Vs: Miesten EM-karsinta 2011
Aika lailla kaikki oleellinen täällä on jo sanottu, mutta heitetään nyt kuitenkin pari kommenttia.
Sasulta kysyttiin jossain lehtihaastattelussa hänen puolustuspelinsä kehittymisen syitä, ja Sasu vastasi, että ”viime kaudella Olimpijassa opetettiin pelaamaan sellaista jugoslavialaista pikkusikaa”. Jossain päin maailmaa Mihailo Pavicevic hymyilee kuultuaan Sasun kommentin.
Portugalin koutsi Mario Palma piiskasi tuomareita suurimman osan lehdistötilaisuudessa käyttämästään puheajasta. Pari kommenttia olisivat voineet vielä mennä reaktioiden piikkiin, mutta jos asiaan palataan uudestaan ja uudestaan, voi uskoa Palman olleen todella suivaantunut. Viesti oli pääasiassa se, että ”katsotaan sitten viikon päästä, antavatko tuomarit meidän puolustaa kotikentällämme niin lujaa kuin normaalisti puolustamme.”
Palma otti viimeisen minuutin alussa aikalisän, ja Portugalin seuraavan ofun mentyä harakoille Dettmann pyysi omansa – ja vinkkasi silmää Palmalle. BEEF! BEEF! BEEF! BEEF!
Vielä kommentti Palmasta: hänen mukaansa Portugali ei ollut varautunut siihen, että Kotti ja Huff pystyvät tekemään 16 pinnaa. Varsin merkillinen kommentti siihen nähden, että Huff oli vuoden ’08 EM-karsinnoissa Suomen paras pistemies, sekä siihen nähden, että Kotin tilastolukemat vuoden 2010 tuplamaaottelussa Portugalia vastaan olivat 10/7 ja 10/18..
Portugali oli harvinaisen inhottava vastustaja. Kokeneita jätkiä, jotka eivät tehneet mitään ylimääräistä. Koko päätösjakso oli tervanjuontia katsoa; vaikka Suomen johto ei kertaakaan tippunut alle kymmenen pinnan, päässä jomotti jatkuvasti ajatus siitä, että pienetkin nukahdukset antavat Portugalille tilaa tulla mukaan peliin. Luojan lykky, että Portugalilla oli samanlainen off-päivä sisältä kuin Suomella kaukaa.
Lämpenen koko ajan enemmän ja enemmän sille ajatukselle, että esim. EM-kisoihin pääsevästä 24 joukkueesta 12 pääsee suoraan kisoihin ja 12 pelaa jatkokarsinnoista rannalle jääneen joukkueen ja B-divarimaiden kanssa laajennetut karsinnat. Jos A-divarin viimeiseksi sijoittuneiden maiden joukkuekonsepti on näin hyvä, en yhtään ihmettelisi, jos vaikkapa Tshekki, Valko-Venäjä, Viro tai Ruotsi pystyisivät pistämään kunnolla kampoihin A-divarin keskikastin maille.
Suomen joukkuepuolustus oli erittäin hyvää, oli ilo katsoa kun maan parhaat pelaajat pistävät itsensä likoon. Tuukan ja Kimmon blokit jäätäviä suorituksia, Huffin energia ei hiipunut missään vaiheessa ja Sasu, jestas sentään mikä hemmo. Vuosi sitten vastustajat menivät Sasusta ohi oikealta ja vasemmalta karsinnoissa, nyt Portugalin pointit tuntuivat pelkäävän pistää palloa maahan.
Tuukka palasi tasolleen heti, kun vastustaja kasvoi ja korin alla sai pistää kroppaa likoon. Hyvä merkki jatkon kannalta, sillä ainakaan EM-kisoissa vastassa ei ole yhtä köykäisiä korinalusjoukkueita kuin Unkari. Se blokki oli muuten ihan käsittämätön. Vaikka eilinen peli ei muuten viihdearvoltaan korkealle noussut, on ihme, jos Tuukan menepä-helevettiin-täältä-blokki ei lämmittänyt satunnaista katsojaa.
Petteri on sikäli ”aikataulussa”, että karsintojen ensimmäiset ottelut ovat olleet myös aikaisempina vuosina hänelle vaikeita. Alussa näytti hyvältä, kun Andrade ei pysynyt Koposen perässä millään, mutta Petskun pelihuumori katosi virhevaikeuksiin. Pitkän penkilläolon jälkeen Petsku pelasi kuitenkin pari hyvää vaihtoa, puolusti lujaa ja malttoi pistää pallon liikkeelle ofussa. Tokan puoliskon heittovalinnoista minulla ei ole Petskun suhteen mitään moitittavaa – ihan leipäheittoja, jotka nyt vain tällä kertaa menivät ohi.
Ylipäätään ekalla jaksolla näytti huolestuttavalta se, että hävisimme takakentän puolustuksessa joka ainoan tilanteen. Salin antoi kuitenkin esimerkkiä tokasta jaksosta alkaen, Koivari pelasi hyvät vaihdot ja Rannikko sekä Koponen palasivat puolustuksessa tasolleen tauon jälkeen. Teemullakin off-päivä erinomaisen Unkari-matsin jälkeen, mutta sinänsä iloista nähdä, ettei pelimme kaadu siihen, että kaksi parasta pelaajaamme heittävät pelitilanneheittonsa 3/15..
Mäkäläinen, sinä aina jaksat yllättää. Laskeskelin huvikseni Miguel Mirandan saaneen pallon vain kahdesti sen kuuden minuutin aikana, jolloin Vesa pakitti häntä. Kun Vesan luonnolliset puolustuspään lahjat yhdistetään hänen ”jugoslavialaiseen pikkusikaansa” ja kehonkieleensä, en ihmettele, jos jossain vaiheessa hän aiheuttaa difupään edesottamuksillaan jonkinlaisen kansainvälisen selkkauksen..
Coachin vaihtoruletti selittyi meikäläisen näkökulmasta sillä, että pakkiin tahdottiin jatkuvasti mahdollisimman tuoreita jalkoja. En tosin voi kieltää, ettenkö olisi pariin otteeseen kummeksunut paria vaihtoa. Saattavat tosin selittyä sillä, että pelaajat itse pyysivät vaihtoa – ainakin Kimmo, Vesa ja Tuukka pistivät käsivarret ristiin pariin otteeseen hyvinkin näkyvästi.
Leetä kaulittiin käsille aika lujaa avauspuoliskolla. Vaikka Junnun peli ei ottanut kulkeakseen, päätösjaksolla Suomi pelasi aivan oikeaoppisesti palloa hänelle alle. Toistan saman, minkä moni sanoi Unkari-matsin jälkeen: Lee on isoista pelaajistamme paras hakemaan asemaa ja ratkaisemaan 1-1-tilanteessa lähietäisyyksiltä.
Dumareilta välillä melkoisia arvontoja. Mäkäläinen joutui pariin otteeseen oikeusmurhan uhriksi, kun taas pariin kertaan muut pelaajat olisivat saaneet suorittaa kentällä varsinaisen murhan kolmikon huomaamatta. Kolmen perättäisen hyökkäysvirheen periodista tuli mieleen joku helmikuinen Korisliigan matsi, jossa pari vanhan liiton korismiestä ympärilläni totesivat: ”Tällainen on mahdollista vain Suomessa.” No, sinänsä totta – eilinen matsihan pelattiin Suomessa..
Kaksi voittoa takana rumalla pelillä ja paineet niskassa – ei siihen voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kisapaikka saattaa ratketa jo torstaina, mutta toivon torstaille Unkarin voittoa sunnuntain pelin latauksen kannalta. Toisaalta jos paikka olisi jo varmistunut, Suomi voisi pelata paineitta ja se saattaisi edesauttaa heittojyvän asettumista kohdalleen.
