Vs: Korisliiga nousuun!
Tässä nyt vain odotellut tulevaa sarjan loppua ja siirtymistä play off vaiheeseen. Kyläillessä eilen kaverin luona Tuusulassa hän arvioi, että vielä on paljon yllätyksiä tulossa. Arveli myös, että tuskin nyt nähdyt ongelmat ovat ainoita, muista ei vain vielä puhuta mitään mutta huhut ja merkit kuulemma ovat uhkaavia. Toivoin, että hän olisi väärässä, että ylipäätään ensikin vuonna olisi laadukkaita joukkueita riittävästi.
Katselin noita katsojatilastoja edellisiltä vuosilta. Ovat mielenkiintoisia tarkastella. Vaikeutta johtopäätöksien tekoon lisää lukujen kirjaamisessa tehdyt muutokset ja niiden vertaamisessa tulee olla jonkin verran varovainen. Jospa joskus saisi sellaisenkin tilaston, että paljonko on ollut paikalla maksaneita katsojia, vapaita "kausaripaikkoja ", ns vapaalipuilla tulleita ja paljonko lipputuotot ovat kussakin matsissa olleet. Mutta niitä ei varmaan kyllä saada. Vertasin siis katsojakeskiarvoja, koska tämän vuoden tilastot ovat vielä kesken. Arvioin, että vuosittain voidaan verrata ainakin keskiarvoja.
Kausi 2015 - 2016 802 katsojaa
2014 - 2015 902
2013 - 2014 823
2012 - 2013 757
2011 - 2012 910
2010 - 2011 830
Eli kyllä katsojaluvut eivät Tompan jutuista huolimatta ole juurikaan kehittyneet, ainakaan positiiviseen suuntaan. Myöskään Hongan poistuminen ei Helsingin seudulla ole satanut kenenkään muun laariin. Selkeältä näyttää myös se, että Fanseat on vienyt katsojia kaikilta ja näyttää myös siltä, että toiset ovat kärsineet siitä enemmän. Pelien vähentyminen tai mainostettu "buumi" ei ole myöskään katsojien määrää lisännyt. Fanseatin kohdalla sen toteutus tietenkin syö vielä edelleen seurojen rahoja. Tällä hetkellä yksillä ja samoilla tunnuksilla voi otteluita katsella vaikka kymmenellä eri IP osoitteella yhtä aikaa. Kukahan tämänkin maksaa?
Kun nyt sitten puhutaan siitä millainen sarjan tulisi olla niin siihen vaikuttaa erittäin moni asia ja se millä tekijöillä halutaan tai voidaan kilpailla. Myös se mikä on liigan tarkoitus, vaikuttaa asiaan. Nyt nähdyn rekordin mukaan ainoastaan Kataja näyttää kyenneen muodostamaan kuvion, jossa se voi pelata kahta sarjaa yhtä aikaa mutta ei sekään ilman muiden seurojen myötävaikutusta.
Kuitenkin hyvänä asiana on voitu todeta, huolimatta talousvaikutuksista, että on pelillisesti täysin mahdollista lisätä merkittävästi otteluiden määrää. Toki sen tekemiseksi sitten tarvitaan ehkä hieman suurempi joukkueiden koko tai muita toimenpiteitä. Kuitenkin on ihan selkeä asia, että harjoittelemalla ei yksikään joukkue selviä taloudestaan, rahat tulevat yleisölle suunnatuista maksullisista otteluista, tulevat ne sitten jonkun kuvan kautta tai paikan päällä ottelua seuraten. Sponssorit eivät näkymätöntä harjoittelua myöskään maksa.
Jonkin verran olen noita nousukriteereitä puntaroinut. Toki Liigan mestaruus ratkeaa vain sen perusteella mikä seura/joukkue hyväksytyn ohjelman mukaan saavuttaa mestaruuden pelkästään urheilullisin perustein.
Tämä sama urheilullinen periaate ei välttämättä kuitenkaan ole paras peruste arvioitaessa tai hyväksyttäessä seuraa liigakelpoiseksi. Jokainen vuosi on käynyt kuitenkin siten, että Liigaan noussut seura on täydellisimmin uusiutunut pelaajien ja valmennuksen osalta. Tärkeitä tekijöitä ovat tuon urheilullisen tekijän lisäksi kyetä arvioimaan nousevan seuran muutkin kyvyt ja resurssit. Tärkeitä tekijöitä ovat ainakin organisaation kyvykkyys ja toivottavasti myös kokemus, taloudellinen suorituskyky, olosuhteet, paikkakunnan kilpailutilanne, saavutettavissa oleva yleisön määrä jne. Näitä tekijöitä ei ole vielä toistaiseksi juurikaan arvotettu. Vaikka esim Hongalla piti olla hyvät edellytykset aikaisemman kokemuksen perusteella, niin se aika, jonka se oli divarissa todennäköisesti aiheutti realismin, ainakin osittaisen unohtumisen. Toki se varmaan avasi myös joitakin uusia mahdollisuuksia ja toi esiin joitakin ideoita uusiutumisellaan. Nokialla on varmaankin kokemusta monessa asiassa mutta luulen, että sielläkin on kohdattu asioita ihan uutena. Heillä lisäksi "liigapaussi" oli pidempi. Toivotan onnea jatkoon!
Lisäksi on huomioitava myös se, että putoavan seuran on välittömästi purettava resurssinsa putoamisen kohdatessa ja löydettävä keinot mahdollisesti kertyneiden velkojen maksamiseksi. Kustannukset divarissa ovat lähes yhtä korkeat jos todella tähtää takaisin liigaan ja tulopuoli samaan aikaan romahtaa enemmän kuin 50 %:ia. Ja hissillä matkustamine se vasta kallista onkin.
Tästä syystä tulisi putoamisuhan alisille seuroille antaa asemansa puolustusmahdollisuus nousijaehdokkaita vastaan. Yhtenä ratkaisuna voisi olla jotain seuraavaa:
Suurennetaan sarja kahdentoista joukkueen kokoiseksi, joka pelaa kaksinkertaisen sarjaan. Kahdeksan parasta jatkaa sitten toiselle kaksinkertaiselle kierrokselle, pelaten sitten neljän parhaan toimesta edelleen ja ratkaisten Suomen mestaruuden.
Liigan neljä viimeistä pelaa divarin neljän parhaan kanssa myös kaksinkertaisen sarjan. Sitten lopuksi vielä katsotaan jolain menettelyllä ne neljä parasta, jotka seuraavana vuonna pelaavat Liigassa. Tuo avaa ainakin syyskaudelle lisää tilaa myös kansainvälisille peleille. En ole tuota ehdotusta yksityiskohtaisesti miettinyt, tehköön sen joku toinen. Tuossakin kyllä on sekä hyviä, että huonoja puolia.
Tämä ratkaisu myös avaa mahdollisuuksia myös junioreille hypätä divarista vielä yhtä askelta lähemmäksi liiga tasoa jos se halutaan säilyttää nykyisenä. Tämä myös edellyttää nousuhaluisilta tai paikkansa säilyttämisen puolesta pelaaville mahdollisuuden hyödyntää hankittu osaaminen ja kokemus, sekä tehty kehitystyö. Myös muodostetuille organisaatioille tulee näkymää jatkuvuuteen. Nousijat voivat myös kerätä itselleen kokemusta, tietoa ja taitoa siitä mitä liigapelaaminen on.
Tiedä sitten mikä sarjajärjestelmä tulee voimaan jos nuo alussa olleet pelot realisoituvat ja Liiton hallitus ryhtyy jälleen valtaansa näyttämään.
Olen kyllä kovin tyytyväinen, että tämäkin aihe sitten kiinnosti monia ja esitetyt asiat ovat mielestäni hyviä ja aiheellisia. Siitä respectiä KP comin keskustelijoille.
