Lyön pian yhteen muidenkin suomalaisten pelaajien NCAA-kaudet, mutta aloitetaan Littlestä, joka tosiaan vielä pari päivää sitten pelasi Las Vegasissa.
Internet-huhujen mukaan Little oli menneellä kaudella Utahin kovapalkkaisin NIL-pelaaja – en osaa sanoa, pitääkö väite paikkaansa, mutta on mielestäni selvää, että hänet haluttiin (Craig Smith halusi) Utahiin aloittavaksi pelinrakentajaksi. Siinä roolissa hän kautensa aloittikin ja mielestäni kauden alku sujui hyvin. Kauden mittaan päävalmentaja Craig Smith (joka sittemmin sai potkut) kuitenkin siirsi Littlen penkille ja pois joukkueen ykkösnyrkistä. Lopulta Little oli sinänsä odotuksiin nähden ihan ok kauden pelanneen Utahin (Kenpom 76) pelaajistossa vain harmaata massaa ja kovin, kovin kaukana tähtipelaajasta.
Littlen henkilökohtainen taitotaso – erityisesti korinteossa – jättää tämän kauden osalta erityisen paljon jossiteltavaa. Hän on epäilemättä erinomainen syöttäjä, mutta samalla takamieheksi yllättävän epävarma pallon kanssa. Little ei ole mielestäni myöskään teräväliikkeinen eikä kykene etuatuoviin suunnan- ja rytminmuutoksiin. Little on voimakas, mutta ei pysty juuri hyödyntämään tuota ominaisuutta kuin levypallotilanteissa. Hänen heittotekniikka elää edelleen mielestäni aivan liikaa, ja mekaanikan vaihtelu jopa yksittäisten pelien sisällä on silmiinpistävää. Tämä epävakaus näkyy myös tuloksissa: heittoprosentit ovat yksinkertaisesti matalat. Littlen kolmen pisteen heitot (31%) upposivat lopulta suhteellisen kohtuullisesti (onnistunut BYU-peli pelasti paljon), mutta Littlen koko kauden kakkosprosentti on hävettävän heikko: 36%. Pelitilanneheitot upposivat yhteensä huonolla alle 34% tarkkuudella.
Jos kautta purkaa alusta alkaen, niin kauden alku pääasiassa heikkoja vastuksia vastaan sujui Littlellä hyvin. Ensimmäiset yhdeksän peliä, mukaan lukien esitykset hyvätasoisia Saint Marysia (Kenpom 25) ja MS Statea (Kenpom 33) vastaan, toivat tilastoiksi 9.2 pistettä, 6 levypalloa ja 5.5 syöttöä ottelua kohden. Kolmoset upposivat 34 % tarkkuudella, kakkoset 44 %. Tuon ajanjakson ehkäpä paras peli oli Saint Marysia vastaan: 14 pistettä, 10 levypalloa, 6 syöttöä. Tuossa kohtaa kautta Little pelasi itse asiassa paremmin kuin osasin ainakaan itse odottaa.
Sitten tapahtui käänne.
Seuraavissa kolmessa ottelussa Little heitti kentältä nimittäin yhteensä 1/23(!). Niin sanottuna pohjakosketuksena B12-avauksessa vanhaa joukkuetta Bayloria vastaan Little heitti kentältä 0/9. Mielestäni huomionarvoista tässä pelissä on se, että Baylor-peli oli Utahin ja Craig Smithin historian ensimmäinen B12-peli. Utah ei tietenkään lähtenyt tuohon peliin ennakkosuosikkina, mutta Utahin organisaatiolle ja päävalmentaja Smithille tuo Baylor-pelin selkäsauna (puoliaikatilanne 17 - 37) oli todennäköisesti nöyryyttävä kokemus B12 avauksessa. Utahilla ei tuossa pelissä onnistujia ollut, mutta uskoisin, että Littlen surkea ja tasapainoton esitys tuohon kohtaan oli valmennusjohdon näkökulmasta kaikkien huolestuttavin seikka. Jotain oli tehtävä. Seuraavassa pelissä Little olikin jo siirtynyt avauskokoonpanosta penkille ja Mike Sharavjamts pelintekijän paikalle. Kokonaisuutena tämä kolmen pelin ja varsinkin Baylor-pelin katastrofi sotki Littlen kauden pahasti, väittäisin. Vaikka hän myöhemmin väläyttelikin ajoittain B12-peleissä, ei hän oikein koskaan päässyt kunnolla mukaan konferenssin vauhtiin: B12-peleissä hän tilastoi keskimäärin vain 4p per peli plus joitain levypalloja ja syöttöjä alle 15 minuutin ottelukohtaisella peliajalla.
Viimeinen pelikin – höntsäpeliltä tuntunut kohtaaminen Butleria vastaan Las Vegasissa – meni heikosti: pelitilanneheitot 2/8, yksi missattu vapaa layup, airball ja yleisesti epävarmaa pelinrakennusta. Edes kauden viimeisessä ottelussa transfer-haukkojen silmien alla ei siis nähty merkkejä uudesta suunnasta, vaikka vastuuta Littlelle tuossa pelissä annettinkin. Pettymys Littleen kuohahti tuon pelin jälkeen myös Utahin fanifoorumeilla, jossa päällimmäinen tunnelma kai on se, että juuri ketään Utahin tämän kauden pelaajistosta ei oikeastaan jäädä kaipaamaan, vähiten ehkä NIL-tähti Littleä.
Mutta katseet ensi kauteen. Aivan aluksi ajattelin, että ensi kaudella Littlen täytyy hakea vauhtia heikkotasoisemmasta joukkueesta kuin tällä kaudella – mutta tarkemmin mietittyäni en ole tästä enää niin varma. Itse asiassa uskon hänen päätyvän ensi kaudeksi johonkin top 60-100-joukkueeseen, ehkä hieman 24-25 Utahia heikompaan, ehkä hieman vahvempaan. Syyt tähän ovat (ainakin omassa päässäni) selvät: NCAA:n kokeneet "superseniorit", joilla oli lisävuosia käytettävissään Covidin takia, poistuvat ensi kaudeksi lähes täysin. Tämä tyhjentää joukkueiden kokoonpanoja merkittävästi, sillä myös normaalit neljännen vuoden seniorit poistuvat NCAA-kentiltä. Miksi tämä on merkittävää? Siksi, että esimerkiksi BartTorvikin rankingin mukaan noin 53 % NCAA:n tuhannesta parhaasta pelaajasta oli viime kaudella neljännen tai viidennen vuoden senioreita. Sama suhdeluku pätee myös vaikkapa top100 pelaajiin. Senioreiden lähtö tulee avaamaan ovia, ja vaikka Littlen kausi ei menestys ollutkaan, niin hänellä on ainakin pelikokemusta jokaisesta ottelusta viime kaudelta kovatasoisesta konferenssista.
Arvelisin silti, ettei Littlen ura jatku NCAA:n huipulla B12:ssa tai SEC:ssä. Jos pitäsi arvata, niin sanoisin Littlen siirtyvän johonkin alle keskitason ACC- tai Big East -joukkueeseen, jossa hän voi saada selkeän ykköspointin roolin. Paino lienee kuitenkin sanalla voi, sillä se miten Littlen kauden loppu sujui tuolta vuodenvaihteesta maaliskuun loppuun ei varsinaisesti herätä luottamusta hänen kykyihinsä ottaa uusi joukkue itsevarmasti hyppysiinsä.
Koripalloilullisesti siirto Eurooppaan voisi olla kaikkien järkevintä, varsinkin EM-kisavuonna, mutta en ole aivan varma, että missä määrin Littlen (tai hänen ikäpolvensa) päätöksentekoa ohjaa enää ammatillinen kehittyminen. Ja mikäs siinä. Jo muinaiset kiinalaiset nimittäin osasivat kertoa, että he who will not economize, will have to agonize!
