Miesten U20-maajoukkue

[KeegoMesh]

En ole lukenut kyseistä kirjaa (nimi?), mutta voisiko secondary break olla niin kutsuttu "toinen aalto" (termi, jota käytetään ehkä useammin jääkiekossa)? Eli esim. nopeassa hyökkäyksessä pelaaja saa riiston, kiitää toiseen päähän ja yrittää lay-upia. Hän vetää kuitenkin lay-upin ohi, mutta hänen peräänsä on juossut joukkuetoveri, joka korjaa ohi menneen pallon talteen ja laittaa sen sisään. Tällöin vastustajan puolustus ei ole vielä ehtinyt järjestäytyä.

Kiitos vastauksestasi! Kirjoituksessasi on paljon järkeä. Netin opasvideot tuosta asiasta saavat minut ymmälleen...

Google haulla "basketball secondary break plays" löytyy joitain opasvideoita. Lisäksi haulla "basketball early offense plays" niitä opasvideoita löytyy enemmän kuin termillä "secondary break"...

Lukemani kirja oli Bob Hugginsin "Coaching fast break and secondary offense"....

 

[?Turisti]

... Luin äskettäin erään kirjan, jossa tarjottiin seuraavanlainen määritelmä: "momentum" on lyhyt ajanjakso, jolloin toinen joukkue tekee paljon pisteitä.

Sijoittaja.fi sivustolla kuvataan hyvin: ""Momentum sana on peräisin fysiikasta, jossa se tarkoittaa liikkeen voimaa ja jatkuvuutta." Eli kun kappale on saatettu liikkeeseen, sen suunnan ja nopeuden muuttaminen vaatii vastavoimaa eli "eteneminen on helpompaa kuin paikaltaan lähteminen".
Toisin voisi momentumin merkityksen kuvat jaksona, jona toiselle joukkueelle sattuu paljon peräkkäisiä onnistumisia (vaikka lajeissa, joissa ei tehdä niin paljon maaleja). On inhimmillistä, että onnistuminen ruokkii itseluottamusta, joka puolestaan lisää onnistumistodennäköisyyttä hieman epävarmempienkin suoritusten kohdalla. Vastapuolella sama ilmiö toimii toisinpäin.

...
En täysin ymmärrä enkä osta "secondary break" -konseptia. Mitä enemmän siitä luen ja mitä useampia lähteitä siitä tutkin sitä enemmän se minusta vaikuttaa "huuhaalta".

"Fast break" on mielestä etenemistä suoraviivaisesti koria kohti. Puolustuksen pysäytettyä "keihäänkärjen" alkaa "secondary break", jolloin puolustus on vielä haavoittuvainen mm. "mismatch" tilanteiden takia sekä "perävaunut" saapuvat "jälkijunassa" suurella nopeudella hyökkäysalueelle...

Ongelmana on netissä esitetyt "secondary break" -kuviot. "Set play" -kuviot kuuluvat minusta jo normaaliin hitaaseen hyökkäykseen. Terminologia on lähteistä riippuen ristiriitaista ja maallikolle vaikeaselkoista...

Osaan jonkin verran englantia mutta tuo termi "secondary break" ei ollut tuttu. Termillä tekemäni Googlehaun ensimmäinen löydös kuvaa sen mielestäni loogisesti nopean hyökkäyksen ensisijaisena vaihtoehtona, jolloin toissijainen on hidas hyökkäys ja 5:5 settipeli. Valmentaja selittää videolla ensisijaisena olevan "fast break", jossa levypallon tai riiston saanut puolustaja syöttää nopeaan hyökkäykseen sännänneelle, vapaalle pelikaverille tai juoksee itse pallon kanssa nopean. Jos nämä vaihtoehdot eivät ole vapaina, esimerkiksi nopeasti reagoineen vastustajan ansiosta, suoritetaan toissijainen proseduuri: "seconary break". Videolla hän selittää miten heidän joukkueensa hyödyntää tilaisuuden.

Videon joukkueella on siis ennalta sovitut ja harjoitellut toimintamallit puolinopeaan hyökkäykseen. Painotetaan sitä, että vitonen juoksee korin alle ja nelonen trailaa pallon takana ja selitetään miten se luo etua. Eri pelitilanteisiin sovitetut pelikonseptit ovat hankalampia scoutata, koska materiaalia on vähemmän ja systeemin erottaminen sattumasta tai katukorisälystä on vaikeampaa. Puolustus on heikoilla, koska joutuu ajattelemaan enemmän kuin luottamaan harjoitusten tuomaan automaatioon ja luottamukseen joukkuetoverien oikeaan sijoittumiseen.

Toki selkeyttäkseen pitäisi malttaa tiivistää mutta sellaisesta siten varmaan jo tienaisikin. ;-)

 

[?Turisti]

... voisiko secondary break olla niin kutsuttu "toinen aalto" (termi, jota käytetään ehkä useammin jääkiekossa)? Eli esim. nopeassa hyökkäyksessä pelaaja saa riiston, kiitää toiseen päähän ja yrittää lay-upia. Hän vetää kuitenkin lay-upin ohi, mutta hänen peräänsä on juossut joukkuetoveri, joka korjaa ohi menneen pallon talteen ja laittaa sen sisään. Tällöin vastustajan puolustus ei ole vielä ehtinyt järjestäytyä.

Mielestäni siis ei.
Ymmärtääkseni kielikuvassa verrataan eteneviä hyökkäysrintamia aaltoihin. Hyökkäysrintaman voi muodostaa yksi tai useampi pelaaja. Se toinen aalto hyödyntää ensimmäiseen aaltoon varautumisen takia alentunutta puolustusvalmiutta.

 

[KeegoMesh]

.......Toki selkeyttäkseen pitäisi malttaa tiivistää mutta sellaisesta siten varmaan jo tienaisikin. ;-)

Aika hyvin tuo oli tiivistetty eli nopea, puolinopea ja hidas....

 

[CR7]

Secondary break on transition offensen osa. Loogisesti sen ensimmäinen vaihe, eli optio on nimeltään primary break. Jos haluaa tutustua tuohon taktiseen osa-alueeseen niin kannattaa ennemminkin googailla transition offensea ja katsella videoita miten eri joukkueet siirtyvät levypallojen jälkeen ylös ja miten hyökkäys jatkuu mikäli suora väylä korille tai nopea 3-pisteen heitto ei ole mahdollinen.

Eri asia on sitten onko secondary break enää tätä päivää. Peli on siirtynyt yhä enenevissä määrin motion- (eli automaatio) hyökkäämikseksi jolloin sen voi käynnistää suoraan myös primary breakin jälkeen.

Susijengin tulevaisuus ketjussa ollaan nyt hetken aikaa vaadittu miesten joukkueen hyökkäyspelitavan uudistamista. Se uusi pelitapa oli käytössä jo viime vuonna 16- ja 18-vuotiailla. Nyt myös 20-vuotiaat käyttivät tuota tapaa jossa perinteisestä 3-2 tavasta oltiin siirrytty 4-1 (ns. 4 guard) pelitapaan. Toki myös automaation osia tästä uudesta tavasta oli siirretty myös miesten maajoukkueeseen, mistä Koponen mainitsikin ennen pelejä.

Uutta oli myös perinteisestä hard hedgaamisesta siirtyminen myös over & wall (ns. ice) palloskriinipuolustukseen. Venäjän 3. jakson momentum syntyikin siitä kun he juoksuttivat jatkuvalla syötöllä Maxhunia ja Bärlundia tuohon tilanteeseen ja tuntui ettei oikein ollut sevää mitä oltiin tekemässä. Valmennus reagoi tuohon mielestäni melko hitaasti. Toisaalta aikaisemmin turnauksessa Bärlund oli pärjännyt tuossa paremmin, joka taas johtuu siitä että vastassa oli eri pelaajat.

 

[professori]

Tästä olemme kyllä eri mieltä. Mielestäni plus-miinustilasto on ottelun tärkein tilasto, koska se kertoo ottelun voittamisesta. Ja itseäni kiinnostaa juuri se voittaminen. Millään muulla tilastolla ei suoraan ole merkitystä voittamisen kannalta. Esim. se, että joku on tehnyt ottelussa vaikka 20 pistettä, ei kerro mitään siitä, kumpi joukkue pelin voitti. Toki plus-miinustilaston tulkitseminen on monimutkaista, koska siinä pitää ottaa huomioon niin monta tekijää. Ja on toki mahdollista, että esim. yksittäisen pelaajan plus-miinustilasto on heikko ilman hänen omaa syytään, esim. siksi, että hän on ollut samaan aikaan kentällä jonkun tumpelon kanssa, joka hyökkäyksessä tunaroi pallon vastustajalle eikä puolusta lainkaan, jolloin vastustaja tekee kaikki pisteet kyseisestä joukkuetoverista. Samoin plussaa voi kertyä ansiottomasti esim. siten, että on sattunut olemaan kentällä juuri silloin, kun joku joukkuetoveri on tehnyt korin (esim. vapaaheittojen aikaan), mutta ei juuri muulloin.

Tästä plus-miinustilastosta.

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että jos katsoo pelkkiä tilastoja voi plus-miinus olla hyvinkin harhaanjohtava. Kentällä on kuitenkin samaan aikaan 9 muuta pelaajaa, joten kuten sanoitkin, on pelkkiä tilastoja katsomalla sen tulkitseminen hyvin vaikeaa. Sen takia yleensä vihaan ihmisiä jotka pelkkiä tilastoja katsomalla vaahtoavat plus-miinuksista. Nyt on kuitenkin ihan selvää, että olet myös katsonut pelin itse, joten plusmiinuksista puhuminen on paljon helpompaa. Mikäli plus-miinukset tukee asioita mitä itse on nähnyt tapahtuvan, on se silloin hyvin hyödyllinen tilasto.

Mitä Maxhuniin tulee, olen XOX:n kanssa samaa mieltä. Kyseessä on hyvin pallodominoiva pelaaja, joka tykkää ottaa omia ratkaisuja. Taitava hän on kyllä ei siinä mitään, mutta ei ole vielä onnistunut löytämään tasapainoa omien ratkaisujen ja muiden peliin saamisen välille joka on takamiehelle hyvin tärkeä taito. Tämän vuoksi Maxhuni ei ole vielä aina kovin voittava pelaaja ja varmasti yksi syy siihen miksi Kaukiainen on ollut hänen tilallaan avauskokoonpanossa tänäkin kesänä useamman kerran.

 

[Vitalstatistix]

Laitetaan nyt vielä yksi lisäys +/- tilastoista yleensä.

Nyt kun viime vuonna tuli pitkästä aikaa seurattua NBA:ta vähän tarkemmin, ainakin omaan silmääni pisti NBA-koutsien tapa peluuttaa runkosarjassa pelaajia melko mekaanisesti avausviisikkona ja kakkosviisikkona. Avausviisikko pelaa toisen joukkueen avausviisikkoa vastaan sen reilut 2/3 ekasta jaksosta ja jakson lopun hoitaa kakkosviisikko. Kakkosjengi avaa sitten tokan neljänneksen ja ykkösjengi vaihdetaan sisään sen puolivälissä pelaamaan eka puoliaika loppuun. Sama toistuu toisella puolikkaalla, sillä erolla, että jos peli on tiukka, ykkösviisikko saa tilanteesta riippuen enemmän peliaikaa kolmannessa/neljännessä jaksossa, mutta jos peli on ratkennut, kakkosjengi tai ylimääräiset penkkijätkät pääsee pelaamaan enemmän. Ei joukkueet tietenkään vaihda koko kentällistä kerralla, mutta se vaihtovaihe on sellaisen minuutin tai kaksi.

Näin ollen NBA-statseista voi lukea kohtuu hyvin, kun katsotaan koko kauden tilastoja, miten hyvin avauskentällisen pelaaja X on pärjännyt (muun ykköskentällisen kanssa) vastustajan parhaita pelaajia vastaan ja miten kakkoskentällisen pelaaja Y on pärjännyt (muiden kakkoskentällisen pelaajien kanssa) vastustajien heikompaa viisikkoa vastaan. Bobby Portisin +/- tilasto ei ole selvästi Markkasta parempi siksi, että Portis on niin paljon parempi puolustuspelaaja (voi kyllä olla parempi, mutta ei niin paljoa), vaan siksi, että Portisin +/- tilasto on kertynyt pääsääntöisesti vastustajien kakkosviisikoita vastaan kun taas Markkanen pelasi ensisijaisesti vastustajien ykköskenttiä vastaan.

En nyt ole kellon kanssa asiaa seurannut Korisliigassa enkä tilastoja raapustelut, mutta perstuntuma on, että Korisliigassa peluutus on huomattavasti monipuolisempaa: valmentajat tekevät enemmän vaihtoja ja "rikkovat" mahdollisia alustavia ykkös- ja kakkoskentällisiä pitkin peliä sen mukaan minkä katsovat tarpeelliseksi. Kyllä NBA:ssakin kuuma pelaaja saa jatkaa "vuoroaan pidempään" ja virhevaikeuksiin joutunut joutuu penkille aiemmin kuin oli ajateltu, mutta muuten peluutus vaikuttaa siellä kotoista sarjaa stabiilimmalta.

Pointti lienee tässä siis se, että mm. kotimaisen Korisliigan suhteen +/- tilastot on vaikeatulkintaisempia kuin NBA:ssa koska yksittäisen pelaajan minuutit rakentuvat peliä kohden kovin erilaisissa kombinaatioissa. Ja siis, että +/- tilastojen lukeminen on ylipäänsä melkoista salatiedettä muutoin kuin tilanteessa jossa jokaisen pelaajan peliympäristö on jollakin tavoin vakioitu - mikä on varsin harvinaista ellei mahdotonta.

That said, kun puhutaan isommista otannoista - esim. koko kaudesta - ja keskimäärin samoja isoja minuutteja pelaavien pelaajien kesken löytyy merkittäviä eroja +/- tilastoista, niin joitakin johtopäätöksiähän niistä varmaan voi vetää. Mutta niin kuin tilastojen kanssa aina, vasta iso otanta antaa millään tavoin merkitsevä informaatiota. Yhden tai kahden pelin pohjalta tehtyjen tilastojen informaatio-arvo on melko vähäinen, ellei olematon. Ihan vain siksi, että muuttujia on niin paljon.

 

[XOX]

Pointti lienee tässä siis se, että mm. kotimaisen Korisliigan suhteen +/- tilastot on vaikeatulkintaisempia kuin NBA:ssa koska yksittäisen pelaajan minuutit rakentuvat peliä kohden kovin erilaisissa kombinaatioissa. Ja siis, että +/- tilastojen lukeminen on ylipäänsä melkoista salatiedettä muutoin kuin tilanteessa jossa jokaisen pelaajan peliympäristö on jollakin tavoin vakioitu - mikä on varsin harvinaista ellei mahdotonta.

That said, kun puhutaan isommista otannoista - esim. koko kaudesta - ja keskimäärin samoja isoja minuutteja pelaavien pelaajien kesken löytyy merkittäviä eroja +/- tilastoista, niin joitakin johtopäätöksiähän niistä varmaan voi vetää. Mutta niin kuin tilastojen kanssa aina, vasta iso otanta antaa millään tavoin merkitsevä informaatiota. Yhden tai kahden pelin pohjalta tehtyjen tilastojen informaatio-arvo on melko vähäinen, ellei olematon. Ihan vain siksi, että muuttujia on niin paljon.

Totta, mitä sanoit NBA:sta eli että yleensä siellä on ykköskenttä ja kakkoskenttä ja ykköskenttä pelaa lähinnä vastustajan ykköskenttää vastaan ja kakkoskenttä vastustajan kakkoskenttää vastaan. Tällöin voi olla niin, että ykköskentän pelaajat ovat absoluuttisesti parempia pelaajia kuin kakkoskentän pelaajat, mutta heillä on huonommat plus-miinus-tilastot, koska he ovat suhteellisesti huonompia kuin vastustajan ykköskenttä, kun taas kakkoskentän pelaajat ovat suhteellisesti parempia kuin vastustajan kakkoskenttä.

Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että kombinaatioiden rikkominen tekisi plus-miinus-tilastoista vähemmän luotettavia. Päin vastoin se, että pelaaja pelaa eri kombinaatioissa, tekee hänen henkilökohtaisista plus-miinus-tilastoistaan luotettavampia, koska kun hän pelaa eri kombinaatioissa, pelikavereiden vaikutus plus-miinus-tilastoon pienenee ja kyseisen pelaajan henkilökohtainen vaikutus nousee paremmin esiin.

Isommista otannoista puheen ollen, Vili Nyman oli myös Belgia-pelissä Suomen heikoin pelaaja plus-miinus-tilastolla arvioituna. Tosin täytyy sanoa, että ihan kuin hän olisi vähän oppinut ymmärtämään vahvuuksiaan (eli sitä, että hänen positiivinen antinsa joukkueelle on erityisesti hyökkäyspäässä ja otti hieman rohkeammin hyökkäyspään ratkaisuja). Puolustuksessa olisi kyllä vielä paljon parennettavaa...

 

[3buchet]

Nymanin ristiinnaulitseminen kahden ottelun plus-miinus-tilastojen perusteella on vääryys. Belgia-peliä en lähde kommentoimaan, kun en ole sitä nähnyt, mutta tässä muutama pointti Venäjä-pelistä.

Ensinnäkin Nyman pelasi koko ottelun itselleen epätyypillisessä roolissa. Valtonen lähti otteluun selkeänä nelospaikan aloittajana, mutta hankki itsensä nopeasti virhevaikeuksiin. Vain yhden ison pelaajan systeemillä pelanneen Suomen paras tuuraaja Valtoselle oli muun turnauksen tavoin Nyman, joka kellotti ottelussa Valtosen istuessa penkillä joukkueen kolmanneksi isoimmat minuutit. Kakkos-kolmospaikalle parhaiten istuva Nyman pelasi siis Suomen ykkösviisikossa Valtosen tilalla Venäjän parhaimpia isoja laitahyökkääjiä vastaan. Ei ehkä otollisin mahdollinen tilanne nuorelle kouvolle menestyä.

Nyman kuitenkin pärjäsi varsin mallikkaasti. Vaikka esimerkiksi Gustavson pelasi erinomaisesti, myös Nyman oli varsinkin ensimmäisellä puolikkaalla silmämääräisesti arviotuna Suomen parhaimpia pelaajia. Hän heitti ottelussa neljä kuudesta kakkosestaan sisään, keräsi kuusi levypalloa ja joukkueen kolmanneksi parhaan teholukeman. Puolustustyöskentelyä tilastot toki mittaavat huonosti, joten sen mittaamiseen niitä ei voi käyttää.

Tilastoista yksittäisen pelaajan yksittäisen ottelun puolustustyöskentelyn mittarina kuitenkin aivan erityisen harhaanjohtava on plus-miinus-tilasto jo aiempien kommentoijien esittämistä syistä johtuen. Esimerkiksi suuret erot Venäjä-matsin plus-miinus-lukemissa johtuvat nimenomaisesti Venäjän momentumista kolmannella jaksolla, eikä sitä voi laskea yksittäisen pelaajan, valmentajan tai muiden yksittäisten tekijöiden syyksi. Momentum on aina useamman tekijän summa ja siinä on useimmiten mukana myös sattumaa, kuten irtopallojen päätymistä pisteputkessa olevalle osapuolelle, tuomarivirheitä tai raudoissa pomppivien heittojen pyörähtimisiä sisään tai ulos. Koripallo on momentumien peli, jossa väistämättä pisteputkia tulee. Tärkeää on huomata, että joukkue yksin ei synnytä vastustajan momentumia vaan sen syntymiseen vaikuttaa myös ja ennen muuta vastustajan toiminta. Vastustajan tai omien joukkuekavereiden toimintaa plus-miinus-tilasto ei yksinkertaisesti pysty ottamaan huomioon.

Jos nyt vaikka verrataan Nymania Valtoseen. Nyman pelasi yli kuusi minuuttia enemmän kuin Valtonen, heitti yli kaksi kertaa enemmän pisteitä yhtä monella heitolla, otti vain yhden virheen Valtosen hankkiessa itselleen täydet viisi ja menetti pallon kerran verrattuna Valtosen kahteen menetykseen. Suhteessa kentällä viettämäänsä aikaan Valtonen otti enemmän levypalloja, vaikka Nymanilla olikin joukkueen kovin levypallolukema. Valtonen ei kuitenkaan virhevaikeuksiensa myötä ollut kentällä kärsimässä Venäjän momentumin vaikutusta plus-miinus-tilastoihinsa ja jäi plussalle. Kuten tämä toivottavasti havainnollistaa, plus-miinus-lukema ei ole kaikki kaikessa.

Ja vaikka Nymanin suorituksen haluaisi kaikesta huolimatta nähdä heikoksi vaikkapa harhaanjohtavan plus-miinus-tilaston perusteella, on tosiasia, ettei Suomella ollut parempia vaihtoehtoja kentälle. Valtonen on toki parempi pelaaja, mutta tässä ottelussa häntä ei virheiden vuoksi voinut kentälle laittaa.

Syyllisten etsiminen ei toki ole myöskään rakentavaa toimintaa. Ennemmin lähtisin miettimään, mitä asioita jatkossa pitäisi kehittää. Maxhunin heitonvalintataito olisi esimerkiksi yksilötasolla oiva kehityskohde.

 

[XOX]

En ole ristiinnaulitsemassa Nymania kahden ottelun perusteella. Käytin häntä nimenomaan esimerkkinä siitä, miten plus-miinus-tilastoista voi tehdä päätelmiä ISOMMAN otannan perusteella. Hän on ollut Suomen joukkueen heikoimpia plus-miinus-tilastoissa kutakuinkin JOKAISESSA Suomen tänä kesänä pelaamassa ottelussa. Siksi a) sanoin jo aiemmin, että olin hieman yllättynyt siitä, että hänet valittiin maajoukkueeseen, koska näin oli jo harjoitusotteluissa, ja b) en ollut yllättänyt, että näin oli myös Belgia-ottelussa. Kesän pelejä seurailtuani itselleni on kehittynyt jonkinlainen "voi, ei, tästä ei hyvää seuraa "-refleksi aina, kun näen hänen tulevan kentälle.

 

[KeegoMesh]

.......Esimerkiksi suuret erot Venäjä-matsin plus-miinus-lukemissa johtuvat nimenomaisesti Venäjän momentumista kolmannella jaksolla, eikä sitä voi laskea yksittäisen pelaajan, valmentajan tai muiden yksittäisten tekijöiden syyksi.......
......Koripallo on momentumien peli, jossa väistämättä pisteputkia tulee. Tärkeää on huomata, että joukkue yksin ei synnytä vastustajan momentumia vaan sen syntymiseen vaikuttaa myös ja ennen muuta vastustajan toiminta.......

......Syyllisten etsiminen ei toki ole myöskään rakentavaa toimintaa. Ennemmin lähtisin miettimään, mitä asioita jatkossa pitäisi kehittää.......

En ole vieläkään katsonut sitä Venäjä-ottelua, mutta kyllä ne syylliset pitää löytää. Muuten eivät asiat kehity ja ongelmat ei korjaannu. Valmentajien homma on korjata niitä asioita eivätkä he voi väistää vastuuta levittelemällä käsiään ja toteamalla "ei voi mitään"....

Valmentajat voivat omalla toiminnallaan katkaista vastustajan momentumin joko sotkemalla vastustajan peliä muuttamalla oman joukkueen pelityyliä tai aiheuttamalla "tarpeettomia katkoja". Niitä katkoja voi aiheuttaa vaihtamalla jokaisella katkolla, pelaajat voivat viivytellä pitämällä kentällä pikapalavereita ja klassisin tapa on käyttää aikalisiä. Mikäli mikään noista ei tehoa katkaisemaan vastustajan momentumia voi valmentaja yrittää sotkea vastustajan keskittymistä esimerkiksi vaikka juoksemalla kentän poikki alasti. Usein valmentajat "jäätyvät" ja seisovat siellä vaihtopenkillä kravaatti kaulassa eivätkä reagoi vastustajan momentumiin tai pyri sitä katkaisemaan....

 

[XOX]

"Esimerkiksi suuret erot Venäjä-matsin plus-miinus-lukemissa johtuvat nimenomaisesti Venäjän momentumista kolmannella jaksolla, eikä sitä voi laskea yksittäisen pelaajan, valmentajan tai muiden yksittäisten tekijöiden syyksi."

Kuten sanoin jo aiemmin, eivät ne momentumit taivaasta tipu. Venäjän momentum kolmannella jaksolla johtui juuri siitä, että Gustavson meni vaihtoon ja kentälle tuli Nyman sekä muutama muu heikompi pelaaja - juurikin mm Kouvot-kolmikkoa. He menettivät Suomen johtoaseman. Tämän jälkeen ottelun lopussa kentälle tullut Robert Bärlund puolusti todella heikosti, eikä häntä muutaman mokan jälkeen nykäisty pikaisesti takaisin penkille voiton kannalta kriittisessä tilanteessa, jolloin Suomi kaivoi itselleen aina vain isompaa kuoppaa. Lisäksi johtoaseman menettäminen ja tappio-aseman kasvaminen sai pelaajat menemään paniikkiin ja he alkoivat ottaa hätäisiä ja heikkoja hyökkäyspään ratkaisuja (mm. Maxhuni), jolloin tappioasema syveni entisestään.

 

[XOX]

"Valtonen ei kuitenkaan virhevaikeuksiensa myötä ollut kentällä kärsimässä Venäjän momentumin vaikutusta plus-miinus-tilastoihinsa ja jäi plussalle."

Jos Valtonen olisi ollut kentällä Nymanin sijaan, koko Venäjän "momentumia" ei olisi luultavasti edes tullut, ja Suomi olisi todennäköisemmin lähtenyt neljännelle jaksolle johto-asemassa.

En nähnyt Venäjä-ottelun alkua, joten en tiedä, millaisista tilanteista Valtosen virheet tulivat, mutta mielenkiintoista on mielestäni se, että Suomen parhailla pelaajilla (Valtonen ja Gustavson) virhetili täyttyi ennen ottelun loppua todella kriittisessä Venäjä-pelissä. Mielestäni tämä saattaa kertoa myös siitä, että nämä omasta mielestäni parhaat pelaajat ovat nk. voittaja-tyyppejä, jotka ovat valmiita tekemään ihan kaikkensa voittaakseen. Ja kun puolustaa täysillä, välillä saa myös virheitä. Tai ottelun lopussa jopa ottaa niitä tarkoituksella, jotta vastustajan vapaaheittojen jälkeen saadaan pallo, ja voidaan vielä yrittää päästä tasoihin ja ohi. Vili Nymanille niitä virheitä ei puolestaan samalla tavalla kertynyt ehkäpä juuri siksi, että hänen puolustuspelaamisensa oli niin lussua. Jos haahuilee jossain kolmen metrin päässä vastustajasta puolustaessaan, niin harvemmin niitä virheitäkään vihelletään. Tarkoitukseni ei sinänsä ollut "ristiinnaulita" Vili Nymania ja kuten aiemmassa kommentissanikin sanoin, hänellä on ansioita hyökkäyspäässä. Valitettava tosiasia on vaan se, että pelkillä hyökkäyspään ansioilla ei pelejä voiteta (ja siksi hänen voittamisesta kertova plus-miinus-tilastonsa on huono). Vaikka pelaaja/joukkue tekisi 100 pistettä, ei hänen joukkueensa silti voita peliä, jos vastustajan joukkue tekee 200 pistettä. Samoin vaikka joukkue tekisi koko pelin aikana vain yhden pisteen, se voi silti voittaa, jos vastustaja tekee nolla pistettä.

Tästä syystä suuren yleisön pelaajien tekemiin pistemääriin kohdistama ihailu on mielestäni "off-target". Yksittäisen pelaajan tekemät pisteet eivät kerro mitään ottelun voittamisesta. Lisäksi koripallossa vain yksi pelaaja voi tehdä korin per hyökkäys, joten voi olla, että paljon pisteitä tekevä dominoiva pelaaja tekee ne pisteet joukkuetoverien "kustannuksella". Eli ihan yhtä hyvin ne muutkin neljä olisivat saaneet pallon koriin, jos vaan olisivat päässeet koskemaan palloon...

 

[vapaamuurari]

Nämä tälläiset jaksot josta puhutaan momentumina on urheiluun kuuluvia vaiheita. Niissä se tilanne saavuttaa sen oikean lopputuloksen, valmentajan osuus on muutenkin melko pieni ja sellaisille ei oikein voi tehdä mitään vaan ne olennainen osa ollut aina urheilua jossa on vastustaja. Sillä ei ole eroa onko kyseessä joukkuelaji vai yksilölaji, hyvin tasaväkisten vastustajien ottelusta tulee joka tapauksessa tiukka vaikka ottelun aikana eroja olisikin. Otteluissa on tasaisia vaiheita ja epätasaisia vaiheita. Sitten jos niitä epätasaisia vaiheita on yksipuolisesti niin ei silloin vastustajat ole tasoltaan lähellä toisiaan. Joskus tasaisilla vastustajilla voi toki käydä niin että toisella onnistuu vähän kaikki ja toisella vaan on huono päivä. Valmentajat toki haluaisivat väittää että heidän osuutensa olisi selkeästi vaikuttava, pitkään urheilleet tietävät kyllä miten toimia ja se tulee ihan selkäytimestä. Ilman valmentajaa pelaavaa joukkuetta tai urheilijaa yritettäisiin tietoisesti painostaa ottamaan valmentaja, koska sellaisen pärjääminen rikkoo myytin. Valmentaja on oikeastaan enemmänkin mediahenkilö jonka tehtäviin kuuluu myös urheilijoiden murheiden kuuntelu. Itseasiassa valmentajasta on myös usein haittaa, urheilijoiden olisi noudatettava valmentajan aivopieruja jotka urheilijat tietävät olevan vääriä ratkaisuja ja päätelmiä. Tähän ei tietenkään kuulu aloittelevia urheilijoita opettavat, jos niissä opettaa lajien perustekniikat väärin niin sitten on tietenkin myös haitallinen valmentaja ja silloin ei pidä valmentaa ollenkaan. Umpityhmä valmentaja ei keskustele pelaajien kanssa siitä miten heidän ominaisuuksillaan kannattaisi pelata vaan junttaa jonkun oman taktiikan mitä hän ehkä on käyttänyt joskus. Syy siihen on ettei hän osaa muuta, valtaosa valmentajista ei osaa muuta. Samaten on paljon urheiljoita joilla on joku vahvuus ja sitä he pyrkii toistamaan. Kumpikaan ryhmä ei kykene muuttumaan eikä monipuolistumaan. Tarkoitus tässä viestissä on sanoa että valmentajien merkitystä hyvissä tuloksissa liioitellaan, valmentajien osuus on aina

 

[Malakias]

Tässä pelissä valmennuksen olisi pitänyt tehdä jotakin siinä kolmosjakson pahimmassa vaiheessa. Mutta ei tehnyt (jäätyi?).
Mitä olisi pitänyt tehdä? Siitä voi olla montaa mieltä varsinkin jälkikäteen muutaman vuorokauden pohdinnan jälkeen.

Mutta valmennuksen olisi pitänyt hetkessä tehdä jotakin ( vaihtaa pelaajia, ottaa aikalisä, vaihtaa puolustusmuotona, käydä palaveri tuomareiden kanssa, ihan mitä vaan mitä katsovat oikeaksi juuri sillä hetkellä). Ja koska ei tehty mitään, niin tällä kertaa meni valmennuksen piikkiin. Voi olla ettei mikään olisi auttanut/katkaissut sitä menoa, mutta olisi pitänyt ainakin yrittää.

 

[vapaamuurari]

Valmentajien osuus on hyvin pieni oli lauseen loppu. Lisään vielä että on hyvin yleistä että urheilija ohjaa valmentajaa ja selittää mitä vastustaja todellisuudessa tekee ja mitä heidän pitäisi tehdä. Urheilussa aktiivisuudesta palkitaan, passiivisuus ja puolustamiseen keskittyminen kertoo aina huonommuudesta. Ei kukaan lähde paremmalla materiaalilla tai parempana urheiljana passivoitumaan, siitä seuraa vain vaikeuksia.

Videoiden perusteella voidaan lukea vastustajista erilaisia asioita ja luoda taktiikoita. Itse otteluissa ei se kuitenkaan koskaan juuri niin mene. Urheilu on jatkossakin urheilijoiden laji ja ennalta arvaamatonta ja niin sen kuuluu ollakin. Tekikö joku jonkun virheen pelatessaan on olennaista vain jos urheilija ei itse tiedosta sitä. Negatiivisiin asioihin keskittymällä menee tulokset tasan varmasti päin persettä, urheilusta on olennaista voida nauttia ja kun niin on niin tulokset on parempia.

 

[Haukkavuori-45]

Analysoisittekos myös surkean sentteriosaston. Voiko mikään joukkue vottaa tällaisilla senttereillä?

 

[Malakias]

Kokonaisuutena kuitenkin mielenkiintoinen koripallomatsi. En nyt lähtisi jokaista yksittäistä pelaajaa tms syyllistämään. Hyviä koripallon pelaajia kaikki kentällä olleet ja myös pelkästään penkillä istuneet.

 

[vapaamuurari]

Tässä pelissä valmennuksen olisi pitänyt tehdä jotakin siinä kolmosjakson pahimmassa vaiheessa. Mutta ei tehnyt (jäätyi?).
Mitä olisi pitänyt tehdä? Siitä voi olla montaa mieltä varsinkin jälkikäteen muutaman vuorokauden pohdinnan jälkeen.

Mutta valmennuksen olisi pitänyt hetkessä tehdä jotakin ( vaihtaa pelaajia, ottaa aikalisä, vaihtaa puolustusmuotona, käydä palaveri tuomareiden kanssa, ihan mitä vaan mitä katsovat oikeaksi juuri sillä hetkellä). Ja koska ei tehty mitään, niin tällä kertaa meni valmennuksen piikkiin. Voi olla ettei mikään olisi auttanut/katkaissut sitä menoa, mutta olisi pitänyt ainakin yrittää.

Ei se Venäjänkään valmentaja tehnyt mitään kun Suomi karkasi alussa. Lähtökohtaiset taktiset virheet on se mihin on paljon järkevämpää kiinnittää huomioita jälkikäteen ja sehän on pitkälti osoitusta laiskuudesta ettei ole viitsitty ottaa riittävästi selvää vastustajasta.

 

[vapaamuurari]

Analysoisittekos myös surkean sentteriosaston. Voiko mikään joukkue vottaa tällaisilla senttereillä?

Samaa mieltä. Suomen miesten koris tuottaa takamiehiä, isossa päässä on hiljaista. Jos ihan oikeasti maajoukkueen tulevaisuutta ajatellaan niin suomessa kirjoilla olevista korisliigan jenkeistä olisi hyvä saada apuja nimenomaan tälle osastolle. Jos siis ajatus on oikeasti pyrkiä menestymään. Lakimuutosta valitettavasti ei vaikuta olevan tulossa eli pitkän kaavan kautta on vaan pakko mennä.