Vs: Maajoukkue matkalla kohti Sloveniaa - Road to Eurobasket 2013
En voi olla kuin surullinen näiden muutamien kirjoittajien puolesta, kuinka asiat joko halutaan aina kääntää negatiivisen puolelle tai sitten vain heille tuottaa suurta nautintoa trollata keskustelupalstoilla.
Itse olen ollut Suomen maajoukkueen vankkuneimpia kannattajia ihan B-divisioona ajoilta asti, kun taisteltiin noususta Georgian kanssa, kun meillä oli vaikeuksia Islannin tarkkakätisten takureiden kanssa (tuolloin muistan pohtineeni, että kumpa meillä olisi joskus noin hyvin heittäviä pointteja ja nyt tuo ajatus pistää suuni hymyyn) ja olen saanut kokea monen monta onnistumista ja epäonnistumista seuratessani maajoukkueen edesottamuksia. Mutta ei se ole minulta mitenkään pois, jos joku nyt koripalloihminen tai täysin ummikko innostuu Suomen menestyksestä ja haluaa sitä hehkuttaa, päin vastoin! En ymmärrä ihmisten tarvetta kokea jotain ylemmyyden tunnetta siitä, että "minä olen aina seurannut lajia ja voin arvostella sitä kuka saa joukkuetta kannattaa ja miten".
Kuten elämässäkin, niin myös urheilussa ja sen seuraamisessa/kannattamisessa esimerkin voima on valtava: tarvitaan joku/jokin liikkeelle paneva voima, jota sitten ensin pienemmät massat lähtevät seuraamaan ja näiden perässä yhä vain suuremmat massat ja tästä seuraa Susijengin kisojen aikana saaman kannatuksen mukainen ilmiö. Tärkein osanen on ne Lahden capon tapaiset ihmiset, jotka uskaltavat näyttää aluksi pelleltä huitoessaan ja hurratessaan, mutta kun mukaan lähtee aina vain lisää ihmisiä touhu ei olekaan enää yhden miehen tärähtänyttä sekoilua vaan oikeaa kannatusta. Mutta aivan yhtä tärkeitä kuin tuo ensimmäinen uskalikko, on myös ne ensimmäiset seuraajat, jotka uskaltavat ottaa ensimmäisen askeleen seuratakseen tuota muiden mielestä hölmöltä näyttävää touhua. Seuraajien lisääntyessä tulevat perässä massat ja nämä massat ovat myös tärkeitä, jotta pystytään luomaan jotain suurta; ilmiöksikin kutsuttavaa. Meillä jokaisella on oma rooli tässä ketjussa ja sekin määräytyy jokaisen persoonan mukaan, kaikki eivät voi olla capoja eikä kaikilla ole rohkeutta olla se ensimmäinen seuraaja, mutta tärkeintä on että uskalletaan lähteä mukaan. Tyhmiä on ne, jotka yrittävät estää näiden massojen liittymisen seuraajiin oman egonsa takia.
Edelleenkin tämä buumi niin kisamenestys kuin fanituskin on ensiarvoisen tärkeää rakkaalle lajillemme. Kuten täälläkin on jo todettu niin kaikkea menestystä ja upeita hetkiä areenalla tärkeämpää on ne uudet junnut, jotka löytävät lajin pariin tämän buumin takia ja ne jo harrastavat junnut, jotka saavat esikuvia maajoukkeen pelaajista ja vielä lisäkipinän omaan harjoitteluunsa upeasta tunnelmasta ja menestyksestä, ne kirkas silmäiset lapset, jotka tulevat kotiin/harjoituksiin ja hymyille sanovat että minusta tulee isona uusi Petteri Koponen, Sasu Salin, Shawn Huff tai Tuukka Kotti. Se on sitä rikkautta jota meidänkin täällä pitäisi pyrkiä vaalimaan ja kehittämään.
Olen helvetin ylpeä ollessani suomalainen ja ollessani Koperissa osa tätä historiallista tapahtumaa!
ja hienoa nähdä, että Susijengin äijät on esimerkkeinä nuorisolle.