- Viestejä
- 1 855
Vs: Miksi hyvä heittäjä otetaan penkille?
Koripallo oli jo 70 luvulla Dean Smith'n mukaan lähenemmässä jääkiekon vaihtorulettia. Hän ainakin sanoi ja itse vaihtoi 3-5 pelaajaa kerralla.
Kauhiasti ei voi hyvällekkään heittäjälle antaa anteeksi puolustuspäässä. Vastustaja huomaa sen hyvin helposti. Mitä merkitystä on pelajalla joka tekee 20 pistettä, mutta häntä vastaan tehdään 25-26 pistettä, tai hänen "laiskottelusta" pitkät pelaajat saavat nopeatsi 4 jopa viisi virhettä.
Väsymystilassa on selvää, heiton tarkkuus huononee. Se johtuu useinmiten jalkojen väsymisestä, jolloin annetaan panosta paljon käteen, jopa käsivarteen ja silloin tähtäys heikkenee, kaaren korkeus pienenee, toiset jopa junnuaikojen lihasmuistista alkavat voimakkaasti puristaa palloa ja heitosta tulee kahden käden pukkaus. Vanha muisti ei koskaan katoa lihaksesta.
Kun useimman heittäjän suoritus on voimakkaasti opetettu, väännetty ja pelkästään määräheitoin hankittu, niin heittoharjoituksen pienentäminen ja väsymyksen edessä heittojen virhemarginaali on merkittävä. Seb vuoksi pitäisi kentällä olevien rakentajien huomata flow ilmiössä oleva pelaaja ja tökätä palloa hänelle kunnes virta ehtyy.
SEn verran vielä väsymisestä, että jos päästää pelaajan todella vasyneeseen tilaan, niin siitä toipuminen 1-2 yön voimalla saattaa olla tuskallista.
Salinin heitosta sen verran, että hänellä on koko uransa aikana - mitä maajoukkue leirillä on nähnyt - ollut aina luonnollinen heitto. Käden/ranteen ja sormien oikea asento näkyy jo pallon poppotus asennosssa. Se on MaSu:ssa tarttunutta, ei niinkään Hongassa saatu. Heitto myös lähtee puhtaasti otsan korkeudelta, hyvin tähdättynä ja rento työntö vie palloa tarpeeksi ylös, myös lähitilanteessa.
Kyllä tempon vaihtelut koripallossa ovat huipulla sitä luokkaa, ettei varsinkaa toipilas, tai pelintasoon nähden uusi kestä sitä kauaa. Jos olette huomanneet niin takamiehet Suomella puolustavaty koko 28 m matkalla ns. varjopuolustusta, auttavat 10-15 metriä sivuttaissuunnassa. Pelaavat postit edestä, niin oletteko koskaan itse ollut 3 sekunnin alueella tönitävänä, painimassa paikasta, levypallosta jne. Se ei ole ihan jokapojan leikkiä. Kontaktien kovuus vie voimia.Vieras sanoi:Kyllä minä kaipaisin enemmän tietoa siitä, mikä esimerkiksi Dettmannin strategia voisi olla - miten se selittyy tavalliselle katsojalle.
Koripallo oli jo 70 luvulla Dean Smith'n mukaan lähenemmässä jääkiekon vaihtorulettia. Hän ainakin sanoi ja itse vaihtoi 3-5 pelaajaa kerralla.
Kauhiasti ei voi hyvällekkään heittäjälle antaa anteeksi puolustuspäässä. Vastustaja huomaa sen hyvin helposti. Mitä merkitystä on pelajalla joka tekee 20 pistettä, mutta häntä vastaan tehdään 25-26 pistettä, tai hänen "laiskottelusta" pitkät pelaajat saavat nopeatsi 4 jopa viisi virhettä.
Väsymystilassa on selvää, heiton tarkkuus huononee. Se johtuu useinmiten jalkojen väsymisestä, jolloin annetaan panosta paljon käteen, jopa käsivarteen ja silloin tähtäys heikkenee, kaaren korkeus pienenee, toiset jopa junnuaikojen lihasmuistista alkavat voimakkaasti puristaa palloa ja heitosta tulee kahden käden pukkaus. Vanha muisti ei koskaan katoa lihaksesta.
Kun useimman heittäjän suoritus on voimakkaasti opetettu, väännetty ja pelkästään määräheitoin hankittu, niin heittoharjoituksen pienentäminen ja väsymyksen edessä heittojen virhemarginaali on merkittävä. Seb vuoksi pitäisi kentällä olevien rakentajien huomata flow ilmiössä oleva pelaaja ja tökätä palloa hänelle kunnes virta ehtyy.
SEn verran vielä väsymisestä, että jos päästää pelaajan todella vasyneeseen tilaan, niin siitä toipuminen 1-2 yön voimalla saattaa olla tuskallista.
Salinin heitosta sen verran, että hänellä on koko uransa aikana - mitä maajoukkue leirillä on nähnyt - ollut aina luonnollinen heitto. Käden/ranteen ja sormien oikea asento näkyy jo pallon poppotus asennosssa. Se on MaSu:ssa tarttunutta, ei niinkään Hongassa saatu. Heitto myös lähtee puhtaasti otsan korkeudelta, hyvin tähdättynä ja rento työntö vie palloa tarpeeksi ylös, myös lähitilanteessa.