Jermu puhuu viisaasti ja asiantuntevasti. En lausu näitä sanoja siksi, että ne noudattavat omia ajatuksiani rakkaan lajimme kehityssuunnasta, vaan siksi, ettei asialle tehdä mitään. Vuosi sitten oli jo olemassa yhteisiä ajatuksia siitä, että parketilla ei saisi kirmata kuin korkeintaan kolme jenkkiä kerralla. Tervetullut ja ennen kaikkea terve päätös korisliigan pelastamiseksi se olisi todellakin ollut. No, lopullista sopimustahan ei sitten seurojen kesken asiassa saatu aikaiseksi, ja Villi Länsi-meininki jatkuu edelleen. Tässä vaiheessa lisäisin vielä löylyä kiukaalle ja sanoisin, että korisliigan joukkuemäärä tulisi pudottaa kymmeneen. Samoin tulisi tehdä molemmissa divarisarjoissa. Useat ansioutuneet valmentajat pitävät tällä hetkellä esim. divari B:tä melkoisena vitsinä, suureksi osaksi siksi, että siellä on joukkueita, jotka eivät todellakaan sinne kuuluisi. Tasoerot kun sarjassa ovat lähes intergalaktista luokkaa. 10 + 10 + 10 joukkuetta valtakunnallisiin miesten sarjoihin lienee oikea määrä.
Kaikesta huolimatta suurin huomio tulisi suunnata korisliigan kehittämiseen ja siihen, että suomalaisille pelaajille löytyy peliaikaa rosterista. Enkä sano tätä siksi, ettenkö hyväksyisi vahvistuksia. Päinvastoin, kyllä heitäkin tarvitaan. Mutta liika on liikaa. Otetaanpa yksi esimerkki. Korihait vs. Kataja-ottelussa oli 284 katsojaa!Korihait - Seagulls-ottelussa oli 463 katsojaa! Miksi? Kun Herbert on loukkaantuneena ja Jalonen on lopettanut, eikä omia junnuja juurikaan ole, on soppa valmis. Yleisö ei enää viitsi tulla katsomaan pelejä. Kyllä, kyllä, myönnän pelillisten esitysten myöskin vaikuttavan yleisömäärään negatiivisesti. Ongelman ydin on kuitenkin menneissä vuosissa. Seura ei ole pystynyt tuottamaan tarpeeksi liigakelpoisia pelaajia. Miksi näin on sitten käynyt? Ei ainakaan siksi, etteikö Ugissa olisi junnuja nuoremmissa ikäluokissa. Ehkäpä junnutyötä ei ole osattu arvostaa tarpeeksi. Sitä paitsi nuorten pelaajien kehittäminen liigakelpoisiksi kysyy vuosien työtä. Kun pelaaja B/A-junnuissa huomaa ja älyää, ettei tulevaisuutta liigajoukkueessa tule koskaan olemaan, hän lopettaa kokonaan pelaamisen. Drop out-ilmiötä en lähde analysoimaan. Se on oma lukunsa. Mutta jos seurat jatkuvasti valitsevat "instant gratification-linjan", eli palkkaavat "halvalla" neljä jenkkiä täyttämään 160 minuuttia 200:sta mahdollisesta, ja sitten yksi suomalaisikoni pelaa 30 minsaa, niin hah-haaa. Surprise! "Veli-Matti"( nuori lupaava pelaaja) jää TODELLAKIN mieluummin kotiin pelaamaan sitä (helvetin) pleikkaa, kuin kävisi viisi kertaa viikossa harkoissa, mahtuisi rosteriin, matkustaisi Joensuuhun ja huomaisi pelin jälkeen pelanneensa 0 minuuttia koko ottelussa! Samaan aikaan Veli-Matti huomaa, että ihmevahvistus Zing Zong on pelannut 34 minuuttia ja tehnyt 4 pistettä. Ai niin, ja kaverillehan maksetaan siitä, että hän pelaa! Yhden kauden mittaisen "roadtripin" jälkeen Veli-Matti lopettaa uransa. Hänen suuri unelmansa kantoi pitkälle, mutta ei perille asti. Miksi? Ei ainakaan siksi, etteikö poika halunnut liigapelaajaksi, vaan ehkäpä siksi, ettei nykyjärjestelmä anna siihen mahdollisuutta.
