Minusta olisi tärkeää ymmärtää, että kukaan tai mikään ei tule Korisliigaa pelastamaan. Rahapelien vapautuminen ei tule muutamaan mitään, koska peliyhtiöiden ei kannata kaataa rahaa liigaan, joka ei kiinnosta ketään. Kukaan ei tule ulkomailta oikeasti seuroihin mukaan, kun ne eivät ole millään tavalla järkevää liiketoimintaa. Susijengin kannatus ei tule näkymään Korisliigassa millään tavalla - kyse on ihan eri asioista. Susijengi tarjoaa kansainvälisen tason viihdettä areenalla - se on ihan eri laji tuulipukukatsojan näkökulmasta.
Kun katsoo Korisliigan katsojakeskiarvoja, huomaa, että ollaan jossain lentopallon ja pesäpallon välissä. Siinä on ihan turha haihatella kansainvälistä rahaa ja mainetta, vaikka laji onkin globaali. Keskisuuressa kaupungissa koripallo-ottelu on pieni tapahtuma jo kotikaupunginkin mittakaavassa.
Nyt pitäisi hyväksyä tosiasiat ja alkaa rakentamaan niistä. Tärkeintä olisi tehdä ottelutapahtumista sellaisia, että lähialueen asukkaat kokevat ne mielekkäiksi. Mieluusti näkisin kaupunginosajoukkeita ja otteluita, jotka olisivat ihmisille yhteisöllisyyden ilmentymiä. Kun menee katsomaan koripalloa, on ottelussa paikalla vähän ukkoontunut porukka koripalloväkeä. Kun taas menee katsomaan vaikkapa pesäpalloa, on siellä ihan tavallista kansaa viettämässä aikaa ja tapaamassa tuttuja. Mun mielestä olisi siis syytä unohtaa Euroliigat ja Susijengit ja mennä katsomaan mallia vaikkapa pesäpallo-ottelusta tai jostain muusta oman alueen tapahtumasta. Ei Korisliiga voi kasvaa ja kehittyä, jos edes lähialueen ihmiset lajin ulkopuolelta eivät pidä tapahtumia käymisen arvoisina. Jos sinne saadaan sellainen ilmapiiri, että ihmiset viihtyvät ja kannustavat, löytää lopulta isompikin yleisö paikalle tunnelman perässä.