Vs: Koripallon MM-kisat 2010
En tiedä kuinka kännissä olen viimeiset pari viikkoa ollut, mutta tajusin vasta tänään, että Derrick Rose pelaa USA:n joukkueessa...
Jenkit ovat juuri vetäneet kiitettävän pesäeron Venäjää vastaan. Venäläisten hyökkäyksestä on puuttunut täysin sisäuhka sinä aikana, kun Mozgov on istunut vaihdossa. Jenkit etsivät ihan oikeaoppisesti hyökkäyksestä oikeat kaverit, joilla pelata 1-1-peliä. Totuus on se, ettei näissä kisoissa ole yhtäkään pelaajaa, joka pysyisi Durantin kyydissä, ja siinä on ehdottomasti USA:n suurin ase.
Toinen on pallonpaine. Iguodalan, Billupsin, Rosen ja Gayn kaltaisten kavereiden painostaessa pallollista pelaajaa on millä tahansa joukkueella hankaluuksia käynnistää hyökkäystä. Venäläispointit ovat tehneet yllättävänkin hyvää työtä, mutta kovin usein screenienkin päätteeksi takamiehet päätyvät käsittelemään palloa pari metriä kolmosviivan takana ja liikuttelemaan palloa hädissään viivaa pitkin.
Nopea hyökkäys on sitten se kolmas. Aivan kuin "Redeem Team" teki kaksi vuotta sitten, jenkit pystyvät juoksemaan nopeita jopa vastustajan korien jälkeen. USA-Venäjä-matsin puoliajan vaparijakauma 18-3 ei ollut vahinko, venäläisiltä puuttuu yksinkertaisesti fysiikka pakkipäässä etenkin transition-puolustuksessa.
Minulla ei ole henkilökohtaisesti ollut pariin vuoteen antipatioita USA:a vastaan. Päin vastoin olin iloinen Pekingissä 2008, kun USA voitti Espanjan olympiafinaalissa. Suurin pelaajatalentti tulee Ameriikan Yhrysvalloista, ja mielestäni oli täysin oikeutettua, että amerikkalaiset päättivät panostaa maajoukkuetoimintaansa asiaankuuluvalla tavalla. Vuosien 2002 ja -04 amerikkalaisjoukkueet olivat käsittämättömiä egomaanikkojen laumoja, jotka suurin piirtein pitivät tappioitaan tuomarivirheinä, ja silloin olin varsin tyytyväinen siihen, että paisuneet egot saivat kolauksia. En ihan välttämättä pidä esimerkiksi Iguodalan ja Chandlerin maneereista, mutta onhan tämä varsinainen herrasmieslauma vaikka mainitsemaani '02 kisajoukkueeseen nähden.
Billups, Rose ja Durant ovat ilman muuta kavereita, joille maailmanmestaruuden soisi, ja joiden voisi kuvitella kultamitaleja pakkaavan kotimatkalle parin päivän päästä. Väitän kuitenkin, että jos jenkkien tulevat vastustajat saavat nämä kaverit kuriin, en oikein usko, että Memphis Grizzliesissä, Golden State Warriorsissa, Indiana Pacersissa ja LA Clippersissä pelannut loppukasti jaksaa nousta kisojen sankareiksi. Turkin paikkadifu voi hyvinkin olla jenkeille kompastuskivi ainakin silloin, jos Billups saadaan ahtaalle.
Long story short, paras voittakoon - niin kuin voittaakin. Tärkeintä on se, että nämä ovat olleet ÄLYTTÖMÄT kisat. Toivottavasti välierät ja finaali jatkuvat samalla kaavalla.