MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

[wad3]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Oho! Moore pelaa vielä. Nostalgisia fiiliksiä. Oli joskus 8-9 vuotta sitten listoillani tällä foorumillakin. Oli silloin nyt jo kuopatun Rasmussen Servicesin pelaajalistalla. Pelasi silloin Portugalin liigaa. Nuorempana taisi ainakin pelata enemmän 3-paikkaa. Eurobasketin mukaan on pelannut Angolassa 2011-2013 ja sen jälkeen ei missään. Liekö siis enää mukana?

Ei kyllä mullakaan ole mitään käsitystä siitä, että missä pelasi viime kaudella.

Mutta eipä meidän Hannokaan ole missään hetkeen pelannut!

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

16. Dominikaaninen tasavalta

#Spain2014: Dominican Republic

Menestys MM-tasolla: Mukana toista kertaa historiassaan, edellinen kerta vuonna 1978. Silloin se hävisi kaikki kolme otteluaan, joten Bilbaoon dominikaanit lähtevät metsästämään ensimmäistä voitto MM-historiassaan.

Miten selvinnyt kisoihin: Taisteli itsensä neljänneksi viime syksyn Amerikan mestaruuskilpailuissa, kaataen ratkaisevissa otteluissa muun muassa Puerto Ricon ja Kanadan.

Tärkeimmät pelaajat:

PG/SG James Feldeine (26v, 193cm, Baloncesto Fuenlabrada)

Menneellä kaudella ACB:n seitsemänneksi paras korintekijä 14 pisteen keskiarvolla, mutta eniten kaverin skoorauskyvystä kertoo luonnollisesti se, että pudotti kerran 50 pistettä kesäliigahöntsässä Kemba Walkerin ja Brandon Jenningsin naamalle. Ilmeisen monitaitoinen koripalloilija: solidit handlesit, kelvollisen näköinen hypäri, pystyvä syöttäjä ja käsien paikalla melkoiset lonkerot, joilla aiheuttaa kaaosta pakissa.

Itseäni kiinnostaa eniten, lausutaanko Feldeinen etunimi ”Tseims” vai ”Hames”, kuten sen Kolumbialaisen jalkkissankarin.

SF/PF Francisco Garcia (34v, 201cm, Houston Rockets)

Dominkaanien kisajoukkueen nimekkäin NBA-jyrä, jolla on NBA-kokemusta 535 pelin ja 4278 pisteen edestä. Hyvä kaukoheittäjä ja fiksu puolustaja, joka oli tekemässä viime kaudella orastavaa paluuta isommille minuuteille alimittaisena kaarinelosena, kunnes putosi taas playoffeissa täysin rotaatiosta. Joka tapauksessa skillsettinsä johdosta käyttökelpoinen pelaaja lähes joukkueessa kuin joukkueessa.

PF Jack Michael Martinez (32v, 201cm, Trotamundos)

Mies, jonka kampauksen pitäisi olla se ainoa virallinen ”ananas” jalkapallottelijapoikien sivukaljun sijaan. Nouseva kyky freestyleräppäyksen/yleisen musiikillisen improvisaation saralla.

Capitanes with Jack Michael Martinez

Ai pitikö tässä käsitellä korista?

Pelaaa Venezuelan liigassa, elää lyhyehköstä varrestaan huolimatta kontaktissa paintissa, missä tiputtelee pehmeillä käsillään takamiesten pudotuksia ja hyökkäyslevypalloja mukiin. Omaa vikkelät jalat ja postspinmuuvi on vilahtaa nopeasti ohi kuin Anneli Jäätteenmäen pääministerikausi. Pystyy vissiin heittämään kaumpaakin, muttei kovin mielellään. Kaiken kaikkiaan muistuttaa hyvin paljon DeJuan Blairia.

Dominikaaninen tasavalta - Ehkä tästä sittenkin tulee jotain?

Dominikaaninen tasavalta olisi voinut olla jopa potentiaalinen kisojen yllättäjäjoukkue, jos se olisi saanut kaikki parhaat miehensä mukaan. Tai no, mukana ovat kaikki parhaat paitsi yksi, mutta se yksi on Al Horford, yksi NBA:n vähiten puhutuimmista todellisista tähtipelaajista. Rintalihaksensa kahtena peräkkäisenä kautena repinyt Horford on todellinen prototyyppi nykykoriksen isosta pelaajasta: hyvä heittäjä keskietäisyyksiltä, pystyy ottamaan koppeja rolliin palloskriineistä ja tekemään siitä oikeita valintoja, pelaa tarvittaessa nelostakin, kova levypalloissa, juoksee kenttää jne. jne. Täydellinen pelaaja oikeastaan mihin tahansa joukkueeseen, paitsi tietysti Susijengiin, koska pelitavan oppiminen veisi liian kauan.

Myös Charlie Villanueva on aiemmin pelannut maan paidassa otteluita, mutta 2014-vuosimalli Charliesta täyttäisi yllä olevasta checklististä ainoastaan kohdan ”pelaa tarvittaessa nelosta”. Ja ”tarvittaessa” tarkoittaa tässä, että ”ihan pakko saada joku lämmin ruumis kentälle”.

Nykyinen joukkue on ”ihan kiva”, mutta lopulta katto tulee vastaan aika aikaisin. Amerikan mestaruuskisoissa dominikaanit hävisivät Meksikolle yli 20 ja Venezuelallekin muutamalla pisteellä, sekä (kisapaikan jo varmistuttua) ottivat vielä välierässä ja pronssipelissä selvälukuisesti köniin Puerto Ricolta ja ilman Ginobilia, Prigionia, Obertoa, Nocionia, Delfinoa ja näitä pelanneelta Argentiinalta. Eli käytännössä Luis Scolalta ja Facundo Campazzolta.

Feldeine, Garcia ja Martinez yhdistettynä muihin kokeneisiin kv-korisjyriin on kuitenkin runko, joka pelaa alkulohkossa voitosta ketä tahansa paitsi Yhdysvaltoja vastaan. Mielenkiintoinen nimi on vuonna 1995-syntynyt superjunnu Karl Towns Jr., jota povataan ensi kesän NBA-dräftin top-vitoseen. Jos Horford on ihanteelinen korinalusmörkö niin Towns on taas trendikäs kaarinelonen, jolla on pituutta se 7 jalkaa ja siipiväli jotain tosi paljon enemmän. Kun katselee Dante Exumin tekemistä Suomea vastaan, niin tuskinpa Townskaan miesten peleissä mitään merkittävää saa aikaan. Hyppään jo nyt dominikaanien bandwagoniin vuoden 2019 MM-kisoihin, jolloin Towns on 24, Horford 33, Feldeine 31 ja Garcia möttölämäisessä roolissa 39-vuotiaana.

Dominikaanien pelistä on hankala löytää suurempia heikkouksia. Kaikille pelipaikoille on jossain määrin kompetentteja pelaajia, heitto- ja levypallovoimaa on ja puolustuksessakin ainakin yritystä näyttäisi olevan. Pelaajaluettelokin näyttää paperilla huomattavasti paremmalta kuin esim. Suomella: 2013-joukkueessa oli 1 NBA-pelaaja, 1 tuleva NBA-pelaaja, 2 pelaajaa ACB:stä, 1 ukko Serie A:sta ja toinen Ranskan liigasta.

Mitä enemmän tätä pohtii, niin sitä vähemmän ymmärrän miten Dominikaanit valahtivat rankingissa heti Iranin viereen, joten parempi kai lopettaa.

Menestysmahdollisuudet: Dominikaaninen tasavalta pelaa Suomen lohkossa USA:n, Uuden-Seelannin, Turkin ja Ukrainan kanssa. Jenkkejä vastaan ei tietysti ole paljoa sanottavaa, mutta neljä muuta joukkuetta ovat sen verran epävarmoja kortteja kaikki, ettei kakkossijakaan lopulta shokeeraisi.

 

[Domppa]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Mahtavia analyysejä Mokeskilta, kiitos näistä!

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä - Ukraina

15. Ukraina

#Spain2014: Ukraine

Menestys MM-tasolla: Suomen lisäksi kisojen toinen joukkue, joka on ensi kertaa skaboissa mukana.

Miten selvinnyt kisoihin: Sijoittui Slovenian EM-kisoissa sensaatiomaisesti kuudenneksi.

Tärkeimmät pelaajat:

PG Eugene Jeter (30v, 180cm, Shangdong Lions)

Pienikokoinen väkkärä – Ukrainalaisittain Yudzhin Dzheter – joka näytti EuroBasketissa lähes pysäyttämättömältä päästessään vauhtiin. Ukrainan yhden miehen hyökkäys, joka saa koko joukkueen rullaamaan suhaamalla ympäri kenttää pallo kourassaan. Johti joukkuetta pisteissä, syötöissä, riistoissa, heittoyrityksissä, vapaaheittyrityksissä, kohdistuneissa virheissä, peliminuuteissa ja menetyksissä. Nopeita lihassoluja näyttää olevan suvussa riittämiin, sillä sisko Carmelita on olympivoittaja ja kolminkertainen maailmanmestari pikajuoksussa.

SG Sergii Gladyr (24v, 196cm, JSF Nanterre)

Kova heittäjä, jonka tekniikka on kaunis ja jota ei tarvitse kahdesti kehottaa heittämään. Prosentit eivät niin maa- kuin seurajoukkueessakaan ole mitään mielettömiä, mutta kelvollisia kuitenkin heittomäärään suhteutettuna. Ok urheilijana pystyy hyökkäämään lähestyvää puolustajaa vastaan, muttei kuljetuksesta ole kaksinen korintekouhka. Tasapainottaa kaiken kaikkiaan hyvin Jeteriä takakentällä.

C Viacheslav Kravtsov (26v, 211cm, Phoenix Suns)

Potapenko, Medvedenko, Pecherov, Fesenko, Kravtsov, Len. Siinäpä vasta komea lista kaikista ukrainalaisista NBA-pelaajista kautta aikojen. Kaikki ovat hurjan kokoisia senttereitä ja kaikilla on itse koriksen kanssa hankaluuksia - seuraavaa Tim Duncania Alex Leniä lukuun ottamatta tietenkin. Slava pelasi viime kaudella yhteensä 59 minuuttia Sunsin paidassa, mutta oli mukana vaikka kuinka monessa ikimuistoisessa hetkessä, kuten tässä:
Viacheslav Kravtsov's New York moment - 2014.01.10

Kuten todettua, Kravtsov on klassinen ukrainalainen stiffi, joka lähinnä on iso ja tykkää donkata.

Ukraina - Yhden miehen shöw

Ukraina sijoittui viime vuoden EM-kisoissa kuudenneksi. Kuudenneksi. Ei mitään suoritukselta pois, mutta rehellisesti maan tie Euroopan top-kutoseen oli jopa luvattoman helppo. Eli oikeastaan otin juuri aika paljon suoritukselta pois. Joukkue selvisi puolivälieriin jättämällä alkulohkossa taakseen Ison-Britannia, Saksan ja Israelin ja jatkolohkossa Belgian ja Latvian, jolle Ukraina jopa hävisi 35 pisteellä. Hyviä maita nämäkin, mutta kyllähän tuo on vähän sama, kuin olisi päässyt NBA:n itäisessä konferenssissa juuri ja juuri playoffeihin.

Toisaalta Ukraina kaatoi matkallaan myös Serbian sekä Italian ja pelasi tiukkoja vääntöjä Ranskaa ja Liettuaa vastaan. Jeter on kisojen parhaimpia yksilöitä eurokoriskokemuksensa turvin ja jengiä valmentaa legendaarinen Mike Fratello. Alex Lenin murtunut pikkusormi on toki kolossaalinen isku joka todennäköisesti vei Ukrainalta maailmanmestaruuden, muttei tämä mikään heittopussi silti ole, niin kuin ei mikään Euroopasta MM-kisoihin selviävä joukkue.

Ukraina pelaa fiksusti ja kurinalaisesti molemmissa päissä. Pallo liikkuu, miehet liikkuu ja mitä muita näitä kliseitä on. Hyökkäyksessä joku on koko ajan juoksemassa pallottomasta skriinistä ja kaiken muun epäonnistuessa – eli aika usein – Jeter ottaa homman käsiinsä ja laittaa jotain tapahtumaan.

Maan toisiksi suurin tulevaisuuden lupaus – 17-vuotias Kansasin yliopistoon matkalla oleva Sviatoslav Mykhailiuk - ei näemmä vielä tänä kesänä mahtunut miesten joukkueen rinkiin. Mielestäni aika kyseenalainen päätös, sillä viime kesän U16 EM-kisojen highlightsien perusteella kaveri on ilmiselvästi uusi Manu Ginobili, paitsi vielä vähän atleettisempi. Tänä kesänä Mykhailiukin ohjelmaan kuuluivat nähtävästi vain U18 B-divisioonan EM-kisat, joissa Ukraina kaatoi Suomen välierässä ja nousi A-sarjaan.

Toim. huom: Tämän viestin lähetyshetkellä Ukraina pelaa matsia Australiaa vastaan, ja kokoonpanossa näyttää olevan "S. Mykhailiuk", joten ilmeisesti tätä superjunnua nähdäänkin kisoissa.

Sviatoslav Mykhailiuk 16 year old Prodigy Shows Out at 2014 Nike Hoop Summit

Jeteriä, Gladyria ja Kravtsovia lukuun ottamatta muut Ukrainan pelaajat pelaavat Ukrainan liigassa, joka vaikuttaa kyllä ihan tasokkaalta sarjalta. Mestarijoukkue Budivelnyk eteni Euroliigasta pudottuaan Eurocupissa puolivälieriin ja kakkosjengi Khimik neljännesvälieriin. Budjeteista ei pikaisella googlauksella löytynyt tarkkaa tietoa, mutta veikkaisinpa, ettei noin hyviä joukkueita millään loisteliaalla joukkuekulttuurilla ja -historialla koottu puoli-ilmaiseksi.

Ennakkoon on lähes mahdotonta ennustaa millään itseluottamuksella, miten Ukrainan ja Suomen välinen ottelu tulee menemään. Jeter on Ukrainan pelaajista ylivoimaisesti tärkein pysäytettävä, ja teoriassa sekä Koponen että Salin ja pienemmässä mittakaavassa jopa koko Suomen Antero Lehto ovat hyviä takamiesten puolustajia. Palloskriinitilanteissa Susijengiä vastaan skriinin käyttäjä ei yleensä itse pääse aiheuttamaan juurikaan vahinkoa, vaan susipuolustus aukeaa kuin missin jalat hokipelaajien saunaillassa vasta silloin, kuin palloa saadaan useammalla nopealla syötöllä höylättyä ympäri kenttää. Ukrainalla ei materiaali riitä tähän, eli periaatteessa Suomen luulisi pystyvän ottamaan Jeterin osittain pois yhtälöstä ja pakottamaan muut pelaajat tekemään valintoja.

Toisaalta edellisen kerran kun Suomi pelasi Jeteriin verrattavaa vesikirppua vastaan, vastassa oli viime kisoissa Kroatia ja Dontaye Draper, eikä siitä pelistä tosiaan jäänyt paljoa positiivista kerrottavaa. Ukraina ei tosin ole lähellekään samanlainen seksikorisjoukkue kuin Kroatia eikä Suomi pelkästään Draperiin tuota peliä hävinnyt. Itse asiassa Draper ei edes heittänyt pelissä kertaakaan, mutta kirjautti silti 4 passia ja +/- lukeman +15 vain 15 minuutissa.

Ukraina on pelannut toistaiseksi viisi harjoitusottelua: Georgiaa, Kanadaa, Sloveniaa, Liettuaa ja Australiaa vastaan. Kaikista on tuloksena tappio, mutta toisaalta vastuksetkin ovat eri tasoa kuin vaikkapa Egyptillä, joka hävisi Iranin B-maajoukkueelle ja Senegalilla, joka valmistuu kisoihin kaksoismaaottelulla Viroa vastaan.

Menestysmahdollisuudet: Samat sanat kuin muillekin C-lohkon jengeille. USA on ylivoimainen suosikki, mutta seuraavat viisi joukkuetta voivat ihan oikeasti sijoittua periaatteessa mihin järjestykseen tahansa.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

14. Puerto Rico

#Spain2014: Puerto Rico

Menestys MM-tasolla: Vuoden 1955 jälkeen selvinnyt kaikkiin kisoihin kaksia lukuun ottamatta. Paras sijoitus neljäs, vuonna 1990. Kahtena viime kertana menestys on ollut vaisumpaa ja tie on päättynyt jo alkulohkoon.

Miten päässyt kisohin: Hopeaa Amerikan mestaruuskilpailuista.

Tärkeimmät pelaajat:

PG/SG Jose Juan Barea (29v, 178cm, Minnesota Timberwolves)

Yksi NBA:n tämän vuosikymmenen suurimpia ihmeitä on se, kuinka JJ Barea on onnistunut luomaan itselleen varsin siedettävän uran liigassa, vaikka habitus on lähinnä kuin meksikolaisen katutappelijalla. Ei mikään heittokone eikä koostaan huolimatta mikään erityisen vikkeläkään. Pääsee kuitenkin painttiin varsinkin NBA:ta heikompaa kilpailua vastaan ihan milloin huvittaa, ja upottelee floattereita metrin pidempien pelaajien yli. Pistää peliin tarvitaessa vähän ylimääräistä teatteria, ja onkin kollektiivisesti vihattu kaikkien NBA-fanien kesken Mavs-kannattajia lukuun ottamatta. Joukkueen dynamo, joka laittaa kaiken liikkeelle – niin hyvässä kuin pahassa.

SF/PF Renaldo Balkman (30v, 200cm, Capitanes de Areicbo)

Entinen NBA-jannu, jonka peli liigassa perustui lähinnä aivan saatanan täysiä pelaamiseen, ja jos se ei toiminut, niin sitten vielä kovempaa. Ei se yrityskään siellä tosin aina ollut, ja siksi NBA-ura jäi aika kehnoksi. Hyökkäyksessä ei käsittääkseni omaa minkäänlaista kaukoheittotaitoa tai edes kykyä pompottaa koripalloa, joten kolmas sija Amerikan kisojen pistetilastossa on täsmälleen niin iso shokki kuin miltä ulospäin näyttää. Highlightseissakin lähes kaikki pisteet syntyvät hyökkäysriboista, nopeista ja roskpalloista, joten lähes kaikki pisteet tosiaan tulevat hyökkäysrboista, nopeista ja roskapalloista.

Oli kisoissa ylipäätään melkoinen tilastohirmu: kolmas pisteissä, viides levypalloissa ja ykkönen sekä riistoissa että blokeiss On aina ollut hyvä puolustaja pitkine käsineen, mutta kyllä Renaldo ilmeisesti elää jotain uutta kevättä urallaan, aina silloin kuin keskittyy korikseen joukkuekavereiden kuristamisen sijaan.

Renaldo Balkman melts down, grabs at teammate Arwind Santos' neck

PG Carlos Arroyo (35v, 185cm, Galatasaray)

Entinen NBA-veteraani tämäkin, jolla ei lopulta ole suurempia reikiä pelissään. Hyvä heittäjä varsinkin keskietäisyyksiltä, kelvollinen puolustaja, pystyy ajamaan korille tarvittaessa jne. Kaikin puolin solidi pelintekijä, joka tasapainottaa hyvin Barean volatiliteettiä. Vaikka NBA-ura onkin jo ohi, niin silti edelleen erinomainen koripalloilija isossa mittakaavassa, mistä kertoo 14/6 tilastot Euroliigasta viime kaudelta. Mikä käsittättömintä, oli Miami Heatin alkuperäinen aloittava pelintekijä 2011 finaalikaudella.

Puerto Rico - Un-Hard in Da Paint

Puerto Ricolla on edessään sukupolven vaihdos. Ei tässä mistään Argentiinan kultainen sukupolvi-tason menetyksestä puhuta, mutta silti pitkälti tällä rungolla Puerto Rico on vetänyt kohta vuosikymmenen ihan hyvin tuloksin – varsinkin 3,7 miljoonan ihmisen kansalle. Seuraavat MM-kisat pelataan nimittäin vasta 2019, jolloin yllä olevasta kolmikosta tuskin on enää paljon apua ja muutenkin pelaajisto vääntää enemmän kokemuksella kuin nuoruuden innolla: kisajoukkue lienee pitkälti identtinen 2013 FIBA Americas –joukkueen kanssa, jonka keski-ikä on yli 32 vuotta.

Takaa on kuitenkin tulossa muutama mielenkiintoinen junnu, joita näissä kisoissa ei nähdä, lähinnä NBA-varatut Mo Harkless, Shabazz Napier ja Ricky Ledo, joten täysin tyhjän päälle Puerto Rico ei putoa, kuten ei koskaan aiemminkaan, sen verran kestomenestyjä maa on kv-kilpailuissa ollut viime vuosikymmenet. Se on ollut mukana kaikissa Amerikan mestaruuskilpailuissa ja jäänyt välierien ulkopuolelle vain vuosina 1984 ja 2005. Ei nykyjoukkuekaan toki ihan läpensä ikäloppu ole: Ranskan liigassa pelaava laituri John Holland on vasta 25-wee ja ykkössentteri Ricky Sanchez 27-vuotias. Hollandin statuksesta kisojen suhteen on tosin jotain epäselvyyttä, mikä tarkoittaa, että kaveri saattaa pelata tai sitten ei pelaa.

Viime alkusyksyn Amerikan kisat Puerto Rico aloitti vahvasti voittamalla kaikki alkulohkopelinsä. Kovin vastus tuli teoriassa Meksikon kisoista pudottaneelta Akeem ”Tein kerran puolet joukkueeni pisteissä korisliigamestaruuden ratkaisseessa pelissä” Scottin ja Patrick Ewingin pojan Jamaikalta, jonka Puerto Rico kumosi vain kuudella pinnalla. Jatkolohkossa nenään tuli Meksikolta ja Dominikaaniselta tasavallalta Ananas Martinezin pudotettua 21/11 puertoricolaisten lärviin, mutta tie jatkui silti välieriin hakemaan revanssia dominikaaneista. Siellä Jack the Ripper Martinez saatiin vihdoin kuriin, ja finaalissa odotti Meksiko, jonka maa oli voittanut merkityksettömässä jatkolohkopelissä, jossa Meksikon Ayon pelasi vain 11 minuuttia, kahmien 8 levypalloa siinäkin ajassa. Valmentaja Paco Olmosin vinkit miehen hidastamisesta menivät hyvin perille, ja finaalissa Ayon hassutteli vain 20/16/3/2/1 statlinen, joka paitsi voitti Meksikolle mestaruuden, muutti Jorge Gutierrezin ulkonäön hyvin ayonmaiseksi.

Samoissa kisoissa esim. Kanadan Tristan Thompson ja Andrew Nicholson tekivät 20/9 ja 21/7 tilastot mieheen Puerto Ricoa vastaan ja Luis Scola köykäiset 23/8/6. Kermana kakun päälle vielä Samardo Samuelsin 24/6, niin hitaampikin tajuaa, mistä päin tämä joukkue on haavoittuvainen. Sentteri Ricky Sanchezilla näyttää olevan kovuutta korin alla yhtä paljon kuin laatikollisella herkkusieniä on karismaa, eikä muita kunnollisia korinalusvaihtoehtoja näytä olevan. Balkman on kova duunari, mutta silti lyhyehköä sorttia nelospaikalle. Huonoja uutisia joukkueelle, jota vastaan MM-kisoissa astelee Scola, Andray Blatche, Gorgui Dieng, Ioannis Bouroussis ja Ante Tomic.

Hyökkäyskonsepti on toisaalta aika selvä – ja toimiva. Arroyo ja Barea suhaavat pallon kanssa kaarella yrittäen saada jotain tapahtumaan, Balkman kärkkyy mahdollisuutta leikata vapaaseen paikkaan ja loput heittelevät kolmosia, 213cm Sanchez mukaan lukien. John Holland tosin fysiikallaan pitää enemmän penetraatiosta. (#TWSS)

Menestysmahdollisuudet: Kuten yllä sivuutettiin, Puerto Rico pelaa kisoissa samassa lohkossa Kreikan, Kroatian, Filippiinien, Argentiinan ja Senegalin. Ennakkoon maa lienee lähes kaikissa rankingeissa lohkon nelossijalla, kuten tässäkin. Silti kovasti haiskahtaa omaan nenään siltä, että joko Senegal tai the Andray Blatche experiment also known as Philippines national basketball team nitistää tämän joukkueen. Toisaalta vahvemmista varsinkin Argentiina vaikuttaa myös ihan voitettavalta.

(Filippiinien ja Ranskan välinen harkkapeli eilen oli muuten melkoinen elämys. Blatche hautoi palloa kaaren päässe kirjaimellisesti jokaisessa Filippiinien hyökkäyksessä, kasaten 26 minuutissa 12 pistettä 17 pelitilanneheitolla, 2 vaparilla ja 2 menetyksellä. Silti Filippiinit näytti yllättävän paljon korisjengiltä häviten mielestäni monien ylenkatsomalle Ranskalle vain seitsemällä.)

 

[Lautsa]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Mitä tusta Balkmanin tapauksesta oli jatkoseuraamuksia?
Pelikieltoa?
Potkittiin joukkueesta?
Sakkoa joukkueelle kun joku homeboykin tallustelee kentällä vapaasti?

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Mitä tusta Balkmanin tapauksesta oli jatkoseuraamuksia?
Pelikieltoa?
Potkittiin joukkueesta?
Sakkoa joukkueelle kun joku homeboykin tallustelee kentällä vapaasti?

Elinikäinen bänni Filippiinien liigasta ja noin 5000 euron sakot ilmeisesti.

Tässä Renaldo juttelemassa PBA:n komissaarille joukkuekaverit tukenaan.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

13. Suomi

#Spain2014: Finland

Menestys MM-tasolla: Mukana ensimmäistä kertaa.

Miten päässyt kisoihin: Sijoittui EM-kilpailuissa yhdeksänneksi, mutta sai villin kortin Espanjaan. Joku on ehkä kuullut tällaisesta.

Tärkeimmät pelaajat:

PG Petteri Koponen (26v, 194cm, BC Khimki)

Mitä sitä nyt Petteristä sanoisi, mikä ei mene itsestäänselvyyksien puolelle. Loistava pelaaja - varsinkin jos olisi vähän tehokkaampi viimeistelemään korin läheisyydestä. Vaikka Suomi pelasi ilman Koposta jopa yllättävän hyvin harjoitusotteluissa, silti selvä kaikilla mahdollisilla kriteereillä selvä pelillinen johtaja, jota ilman Susijengi jäisi kansainvälisessä vertailussa vain nipuksi sympaattisia pelaajia hyvin rajallisella menestyspotentiaalilla.

C Gerald Lee (26v, 208cm, CSU Asesoft Ploiesti)

Omissa silmissäni kehittynyt ja muuttunut hämmentävän paljon aivan parin viimeisen kesän aikana. Korihaissa Lee oli aikanaan kolmosia heittävä ja liikkuva kolmosnelonen, yliopistosta tultuaan jo selvä korinaluspelaaja, muttei silti mikään sellainen old-school-selkä-koria-kohti-femma joka ei hyppyheitä juuri koskaan, kuten nykyään. Vielä 2011 vuoden kisoissa irvistin joka kerta, kun Leelle pelattiin kosketuksia selkä koria kohti, mutta kolmea vuotta myöhemmin Gerald Leen postpelaaminen tuo tärkeää variaatiota Suomen hyökkäyspeliin, niin hurjalta kuin se kuulostaakin. Lee ei sentteriksi ole mikään erityisen ulottuva tai hyppää korkealle, mistä johtuen on tyypillisesti ollut ongelmissa isopmia vastustajia vastaan. Harjoitusottelussa Liettuaa vastaan Junnu kuitenkin käytti Jonas Valanciunasia ajoittain aivan pujottelukeppinä operoidessaan naama koria kohti, mikä oli erittäin hienoa ja yllättävää.

Puolustuksessa Lee hoitaa ruutunsa puolustuspaletin osana, mutta on syystä tai toisesta kummallisen heikko levypallopelaaja. Ei sillä, raa’at levypallolukemat kertovat kaikkea, mutta tänä kesänä Lee on kaapinut toistaiseksi köykäiset 3,8 minuuttia per 30 minuuttia ja edellisenäkin alle 6 samassa ajassa.

PF Erik Murphy (23v, 208cm, Cleveland Cavaliers)

Susi-Erkki on Susijengissä ollut hyvin pitkälti sitä, mitä odotettiinkin. Hyvä kaukoheittäjä, jolla on leemäisesti mukavan pehmeä kosketus myös muualta päin koriskenttää. Pakissa yrittää niin paljon kuin pystyy ja on saanut kiitettävän hyvin kiinni puolustuspelin periaatteista, muttei silti ole riittävän atleettinen siihen, että pystyisi paikkaamaan ajoittaiset myöhästelynsä.

Koposen jälkeen kahden muun esillenostettavan pelaajan valinta oli hankalaa, mutta näkisin, että näiden herrojen suorittaminen kisoissa on keskeisintä Suomen menestykselle. Shawn Huff kantaa järkyttävää vastuuta kolmospaikalla ja Sasu Salinin puolustusta tarvitaan jokaista maata vastaan, mutta näiden herrojen pelaaminen Susijengissä on ollut vuodesta toiseen niin tasaista, että suurimmat kysymysmerkit ovat kuitenkin korin alla.

Suomi - Susijengi auuu

Sanon tämän hyvin varovaisesti, mutta musta vähän tuntuu, että me yliarvostetaan Susijengiä ehkä vähän liikaa.

Normaalisti en tykkää puhua yli- tai aliarvostuksesta, sillä silloin pitää ensin määrittää, kuinka korkea todellinen arvostus on. Ja filosofisesti ajateltuna on myös vain ja ainoastaan hyvä asia olla vähän yliarvostettu: kukapa meistä ei haluaisi mahdollisimman suurta arvostusta mahdollisimman vähällä työllä? En tiedä mikä taho, jos mikään, itse joukkueen lisäksi on syntyneen koripallobuumin takana, mutta hyvää työtä on joka tapauksessa tehty. Suomalainen koripallo on kerrankin valtamediassa hienosti esillä ja viimeinen juttu on alkaa pohtimaan mahdollista yliarvostusta, joten luonnollisesti juuri sitä aion tehdä.

Suomen kaksi peräkkäistä yhdeksättä sijaa EM-kisoissa kuulostaa lopulta vähän hienommalta tulokselta, kuin mitä itse kisasuoritukset olisivat ”oikeuttaneet”. 2011 kisoissa Susijengi hävisi kolme viidestä alkulohkopelistään ja pääsi jatkoon korisuhteen ja huiman ristiinpelaamisen turvin. Jos muistan oikein, niin Suomen hävittyä toisiksi viimeisen pelinsä Makedonialle jäljellä olleiden viiden C-lohkon ottelun piti kaikkien päättyä Suomelle suotuisasti. Jos jokainen ottelu oli ennakkoon 50-50 oddseilla, niin todennäköisyys jatkopaikalle oli kokonaiset 3,1%. Heikommalla tuurilla Suomen kisat olisivat päättyneet tuohon, ja sijoitus olisi ollut joku 15. Jatkolohkossa Suomi hävisi Venäjälle selvästi ja ratkaisupelissä Slovenia oli parempi, vaikkei mitenkään hurjan paljoa. Lopulta Suomi siis voitti kisojen kahdeksassa pelissään vain Georgian, Montenegron ja Bosnian, mutta ylsi jotenkin yhdeksänneksi.

2013 kisoissa Suomi kaatoi alkulohkossa niukasti Turkin, joka voitti koko kisoissa ainoastaan Ruotsin, Ruotsille hävinneen Venäjän kahden jatkoajan jälkeen ja Ruotsin itsensä. Kreikka voitto toki oli aivan mieletön suoritus, eikä siltä mitään pois, mutta toisaalta Italia-matsi taas aika kammottava. Jatkolohkossa Kroatia ja Espanja olivat yksinkertaisesti liian kovia vastustajia, ja vaikka voitto Sloveniasta oli hieno, oli se silti Slovenialle merkityksetön peli, jossa aivanmiehet eivät pelanneet.

Yhteenvetona näistä voidaan sanoa, että Suomi kuuluu selvästi Euroopan koriskartalle ja myös MM-tasolle, muttei se yksinkertaisesti ole tasoltaan samaa luokkaa Euroopan huippujen tai maailman top-15 maiden kanssa. Yksittäisissä peleissä Suomi voi toki tehdä Kreikka-pelin kaltaisia sensaatioita, mutta toisaalta kaiken mennessä pieleen tulee myös ottelutapahtumia, joissa Italiaa vastaan tehdään 42 pistettä. On siistiä spekuloida mahdollisella puolivälieräpaikalla, mutta itse olen täysin tyytyväinen, jos Suomi pystyy alkulohkossa osoittamaan tasonsa neljässä peräkkäisessä ottelussa ja selviämään jatkoon.

Sanotaan näin: Kisoissa ne maat, joita vastaan Suomi lähtee selvänä ennakkosuosikkina on laskettavissa yhden käden sormilla, mutta toisaalta maat, joiden voittamisesta voi vain unelmoida mahtuvat yhteen käteen, josta joku sormi saattaa olla amputoitukin. Mitä yritän sanoa on, että mitä enemmän Susijengiä katsoo, sitä vähemmän sen todellisesta tasosta osaa sanoa.

Yhtäältä luottamus Suomen potentiaaliseen puolivälieräruniin kasvaa, kun katselee luetteloa maista, joita vastaan Suomi on pelannut tasaisesti tai voittanut. Ranska, Serbia, Liettua, Kreikka, Australia, Slovenia ja mitä näitä nyt on. Äsken juuri dumasin osan Susijengin tuloksellisesta menestyksestä katinkullaksi, mutta ei käy kieltäminen, että useamman vuoden träkrekordi on vaikuttava.

Toisaalta joskus siihen aina havahtuu, kuinka hämmentävän vähän yksilötaitoa tasoisekseen Suomella on hyökkäyksessä. Petteri Koponen on oikeastaan joukkueen ainoa pelaaja, joka pystyy voittamaan oman miehensä toistuvasti yksi-vastaan-yksi tilanteissa. Levypalloissa Suomi on kaikkia vastaan altavastaajan asemassa ja yleistä urheilullisuutta ei liene monella maalla vähempää. Jotenkin tämä joukkue on silti MM-rankingissa 13., ja ennemmin olisin nostamassa yhtä sijaa ylemmäs kuin laskemassa alemmas.

Lopputulos: Luulen, että jatkopaikka on ehdottomasti realistinen – jopa todennäköinen – mutta kaikki siitä eteenpäin vaatii nappionnistumista.

Menestysmahdollisuudet: Kummisetä hehkuttaa jo voittoa USA:sta, mutta inhorealistisesti Suomen turnaus alkaa todella vasta sunnuntain Ukraina-pelistä. Mikään muu alkulohkovastustajista ei ole ylivoimainen. Jos puolivälieräunelmaa nyt miettii, niin lohkoneloseksi ei saa ainakaan jäädä Liettuan hampaisiin, mutta kakkos-kolmospaikalta tulee vastaan mitä varmimmin joko Slovenia tai Austarilia. Molemmat ennakkoon parempia, mutta Ausralia kaadettiin jo kerran, eikä Goran Dragickaan mikään jumala ole. Vain puolijumala.

 

[Martti Mielikäinen]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Eipä Suomen potentiaalia voi paljoa paremmin analysoida.

Sinänsä Suomi sai parhaan mahdollisen lohkon. Löytyy se samalla oman tasoinen euromaa Ukraina, yksi unelmavastustaja USA, yksi jo kertaalleen voitettu, mutta ihan oletusarvoisesti kova vastustaja Turkki ja pari ihan tuntematonta mutta ihan voitettavissa olevaa maata (U-S ja Dom. Tas) joita vastaan Suomi voi osoittaa koko maailmalle kuuluvansa näihin kisoihin muutenkin kuin jonkun Angry Birds -lahjonnan takia (joka ei varmasti ollut edes kovin painava syy, miksi hemmetissä olisi ollutkaan?? Tuohon varsinkin Kanadassa kuitenkin nojattiin kun mietittiin miksi Suomi sai paikan Kanadan edestä).

 

[Europot]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Kyllä Mokeski puki aika hyvin tekstin muotoon sen että tätä ennen näkemätöntä Susihysteriaa on edeltänyt melkoinen määrä onnenkantamoisia. Jo pääsy ensimmäisiin em-kisoihin tuli onnekkaasti kun fiba yllättäen nosti joukkueiden määrän 24ään. Samoin tuo Mokeskin mainitsema käsittämätön ristiinpelaamisen määrä oli varsinainen onnenpotku.
Mutta antaa palaa, arpaonnikin oli hyvä, nyt mennään Barcelonaan. Kyllä tässä matkan varrella on niin monta hyvää joukkuetta kaatunut, että voidaan kyllä nauttia ansaitusti

 

[kori pallo]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Pakko muiden tapaan kehua Mokeskin kirjoituksia, etenkin viimeisintä Suomesta.
Todella hyvin puettu sanoiksi Suomen tilanne.

Lähtökohtaisesti Suomi on kisojen noin 12-15 paras joukkue, mutta kuten toiseen ketjuun jo kirjoitin, Suomi on osoittanut voivansa voittaa lähes kenet tahansa ja jopa pronssiottelu on mahdollinen. Optimitilanteessa alkulohkosta kakkossija, neljännesvälierässä jo kerran harjoituskaudella voitettua Austraaliaa turpaan, puolivälierässä sensaatiovoitto Slovaniasta ja välierässä USA tyrmää Suomen pronssipeliin.

 

[Insider]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Mahdollisuuden on myös valitettavasti täydelliseen mahalaskuun..
Harjoituspelit on harjoituspelejä, mutta niistä kun katsoo tuloksia, niin ei tämä kirkossa kuulutettu olekkaan:

Usa = n. 10 parasta poissa, mutta voittaa silti kaikki pelit +20, paitsi finaalin
Ukraina voitti Ranskan +7
Turkki hävisi toiselle finalistille (Espanja) vain 7 pistettä
Uusi-Seelanti hävisi Liettualle 6 pistettä
Dominikaanit eivät ole vielä harkkapeleissä vakuuttaneet, mutta Mokeskin analyysissä voi olla vaikka tämän lohkon kakkonen.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Mahdollisuuden on myös valitettavasti täydelliseen mahalaskuun..
Harjoituspelit on harjoituspelejä, mutta niistä kun katsoo tuloksia, niin ei tämä kirkossa kuulutettu olekkaan:

Usa = n. 10 parasta poissa, mutta voittaa silti kaikki pelit +20, paitsi finaalin
Ukraina voitti Ranskan +7
Turkki hävisi toiselle finalistille (Espanja) vain 7 pistettä
Uusi-Seelanti hävisi Liettualle 6 pistettä
Dominikaanit eivät ole vielä harkkapeleissä vakuuttaneet, mutta Mokeskin analyysissä voi olla vaikka tämän lohkon kakkonen.

Suomen tasoisella joukkueella on MM-kisoissa mahdollisuus täydelliseen mahalaskuun missä tahansa lohkossa. Vaikka aivan heikoimpien joukkueiden anal yysi oli osaltani lähinnä ironista vitsailua, niin kyllä noissakin maissa korista osataan pelata. Paitsi Egyptissä.

Kun lohkoarvontoja katsoo jälkikäteen, niin Suomella kävi heikko tuuri ainoastaan 3 korin kanssa, mistä vastaan tuli Uusi-Seelanti Etelä-Korean tai Filippiinien sijaan. Neloskorin muut vaihtoehdot Ukrainan lisäksi olivat Kroatia, Serbia ja Slovenia ja kutoskorissa oli Turkin lisäksi Ranska, Kreikka ja Australia. Vitoskorissakin Brasilia ja Puerto Rico Dominikaanien lisäksi.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

12. Turkki

#Spain2014: Turkey

Menestys MM-tasolla: Ensimmäistä kertaa mukana vuonna 2002 ja sen jälkeen pelannutkin kaikissa kisoissa. Parhaimpana suorituksena tietysti viime kotikisojen hopeamitali.

Miten päässyt kisoihin: Huolimatta täydellisestä farssista EM-kisoissa Turkille myönnettiin villi kortti näihin skaboihin.

Tärkeimmät pelaajat:

C Ömer Asik (24v, 214cm, New Orleans Pelicans)

Järkälemäinen puolustuksen erikoismies, jonka parasta osaamista on kyky hypätä ruoto pitkänä suoraan ylöspäin hyökkääjän ajaessa päin. Hikoilee aivan saatanasti ja poimii levypalloja melkoista tahtia, mutta muuten melko rajoittunut koripallotaidollisesti. Silti, 214 senttiselle kovaa pelaavalle mörölle – jolla vieläpä riittää liikkuvuus puolustamaan palloskriinejä monella eri tavalla – on käyttöä joukkueessa kuin joukkueessa.

PG/SG Kerem Tunceri (35v, 191cm, Besiktas)

MM-hopeamitalin lisäksi EM-hopeamitalisti vuodelta 2001, jolla on kokemusta käytännöllisesti jokaisesta tilanteesta mitä eurooppalaisessa koriksessa voi tulla vastaan. Ei mikään loistelias pelaaja millään yksittäisellä osa-alueella, kenties johtajaominaisuuksia ja massiivisia kiveksiä lukuun ottamatta. Veti viime kaudella Turkin liigassa 6 passin keskiarvolla, joten jotain höyryjä tankissa näyttäisi vielä olevan. Hannomaisesti joukkueessa.

SF/PF Emir Preldzic (26v, 205cm, Fenerbache Ülker)

Laiska ja yksinkertaistettu – eli juurikin tämän katsauksen puitteisiin sopiva – vertaus on Hedo Turkoglü, joten sillä mennään. Itse innostun aina ihan liikaa pallonkäsittelyyn ja pelintekoon pystyvistä isokokoisista laitureista, joten elättelin Preldzicistäkin pitkään täysin katteettomia toivekuvia, jotka nyt vihdoin alkavat haihtua mielestä. Käyttökelpoinen rotaatioäijä Euroliigajoukkueessa, mutta esimerkiksi NBA:han ei juuri ole edellytyksiä. Silti – koriskentällä ei juurikaan ole asioita, joihin Emir Preldzic ei teoriassa pystyisi, joten, noh, vakava haastaja koko turnauksen MVP:ksi.

Turkki – What do you think the next happen now?

Turkki oli kenties hankalimmin sijoitettava joukkue tähän ränkingiin. Yhtäältä maa pelasi edellisten MM-kisojen finaalissa, mutta toisaalta kahdet sitä seuraanneet EM-kisat ovat menneet vaisummin, ja 2013 kisat olivat täydellinen katastrofi. Pelaajamateriaali on sen verran hyvä ja kokenut, ettei menestyksen pitäisi maailmanmestaruustasollakaan pitäisi olla mikään yllätys, muttei myöskään sellainen, että tämä on top-10 joukkue oli valmentajana Gregg Popovich tai King James & Achilles pelifilosofioineen.

Vuoden 2010 mm-hopeamitalin jälkeisistä tapahtumista mikään ei varsinaisesti oikeuta Turkille sijaa 12 MM-rankingissa. 2011 se jäi jatkolohkonsa viimeiseksi ja Slovenian EM-kilpailut olivat niin naurettava katastrofi, ettei niistä voi juuri mitään ottaa irti, paitsi että Hedo Turkoglun aika maajoukkueen ykkösmiehenä oli selvästi ohi. Edes tämän kesän harjoituspeleissä Turkki ei ole pärjännyt. Ersan Ilyasova puuttuu joukkueesta. Enes Kanter puuttuu joukkueesta. Semih Erden puuttuu joukkuuesta.

Silti uskon, että Turkki on tämän lohkon toisiksi paras joukkue. Kaksi syytä:

1)Joukkueella on vaihteeksi mukana ihka aito pelintekijä. Kerem Tunceri on joku viiskytkolmevuotias, ei lähelläkään sitä tasoa missä oli edes kolme vuotta sitten, eikä välttämättä edes pelaa kovinkaan isoja minuutteja. Silti odotan Tuncerin ottavan homman haltuun aina kun näyttää pahalta, ja pistävän flegmaattisuuden jota myös Turkin koripallomaajoukkueen hyökkäykseksi kutsutaan raiteilleen. En tosin tiedä, miksi Tunceri ei ole pelannut Turkin viimeisimmissä harjoituspeleissä, lieneekö loukkaantunut. Jostain syystä odotan myös Ender Arslanilta renessanssikisoja. Niin huono ei vain voi olla, kuin viime syksyn kisoissa.

2)Maalla saattaa olla jopa jotain joukkuehenkeä jäljittelevää tänä vuonna. Ilyasova ja Turkoglu on jätetty pois starailemasta, ja vaikka se ns. tyhjiössä joukkueen taitotasoa laskeekin, yhtenäinen joukkuetekeminen on kuitenkin jotain kymmenen kertaa arvokkaampaa kuin ne 7,3 pistettä per peli 18% (!?!?!) tarkkuudella jotka Hedo toi pöytään viime kisoissa. Kun Turkoglun tilastoriviä (28,3 minuuttia / 7,3 pistettä / 3,7 levypalloa / 2 menetystä / 0,3 riistoa / 0,0 torjuntaa / 50% 1p / 10,5% 2p / 33% 3p) katselee näin jälkikäteen, niin ei kai muuta voi kysyä, että onko dopingaineista oikeastaan mitään hyötyä koripallossa? Tai todeta, että kännissä ei kannata pelata

Vielä kolmas syy:

3)Hedo Turkoglu ei ole jengissä.

Viime kisojen Turkin joukkueella ei ollut minkäänlaista identiteettiä. Sillä oli teoreettinen mahdollisuus olla hyvä puolustusjoukkue, mutta yleinen intensiteetti oli niin järkyttävä, ettei se nyt koskaan toteutunut. Hyökkäyksessä se olisi voinut rakentaa kaiken Hedo&Ilyasova pick-and-popin ympärille – ei tapahtunut. Se olisi voinut pelata supersuurilla viisikoilla ja dominoida levypalloja – ei tapahtunut.

Tänä vuonna joukkueella on vihdoin taas identiteetti. Puolustusorientoitunut ja äärimmäisen kovaa pelaava duunarijengi, jota vastaan jokainen kori on työn takana. Tähän sillä on aseita: takamiesosastolta ei juuri korintekovoimaa löydy, mutta hyviä puolustajia Arslan, Sinan Güler ja muut ovat aina olleet. Asik on top-6 korinaluspuolustaja koko maapallolla, ja yleisesti Turkilla on rutkasti kokoa kaikilla pelipaikoilla.

Hyökkäyspää tulee olemaan täyttä tuskaa, mutta joukkueessa riittävästi kokeneita Euroliigamiehiä siihen, että ainakin jotain koreja saadaan aikaan. Takamiehet ja laiturit ovat järjestään hyviä heittäjiä, Preldzic pystyy luomaan muille ja isot pelaajat osaavat donkata. Ei Turkin hyökkäys kyllä kaunista tule olemaan.

Menestysmahdollisuudet: C-lohkon joukkueista Uusi-Seelanti on rankingin 20., Dominikaaninen tasavalta 16., Ukraina 15., Suomi 13., ja Turkki 12., joten paljon ristiinpelaamista nähtäneen näiden maiden välillä. Turkki on lähtökohtaisesti mielestäni toisena, mutta on todistanut myös täydellisen mahalaskupotentiaalinsa.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

11. Argentiina

#Spain2014: Argentina

Menestys MM-tasolla: Kultaa vuonna 1950, hopeaa 2002 ja liuta kunnioitettavia sijoituksia kautta historian. Mainittakoon nyt vielä vuoden 2004 olympiakulta, minkä voittanut joukkue oli yksi hienoimpia kansainvälisessä koripallossa koskaan.

Miten päässyt kisoihin: Kompasteli Amerikanmestaruuskilpailuissa itsensä kolmanneksi hävittyään välierän Meksikolle.

Tärkeimmät pelaajat:

PF/C Luis Scola (33v, 207cm, Indiana Pacers)

Luotettava sotaratsu, jonka pelissä ei ole mitään lennokasta tai oikeastaan kovin kaunistakaan, mutta homma hoituu vuodesta ja pelistä toiseen. ”Luisscolamainen-hyökkäysgeimi” on omassa koripallolingossani vakiintunut käsite, mikä ei tosin kerro yhtään mitään. Joka tapauksessa pahan paikan iskiessä pallon voi aina dumpata Scolalle postiin, ja odottaa kelvollista määrää pisteitä ketä vastaan. Ei enää ihan huippuvuosiensa tasolla, joten ykkösoption rooli on vähän liian iso.

PG Facundo Campazzo (23v, 179cm, Real Madrid)

Viihdyttävä pikkuväkkärä, joka on luultavasti paras seläntakaasyöttäjä päiväntasaajan eteläpuolella. Syöttökyky ei rajoitu pelkästään flashypasseihin, vaan omaa hyvin teodosicmaisen kyvyn piilottaa syöttökohteensa viimeiseen asti. Osaa myös muuten korista: nopea, pallo pysyy hallussa kuin jojo, hyvä kaukoheittäjä ja koostaan huolimatta yllättävän hyvä viimeistelijä korin läheisyydestäkin. Vetää donkkiakin vapaaksipäästessään. Valitettavasti 179 sentin varsi pitää taitoihin nähden katon aika matalalla, jos Real Madridissa pelaamista nyt matalaksi voi millään tasolla kutsua.

SF/PF Andres Nocioni (34v, 201cm, Real Madrid)

Edelleen hyvä kaikilla pelin osa-alueilla, vaikka miten päin kääntäisi. Ikä ja jalat eivät enää mahdollista NBA:ssa pelaamista, mutta ACB:ssä ja Euroliigassa syntyy tehokasta jälkeä edelleen. Silti hieman hätkähdin, kun tarkistin, että Nocioni tosiaan teki parhaalla NBA-kaudellaan 14/6 stätsit hyvillä tarkkuuksilla. NBA:ta ennen ja jälkeen pelannut ammattilaisena vain Espanjassa ja Laboral Kutxa Baskonian eli entisen Caja Laboralin eli entisen Tau Ceramican eli entisen Saski Baskonian riveissä. Tänä kesänä Nocioni kuitenkin siirtyi Campazzon kanssa maailman parhaaseen ei-NBA-joukkueeseen, joten tankissa on selvästi vielä bensaa jäljellä ja menohaluja riittää.

Argentiina – Takana loistava tulevaisuus

Näiden piti olla Argentiinan kultaisen sukupolven viimeiset yhteiset kisat. Prigioni, Ginobili, Delfino, Nocioni ja Scola viimeistä kertaa Argentiinan paidassa. Kentällä nähtäisiin viimeistä kertaa se ainoa joukkue, joka NBA-pelaajien mukaantulon jälkeen on pudottanut Yhdysvallat jatkosta olympialaisissa. Se joukkue, jonka pelissä yhdistyi kurinalaisuus, kaunis pallonliike ja yksilötaito. Se joukkue, jonka vanhoja highlightseja kelatessa Manu Ginobililla oli vielä päällinen hiuksia.

Se joukkue, joka on voittanut kaiken. Paitsi maailmanmestaruuden.

Eikä se voita mestaruutta tälläkään kertaa. Ginobili joutuu jättämään kisat väliin jalkapöytämurtuman takia ja Delfinokin on klesana. Jäljellejäävien jeppejen joukkue on laadukas ja kilpailukykyinen, mutta lopulta liian rajoittunut yksilötasolla pelatakseen todellisesta menestyksestä. Scolan, Campazzon, Nocionin ja Knicksin Pablo Prigionin jälkeen loput pelaajat pelaavat joka Argentiinan tai Brazilian pääsarjoissa. Erikoispeukku Walter Herrmann –sightingille.

Etelä-Amerikassa pelaavista paras lienee laituri Marcos Mata, joka pelasi viime kaudella ACB:tä ja Eurocupia isossa roolissa. Siinä Argentiinalla on kasassa hyvä 5-6 miehen rotaatio, mutta Scola ei ole enää parhaimmillaan, ja Prigioni sekä Nocioni eivät todellakaan ole sitä mitä ennen. Argentiina joutunee antamaan penkin päässä norkoileville jonneille liikaa minuutteja, kun vanhoista raakeista ei yksinkertaisesti saada enää tarpeeksi irti.

Argentiina pyörii vedonlyöntitoimistojen listoilla järjestään top-viitosen hujakoilla, mitä en käsitä ollenkaan. Vaikka kuinka sitä toivoisi, niin 2004 ain’t walkin’ through that door ja tämän Argentiinan nipun katto on tuskallisen matalalla.

Argentina Shock USA in Men's Basketball - Athens 2004 Olympics
On tämä vaan kaunis video. Hugo Sconochinin syöttö kohdassa 0:53 on jotain huimaa.

Seleccion Argentina vuosimallia 2014 ei aiheuta juuri minkäänlaista innostustusta lähinnä siksi, että tämä joukkue tulee olemaan vain haalea varjo kultaisen sukupolven parhaista joukkueista ja aiheuttaa pelkkää mielipahaa. Campazzo on siisti pelaaja ja Andres Nocionilla oli aikanaan tarttuva oma tunnuskappale, mutta tuskinpa tästä mitään kovin kaunista voi tulla.

Nocionin biisi on jostain syystä hävinnyt internetistä täysin ja jäljellä on vain tällainen halpa jäljitelmä:

MJH Manniversary-Nocioni Song

Menestysmahdollisuudet: Argentiina pelaa samassa lohkossa Kreikan, Kroatian, Filippiinien, Senegalin ja Puerto Ricon kanssa. Neljänneksi jäämällä saa ykköskierroksella vastaan luultavasti Espanjan, mikä tarkoittaa automaattista kotimatkaa, ja muutenkin vastaan tulee joko Ranska, Serbia tai Brasilia. Puolivälieräpaikka olisi jo saavutus.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

10. Australia

#Spain2014: Australia

Menestys MM-tasolla: Ollut vuodesta 1970 lähtien mukana kaikissa kisoissa 2002 skaboja lukuun ottamatta. Neljä puolivälieräpaikkaa ’80-’90 luvuilla.

Miten päässyt kisoihin: Voitti Oseanian mestaruuden. Toisin sanoen kellisti Uuden-Seelannin kaksoismaaottelussa

Tärkeimmät pelaajat:

C Aron Baynes (27v, 208cm, San Antonio Spurs)

Se raksamieskaveri, joka ei koskaan ole käynyt punttisalilla, mutta tekee hauiskääntöä samoilla painoilla kuin itse nostat penkistä. Ei näytä ulospäin miltään totaaliselta monsterilta (jos se nyt 208cm/120kg mieheltä on mahdollista), mutta on yksinkertaisesti aivan saatanan vahva. Spursissa Baynesille ei juuri kuvioita piirrelty ja esimerkiksi 2013 kevään playoffien suurin kontribuutio oli tulla kentälle rikkomaan Dwight Howardia, muttei mies silti ole mikään pelkkä duunari ja skriinaaja, vaan omaa myös yllättävänkin hienostuneen geimin pallon kanssa. Ei mitään hakeem-settiä, mutta varsin näppäriä liikkeitä kuitenkin.

PG/SG Matthew Dellavedova (23v, 193cm, Cleveland Cavaliers)

Rakkikoira-ajokoira-terrieripuolustaja, jonka suurin vahvuus hyökkäyksessä on kavereiden järjestely oikeisiin paikkoihin, ja pallon toimittaminen sinne. Osaa vähän heittää ja osaa vähän kuljettaa, joten ei mikään liabiliteetti toki, kuten NBA-miehet harvemmin.

PG/SG Dante Exum (19v, 198cm, Utah Jazz)

Yksi suurimmista lupauksista koko koripalloilevassa maailmassa. Käsittämätön ensimmäinen askel, loputtomat raajat ja tyydyttävät koripalloskillsit tuossa iässä on sellainen yhdistelmä, jolla tulee varatuksi top-viitosessa yhdessä parhaista NBA-drafteista miesmuistiin. Rehellisesti sanottuna vielä sen verran raaka, ettei missään nimessä ole edes Australian top-3 pelaaja tällä hetkellä, mutta vahvasti rotaatiossa kuitenkin.

Australia - Edessä loistava tulevaisuus

Utah Jazz, Chicago Bulls, Tel Aviv Maccabi, Virtus Bologna, Besiktas, Galatasaray, San Antonio Spurs… Australian joukkue on paperilla shokeeraavan hyvä. Jengissä on neljä NBA-pelaajaa (Baynes, Exum, Dellavedova, Cameron Bairstow), kaksi Turkin liigasta (Ryan Broekhoff, Nate Jawai), kaksi ACB:stä (Bradley Newley, Chris Goulding), yksi Italiasta (Brock Motum), yksi Ranskasta (David Andersen) ja Joe Ingles jostain Maccabista. On kai ihan hyvä jengi sekin.

Pelaajamateriaaliltaan Australia lienee jopa top-5 joukkueita. Esimerkiksi Liettuan joukkue lienee puhtaasti materiaaliltaan heikompi, mutta Liettuaa käsitellään silti tarkemmin (spoiler alert) vasta noin viikon päästä. Australia tulee uunista ulos jo tässä vaiheessa siksi, ettei tämä joukkue roolitukseltaan kuitenkaan sovi täysin yhteen.

Ikävin homma on se, että hyökkäyksen ykkösoptio puuttuu täysin. En kuuluta mitään ”yksilö > joukkue” sankarikorista, mutta kaikilla huippujoukkueilla ehkä edellä mainittua Liettuaa lukuunottamatta on kuitenkin ”se” pelaajaa tai edes ”ne” ukot, jotka ottavat homman haltuun vaikeilla hetkillä. Espanjalla on Gasolit, Serbialla Bogdanovic ja Bjelica, Kroatialla toinen Bogdanovic, Ranskalla Batum ja Diaw, Brasilialla Huertas ja Nene, Slovenialla Dragic ja Australialla on… Aron ”3 pistettä ja 3 levypalloa” Baynes? Joe ”shooting & intangibles” Ingles? Dante ”ysiviis” Exum?

Aussien pelaajistoon on yksinkertaisesti sattunut muutama duunari liikaa ja muutama offensiivinen talentti liian vähän. Takakentällä Dellavedova on hyvä viides optio ja Exumista ei vielä ole näissä peleissä ratkaisijaksi. Kyvyllään heittää hyvin, puolustaa kovaa ja tehdä fiksuja valintoja Joe Ingles näyttää hyvältä Navarron ja Lorbekin tai Tyrese Ricen ja Sofon välissä, muttei hänkään mikään yhden miehen hyökkäys ole. David Andersen ei ole kannatellut mitään viiteen vuoteen eikä näistä Jawaista tai Motumeista ole todellisiksi tekijöiksi MM-tasolla.

Toisaalta, mistä sitä tietää vaikka joku näistä yleismies jantusista nousisi johtavaan rooliin. Aron Baynes on ainakin tehnyt hämmentävän kovaa jälkeä harkkapeleissä: 21/9 stätsit Ranskaa, 21/12 Ukrainaa ja 22/11 Suomea vastaan eivät ole ihan heikoimpia suorituksia, eivätkä myöskään syntyneet pelkistä dumpoff donceista ja hyökkäyslevypalloista. Baynes on esitellyt sitä hyökkäysrepertuaaria, jonka olemassaolo tiedettiin Olimpijassa, mutta Spursissa jäi vähemmälle käytölle.

Eikä tässä etsitä edes pelaajaa johtajan mandaatilla heittelemään kobe-assisteja ja vaatimaan kuulaa itselleen ratkaisuhetkille, vaan ihan yksinkertaisesti miestä, joka pystyy voittamaan omansa yksi vastaan yksi tai imemään kaksi miestä itseensä. Jos tällainen muille luoja löytyy tai Coach Andrej Lemanis luo pysäyttämättömän kollektiivisen joukkuehyökkäyksen, niin tukirakenteet kyllä ovat olemassa ja potentiaalin lasikatto räjähtää nopeasti.

Veistä haavassa kääntää se, että pari kappaletta tällaisia johtavia pelaajia jättää kisat väliin. Andrew Bogut ei ehkä olisi hyökkäystä kannatellut, mutta Lontoon olympialaisten ykköspistemies Patty Mills olisi istunut täydellisesti Exumin rinnalle takakentälle. Ikävästi Millsillä on kuitenkin olkapää palasina ja Bogut parantelee jotain 54 parhaillaan rikki olevasta ruumiinosastaan. Jos nämä miehet olisivat molemmat mukana, Australia olisi mielestäni selvä mitalikandidaatti, ehkä jopa suosikki pronssille Espanjan ja USA:n jälkeen. Minkäs teet.

Tulevina vuosina Australian joukkueesta pitäisi onneksi löytyä johtava pelaaja jos toinenkin. Maa tuottaa superpotentiaalisia tenavia järjetöntä tahtia ja nousemassa Kanadan kanssa heti USA:n taakse koripallomaailman seuraavaksi menestyjäksi. Dante Exum ei ollut edes syntynyt Jutin johdattaessa Suomea kendomenestykseen, -96 syntynyttä nbadraft.netin 2016 mock draftin ykköspikkiä Ben Simmonsia verrataan vuoroin Tracy McGradyyn ja Scottie Pippeniin ja vuotta nuorempi Sudanissa syntynyt ja USA:ssa pelaava Thon Maker on melkoisen potentiaalinen hänkin. Simmons ja Maker taitavat olla de facto ykköspelaajia ikäluokassaan tämän hetken rankingeissa ja Exumkin lähellä kärkeä. Kaiken lisäksi ilman näitäkin herroja Australian U17 joukkue voitti juuri MM-hopeaa, joten pelaajatuotantoa on myös tähdenlentojen ulkopuolella.

Thon Maker REVOLUTIONARY 7 FOOTER - Incredible Sophomore - Class of 2016 Basketball

2016 olympialaiset tulevat liian aikaisin, mutta esimerkiksi vuoden 2020 olympialaisissa Kenguruiden avausviisikko voisi olla Mills (33v), Exum (25), Simmons (24), Maker (23) ja Baynes (33). Voiko jossain jo lyödä vetoa Tokion olympialaisten korisskaboista?

Menestysmahdollisuudet: Australian lisäksi D-lohkossa pelaavat Liettua, Slovenia, Angola, Meksiko ja Etelä-Korea. Jatkopaikka lienee selviö. Pudotuspelejä ajatellen D-lohkon ykkönen ja kolmonen välttävät USA:n välieriin asti, joten onkin mielenkiintoista nähdä pelaavatko kolme suurta Liettua, Slovenia ja Australia jotain tuolileikkiä siitä, kuka joutuu kakkoseksi ja jenkkejä vastaan jo puolivälierissä.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Rankingin yhdeksännen joukkueen esittely valuu väistämättä huomiselle. Jonain vielä määrittämättömänä päivänä tulevaisuudessa tipahtaa sitten tuplamäärä juttuja, jotta valmista tulee ajoissa.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

9. Slovenia

#Spain2014: Slovenia

Menestys MM-tasolla: Kolmatta kerta mukana itsenäistyttyään: 2006 Japanissa 12. ja Turkin kisoissa 8. Osana Jugoslaviaa menestystä tuli toki ovista ja ikkunoista: vuodesta 1963 eteenpäin 2 MM-pronssia, 3 hopeaa ja 3 kultaa sekä läjä erinäisiä mitaleja olympialaisista ja EM-kisoista.

Miten päässyt kisoihin: Sijoittui koti-EM-kisoissaan viidenneksi hävittyään puolivälierässä koko turnauksen voittaneelle Ranskalle.

Tärkeimmät pelaajat:

PG Goran Dragic (28v, 194cm, Phoenix Suns)

USA:n ja Espanjan joukkueiden ulkopuolelta kisojen paras pelaaja. Mennyt NBA-kausi oli Dragicin osalta sen verran maaginen, että tilastorivillä 20p/6ast/51% FG / 41% 3P himaan tuli liigan kehittyneimmän pelaajan pysti ja valinta All-NBA 3rd teamiin. Luettelo pelaajista, jotka kautta historian ovat kyenneet kyseisiin tilastofeatteihin yhdellä kaudella on lyhyt: LeBron James, Larry Bird, Jeff Hornacek ja Goran Dragic.

Miehen kyky ajaa korille oli NBA-tasollakin tiedossa jo aiemmin, mutta viime kaudella kunnolla löytynyt hyppyheitto nosti pelaamisen aivan uudelle tasolle. Jätetään tämä tähän, jottei kaikki uskottavuus mene homerismiin.

SG/SF Zoran Dragic (24v, 196cm, Unicaja Malaga)

Nopea ja vahva laituri, joka pelaa veljensä tavoin täysillä tilanteessa kuin tilanteessa, vaikkei koristaitoja ihan yhtä paljoa omaakaan. Euroliigassa kuitenkin niukasti puolivälieristä karsiutuneen joukkueen toisiksi paras korintekijä ja paras mahdollisesti puolustaja, mikä ei täysin kyvyttömiltä onnistu. Terrori avoimella kentällä.

C Uros Slokar (31v, 210cm, CB Estudiantes)

Ai-ai. Uros Slokarin ei todellakaan pitäisi olla minkään joukkueen johtava iso pelaaja, mutta sellaiseksi tilanne on Slovenialla nyt mennyt. Mirza Begic ei ole mukana, Gasper Vidmar ei ole mukana, nelospaikan minuutteja hyvin viime kisoissa hanskannut Boki Nachbar ei ole mukana ja viimeisimpänä tänä aamuna herättiin tietoon, että Erazem Lorbekin polvet eivät kestä rääkkiä. Näin viime kisoissa yhteensä 8 pistettä tehnyt ja 7 levypalloa ottanut Slokar on se pelaaja, jolta Slovenia tarvitsee levypalloja, skriinejä, puolustusta ja muita ison pelaajan juttuja. Ei siinä, kyllähän urallaan 14 eri seurajoukkuetta edustanut ja NBA:ssakin 20 pelin ajan piipahtanut Slokar on kokenut ja ihan solidi iso mies, mutta aika rajoittunut kumminkin. Omaa tosin heittorangea ihan kolmosen taakse asti, mikä voi olla uusi mielenkiintoinen ulottuvuus Begiciin tai Vidmariin verrattuna.

Slovenia – Dragon, Dragone

Ei tarvitse olla mikään meedio tajutakseen, että olen vähän sympannut Sloveniaa viime vuosien arvokisoissa. Goranin lisäksi Lorbek ja Nachbar ovat aina miellyttäneet pelaajina, ja ihmisluonnon mukaista nyt on muutenkin kannattaa altavastaajaa, joten 2 miljoonalla asukkaallaan näiden kisojen pienin valtio Slovenia oli luonnollinen valinta. Sen sijaan joukkueen pelityyli ei ole aina vakuuttanut. Viime kisoissa sen pelissä oli mielestäni aivan liian paljon pallon tunkemista isoille korin alle ja aivan liian vähän Dragicin tai Lakovicin palloskriinejä. Liian paljon Nachbarin isolaatiohypäreitä ja liian vähän ajojen jälkitilanteista syntyviä spot-up heittoja Domen Lorbekille. Muutenkin joukkuehyökkäys tuntui aina vähän liian metodistiselta ja kaavamaiselta, sisältäen liikaa odottelua jonkun käyttäessä pallottomia skriinejä ja muuta tällaista. Nopeita Slovenia tosin juoksi ihan hyvin, mutta luultavasti vain siitä syystä, että Dragicin veljeksistä vanhempi on mielestäni Euroopan paras avoimella kentällä ja nuorempikin valioluokkaa.

Näissä kisoissa Slovenian lähestymistapa hyökkäämiseen lienee pakon sanelemana erilainen. Poissaoloista johtuen korin alla ei yksinkertaisesti ole ketään, jolle palloa kannattaisi pelata, minkä vihdoin luulisi herättävän coach Zdovcin koomasta ja laittamalla pallon kunnolla Goranin hyppysiin. Toivottavasti Slovenia myös löytää hyökkäykseensä lisää jatkuvuutta ja jouhevuutta jostain. Liian usein nähtiin hyökkäyksiä, joissa Goran, Zoran tai Jaka Blazic yrittää ensin kamikazeajoa siirtymässä, mutta jos sitä ei ole, pallo heitetään puoleen kenttään sormet pystyssä seisovan pointin kainaloon ja asetellaan piirrettyä kuviota. Kaikki tietävät, että Goran Dragic tarvitsee maksimaalisen paljon tilaa ollakseen mahdollisimman tehokas: miehen pallonkäsittely ei ole riittävän skarppia voittamaan 1 vs. 1 tilanteita pienessä tilassa, vaan huimat nopeus- ja voima- ja viimeistelyominaisuudet pääsevät arvoonsa vasta silloin, kun tonttia on vähän enemmän.

Harjoitusotteluissa tällaista trendiä on onneksi ollutkin havaittavissa. Dragic senior on pelannut kahdessa matsissa yhteensä 53 minuuttia, missä ajassa ilmaan on lähtenyt 30 heittoyritystä ja 12 koriinjohtanutta syöttöäkin. Slovenian menestyksen kannalta keskeistä olisi tosin, että Dragic alkaisi tiputtelemaan eurokentilläkin kolmosia yhtä tarkasti kuin NBA:ssakin. 2013 kisoissa kaukolaukaukset löysivät maaliin 27% ajasta ja 2011 vuonna katastrofaaliset 21%. Varsin hämmentävää, sillä NBA:ssa Dragic on kuuden kauden aikana vain kerran heittänyt kolstereita alle 34% tarkkuudella. Ja tosiaan 41% viime kaudella.

Ujemite 100 vstopnic za Svetovno prvenstvo v košarki 2014

Tämä on ehkä vähän liian billsimmonshenkinen arvostelukriteeri, mutta arvokisoissa menestyvät silti mielestäni usein joukkueet, joilla on selvä pelillinen identiteetti ja johtava pelaaja tai pari. Tämä siksi, että valmistautumisaikaa on usein hyvin hyvin vähän, jolloin harvemmin on mahdollista parsia kasaan pettämättömiä askelmerkkejä, vaan joukkueen pitää nojata johonkin helpommin sisäistettävään konseptiin. Lisäksi lyhyessä turnauksessa voi tulla vastaan minkälaisia tilanteita vaan, jolloin yksittäisiltä pelaajilta tarvitaan isoja koreja pahoissa paikoissa – joukkuesysteemin sisältä toki. Tähän ajattelumalliin on tietysti poikkeuksia: Yhdysvallat pärjäisi materiaalillaan vaikka pelaisi ihan havaijikiekkoa ja toisaalta Suomella on kristallinkirkas identiteetti ja kiistaton johtaja, mutta jatkopaikka alkulohkosta on jo työn takana.

Slovenialla on identiteetti: vaikka harmaan kiven läpi juokseva tsempparijoukkue, jossa ei montaa huonoa puolustajaa ole ja joka saattaa olla jopa kisojen toisiksi paras jengi avoimella kentällä. Kunhan koutsi vaan antaa juosta.

Menestysmahdollisuudet: Slovenian lohkossa pelaavat Liettua, Australia, Angola, Korea ja Meksiko. Luonnollisesti Slovenia kuuluu lohkon kolmen parhaan joukkoon Australian ja kammottavaa jälkeä harjoitusotteluissa tekevän Liettuan kanssa. Kuten edellisessä katsauksessa todettiin, lohkokolmosen jatko-ohjelma on paljon mukavampi kuin lohkokakkosen, joten jos Liettuan oletetaan menevän, on ihan hyvä, että Australian ja Slovenian keskinäinen ottelu on heti aluksi, eikä lopuksi.

 

[hapanderos]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Kiitos taas kerran.
näitä on kiva lukea 8]

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Hiukan ollaan myöhässä, mutta...

8. Serbia

#Spain2014: Serbia

Menestys MM-tasolla: Jugoslavian hajoamisen jälkeen Serbia on ollut neljästi kisoissa. Tuloksena kaksi kultaa, yksi neljäs sija ja yksi 11. sija. Ei hassummin. 2002 kisojen joukkue oli muuten näin jälkikäteen tarkasteltuna ihan päätön: Divac, Bodiroga, Rakocevic, Stojakovic, Marko Jaric-Lima, Drobnjak, Radmanovic ja ketä näitä nyt oli.

Miten päässyt kisoihin: Sijoittui Slovenian EM-kisoissa seitsemänneksi. Jatkolohkosta ykkösenä jatkoon, eli Espanja vastaan heti puolivälierässä. Huonompi tuuri.

Tärkeimmät pelaajat:

SG Bogdan Bogdanovic (22v, 198cm, Fenerbache)

Menneellä kaudella Partizanissa koko Euroliigan viidenneksi paras korintekijä 15 pisteen keskiarvolla, joka tosiaan on ennen kaikkea pesunkestävä skooraaja. Ei silti mikään ihan Nick Young heitonvalintojensa kanssa, vaan pystyy jakamaan palloa vapaammille pelaajille, joita seurajoukketasolla ovat kaikki muut joukkuekaverit. Parhaiten ukon kykyä tehdä mukeja kuvaa ehkä Serbian liigan finaalisarja: kolmessa pelissä melko tylyt 34/5/5 kuudella kolmosella, 33/4/5 ja 20/4/4 tilastorivit. Ei mikään heittotykki, pallojönglööri tai edes vauhtihirmu, vaan tekee hyökkäyksessä kaikkea hyvällä 9- tasolla, ja tuloksena on yksi lupaavimmista hyökkäyspään pelaajista koko Euroopassa. On myös kirjaimellisesti jumalainen. “Bog”-liite tarkoittaa nimittäin serbian kielellä jumalaa. NBA:n ykköskierroksen varaus tältä kesältä.

SF/PF Nemanja Bjelica (26v, 209cm, Fenerbache)

Serbian etukentän lopullinen nokkimisjärjestys on monilta osin vielä auki. Kaksi asiaa on kuitenkin varmaa: Nenad Krsticin hiusraja jatkaa pakenemistaan vastustamatonta tahtia ja Nemanja Bjelican minuutit joukkueessa ovat kiveen hakatut.

Ansiokkaampaa analyysia täällä.

PG Milos Teodosic (27v, 196cm, TsSKA Moskova)

Mies, myytti ja legenda samassa paketissa, joka ei esittelyjä kaipaa. Jotenkin hämmästyttävästi vasta 27-vuotias, vaikka on ollut ihan käsittämättömän monessa mukana. Henkilökohtaisesti saavuttanut eurokoriksessa lähes kaiken, mitä voi saavutaa: Euroliigan MVP, Euroopan vuoden koripalloilija, 3 kertaa All-Euroleague ykkös- tai kakkosviisikossa, 2010 MM-kisojen tähdistöviisikossa, U20 EM-kisojen MVP, kolminkertainen nuorten euroopanmestari, VTB-liigan pudotuspelien MVP tältä keväältä…

Satutti nilkkaansa harjoitusottelussa, minkä takia ottanut hyvin kevyesti harjoitusotteluissa pelaamisen kannalta. Jos nilkka tervehtyy 100% kuntoon kisoihin mennessä, ei ole epäilystäkään, etteikö 2010-luvun paras pelintekijä Euroopassa ole taas johtavassa roolissa Serbian takakentällä.

Milos Teodosic - Best Assists in career

Tämä video on ajoittain hypnoottinen.

Serbia - Katinkultainen sukupolvi

Serbialainen koripallo oli melkoisessa kiidossa 90-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. ’95 EM-kulta, ’96 olympiahopea, ’97 EM-kulta, ’98 MM-kulta, ’99 EM-pronssi, ’00 6. olympialaisissa, ’01 EM-kulta ja lopulta ’02 MM-kulta yllämainitulla legendajoukkueella. Aivan käsittämätön kahdeksan vuoden pätkä. Tämän jälkeen Divac, Bodiroga ja muut vanhat herrat alkoivat lyömään tossujaan naulaan MJ-peleistä ja uuden sukupolven seuraavat viisi vuotta menivät surkeasti: ’03 EM 6., ’04 olympia 11., ’05 EM 9., ’06 MM 11., ’07 EM 14 ja Pekingin olympialaiset jäivät välistä kokonaan.

Uutta nousua alettiin toivomaan vuonna 2009, kun Teodosicin, Stimacin ja Milenko Tepicin tähdittämä 16-, 18-, ja 20-vuotiaitten Euroopan-mestaruuden voittanut ’87-poikien ikäluokka alkoi aikuistua. Samoin vuotta myöhemmin syntyneet ’88-pojat Bjelican johdolla voittivat 19-vuotiaiden MM-kultaa ja 20-vuotiaiden EM-kultaa. (Hauska huomata näin jälkikäteen, että Serbian dominanssin aikana 1995-2002 Teodosic ja kumppanit olivat 8-16-vuotiaita. Ei hassumpia esikuvia.) Näihin aikoihin valmentajalegenda Dusan Ivkovic kutsuttiin takaisin, ja johan alkoi kulkea. 2009 kisoissa Puolassa 22-vuotias Teodosic johtikin turnauksen nuorimman Serbian joukkueen - jossa ainoastaan kolme pelaajaa oli syntynyt ennen vuotta ’87 - EM-hopealle ja vuotta myöhemmin ”sillä” haamuheitolla MM-välieriin, missä vähän (krhm) suosiollisemmalla tuomaroinnilla tai edes ripauksen paremmalla keskittymisellä loppuhetkeillä finaalipaikka olisi ollut otettavissa. Noissa kisoissa Milos oli 23, Nemanja Bjelica 22, Novica Velickovic 23 ja olipa rosterissa muuan 20-vuotias Milan Macvankin. Ylipäätään koko joukkue koostui lähes täysin ’86-’89 syntyneistä pelaajista ja keski-ikä oli täysin naurettava 23,5 vuotta.

Seuraavissa MM-kisoissa joukkue olisi iän puolesta parhaimmillaan. Tulevaisuus oli häikäisevän kirkas.

Edellisistä kahdesta virkkeestä toinen toteutui: ihmiskunnan aika-käsitys ei muuttunut neljässä vuodessa, ja tällä hetkellä 2010-jengin keski-ikä olisi nopeasti laskettuna melko optimaalinen 27,5. Jälkimmäinen väite taas heikommin, sillä menestys Turkin kisojen jälkeen ei todellakaan ollut sitä, mitä odotettiin. 2011 ja 2013 kisoissa se ei päässyt puolivälieriä pidemmälle ja Lontoon olympialaisetkin jäivät pelaamatta. Aikanaan niin lupaava ’87-’88 –ikäluokka ei lunastanutkaan odotuksia ja vuoden 2014 MM-kisajoukkueeseen päässevät 2010-hopeajoukkueesta vain Teodosic, Markovic, Bjelica ja Krstic. Mitä tapahtui vaikkapa Velikovicille, Tepicille tai Marko Keseljille? Ihan rehellisesti en tiedä. Ilmeisesti pojat eivät sitten olleetkaan niin mielettömiä koriksessa.

2014 kisoissa joukkueeseen noussut pelaajia katinkultaisen sukupolven molemmin puolin. ’80 ja ’85 syntyneistä Rasko Katicista ja Vladimir Micovista ei ollut tietoakaan vuonna 2010, mutta nyt molemmat ovat selviä rotaatiopelaajia. ’88 syntynyt Miroslav Raduljica ei hänkään ollut Turkin kisoissa, mutta nyt on maan ainoa NBA-pelaaja Nemanja Nedovicin ja koko Suomen Ogi Kuzmicin kanssa. Myös takaapäin on tultu ohi: ’92 Bogdanovic saattaa olla koko joukkueen paras pelaaja ja ’91 Nedovic ja ysinelonen Micic olisivat mahtuneet jengiin jos olisivat pysyneet terveinä.

Toki menneiden sukupolvien menestymättömyydellä ei enää ole merkitystä, koska carpe diem ja yolo vai mitä ne nykynuoret nyt sanookaan. Näissä kisoissa Serbian joukkue on iskukykyinen kuten aina, mutta välieräpaikan uusiminen olisi melkoinen suoritus. Krstic ei ole enää sama pelaaja kuin 2010, eikä Teodosicinkaan tilasta ole täyttä varmuutta. Bogdanovic on vielä katsomaton kortti kansainvälisissä peleissä, eivätkä penkiltä isohkoa roolia todennäköisesti pelaavat Nikola Kalinic, Stefan Bircevic ja Luka Mitrovic ole mitenkään vakuuttaneet lyhyillä urillaan.

Toisaalta viisikko Teodosic-Bogdnovic-Micov-Bjelica-Krstic vaikuttaa ainakin paperilla huimalta yhdistelmältä syöttämistä pick and rollia ja kaukoheittämistä ja ehkä päätös siirtyä Ivkovicista valmentajana eteenpäin luo uutta kipinää jengiin.

Menestymahdollisuudet: Serbia on rankingin 8. sijalla, mutta silti vasta oman lohkonsa neljäs Espanjan, Ranskan ja Brasilian jälkeen. Kaksi muuta joukkuetta lohkossa ovat Egypti ja Iran, joten jatkopaikan pitäisi olla selviö. Jos lohkosijoitus on todellisuudessakin alhainen, ensimmäisellä pudotuspelikierroksella tullee vastaan Kreikka tai Kroatia, joten puolivälieräpaikkakin on tiukassa.