Vs: Korisliigan ennustusketju 2011-2012
Jatketaanpa King Jamesin esityöstä hieman pidemmälle.
Kirjoittamani on pitänyt jo marraskuun lopusta alkaen, mutta aina on ilmaantunut jotain muka tärkeämpää tielle. Juha Stenin loukkaantumisen myötä tuntemukseni Korisliigan kevään 2012 mestaritaistelusta on vahvistunut kuitenkin niin paljon, että verokortin tilaamisen ja maisterin tutkintoon kuuluvan viimeisen esseen vääntämisen välillä piti löytää varttitunti koripallocomille.
Väitän, että liigan mestaruustaistelu on tällä hetkellä auki kuin Leppäsen Aunen sakset. Näin ei ole ollut vuosikausiin: äkkiseltään ei tulisi mieleen kautta, jolloin selkeää ennakkosuosikkia mestariksi ei olisi ollut. Ainoa varsinainen yllätys lähivuosien aikana nähtiin 2009, jolloin Namika Lahti jylläsi vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Hongan ja Katajan ohi Pantteri-patsaan Vesijärven rannoille. Väitän, että liigassa on tällä hetkellä viisi joukkuetta, joista jokainen voi voittaa mestaruuden, mutta joista yhdenkään puolesta en uskaltaisi lyödä vetoa korkein panoksin.
Kirjoissani Pyrintö on edelleen kaikkein todennäköisin mestari. Mansesterilaisten peli on yskähdellyt, Damonissa näkyy ikä ja Nikkilässä kesäloman väliin jäämisen jäljiltä melkoisesti kankeutta, mutta joukkue on silti runkosarjan kolmas ja pelannut menestyksekkäästi yhteen jo neljän kauden ajan. Kun Lakers voitti three-peatinsa viimeisen mestaruuden vuonna 2002, joukkueen runkosarja oli juuri yhtä tahmea kuin Pyrsällä nyt, mutta silti Shaq, Kobe ja kumppanit hoitivat homman kotiin tosipelien tullen. Pyrinnön rosterista jokainen merkittävä pelaaja on voittanut mestaruuden aiemmin ja siihen voi luottaa, että jos joukkueen hyökkäys ei kehity keväällä odotusten mukaisesti, Pieti leikkaa ylimääräiset rönsyt pois ja Tampereella palataan siihen, mikä on jo entuudestaan tuttua.
Joukkueen keski-ikä on kuitenkin korkea, ja Damon Williamsiin kohdistuu yhä enemmän paineita. Damon on ollut joulukuun aikana harvinaisen haavoittuvainen ja edessä voi olla skenaario, jossa Jared Newsonin, Martin Zenon tai Kelly Beidlerin kaltaiset atleettisemmat laiturit yksinkertaisesti riisuvat Damonin aseista: niin kävi jo neljän ottelun ajan viime kevään finaaleissa – eikä sovi unohtaa, että esimerkiksi Lehdon ja Lowen pisteistä merkittävä siivu syntyy Damonin esityöstä. Miten Pyrintö vastaa siihen, jos heidän ykköstykkinsä tukahdutetaan? Entä miten Pyrintö vastaa Katajan, Karhun ja Biisoneiden yhä kehittyvään pelikonseptiin? Pahimmassa tapauksessa Pyrsä kuivuu välierissä kasaan kuin Pistons vuonna ’90 tai Lakers vuonna ’11 ja joukkue on radikaalin nuorennusleikkauksen edessä.
Aina Stenin loukkaantumiseen asti Kataja on ollut joukkue, joka on saanut kaikkein eniten irti potentiaalistaan. Periaatteessa Katajan konsepti on täysin oikea. Toikka lähti paikkaamaan viime kauden aukkoja luottamalla Stenin tervehtymiseen, hankki Conleyn tilalle monipuolisemman ja pelinrakentamiseen kykenevän jenkin sekä Fellsin tilalle potentiaalisesti atleettisemman ja fyysisemmän sentterin. Hallitsevaa mestaria ei voi voittaa pelaamalla hallitsevan mestarin asein, vaan haastamalla heidät pelaamaan täysin toisenlaista peliä, mihin he ovat tottuneet.
Kuitenkin Stenin siirtyminen lopullisesti sairastuvalle Neposen kumppaniksi tekee kuitenkin Katajan rotaatiopelaajille samanlaisen fiiliksen, mistä Bilbo Reppuli avautui Gandalfille: ”Like a piece of butter scraped over a too big piece of bread.” Newson, Walker ja Lehtoranta pelaavat jo nyt piiputusminuutteja, ja jos Toijalan poppoo vetää runkosarjan loppuun seitsemän miehen rotaatiolla, kevät tulee olemaan todellinen maraton. Pelitahdin koventuessa ja pelin muuttuessa fyysisemmäksi erityisesti Lehtorannalle kasautuu risti harteille. Salen on paitsi kerättävä 18p/7lev-tilastot per peli, hänen on myös paimennettava vastustajan isoa miestä sekä kestettävä Ahvenniemien, Muuristen, Mäkäläisten ja McDadejen jatkuvat karateiskut pudotuspelien ajan. Juuri tätä varten toivoin kesällä Katajan vahvistuvan Ahvenniemi/S.Vanttaja-tason backup-sentterillä, joka olisi suonut tarvittavan breatherin Salelle.
ToPo ei ole tällä kaudella vakuuttanut. Olen päässyt näkemään vain pari matsia, mutta lehtereiltä kuulemani mukaan hyvistä lähtökohdista huolimatta ToPo on ollut eripurainen, raihnainen ja identiteetitön jengi, joka etenee päivä kerrallaan -periaatteella. Heardin äkilliset lähtöpassit ja streetball-McIntoshin värvääminen eivät varsinaisesti olleet luottamusta herättäviä muutoksia, ja alkusyksystä puhuttu juoksupeli tuntuu toimivan viiden minuutin sykleissä.
Onko kyse taloudesta? En tiedä, mutta jos tietäisin, spekuloisin silti. Stadissa raha on tiukemmalla kuin muilla liigakorispaikkakunnilla, kun rahankerjääjiä on satakertaisesti. Jos kyse on rahasta, ToPon taustapirujen pitäisi jotenkin saada teroitettua, että ToPolla on JUURI TÄLLÄ KAUDELLA täydet mahdollisuudet voittaa mestaruus. Se vaatii kuitenkin määrätietoisuutta, jota tällä kaudella ryhmässä ei ole ollut. ToPo tarvitsee vielä mestaruudesta taistellakseen kaksi hyvää amerikkalaista: skoraamiskykyisen ja puolustavan pointin sekä hyvin kenttää juoksevan kaksimetrisen levypallopelaajan. Kun tähän yhtälöön lisätään Muurinen, Timi, Iisalo, Lindbom, Griffin, Lehtinen ja Niskasen ”veljekset” sekä toivon mukaan myös vähintään 15 minuutin stintteihin kykenevä Hanno, on ToPolla joukkue, jolla on potentiaalia olla painajaismainen vastustaja molemmissa kenttäpäädyissä kaikille muille ennakkosuosikeille.
Karhu lähti kauteen ajatuksella, että hyvin roolitettu, hyvin treenattu täysammattilaisjoukkue voi voittaa mitalin. Loukkaantumiset ovat syöneet, mutta syyskautta voidaan pitää pohjanmaalaisittain suuronnistumisena. Kun Tammivaara saa jalkeille täysammattilaisen kymmenikkönsä, Karhun pelissä on tarpeeksi elementtejä liigan ylivoimaisesti parhaaksi puolustusjoukkueeksi. Ja katsokaapa nallejen kokoonpanoa; sehän muistuttaa hämmästyttävällä tavalla Namika Lahden kevään 2009 mestaruusporukkaa, aina vaihtopenkin hustle-pelaajia myöten.
Puheet siitä, että Kauhajoella ei ole tarpeeksi kulttuuria mestarijoukkueeksi, voidaan lopettaa saman tien. Kouvot nousi liigaan 1993 ja voitti mestaruuden 1995, eikä Lappeenrannan viiden vuoden odotus myöskään ollut turhan pitkä. Karhua en ihan äkkiseltään näkisi juhlimassa mestaruutta, mutta toisaalta miksipä ei? Karhun vauhtipeli on potentiaalisesti myrkkyä erityisesti Pyrinnön kaltaiselle shakkikoripallojoukkueelle, jonka lisäksi Katajan voisi kuvitella kärsivän hätää viiden ottelun sarjassa Karhua vastaan nykyisessä loukkaantumistilanteessaan. Todd Hendley mestarijoukkueen sentterinä ja Allu Huuskonen mestarin kuudentena miehenä kuulostavat yksinään epätodennäköisiltä skenaarioilta, mutta hyvä joukkue on enemmän kuin osiensa summa. Kysymys kuuluukin, pääseekö Karhu pelaamaan kevään terveenä ja uskalletaanko Pohjanmaalla unelmoida tarpeeksi pitkälle?
Biisonit veti sellaisen syyskauden, että Loimaan Palloilijoiden pesäpallojoukkueen perustajat pyörivät vieläkin haudassaan Varsinais-Suomen savijankossa. Kuten Karhu, Biisonitkin on vielä liigakartalla nuori joukkue, jota on syytetty muoviseksi, mutta identiteetti kehittyy ryminällä: Loimaan Liikuntahallilla on jokaisen joukkueen vaikea pelata ja vierestä katsottuna joukkueen jullit eivät ole ujostelleet ryhmäytymisessään.
Moni kyseli syyskauden voittoputken kuluessa, miten Biisoneiden käy sitten, kun muut liigan joukkueet alkavat löytää omia pelikonseptejaan. Kysymys on aiheellinen, sillä Biisonit on lähestulkoon samanlainen joukkue kuin viime kauden KTP – ryhmä pääsi treenaamaan pitkään lähes täysilukuisena ennen kauden alkua ja Ivey/Zeno/Koivisto-tason täsmähankinnat tiesivät, että Loimaa vetäisi huonommin valmistautuneita dunkkuun syksyllä. Avainkysymys onkin, kuinka paljon Biisoneilla on kattoa kehittyä? Gibson on peluuttanut kärkikuusikkoa niin paljon kuin sielu on sietänyt, nostaako esimerkiksi Kivinen tai Latvala huomattavasti profiiliaan kevääksi? Jos oikeat kortit osuvat käteen, Biisoneillakin on saumat mestaruuteen, niin hämmentävältä kuin se kuulostaa.
Liigan jokerikortti on tällä hetkellä Samuel Haanpää: löytääkö paikan ulkomailta vai siirtyykö Suomeen? Haanpää on eliittitason vahvistus mille tahansa joukkueelle, mutta yllä mainituista joukkueista Santtu sopisi kitkatta lähinnä Karhun konseptiin. Santtu on hankala tapaus arvioida, koska hänellä on potentiaalia olla 15 minuutin roolipelaaja hyvässä Eurocup-joukkueessa, kun taas Korisliigassa hänen luontaiset vahvuutensa eivät pääse esiin, koska hänen pitäisi olla vahva pelin kaikilla osa-alueilla. Valmentajasta ja roolituksesta riippuen Haanpää kuitenkin voi olla se ylimääräinen vaihde mille tahansa mestaruutta havittelevalle joukkueelle.
Yllä mainitun viisikon lisäksi kevätkautta mutkistavat Vilpas ja KTP, jotka saattavat keikuttaa venettä ties kuinka paljon uusien vahvistuksiensa myötä. Vilpas saattaa olla samanlainen hirmumyrsky kuin Karhu oli keväällä 2010 saatuaan Jeremiah Woodin remmiin, kun taas KTP:n voi viimein odottaa pelaavan taitojensa edellyttämällä tasolla. On vielä liian aikaista evaluoida Vilppaan ja KTP:n kuntoa, mutta veikkaukseni on seuraava – mitaleille ei ole kummallakaan asiaa, mutta jos joukkueet selviytyvät pudotuspeleihin, niillä on täydet edellytykset pyyhkäistä puolivälierävaiheessa viisikosta Pyrintö-Kataja-ToPo-Karhu-Biisonit jokin joukkue rannalle.
