Vs: Korisliigan ennustusketju 2011-2012
Korisliigan viimeinen neljännes on yhä pahasti vaiheessa, mutta annan jo tässä vaiheessa ennakkoarvioni siitä, keitä tullaan palkitsemaan kauden päätösgaalassa.
Vuoden pelaaja – Sami Lehtoranta, Kataja
Olen seurannut ilolla Salen uudelleensyntymistä. Salen kesän 2009 päätös sanoa hyvästit maajoukkueympyröille ja keskittyä henkilökohtaiseen harjoitteluun on osoittanut kannatettavaksi, sillä edeltävällä kaudella Hongikon miehen pelihuumori oli ollut rajusti koetuksella. Uuden fysiikkavalmentajan löydettyään Sale on kehittynyt paitsi puolustajana, myös levypallopelaajana, ja katsomoon näyttää siltä, että kokeneen miehen pää kestää aikaisempia vuosia paremmin. Näillä otteilla en voi muuta kuin toivoa Samille terveitä pelivuosia sekä kauan kaivattua mestaruutta.
Haastajat:
Timo Heinonen, ToPo (ToPon ajoittainen go to -guy, fysiikaltaan ja pelitaidoiltaan amerikkalaispelaajan tasolla)
Antero Lehto, Pyrintö (Kyllä, kirjoitin juuri Antero Lehdon nimen MVP-kandidaattien listaan. Selkeän roolituksen ansiosta kasvanut joukkueensa arvokkaimmaksi kotimaiseksi pelaajaksi. Kehittynyt kolmessa vuodessa huikeasti.)
Vuoden valmentaja – Greg Gibson, Nilan Bisons
Gibsonilla on ensimmäistä kertaa uransa aikana ollut pääsarjatasolla materiaali, jolta menestystä on odotettu. Vaikka Jones, McDade ja Ivey ovatkin pelanneet aiemmin yhdessä Kotkassa, Gibson on silti ollut haastavassa paikassa, koska tähtäin on ollut hänen selässään ensimmäisestä päivästä alkaen. Herrasmies on kestänyt liiganousijalle esitetyt menestyspaineet, rakentanut Biisoneista itsensä näköisen ja mestaruuteen uskovan, persoonallisen ryhmän. Lisäksi joukkueen peli on kehittynyt huomattavasti syyskaudesta, jolloin monet muut liigavalmentajat uskoivat Bisonsin käyttäneen paukkunsa hetkessä.
Haastajat:
Jukka Toijala, Kataja (Loukkaantumiset ovat syöneet cup-mestarin iskukykyä läpi kauden, mutta Toikka on saanut joukkueestaan lähes suvereenin äärimmäisen kapealla rotaatiolla.)
Ari Tammivaara, Karhu (Toikan tavoin Hevi-Ari on joutunut värväämään loukkaantuneiden pelaajien tilalle makkaranpaistajia ja lipunmyyjiä Karhun kotipeleistä. Ihailtavan vahvaa jälkeä takaiskuista huolimatta.)
Vuoden ulkomaalaispelaaja – Jared Newson, Kataja
Kukaan ei tiedä, mihin vireeseen Damon Williams yltyy pudotuspeleissä, mutta ajattelen kauden parhaiden palkintoja ennen kaikkea runkosarjapalkintoina. Newson otti viime kevään viidennen finaalin tapahtumat henkilökohtaisesti ja teki kesällä kaikkensa karsiakseen heikkoutensa pelistään. Katajan ilmiömäinen voittovire on ollut ennen kaikkea ”Newsin” ansiota, ja tohdin uskoa, että keväällä News tulee löytämään itsestään vielä ylimääräisen vaihteen panoksien koventuessa.
Haastajat:
Jeb Ivey, Nilan Bisons (Zeno on ollut huikea, mutta Bisonsin selkäranka ja henkinen johtaja on ollut Ivey. ”Seppo” pelaa juuri nyt käsittämättömän suurella itsevarmuudella.)
Timothy Blue, KTP (Vanhan liiton työjuhta, joka tuntuu olevan aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Löytänyt oman ekologisen lokeronsa Korisliigan pelitavassa. Minkä joukkueen Blue ja KTP suistaa varhaiselle kesälomalle pleijareiden avauskierroksella?)
Vuoden puolustuspelaaja – Antero Lehto, Pyrintö
Kyllä! Kirjoitin Antero Lehdon nimen ”vuoden puolustuspelaajan” kategoriaan, ja olen siitä ylpeä! Tarkastelee asiaa miltä kantilta tahansa, on Lehto ollut Korisliigan paras suomalainen pallollinen puolustaja. Kyllä; Ison Talon Antin ja Frontside-Ollin miliisipartio kolmen sekunnin alueella antaa Pietille mahdollisuuden rakentaa puolustustaan paikoin Kreikan maajoukkueen malliin ja Damonin apupuolustus on yhä Euroopan eliittiä, mutta Lehto on ollut omassa roolissaan täysin ilmiömäinen.
Haastajat:
Timo Heinonen, ToPo (Fysiikka ja kokemus vievät pitkälle. Hetkittäisiä nukahduksia lukuun ottamatta pystyy kipsaamaan jenkin kuin jenkin.)
Antti Kanervo, Kataja (Vielä kaksi vuotta sitten Kanervo käveli puujaloilla, mutta nyt jollain ihmeen ilveellä hänestä on tullut rakkikoiramainen ja juuri sopivalla tavalla likainen pakki.)
Vuoden kehittynein pelaaja – Carl Lindbom, ToPo
Yksi vuosi Saksassa tekee ihmeitä. Vielä kesällä 2010 ”Calle” ponnisti hädin tuskin Hesarin yli ja tuskin osasi sulkea pelaajaansa edes NBA2K:ssa, mutta Skylinersin kuntokoulussa maajoukkueprospekti löysi alakroppansa. Pehmoili vielä alkukaudesta korin alla ja pyysi tuomareilta vetoapua saadessaan kroppaa päällensä, mutta on kauden edetessä päässyt yhä paremmin jyvälle siitä, miten liigassa skorataan korin alta. Ikää on vasta 21 vuotta, mutta kaveri on jo kylmäverinen heittäjä Jumalan armosta.
Haastajat:
Antero Lehto, Pyrintö (Timi Heinonen voitti pari vuotta sitten kehittyneimmän pelaajan palkinnon ”kypsällä iällä”, ja nyt Lehdolla on mahdollisuus samaan. Fiksuja ratkaisuja hyökkäyksessä, erinomaista puolustusta.)
Samuli Vanttaja, Kouvot (Oulun mies on väläytellyt monen vuoden ajan, mutta vasta nyt kaveri on puhkeamassa kukkaan. Jännittää aina ensimmäistä vaihtoa, mutta mukauduttuaan on liigan parhaita kotimaisia. Valitettava loukkaantuminen laskee osakkeita.)
Paras kuudes pelaaja – Petri Virtanen, Kataja
Pistooli-Pete on ikääntynyt arvokkaasti. Pari vuotta sitten Virtasen peli näytti Lehtorannan tavoin paikoin tahkoamiselta, mutta kun Katajan valmentajat ovat hiljalleen vähentäneet Peten ja Salen työtaakkaa, molemmat pelaajat ovat vastanneet mukautumalla uusiin rooleihinsa erinomaisesti. Peten pelissä on näkynyt tällä kaudella harvinaislaatuista vapautuneisuutta, ja rajoitetuissa minuuteissa hän pääsee paikoin oikeuksiinsa jopa puolustuspäässä.
Haastajat:
Clifton Jones, Nilan Bisons (Alkukaudella Clifillä oli pieniä vaikeuksia roolissaan, mutta ajan myötä hänestä on tullut yhä arvokkaampi osa joukkuettaan. Jokainen mestaruutta havitteleva joukkue tarvitsee oman Bill Laimbeerinsa.)
Carl Lindbom, ToPo (Harvalla joukkueella on penkillä yhtä ratkaisuvalmista pelaajaa kuin Calle. Voi tulla täysin kylmiltään kentälle ja suolata vastustajan kulmakolmosellaan.)
Vuoden tulokas – Alex Vaenerberg, Vilpas
Korisliigassa ei tällä kaudella ole ollut Haanpään, Koiviston tai Latimerin kaltaista ”myöhäiskypsää” vuoden tulokasta, mutta sitäkin useampi joukkueelleen arvokas roolipelaaja. Vaenerberg on toki haistellut liigaparketteja jo kahden vuoden ajan, mutta päässyt todella tuleen vasta tällä kaudella. Ennen Ahosen ja Katajan kuntoutumista Vaenerberg yllätti monet kypsyydellään, mutta todellisuudessa Alex teki vain niitä asioita, joista nuorisomaajoukkueiden koutsit ovat olleet tietoisia jo vuosia. Arvokas pelinrakentaja tulevaisuuden Korisliigaan.
Haastajat:
Jani Kivinen, Nilan Bisons (Alkukangertelun jälkeen iski paineella vastustajan pelinrakentajiin ja naulasi kolmosia jopa otteluiden ratkaisuhetkillä. Iskenyt sittemmin ”rookie walliin” poikkeuksellisen lujaa sairasteluiden jäljiltä. Tästä huolimatta arvokas lisä Biisoneiden rosteriin pudotuspeleissä.)
Niko Mattila, Pyrintö (Susijengin seuraava takakentän suurlupaus Sasu Salinin jälkeen? Mattila jää jalkatyössä ja fysiikassa jälkeen, mutta on vastannut kiitettävästi aina saatuaan Pietiltä minuutteja. Maailmanluokan potentiaalin omaava pelaaja, joka tulee tekemään liigaläpimurtonsa ensi kaudella.)
Aleksi Akpaso, Kouvot (Hiomaton timantti, mutta väläyksittäin olen nähnyt Akpasossa jälkiä Maurizio Pratesista. Lehtosella on aikaa ja kärsivällisyyttä tehdä Akpasosta liigatason pelaaja, ja vaikka hyvän ja huonon päivän erolla on tällä hetkellä valtaisa ero, voidaan ensimmäistä liigakautta pitää rohkaisevana.)