- Viestejä
- 589
Vs: Koripallon huolestuttavat asiat Suomessa
Oletetaan, että peluutussääntöä ei olisi, tai siis pikemminkin huilautussääntöä. Joskus oli tosiaan voimassa tuo peluutussääntö, eli jokaisen oli pelattava vähintään yksi jakso. Nyt tuntuu, että tuokin sääntö olisi parempi kuin tämä huilaamispakko. Säännön alkuperäinen tarkoitus lienee ollut, että kaikki pelaa, mutta kyllä se monessa tapauksessa on pelitilanteessa tuon kauniin ajatuksen irvikuva. Iso osa valmentajista ja vanhemmista haluaa voiton hinnalla millä hyvänsä, joten jos mentäisiin täysin vapaaseen peluuttamiseen (joka kuitenkin lopulta palvelisi varmasti peliä parhaiten), niin kolmen jakson sijasta tietyt pelaajat pelaisivat 32-40 minuuttia, koska se voitto on tultava. Mutta koska olen periaatteen tasolla keinotekoisia kieltoja ja sääntöjä vastaan, niin vapaaksi vain.
Pakollinen miesvartiointi on myös ajatuksena hyvä, mutta tosiaan nämä pikkutarkat naurettavuudet reunaehdoissa, kuten screeniä ei saa vaihtaa, auttavan pelaajan on palattava takaisin omaan pelaajaan jne. vesittävät tämän hyvän siitä melko tehokkaasti. Vapaassa tilanteessa osa joukkueista makaisi paikassa tietämättä miten paikkaa oikeasti puolustetaan. Kunnolla toteutettu paikkapuolustus on pelaajalle vaativampaa kuin miesvartiointi. Kun junioreiden heittotaito on välillä mitä sattuu, voisi tällä ns. paikalla pärjätä sellaisia joukkueita vastaan, joille ei heittämistä ole opetettu. Kyllä juniori kuitenkin oppisi koripalloa paremmin, mikäli oikea paikkapuolustus, tuplaaminen ja muut peliin kuuluvat asiat olisivat sallittuja. Eli tässäkin olen sitä mieltä, että vapaaksi vain.
Täysin samaa mieltä, että onneksi nykyään saa puolustaa heti ylhäältä. Tässä pitää vain murskavoitonhimoisten valmentajien olla tarkkana ja huomata, että kun ero on nopeasti 20+ niin prässääminen ei hyödytä enää omaa joukkuettakaan lainkaan, sillä liian helposti saatu katko antaa väärää mielikuvaa pelistä. Selvennyksenä siis, että kun joukkueiden taitotaso on kaukana toisistaan, niin harkintaa kehiin.
Osittain samaa mieltä, osittain eri. Kyllähän tuo lepuutussääntö tosiaan tuo aikamoisen lisämausteen peleihin. Ja ehdottomasti kaksi kovaa ottelua päivässä rupeaa olemaan jo C-junnuillekin liian paljon jos halutaan täyspainoista peliä.&%¤¤&%#¤% sanoi:Sääntökikkailut juniorisarjoissa:
Lepuutussääntö (varsinkin 7-9, miksei 10 pelaajallakin pelatessa) voi opettaa pelaajat pelaamaan ns. säästellen, jos pitää jaksaa vetää kaksi tai kolme erää putkeen. Se voi opettaa pelaajia myös olemaan seuraamatta peliä ("mä kuitenkin huilaan tän erän"). Ketä palvelee kesken pelin pakollinen 8 tai 10 minuutin huili? Eikö pelaajan ole itsekin kivempi pelata ja olla vaihdossa vuorotellen esim 3-4 min pätkissä kuin vetää 8-10 min putkeen peluutussäännön pakottamana ja sen jälkeen istua penkillä 8-10 min? Ääriesimerkkinä C-junioreiden SM-sarja, jossa samana päivän kaksi peliä, 4x10 min ja lepuutussääntö - vaikea pelata tempokoripalloa (josta kuitenkin paljon eri koulutuksissa puhutaan).
Pakollinen miesvartiointi korostaa hyökkäyspäässä paljon 1vs1-taitoja ja korin alta viimeistelyä - varsinkin syöttötaito ja jossain määrin heittotaito kehittyy paremmin, mikäli vastassa on löysempi tai makaavampi puolustus (oli se sitten paikka tai mies). Näitäkin sääntöjä jotkut (ei tosin monet) valmentajat käyttävät hyväkseen hyökkäyksessä - pelaajat leveelle, 1vs1 keskeltä ja paikkapuolustuksesta valittaminen, mikäli tulee apuja. Mitä tapahtuisi, jos junioreilla olisi vapaa puolustussääntö - pelaisiko moni joukkue paikkaa, pitäisikö opettaa pelaajat syöttämään, liikkumaan pallottomana ja heittämään paremmin pelkän kädenvaihdon ja lay-upin sijasta? Ja jos joku joukkue vaikka paikalla pystyisi jonkun voittamaan, niin mikä olisi tilanne parin kauden päästä? Tekisikö erilaisia puolustuksia vastaan pelaaminen omasta joukkueesta monipuolisemman?
"Screenejä ei saa vaihtaa" - !!!!????!!!!????
Onneksi puolustukseen paluu -säännöstä on päästy eroon.
Todennäköisesti vapailla säännöillä oma joukkue pelaisi tällä hetkellä melko aktiivista miespuolustusta, usein koko kentältä, vaihtaen screenit ja pelaajat vetäisi 3-6 min vaihtoja pienillä huileilla.
Oletetaan, että peluutussääntöä ei olisi, tai siis pikemminkin huilautussääntöä. Joskus oli tosiaan voimassa tuo peluutussääntö, eli jokaisen oli pelattava vähintään yksi jakso. Nyt tuntuu, että tuokin sääntö olisi parempi kuin tämä huilaamispakko. Säännön alkuperäinen tarkoitus lienee ollut, että kaikki pelaa, mutta kyllä se monessa tapauksessa on pelitilanteessa tuon kauniin ajatuksen irvikuva. Iso osa valmentajista ja vanhemmista haluaa voiton hinnalla millä hyvänsä, joten jos mentäisiin täysin vapaaseen peluuttamiseen (joka kuitenkin lopulta palvelisi varmasti peliä parhaiten), niin kolmen jakson sijasta tietyt pelaajat pelaisivat 32-40 minuuttia, koska se voitto on tultava. Mutta koska olen periaatteen tasolla keinotekoisia kieltoja ja sääntöjä vastaan, niin vapaaksi vain.
Pakollinen miesvartiointi on myös ajatuksena hyvä, mutta tosiaan nämä pikkutarkat naurettavuudet reunaehdoissa, kuten screeniä ei saa vaihtaa, auttavan pelaajan on palattava takaisin omaan pelaajaan jne. vesittävät tämän hyvän siitä melko tehokkaasti. Vapaassa tilanteessa osa joukkueista makaisi paikassa tietämättä miten paikkaa oikeasti puolustetaan. Kunnolla toteutettu paikkapuolustus on pelaajalle vaativampaa kuin miesvartiointi. Kun junioreiden heittotaito on välillä mitä sattuu, voisi tällä ns. paikalla pärjätä sellaisia joukkueita vastaan, joille ei heittämistä ole opetettu. Kyllä juniori kuitenkin oppisi koripalloa paremmin, mikäli oikea paikkapuolustus, tuplaaminen ja muut peliin kuuluvat asiat olisivat sallittuja. Eli tässäkin olen sitä mieltä, että vapaaksi vain.
Täysin samaa mieltä, että onneksi nykyään saa puolustaa heti ylhäältä. Tässä pitää vain murskavoitonhimoisten valmentajien olla tarkkana ja huomata, että kun ero on nopeasti 20+ niin prässääminen ei hyödytä enää omaa joukkuettakaan lainkaan, sillä liian helposti saatu katko antaa väärää mielikuvaa pelistä. Selvennyksenä siis, että kun joukkueiden taitotaso on kaukana toisistaan, niin harkintaa kehiin.