- Viestejä
- 9 123
Vs: Maajoukkue matkalla kohti Sloveniaa - Road to Eurobasket 2013
Katsoin nyt ajan kanssa eilisen pelin, ja pakko kyllä herkistyä Suomen esityksen edessä. Aiemmissa peleissä Turkkia ja Venäjää vastaan olin ymmälläni tavasta, jolla Suomi pystyi nuo pelit voittamaan. Käytännössä yksistään edistyksellisen puolustuskonseptin avulla kaadettiin kaksi, joskin epäfunktionaalista ja huonohenkistä, joukkuetta. Samalla hyökkäyspelissä miltei täysin epäonnistuen.
Tämä sai jopa minut epäilemään omaa uskoani yksilövetoiseen pelitapaan, mutta Kreikkaa vastaan räjähti sitten oikein kunnolla. Petteri Koponen otti sen roolin, joka hänen joukkueen kiistattomana ykköstähtenä ja suvereenina yksilönä täytyy ottaa, jos Suomi haluaa aiheuttaa näissä kisoissa jymy-yllätyksen ja päästä sekä pärjätä pudotuspeleissä. Ei ollut sattumaa, että Suomi pelasi turnauksen parhaan pelinsä juuri silloin, kun sen yksilötähti Petteri Koponen otti homman haltuunsa hyökkäyspäässä ja yksikätisesti kantoi Suomen hyökkäyspelin voittoon. Toki roolipelaajat olivat mukana karkeloissa, ja niin pitää ollakin, mutta vain ja ainoastaan Koposen yksilövetoisilla suorituksilla voimme haaveilla esim. Espanjan tai Ranskan kaatamisesta. Shawn Huff toimi tuona yksilönä Venäjä-pelin comebackissa, mutta hänestä ei ole siihen säännönmukaisesti läpi turnauksen eikä koko 40 minuutin ajan.
Suomen tilanne ei tietenkään ole helppo, koska Koponen ei ole kisojen parhaita yksilöitä eikä sen roolipelaajat kovin luotettavia, mutta poikkeuksellinen joukkuepuolustusosaaminen kompensoi ihailtavalla tätä hyökkäyspään vajavaisuutta. Voi jospa vaan meillä olisi tämän etsikkoajan aikana jo kisoissa täysikasvuiset Murhpyn veljekset...
Katsoin nyt ajan kanssa eilisen pelin, ja pakko kyllä herkistyä Suomen esityksen edessä. Aiemmissa peleissä Turkkia ja Venäjää vastaan olin ymmälläni tavasta, jolla Suomi pystyi nuo pelit voittamaan. Käytännössä yksistään edistyksellisen puolustuskonseptin avulla kaadettiin kaksi, joskin epäfunktionaalista ja huonohenkistä, joukkuetta. Samalla hyökkäyspelissä miltei täysin epäonnistuen.
Tämä sai jopa minut epäilemään omaa uskoani yksilövetoiseen pelitapaan, mutta Kreikkaa vastaan räjähti sitten oikein kunnolla. Petteri Koponen otti sen roolin, joka hänen joukkueen kiistattomana ykköstähtenä ja suvereenina yksilönä täytyy ottaa, jos Suomi haluaa aiheuttaa näissä kisoissa jymy-yllätyksen ja päästä sekä pärjätä pudotuspeleissä. Ei ollut sattumaa, että Suomi pelasi turnauksen parhaan pelinsä juuri silloin, kun sen yksilötähti Petteri Koponen otti homman haltuunsa hyökkäyspäässä ja yksikätisesti kantoi Suomen hyökkäyspelin voittoon. Toki roolipelaajat olivat mukana karkeloissa, ja niin pitää ollakin, mutta vain ja ainoastaan Koposen yksilövetoisilla suorituksilla voimme haaveilla esim. Espanjan tai Ranskan kaatamisesta. Shawn Huff toimi tuona yksilönä Venäjä-pelin comebackissa, mutta hänestä ei ole siihen säännönmukaisesti läpi turnauksen eikä koko 40 minuutin ajan.
Suomen tilanne ei tietenkään ole helppo, koska Koponen ei ole kisojen parhaita yksilöitä eikä sen roolipelaajat kovin luotettavia, mutta poikkeuksellinen joukkuepuolustusosaaminen kompensoi ihailtavalla tätä hyökkäyspään vajavaisuutta. Voi jospa vaan meillä olisi tämän etsikkoajan aikana jo kisoissa täysikasvuiset Murhpyn veljekset...