Vs: Mieshuoraus
Ajatus lähtee taas liitelemään paikallisuuden arvostamisesta aina nationalismiin, ja sen hyötyihin ja haittoihin saakka. Ymmärrän kyllä kotiseuturakkauden, sekä sen että sympatisoi joukkuetta, jonka juniorikoulun on kolunnut aikoinaan, näin itsellänikin on tietenkin. Mutta liiallinen me vs. muut -hehkutus alkaa aina hieman arveluttamaan. Toki täytyy pitää mielessä, että urheilu kansainvälisenä instituutiona on tätä pyrkinytkin pitämään yllä, vaikkakin melko positiivisessa muodossa.
Itse en ole viime aikoina kannattanut mitään joukkuetta tai seuraa, sarjasta riippumatta. Minulle seura ei ole muuta kun tyhjä kehys, jolle pelaajat (sekä muut sen hetkiset työntekijät) antavat merkityksen. Näin ollen kannatan sellaisia pelaajia, joista pidän. Korisliigaa olen seurannut aktiivisesti kun sieltä on löytynyt pelaajia, joissa olen nähnyt paljon potentiaalia, ja joiden kehitystä on näin ollen ollut mukava seurailla. Esimerkkeinä voi mainita vaikka Koponen, Rannikko, Huff, Sten ja Lee jr. Viimeisen parin kauden aikana en ole pelejä paljoa katsellut juuri siitä syystä, että kukaan pelaaja ei ole saanut minua hyppäämään kärryyn. Toki seurailen korisliigan tapahtumia sen verran tiiviisti, että olen valmiina palaamaan katsomoon, kun (minua) kiinnostavia pelaajia taas ilmaantuu.
Nba:ssa on sama tilanne. En kannata joukkueita vaan pelaajia, joista pidän. Näin suosikkijoukkueet vaihtelevatkin aina tasasin välein. Pau Gasolista esimerkiksi olen pitänyt eurooppa-ajoista lähtien ja sen takia nykyään "kannustan" Lakersia, vaikka aiemmin sekin joukkue on ollut niitä, joista olen löytänyt vähiten sympaattisia piirteitä.
Lopuksi voisi sanoa, että koripallollinen lahjakkuus kiinnostaa eniten. Sen ei tarvitse olla vielä hioutunutta, jonka takia divaripelejäkin voin seurata mielellään, jos joku nuori tyyppi vääntää siellä. Mutta nba:sta löytyy eniten yksilökohtaista lahjakkuutta ja sitä on helppo seurata, koska sen ympärillä pyörii massiivinen markkinointikoneisto, joten sitä tulee seurattua eniten. Kaikkein eniten pidän kuitenkin MM-kisoista tai olympialaisista, koska siellä suurimmat lahjakkuudet pelaavat todella hyvää joukkuepeliä. Se on parasta koripallossa.
Eli olen huora, koska en kannata paikallista joukkuetta automaattisesti. Toisaalta en ole huora koska en kannata mitään muuta joukkuetta yhtään sen enempää. Ilmeisesti lopputulema olisi, että en vain ole kunnon koris-fani.
Omasta mielestäni katsojat saavat seurata mitä haluavat. On typerää yrittää vaikuttaa ihmisten valinnan oikeuteen tälläisella paskanjauhannalla. Porttila alkaa mielestäni puhua itseään pussiin. Ei taida olla mikään mielipide vaan ala-asteelaisen ANGSTIA! Olen puhunut!!