeisen vuoden aikana. Luulen että lukema on lähellä 80. Ja tulokset puhuvat puolestaan. Piste ennätys Korisliigassa taitaa olla 17 ja yli 10 pisteen pelejäkin tullut useita. Kopio siis pelannut maaotteluita,A-poikien Sm-sarjaa, Korisliigaa, Miesten divaria, taitaa olla muutaman VTB-liigan pelinkin ja varmasti myös jokusen harjoituspelin ja A-poikien turnaus ja karsinta otteluita. Kyllä se on pelit mitkä pelaajia kehittää, unohtamatta tietysti harjoittelua ja myös palautumista. Mutta mielestäni divari on loistava paikka maajoukkuetason A-junioreille kehittyä.

 

[manzu]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Kyllä se on pelit mitkä pelaajia kehittää, unohtamatta tietysti harjoittelua ja myös palautumista. Mutta mielestäni divari on loistava paikka maajoukkuetason A-junioreille kehittyä.

Pelit tottakai antaa virikkeitä missä mennään ja mitä pitää parantaa, mutta kyllä se on se harjoitusten tempotaso, joka tulee halusta tulla paremmaksi tai tehdä meille parempi joukkue.
Oliko se vanha sanonta niin, "että urheilija poika auttaa ystäväänsä". Minun mielestä myös tässä lajissa. Mitä kovempaa vastusta saan puolustuksesta sen paremmaksi hyökkääjäksi kehityn taidoiltani ja pelinluvussa. Tämä menee siten myös päinvastoin, eli mitä parempia hyökkääjiä vastaan saan pelata harjoituksissa, sen paremmaksi puolustajaksi kasvan. Joukkue harjoitukset pitää olla antavia ja ne on sitä jos jokainen haluaa kehittyä ja samalla yrittämisellään "piilokehittää" toista.

Parhaat kehittyvät vain parhaiden kanssa, yksin on vaikea kehittyä, näin kokonaisvaltaisessa pelissä kun koripallo.

En usko, että otteluiden määrä on ratkaiseva. Otteluiden laatu ratkaisee. Mikro-C iässä pitää saada pelejä sekä huonomoia, samantasoisia sekä parempia vastaan. B- tasolla on syytä jo kallistua ns. parempien joukkueiden ja tasavahvojen puoleen. A junnujen pitäisi hakea aina vain parempien seuraa, jos kehittyä aikovat.

Yksilötasolla se tarkoittaa myös sitä, että on hyvä pelata 1-1 ja 2-2 pelejä parempia vastaan. Aloittaa vaikka siitä, että minä(me) olen johdossa ja parempi häviöllä vaikka 0-5 ja pelataan kymmeneen tms.

Digitaaliaikana on helppo saada tieto miten suurissa maissa mennään. Kysyin argentiinalais-espanjalaiselta valmentaja ystävältäni tämän hetkistä Espanjan tilannetta otteluiden määrästä. Hän oli pelaajana täysammattilainen niin Argentiinassa kun Espanjassa ja on loukkaannuttuaan jäänyt Espanjaan, kouluttautunut ja aloittanut valmennuksen muutama vuosi siten. Valmentaa tällä hetkellä puoliammattilaisjoukkuettaja ABC:n kakkosdivari tasolla.

• Mikro ja minitaso: 12-18 ottelua kaudessa
• C-taso: 20-24 ottelua kaudessa
• B-taso: 24-28 ottelua kaudessa
• A-taso: 30-35 ottelua
• junnuvaiheen jälkeenkin on kausittainen ottelu määrä puoliamattilaisjoukkueissa n. 35 luokkaa. Täysammattilaiset pelaavat enemmän
• lukumäärään ei ole laskettu harjoitus- tai muita ystävyysotteluita, esim. junnuturnaukset
• Junnut harjoittelevat 2-4 kertaa viikossa, johon lisätään sitten mahdollinen Akatemia harjoittelu ja päivittäinen 2-3 tuntia kestävä pelaaminen.
• Argentiinassa hänen omat harjoittelumääränsä ja -aikansa olivat samanmoisia. Hänen päämääränsä oli ammattilaisuus
• Junnu harjoituksen kesto on yhdestä tunnista kolmeen tuntiin

 

[MattHeldman]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Tämä valtakunnallinen kakkosdivarihan oli allekirjoittaneelta vain heitto. Sen kommentoijat unohtivat mielestäni kuitenkin yhden asian. Tällä hetkellä kakkonen ei ole kiinnostava sarja eikä varmasti herätä mielenkiintoa bussireissuille ympäri Suomen. Omassa (kauhu)skenaariossani otin itse huomioon sarjojen supistamiset. Jos SM:ssä pelaisi 10 joukkuetta ja ykkösessä 10 joukkuetta, tekisikö se kakkosesta houkuttelevamman sarjan ja nostaisi sen arvoa? Vai tekeekö jo puhe kakkosdivarista ajatuksena mahdottoman.

Suomi on mittasuhteiltaan hankala maa tällaisten sarjajärjestelmien kannalta. Se on valitettavaa.

 

[SC]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Pelit tottakai antaa virikkeitä missä mennään ja mitä pitää parantaa, mutta kyllä se on se harjoitusten tempotaso, joka tulee halusta tulla paremmaksi tai tehdä meille parempi joukkue.
Oliko se vanha sanonta niin, "että urheilija poika auttaa ystäväänsä". Minun mielestä myös tässä lajissa. Mitä kovempaa vastusta saan puolustuksesta sen paremmaksi hyökkääjäksi kehityn taidoiltani ja pelinluvussa. Tämä menee siten myös päinvastoin, eli mitä parempia hyökkääjiä vastaan saan pelata harjoituksissa, sen paremmaksi puolustajaksi kasvan. Joukkue harjoitukset pitää olla antavia ja ne on sitä jos jokainen haluaa kehittyä ja samalla yrittämisellään "piilokehittää" toista.

Parhaat kehittyvät vain parhaiden kanssa, yksin on vaikea kehittyä, näin kokonaisvaltaisessa pelissä kun koripallo.

En usko, että otteluiden määrä on ratkaiseva. Otteluiden laatu ratkaisee. Mikro-C iässä pitää saada pelejä sekä huonomoia, samantasoisia sekä parempia vastaan. B- tasolla on syytä jo kallistua ns. parempien joukkueiden ja tasavahvojen puoleen. A junnujen pitäisi hakea aina vain parempien seuraa, jos kehittyä aikovat.

Yksilötasolla se tarkoittaa myös sitä, että on hyvä pelata 1-1 ja 2-2 pelejä parempia vastaan. Aloittaa vaikka siitä, että minä(me) olen johdossa ja parempi häviöllä vaikka 0-5 ja pelataan kymmeneen tms.

Digitaaliaikana on helppo saada tieto miten suurissa maissa mennään. Kysyin argentiinalais-espanjalaiselta valmentaja ystävältäni tämän hetkistä Espanjan tilannetta otteluiden määrästä. Hän oli pelaajana täysammattilainen niin Argentiinassa kun Espanjassa ja on loukkaannuttuaan jäänyt Espanjaan, kouluttautunut ja aloittanut valmennuksen muutama vuosi siten. Valmentaa tällä hetkellä puoliammattilaisjoukkuettaja ABC:n kakkosdivari tasolla.

• Mikro ja minitaso: 12-18 ottelua kaudessa
• C-taso: 20-24 ottelua kaudessa
• B-taso: 24-28 ottelua kaudessa
• A-taso: 30-35 ottelua
• junnuvaiheen jälkeenkin on kausittainen ottelu määrä puoliamattilaisjoukkueissa n. 35 luokkaa. Täysammattilaiset pelaavat enemmän
• lukumäärään ei ole laskettu harjoitus- tai muita ystävyysotteluita, esim. junnuturnaukset
• Junnut harjoittelevat 2-4 kertaa viikossa, johon lisätään sitten mahdollinen Akatemia harjoittelu ja päivittäinen 2-3 tuntia kestävä pelaaminen.
• Argentiinassa hänen omat harjoittelumääränsä ja -aikansa olivat samanmoisia. Hänen päämääränsä oli ammattilaisuus
• Junnu harjoituksen kesto on yhdestä tunnista kolmeen tuntiin

word!

 

[Zebra]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Mietiskelin tässä eri variaatioita sarjaan ja mieleeni tuli vähän erilainen ratkaisu:

Korisliiga 10 joukkuetta
- Tiukkaa kilpakoripalloa
- 1 karsii paikastaan/ 1 suora tippuminen


Miesten 1. divari 14 joukkuetta/ 2 lohkoa
- Lohkot Kevyesti maantieteellisellä jaolla
- Sarja jossa Tammikuussa alkaa Ylempi ja alempi jatkolohko (7joukkuetta/lohko) Yleempään jako 3 parasta molemmista + paras 4.joukkue
- Ylempi jatkolohkon 4 parasta playoffs (finaalin voittaja nousee+häviäjä karsii)
- Alemmassa sarja loppuun ja sitten 2 karsii paikastaan...

*Joukkuemäärä korisliiga+divari ei muuttuisi (12+12 = 10+14)
*Alueellinen jako keventäisi taloudellista taakkaa 1.divarissa + Ylempi jatkolohko erottelisi jyvät akanoista
*1.divariin lisää mielenkiintoa aluellisesti ja saisi alempaan lohkoon hupi palloilijat jo tammikuussa
*Ottelumääriä en laskenut, joten voi pistää suunnitelman samantien romukoppaan

 

[antakaa kun määkin huudan]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Mihin muuten katosi tuo pohjanmaalainen koaliittio, joka jylläsi edellisenä kautena A-poikan 1 divarissa? Siinä olisi mallia kuinka voitaisiin asioita tehdä vaikka välimatkaa oli enemmänkin kuin poronkusema, olisko ollut jotain 100km. Se on siis mahdollista, jos halua on. Kyse näissä yhdistämisissä on lähinnä siinä kenenkä tai minkä organisaation tavoitteita ajetaan. Jokainen haluaa pitää kiinni omistaan maailman tappiin saakka. Tarvitaan hulluutta tehdä asioita ja tarvetta luopua ajatuksesta, että meiltä viedään jotain niin helvetin hienoa, että emme me ala leikkimään teidän kanssa. Sitä en tiedä kuka tai mikä tahi tuon SalamaKarhun touhun maksoi, mutta nostan hattua korkealle tuosta suorituksesta. Näitä kokeiluja toivoisi näkevän lisää.

 

[Kirjosieppo]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Ehkä kuitenkin kamalin skenaario divarin täydellisestä raiskaamisesta ja hyväksikäytöstä on käynnissä Tampereella. Pyrintö/2 on hommaamassa muutaman jenkin varmistaakseen divaripaikan seuraavaksi vuodeksi. Siis, joo, ymmärtäisin homman, jos Tampereella olisi oikeesti niin paljon kovia pelureita, että he sen takia tahtosivat divarijoukkueenkin turvaamaan kehitys ja peliaika. Mutta jos nyt KAKKOSjoukkue pitää jenkein nostaa divariin, niin mitä hittoa!? Tämähän johtaa siihen, että Pyrintö/2 pelaa aina vähän joulun yli omilla ja jos käy huonosti, hommataan pari jenkkiapua turvaamaan sarjapaikka jne.

Se oli J KS, joka aikanaan hommasi Stamperin auttamaan joukkueensa kakkosesta ykkösdivariin. Porvoo taasen on käyttänyt jo useaan otteeseen jenkkejä säilyäkseen edes kakkosessa(!!).

Jos Pyrintö jenkkejä hommaisi niin mitä sitten? Ykkösessä pelaa tällä hetkellä monta jengiä, jotka tekohengittävät joukkueitaan jenkeillä, koska kotimaisilla pelaajilla ei säilyttäisi edes etelän kakkosessa.

 

[Pastori Pete]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Minua huolestuttaa useiden valmentajien ja vielä useampien vanhempien "Voitto hinnalla millä hyvänsä" -asenne. Samoja pelaajia kierrätetään esim. seuran SM-joukkueessa ja alempia alueellisia divareita pelaavissa joukkueissa junioripuolella. Onko sillä jotakin merkitystä, jos mineissä, tai mikroissa häviää jonkun pelin ja pidettäisiin myös ne mukana, jotka saattavat kehittyä vähän myöhemmin. Tai pitääkö jo C-junioreissa tosiaan peluuttaa aloitusviisikkoa 3 jaksoa ja sitä vähän huonompaa 1 jakso, kun jokaisen on pakko yksi jakso huilata ja joukkueella hirmuinen pakko voittaa. Miettisitte asioita vähän nokkaanne pidemmälle. Olisi hienoa pärjätä sitten vähän aikuisemmalla iällä, mutta jos into on tapettu jo varhain, niin kukaan ei koskaan saa tietää, olisiko jostakin pikkuisesta ja heiveröisestä ministä kuitenkin tullut armoton pelimies tai -nainen liigaan, maajoukkueeseen tai muuten kansainvälisen tason pelaaja.

Ei se tee teistä valmentajina (tai vanhempina) yhtään huonompaa, että pienten juniorien joukkueenne oppii tekemään yhdessä ja mahdollisesti häviää jonkun ottelun. Voisin luetella useita esimerkkejä siitä, miten mineissä se yksi kaveri, joka oli kasvanut vähän isommaksi ja osasi layupin, hoiti koko joukkueen pisteiden teon ja sitten jo C-junioreissa kävi ilmi, että hän ei olekaan "sentteri tai iso laituri", vaan takamies, jonka joukkueessa muut eivät osaa juuri mitään ja joukkue ei siksi enää pärjää.

Nuori Suomi toimii hyvin C-ikäisiin saakka ja pidetään kaikki mukana. B:stä eteenpäin voidaan hommaa viedä pikkuhiljaa kohti huippu-urheilua ja ne, jotka vielä silloin ovat mukana, pääsevät kokemaan tämän vaiheen. Mitä enemmän massaa on mukana vielä B-iässä, sen suurempi todennäköisyys on, että joukossa on tulevia huippu-urheilijoita. Mutta jos nämä on karsittu jo mineissä pois valmentajien typeryyden vuoksi, emme saa koskaan tietää.

edit: asiavirheitä

 

[Stoppi alasajolle]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Äskettäin Koripalloliitto teki hyvän päätöksen kun julisti kokopäiväisen toimijan paikan haettavaksi alennustilassa olevan erotuomaritoiminnan tason nostamiseksi. Tosin tuo päätös olisi pitänyt tehdä jo 10 vuotta sitten, jotta emme tarpoisi nykyisessä suossa.
Eilinen korisliigan ottelu Tapiolassa oli malliesimerkki nykymenosta.
Kolmesta erotuomarista vain yksi (Karppinen) veti pelin läpi kohtuulla, mutta kaksi (ylimielinen Nyström ja ottelun sankariksi mielinyt Parkkinen) olivat aivan kuutamolla. Ja näitä kuutamovihellyksiä on tämän kauden otteluissa korkeimmallakin tasolla, saati sitten alemmissa sarjoissa, nähty jo kyllästyttävän paljon.
Huono erotuomaritoiminta vaikuttaa pelin tasoon.
Valmentajien tehtävä on kehittää pelaajien taitotasoa. Tietysti tässäkin suhteessa on paljon arvostelun varaa ja kehitettävää, mutta kun tuomaritoiminta ajaa peliä alas, niin surulliseksi se vetää.

 

[Säälittävää]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Säälittävää on ollut entisten ja etenkin nykyisen erotuomariyksikön diktaattorimainen tapa johtaa erotuomaritoimintaa :'(. Olalletaputtelijat ja ne jotka eivät arvostele heidän toimiaan ovat suosiossa.
Kokeneet vuosia pääsarjatasolla viheltäneet istuvat "hyllyllä", kun eivät suostu älyttömyyksiin menneitä linjoja noudattamaan? Vähistäkin tuomareista osa lopettaa juuri heidän tähden harrastuksensa!

Ei välttämättä tämä uusi valituksi tuleva päätoiminen erotuomaritoimija muuta juuri mitään, jos koripalloliiton sisäsiittoinen porukka valitsee siihen taas jonkun "pyrkyrin" ja omien etujen tavoittelijan.
Mutta myönnän, että tässä on todella mahdollisuus. Jos oikea henkilö löytyy ja liitto ja seurat todella panostaisi tuomaritoimintaan. Lajin kannalta tuiki tärkeää.

 

[Pastori Pete]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Säälittävää on ollut entisten ja etenkin nykyisen erotuomariyksikön diktaattorimainen tapa johtaa erotuomaritoimintaa :'(. Olalletaputtelijat ja ne jotka eivät arvostele heidän toimiaan ovat suosiossa.
Kokeneet vuosia pääsarjatasolla viheltäneet istuvat "hyllyllä", kun eivät suostu älyttömyyksiin menneitä linjoja noudattamaan? Vähistäkin tuomareista osa lopettaa juuri heidän tähden harrastuksensa!

Ei välttämättä tämä uusi valituksi tuleva päätoiminen erotuomaritoimija muuta juuri mitään, jos koripalloliiton sisäsiittoinen porukka valitsee siihen taas jonkun "pyrkyrin" ja omien etujen tavoittelijan.
Mutta myönnän, että tässä on todella mahdollisuus. Jos oikea henkilö löytyy ja liitto ja seurat todella panostaisi tuomaritoimintaan. Lajin kannalta tuiki tärkeää.

Hakuaika kyseiseen hommaan on päättynyt tammikuun lopussa, koskahan saamme kuulla, kuka on valittu.

Tuohon edelläolevaan kirjoitukseen viitaten yritin pohtia, ketä "huipputuomareistamme" on "hyllyllä" juuri nyt, mutta ei tullut ketään mieleen. Linjauksista aivan samaa mieltä, ei niitä pelin muita asioita voi unohtaa, vaikka linjauksena olisi sillä hetkellä vaikka ajanpeluun kitkeminen.

Olen esittänyt monta kertaa, että mitäs jos otettaisiin linjaukseksi vaikka se, että kaikki heittotilannevirheet vihelletään, mutta tuo ei kai ole tarpeeksi hieno linjaus ja lisäksi on todettava, että kyllähän se lähtöaskelten kyttäys ja ajanpeluun kuvitteleminen ovat paljon helpompia asioita monelle tuomarille nähdä kuin ne nopeasti tapahtuvat läpsäisyt heittäjän käteen (etenkin korin alla). Linjauksena tuntuu sen sijaan olevan, että mitä isompi ja parempi pelaaja, niin sen enemmän saa lyödä käsille ilman virhettä. Tästä esimerkkinä vaikka Jeremiah Wood, jota saa joka pelissä useita kertoja rikkoa korinnostotilanteessa ilman virhettä.

Tuomarihommissa olisi totisesti paljon kehitettävää, varsinkin kaikkien toimijoiden asenteissa.

 

[Hullued]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Huolestuttavaa on myös tuo jo esillä oleva asia, että arvokisat näytetään vain salatuilla kanavilla.

 

[42]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Hakuaika kyseiseen hommaan on päättynyt tammikuun lopussa, koskahan saamme kuulla, kuka on valittu.

Tätä tietoa odotellaan täälläkin mielenkiinnolla. Ja kun joku kuitenkin siitä kuittaa, niin en ole hakenut. Kiinnostusta kyllä oli, mutta mahdollisuuksia ei.

Olen esittänyt monta kertaa, että mitäs jos otettaisiin linjaukseksi vaikka se, että kaikki heittotilannevirheet vihelletään, mutta tuo ei kai ole tarpeeksi hieno linjaus ja lisäksi on todettava, että kyllähän se lähtöaskelten kyttäys ja ajanpeluun kuvitteleminen ovat paljon helpompia asioita monelle tuomarille nähdä kuin ne nopeasti tapahtuvat läpsäisyt heittäjän käteen (etenkin korin alla).

Ei kai heittotilannevirheiden osalta mitään linjausta tarvita, kaikki vihelletään. Ongelma lienee tässä se, että tilanteet nähdään eri tavoin. Lähtöaskeleita ei saa kytätä, mutta pois ne pitää saada. Kaikki tilanteet, joissa pakille vihelletään virhe kun hyökkääjä on mennyt lähtöaskeleilla ohi, pitää saada pois. Ja minusta ajanpeluuseen (ja myös tarpeettomaan urputtamiseen sun muuhun peliin kuulumattomaan) pitää puuttua. Siltäkin osin tilanteet vaan nähdään niin kovin eri tavoin.

Tuomarihommissa olisi totisesti paljon kehitettävää, varsinkin kaikkien toimijoiden asenteissa.

Asenne on ongelma valitettavan usein myös siellä vastapuolella. Jos nyt tuollainen termi sallitaan. Periaatteessahan kaikkien pitäisi tehdä tätä hommaa yhteistyössä ja yksissä tuumin, mutta vastakkainasettelua tapahtuu, minusta ihan liian paljon.

 

[takuri]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Sääntökikkailut juniorisarjoissa:

Lepuutussääntö (varsinkin 7-9, miksei 10 pelaajallakin pelatessa) voi opettaa pelaajat pelaamaan ns. säästellen, jos pitää jaksaa vetää kaksi tai kolme erää putkeen. Se voi opettaa pelaajia myös olemaan seuraamatta peliä ("mä kuitenkin huilaan tän erän"). Ketä palvelee kesken pelin pakollinen 8 tai 10 minuutin huili? Eikö pelaajan ole itsekin kivempi pelata ja olla vaihdossa vuorotellen esim 3-4 min pätkissä kuin vetää 8-10 min putkeen peluutussäännön pakottamana ja sen jälkeen istua penkillä 8-10 min? Ääriesimerkkinä C-junioreiden SM-sarja, jossa samana päivän kaksi peliä, 4x10 min ja lepuutussääntö - vaikea pelata tempokoripalloa (josta kuitenkin paljon eri koulutuksissa puhutaan).

Pakollinen miesvartiointi korostaa hyökkäyspäässä paljon 1vs1-taitoja ja korin alta viimeistelyä - varsinkin syöttötaito ja jossain määrin heittotaito kehittyy paremmin, mikäli vastassa on löysempi tai makaavampi puolustus (oli se sitten paikka tai mies). Näitäkin sääntöjä jotkut (ei tosin monet) valmentajat käyttävät hyväkseen hyökkäyksessä - pelaajat leveelle, 1vs1 keskeltä ja paikkapuolustuksesta valittaminen, mikäli tulee apuja. Mitä tapahtuisi, jos junioreilla olisi vapaa puolustussääntö - pelaisiko moni joukkue paikkaa, pitäisikö opettaa pelaajat syöttämään, liikkumaan pallottomana ja heittämään paremmin pelkän kädenvaihdon ja lay-upin sijasta? Ja jos joku joukkue vaikka paikalla pystyisi jonkun voittamaan, niin mikä olisi tilanne parin kauden päästä? Tekisikö erilaisia puolustuksia vastaan pelaaminen omasta joukkueesta monipuolisemman?

"Screenejä ei saa vaihtaa" - !!!!????!!!!????

Onneksi puolustukseen paluu -säännöstä on päästy eroon.


Todennäköisesti vapailla säännöillä oma joukkue pelaisi tällä hetkellä melko aktiivista miespuolustusta, usein koko kentältä, vaihtaen screenit ja pelaajat vetäisi 3-6 min vaihtoja pienillä huileilla.

 

[Pastori Pete]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

Ei kai heittotilannevirheiden osalta mitään linjausta tarvita, kaikki vihelletään. Ongelma lienee tässä se, että tilanteet nähdään eri tavoin. Lähtöaskeleita ei saa kytätä, mutta pois ne pitää saada. Kaikki tilanteet, joissa pakille vihelletään virhe kun hyökkääjä on mennyt lähtöaskeleilla ohi, pitää saada pois. Ja minusta ajanpeluuseen (ja myös tarpeettomaan urputtamiseen sun muuhun peliin kuulumattomaan) pitää puuttua. Siltäkin osin tilanteet vaan nähdään niin kovin eri tavoin.

Asenne on ongelma valitettavan usein myös siellä vastapuolella. Jos nyt tuollainen termi sallitaan. Periaatteessahan kaikkien pitäisi tehdä tätä hommaa yhteistyössä ja yksissä tuumin, mutta vastakkainasettelua tapahtuu, minusta ihan liian paljon.

On valitettavan sinisilmäistä sanoa, että kaikki heittotilannevirheet vihelletään. Niitä jää joka ottelussa viheltämättä useita. Ja tämä aiheuttaa turhautumista, koska pelaaja kyllä tietää koska häntä on rikottu. Kenny Lowe on sitten asia erikseen, häntä rikotaan omasta mielestään joka heitossa. Ja tottakai lähtöaskeleet pitää viheltää silloin kun hyökkääjä niistä hyötyy. Ajanpeluu taas, niin, olen nähnyt tilanteen, jossa loppuvaiheissa tappiolla olevaa joukkuetta varoitettiin ajanpeluusta. Tämä tapahtui silloin, kun tämä "linjaus" oli juuri eniten ollut esillä. Pointtini oli ja on, että kun otetaan joku tällainen "linjaus", niiin siihen keskitetään niin paljon energiaa että muu pelin seuraaminen kärsii. Tuomarilla pitää olla myös pelisilmää.

Olen pohtinut, että miksiköhän televisiosta seurattavissa olevissa Euroliigan otteluissa se urputus näyttää olevan kovin vähäistä. Yleensä niitä tuomareita ei siellä juuri edes huomaa. Voisiko kyse olla molemminpuolisesta kunnioituksesta. Hyväksytään, että mokia sattuu, mutta ollaan tyytyväisiä siihen, että pelaajat saavat yleensä olla pääosassa, tuomarit vain hoitavat hommansa. Lisäksi peleissä saa pelata kovaa ja oikeaoppisesta puolustamisesta ei rankaista niinkuin täällä tehdään.

Meillä on tuomareita, jotka ovat kasvaneet liian isoksi rooleihinsa. Jos illasta toiseen vihellykset ovat mitä sattuu ja kun valmentajat sekä pelaajat katselevat peliä videolta todella paljon ja toteavat nämä mokat, niin sitä kunnioitusta vain ei ole eikä edes voi tulla. Video ei nimittäin valehtele. Turhautumista puretaan sitten urputtamalla, sillä joskus vain ei voi olla hiljaa, kun tuomari mokailee toistuvasti oikein urakalla. Hiljattain näin klipin, jossa eräs maineikas liigapelaaja ottaa samassa hyökkäyksessä kahdet askeleet, yhden kaksoiskuljetuksen ja saa lisäksi vielä and onen tilanteesta, jossa virhe tapahtuu ennen heittoa. Kaikki neljä mokaa siis yhden hyökkäyksen aikana. Tai toisesta pelistä, kun pelaaja sai virheen jälkeen kaksi perättäistä teknillistä virhettä pelkästään katsomalla tuomaria. Sanomatta mitään ja tekemättä mitään muuta. Molemmat nämä tuomarimokat olivat aika ratkaisevia pelin lopputuloksen kannalta. Pitäisikö paikalla olleita tuomareita kunnioittaa, vai nouseeko jotakin muuta mieleen?

Täytyy kyllä ankarasti pohtia mitenkä niitä asenteita voitaisiin muuttaa "molemmilla puolilla". Tuomaripulassa täytyy hyväksyä, että aivan kaikki tuomarit eivät ole vielä valmiita liigapelejä viheltämään. Valittaen täytyy todeta, että osasta ei taida koskaan niin valmiita tullakaan. Mutta ehkä kolmen tuomarin järjestelmässä voisi aina yhden vähän huonomman kätkeä systeemiin, että numeraalisesti olisi edes lähes riittävä määrä pääsarjatuomareita. Asenteet eivät kuitenkaan muutu ennen kuin järjestetään oikeasti yhteisiä palavereja, joissa osapuolet voivat tutustua toistensa näkemyksiin ja mahdollisesti korjata niitä vinoutumia, joita selkeästi on kehittynyt puolin ja toisin. Tämän asian järjestäminen olisi tämän uuden valittavan henkilön hommia ja toivotan sydämestäni hänelle onnea ja menestystä asioiden saattamiseksi paremmalle tolalle. Tämä kirjoitus oli nyt vain liigatuomaroinnista, mutta se on kuitenkin se lajin näkyvä lippulaiva, joka pitää ensikisi saada kuntoon.

 

[42]

Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa

On valitettavan sinisilmäistä sanoa, että kaikki heittotilannevirheet vihelletään.

Enhän minä sanonut, että kaikki oikeasti vihelletään. Totesin, että se on se tarvittava linja ja ongelma on se, että tilanteet nähdään eri tavoin.

Tuomarilla pitää olla myös pelisilmää.

Ilman muuta.

pelaajat saavat yleensä olla pääosassa, tuomarit vain hoitavat hommansa.

No, on siellä myös paljon tilanteita, joissa minä en ymmärrä no call ratkaisua. Esimerkiksi tilanne, jossa iso mies tulee tekemään screeniä takamiehelle, ei missään vaiheessa pysähdy, ja torppaa pakin pois. Väärät screenit ovat tosi vähissä. Toki siellä on keskimäärin parempia suorituksia kuin korisliigassa, mutta niin kai pitääkin olla kun baanalla on maanosan parhaimmisto?

Molemmat nämä tuomarimokat olivat aika ratkaisevia pelin lopputuloksen kannalta. Pitäisikö paikalla olleita tuomareita kunnioittaa, vai nouseeko jotakin muuta mieleen?

Nämä tilanteet pitäisi nähdä. Ja itse asiassa koko matsit, yksittäisiä tilanteita on paha tuomita asiayhteydestä irrotettuna.

Asenteet eivät kuitenkaan muutu ennen kuin järjestetään oikeasti yhteisiä palavereja, joissa osapuolet voivat tutustua toistensa näkemyksiin ja mahdollisesti korjata niitä vinoutumia, joita selkeästi on kehittynyt puolin ja toisin.

Tästä ehdottomasti samaa mieltä.