MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

7. Kreikka

#Spain2014: Greece

Menestys MM-tasolla: Neljäs 1994, neljäs 1998 ja hopeaa 2006. Pakollisena historiafiilistelynä Kreikan takakenttä noissa kisoissa: Papaloukas, Diamantidis ja Spanoulis, ja kaikki parhaimmillaan urallaan.

Miten päässyt kisoihin: Jäi EM-kisoissa ensimmäistä kertaa 2000-luvulla puolivälierien ulkopuolelle, mutta sai silti villin kortin karkeloihin. Oiketetusti vieläpä.

Tärkeimmät pelaajat:

PG Nick Calathes (25v, 197cm, Memphis Grizzlies)

Atleettinen palloskriinipointti, jonka parasta osaamista on viimeistely korin läheisyydestä ja yleinen hyvä syöttövainu. Solidi pakittaja myöskin. NBA:ssa ei päässyt ehkä ihan niin hyvin sisään kuin odotettiin, mutta silti osoitti sentään kuuluvansa sille tasolle jotenkuten. Jäi keväällä kiinni tamoksifeenin käytöstä, vaikkakaan itse en ymmärrä, millä tavalla ammattikoripalloilijaa auttaa aine, jota käytetään rintasyövän hoitoon, ja aiheuttaa emättimen kuivuutta. En myöskään ole lääkäri.

C Ioannis Bourousis (30v, 213cm, Real Madrid)

Nykykoriksessa jo harvinainen selkä koria kohti pelaava korintekovoimainen sentteri. Harvinainen siksi, että peli kehittyessä tarpeeksi tehokkaita oldskuul fundamentaali tankkeja ei monia enää ole, mutta Bourousis on yksi heistä. Ei toki mikään pelkkä perspakittaja, vaan heittää jopa kolmosia ja on vaarallinen rollaaja palloskriineistä. Koostaan huolimatta ei mikään levypallohirmu tai korinalussiivoaja, mutta silti kaikin puolin erinomainen korinaluspelaaja eurokorikseen.

SF Kostas Papanikolaou (24v, 203cm, Houston Rockets)

Joutuu nyt nousemaan joukkueen johtavien pelaajien joukkoon. Loistava kaukoheittäja ja hyvä urheilija, jonka pelissä on sitä jotain arvaamattomuutta, mitä on hankala osoittaa tarkasti. Ehkä se johtuu vasenkätisyydestä. Ei todellakaan mikään taikuri pallon kanssa, mutta paikkaa sitä yleisellä älykkyydellä. Siirtyi viime kaudeksi Barcelonaan kovin odotuksin, mutta kausi oli kokonaisuudessaan hiukan alavireinen. Tulevalla kaudella matkaakin sitten Houstoniin, missä osoittautunee kolmospaikalle käyttökelpoiseksi 3D-pelaajaksi vähennetyllä pallonkäsittelyvastuulla, jos saa mahdollisuuden.

Kreikka - Kollektivismin riemuvoitto?

Vassilis Spanoulis on vielä toistaiseksi paras kreikkalainen koripalloilija. Vassilis Spanoulis on loukkaantunut, eikä pelaa näissä kisoissa. Ongelma? Ei välttämättä, vaikka niin luulisi. Spanoulis lienee Euroopan parhaita palloskriinipelaajia, joka pystyy pyörittämään kokonaista hyökkäystä ajoittain lähestulkoon yksin, tai ainakin vetää jotain 26 pisteen puoliaikoja ihan ilman varoitusta. Kaiken päällä Spanoulisin skillsetti sopisi kuin nakutettu tähän Kreikan joukkueeseen, sillä noh, puolustuksen jatkuvassa silpomisessa ja muille heittojen luomisessa on aina arvonsa, eikä kukaan muista joukkueen pelaajista ole samaa tasoa. Calathes ei ole yhtä hyvä hyökkäyksessä, Zisisillä alkaa jo painaa jaloissa, Papanikolaou, Sloukas, Vasiliaidis ja Kaimakoglou eivät ole sen tyyppisiä pelaajia, ja tenavatähti Antetokounmpo lienee näissä kisoissa lähinnä vain viihdyttävä terrori avoimella kentällä.

Mutta eipä Kreikka juuri mitään aiemminkaan saavuttanut Spanoulisin johtaessa jengiä. Kolme edellistä kesää ovat olleet massiivisia pettymyksiä, vaikka varsinkin viime kesänä Kreikka oli joidenkin papereissa jopa mestarisuosikki MM-kisoissa.

Kaksi syytä, miksi luulen, ettei Spanoulisin menetys juuri haittaa.

1)Kreikan hyökkäys ei yksinkertaisesti ole parhaimmillaan silloin, kun yksi pelaaja yrittää ottaa hommaa haltuun get the fuck out of my way –asenteella. Isot pelaajat Bourousis ja Printezis ovat niin taitavia ja hyviä syöttäjiä, että heidän marginalisoimisensa pelkkään skriinajan ja viimeistelijän rooliin takamiesten runkatessa pick-and-rollia 47 kertaa hyökkäyksessä ei ole optimaalista. Samat sanat laidoille Papanikolaou ja Antetokounmpolla on molemmilla muutakin geimiä kuin pelkkää spot-up heittämistä. Uskon, että vähän kollektiivisemmalla lähestymistavalla hyökkäykseen Kreikka saa pelaamisestaan paljon enemmän irti, ja toisaalta Calathes pystyy tarvittaessa 85%:iin Spanoulisin tekemisestä.

2)Ja ennen kaikkea se, että mahdollisessa MM-finaalissa Suomea vastaan Susijengillä olisi sen verran huima henkinen yliote miehestä, ettei siitä varmaan mitään tulisi kuitenkaan.

Please, don't go into the BIG guy: Antti Nikkilä tribute

Suuremmat ongelmat Kreikalla lienevät pakkipäässä. Korin alla ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista torjuntauhkaa, mikä johtaa siihen, että Suomen kaltainen superepäatleettinen joukkuekin kairaa kakkoset sisään 64% tarkkuudella ja heittää päälle vielä 34 vapaaheittoa, kuten viime vuoden EM-kisoissa. Kosta Koufosia ei taida maajoukkuetoiminta kiiinnostaa enää vittujakaan, mutta käyttöä olisi kieltämättä ollut. Calathesin mukaantulo tuo toki uutta virtaa takakentän puolustukseen.

En ole Kreikan harjoituspelejä Liettua-peliä lukuun ottamatta nähnyt, mutta ainakin lopputulosten perusteella ovat luonnollisesti olleet varsin vähäkorisia matseja pelailleet, mikä sotii täysin yllä olevaa analyysia vastaan. Kyllähän Kreikka yleissällä tasolla toisaalta on aina osannut puolustaa, 2006-kisojen Kreikan pakkihan on vakiintunut käsite nykyään. Silti pelottaa, että kun vastaan tulee tarpeeksi hyviä vastustajia, jossain kohtaa pato murtuu, ja Kreikan korinalusta näyttää IV-divarin layupalkulämmittelyltä.

Menestysmahdollisuudet: Samaan alkulohkoon sattuivat Filippiinit, Senegal, Puerto Rico, Argentiina ja Kroatia. Jatkopaikka on selviö, mutta jo ensimmäisellä kierroksella vastaan tulee varmuudella joku A-lohkon nelikosta Espanja-Serbia-Ranska-Brasilia. Jonkun näistä Kreikka voi ensimmäisellä kierroksella kaataa, mutta eiköhän tie pääty kuitenkin viimeistään puolivälieriin.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

6. Ranska

#Spain2014: France

Menestys MM-tasolla: Yllättäen ollut mukana historiansa aikana vain kuudesti, eikä vuoden 1954 jälkeen ole selvinnyt välieriin saakka kertaakaan.

Miten päässyt kisoihin: Voitti Euroopan mestaruuden viime syksynä Sloveniassa, mikä oikeuttanee MM-paikkaan.

Tärkeimmät pelaajat:

PF/C Boris Diaw (32v, 205cm, San Antonio Spurs)

Jo kulttimaineeseen noussut koripallonero, joka on NBA uransa aikana pelannut ihan rehellisesti kaikkia pelipaikkoja. Varattiin aikanaan Atlantaan korkeushyppääjävanhempien atleettisena pointtina, mutta siirtyi Phoenixissa paria kautta myöhemmin pelaamaan ajoittain lähes ekslusiivisesti sentteriä ja nyt Spursissa enemmän nelospaikkaa. Toisen ranskalaisen Joakim Noahin ja Marc Gasolin ohella liigan parhaiten syöttäviä isoja pelaajia. Ei kovin aggressiivinen omien pisteiden perään, mutta on hämmentävän tehokas postaaja pienempiä puolustajia vastaan. Kaino toive kisoja seuraaville: Voidaanko noin kolme vuotta vanhat Läski-Boris vitsit jo lopettaa? Ei se ole mitenkään lihava enää, ellei nyt kesän aikana ole ottanut taas vähän uimarengasta, mikä nyt tosin on ollut tapana.

SF Nicolas Batum (25v, 201cm, Portland Trail Blazers)

Ranskalainen linkkuveitsi, joka tekee koriskentällä kaikkea kolkkitykityksestä mielettömiin donkkeihin ja Juan Carlos Navarron sukukalleuksien hakkaamiseen. Näyttää kentällä ajoittain hyvin epäkiinnostuneelta, huonoryhtiseltä ja flegmaattiseltakin, mutta parhaimmillaan täydellinen geimtseintseri molemmissa päissä kenttää. Näissä kisoissa Ranska tarvitsee kaikissa tärkeissä peleissä 100% suorituksen Batumilta selvitäkseen pitkälle.

PG Antoine Diot (25v, 192cm, Strasbourg)

Koska jonkun pitää pelata pointtia Parkerin ja De Colon ollessa sivussa. Monivuotinen Collet’n luottopelaaja niin maa- kuin seurajoukkueessa, pallovarma ja hyvä heittäjä. Samasta INSEP:in pelaajahautomosta kuin Parker ja Diaw. Tuskin mitenkään säväyttää, mutta pudotteli isoja kolmosia viime vuoden välierässä Ranskaa vasten, joten ei kai ihan Sami Lehtorantakaan tiukassa paikassa. Jos en muista ihan väärin, heitti puolesta kentästä sisään kai 2009 EM-kisoissa, minkä on pakko kertoa jostain.

Ranska – Ei Parkeria, ei seksikorista

Pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää jo joukkueiden tarkastelu näkökulmasta ”mitä olisikaan voinut olla jos se ja se olisi pelannut”, mutta ikävä Ranskan kohdalla tämä on ainoa mahdollinen tapa, lähinnä siksi että olen liian laiska keksimään mitään muutakaan. Mutta myös siksi, että Ranska on viimeksi nähty ilman Tony Parkeria isoissa kisoissa vuonna 2009, joten viimevuosilta ei mitään kouriintuntuvaa näyttöä tästä ilmiöstä ole. Tai olisi toki, jos jaksaisi perehtyä kunnolla.

Joka tapauksessa, aiempina vuosina Ranskan pelin on ollut pitkälti Parker tekemässä hyökkäyksessä ihan mitä huvittaa muiden vetässä enemmän 3&D-pelaajien hommaa, eli ”Threes and D” ulkopelaajille ja ”Threes and Donuts” Boris Diawille. (Nyt kun sain tämän ahdettua sisään, niin Läski-Boris vitsit on lopullisesti kielletty.) Jos et vielä saanut selville, Parker ei kuitenkaan ole pelaamassa, joten ei luultavasti ole myöskään ole luomassa skoorauspaikkoja muille. En sano varmaksi kuitenkaan. Ehkä mies voi koettaa esitellä joukkuekavereitaan joillekin Eva Longorian ystävättärille.

Myöskään yleensä Ranskan seuraavaksi luovin pallonkäsittelijä Nando De Colo – joka kuuluu pitkään listaan pelaajista, joita rakastan täysin irrationaalisesti – ei pelaa, joten vastuu hyökkäyksen luomisesta tipahtaa pitkälti Batumin ja Diawin harteille. Eikä nyt puhuta hyökkäyksistä vastustajien kiveksille. Diaw suoriutuu hommasta varmasti mallikkaasti, mutta nykykoriksessa tilanteiden luominen onnistuu paremmin takamiehiltä kuin isoilta osin siksi, että isoille pitää ensin saada pallo pelattua hanskoihin, kun pointeilla se on koko ajan käsissä. Nyt Diaw’n päästessä vauhtiin hyvän vastustajan on mahdollista vaikeuttaa pallon saantia sen verran, että Tonya tullee ikävä. Toisaalta Diaw on hyvin kaukana perinteisestä korinaluspelaajasta ja aggressiivisen ylipelaamisen/tuplaamisen pitäisi jättää muille vähän enemmän mestoja.

Boris Diaw's SICK No-Look Pass to Tiago Splitter

Batum taas ei toistaiseksi urallaan ole näyttänyt oikeastaan missään kykyä olla hyökkäyksen johtavia pelaajia. Eikä ole tarvinnutkaan – niin hyvä hän on kaikessa muussa. Silti nyt tarvittaisiin vähän vastuunkantoa.

Takakentän minuutit menevät nyt Diotille, Thomas Heurtelille ja Orlandon Evan Fournierille, joka kuuluu myös luetteloon pelaajista, joita pidän aivan liian hyvinä kuin oikeasti ovat. Mutta tiesittekö, että mies keskiarvotti tulokaskaudellaan 17 pistettä per 36 minuuttia heittäen yli 40% kolmosistaan sisään??? Hyviä pelaajia kaikki, mutta Diot ja Heurtel eivät ole mitään maailmanpelastajia ja Fournier ei toistaiseksi ole esittänyt yhtään mitään maajoukkueessa.

Laidalla Batum pelaa niin paljon kuin jaksaa ja loput minuutit spottaa 3&D pelaajan prototyyppi Mickael Gelabale, joka on vuodesta 2012 eteenpäin pelannut seitsemässä eri joukkueessa. Viime kausi meni tosin kokonaisuudessaan Koposen joukkuekaverina Khimkissä.

Korin alla Diaw mutustelee isoimmat minuutit Ian Mahinmin, Florent Pietrusin, Rudy Gobertin ja Joffrey Lauvergnen säestäessä. Kun Diaw on taitelijasieluinen artisti, kolme seuraavaa kaverusta ovat lähinnä superfyysisiä donkkaajia, joilta ei juuri muuta voi odottaa ja Lauvergnesta hyvää kamaa löytyy täältä. Mahinmilla ja Pietrusilla on rutkasti kokemusta maajoukkuepeleistä ja Gobert on 216 senttiä pitkä ja omaa 236cm siipivälin. Ei suurempaa hätää siis täälläkään.

Menestysmahdollisuudet: Raakaa urheilullisuutta ja siedettävää korisskillssiä yhdistettynä hyvään jatkuvuuteen pelaajistossa ja valmennuksessa on sen verran paljon, että ilman Parkeriakin Ranska on inhottava vastus kaikille. Hyviä puolustuksia vastaan se on kuitenkin hädässä, kuten Suomeakin vastaan nähtiin. Ranska pelaa kisojen kovimmassa lohkossa Serbian, Brasilian ja Espanjan kanssa, mutta kahden muun joukkueen ollessa Iran ja farssi nimeltä Egypti, jatkopaikan pitäisi olla selvähkö. Välieriin päästäkseen sen pitäisi kuitenkin kaataa peräkkäisissä peleissä esim. Kreikka ja Espanja tai Kroatia ja Brasilia, mikä kuulostaa vähän turhan kovalta hommalta.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

5. Brasilia

#Spain2014: Brazil

Menestys MM-tasolla: Yhdysvaltojen ohella ainoa joukkue, joka on ollut mukana historian kaikissa koripallon maailmanmestaruuskipailuissa. Se on luonnollisesti pelannut myös kaikissa futiksen mm-skaboissa ja lentiksessäkin mukana kaikkien aikojen kolmansista kisoista vuodesta 1956 eteenpäin. Ihan kelvollisesta palloilukansasta kyse, siis.

Miten päässyt kisoihin: Näihin kisoihin arvokisaputki oli kuitenkin hetkellisesti vaarassa. Maa lähetti nimittäin Amerikan mestaruuskilpailuihin joukkueen, jolla olisi väännetty tasaisia matseja läntisessä kolmosdivarissa. Tuloksena viisi tappiota viidestä ottelusta, mutta villi kortti toi kisapaikan.

Tärkeimmät pelaajat:

PF/C Nene Hilario (32v, 211cm, Washington Wizards)

Parhaimmillaan huikaisevan atleettinen, mutta myös taidokas korinaluspelaaja, joka tosin ei juuri koskaan ole terveenä tai vaikka olisi, niin kiinnostuksen taso vaihtelee erittäin pienestä pieneen. Nyt alla on kuitenkin hyvät pudotuspelit Wizardsin paidassa, joten ehkäpä sama vire jatkuu kisoissakin. Voisi tosin käydä puntillakin välillä, katsokaa nyt tätäkin reaktiota 193 senttisen ja 95 kiloisen miehen tönäistessä täysillä rintaan.

[HD] Russell Westbrook and Nene Ejected From The Game!

PF/C Tiago Splitter (29v, 212cm, San Antonio Spurs)

Tasainen ja varma iso mies, jonka pelissä ei ole mitään kovin siistiä, mutta rutkasti pelinäkemystä, kokoa ja ihan pehmeät kädetkin. Otti muutaman vuoden kypsyäkseen NBA-pelaajaksi Spursissa, mutta nykyisin äärimmäisen käyttökelpoinen pelaaja missä vaan. Ei osaa heittää paintin ulkopuolelta nimeksikään, mutta on aivan maailman huippua mitä tulee syöttäviin korinaluspelaajiin.

PG Marcelo Huertas (31v, 191cm, FC Barcelona)

Taikuri. Köyhän miehen Steve Nash, huomattavasti heikommalla kaukoheitolla ja hiuksen hienosti heikommalla pelikäsityksellä. Patentoitu yhden jalan kolmonen on jo legendaarinen näky eurooppalaisilla koripallokentillä. Lisää analyysiä löytyy täältä.

Brasilia - Nytkö?

Noniin. Nyt ei tarvitse enää spekuloida poissaoloilla. Brasililla on mukana aivan kaikki pelaajat, jotka se haluaakin. Varsin yllättävääkin, ottaen huomioon esimerkiksi Nenen, Varejaon ja Leandro Barbosan loukkaantumishistorian. Ehkä hieman yllättäen Brasilia 80-luvun jälkeen kertaakaan ole pelannut MM-kisojen tai olympialaisten välierissä. Näissä kisoissa sillä on parempi mahdollisuus siihen kuin kenties koskaan aiemmin, vaikka hankalammalla puolella kaaviota pelaakin.

Korin allahan tämän joukkueen vahvuus on. Nene-Splitter-Varejao korinalustroikka on vahva kolmonen heti Espanjan ja USA:n jälkeen. Kukaan miehistä ei ole mikään kummoinen kaukoheittäjä, mutta kaikki kolme ovat aivan maailman eliittiä syöttämisestä. Nyt olen liian laiska kaivamaan linkkiä, mutta selailin basketball-referencestä joku viikko sitten, että menneellä kaudella NBA:ssa 16 eniten syöttöjä keskiarvottaneesta korinaluspelaajasta 13 on kotoisin muualta kuin USA:sta. Brasilian kolmikko kuului tähän joukkoon, samoin kuin Gasolin veljekset. Kaikki kolme ovat myös hyviä puolustajia ja levypallomiehiä. Samaan aikaan kaikkia kolmea ei voi peluuttaa, mutta isoissa peleissä kahden kolmesta voisi ajatella olevan kentällä koko ajan.

Toinen vahvuus on siinä, että Brasilialla on pelaaja, joka näille korstoille saa palloa toimitettua, eli Huertas. Marcelinhon loisto on uhkaavasti alkanut näyttää kulumisen merkkejä ihan viime vuosina, mutta tuskin näihin kisoihin vaikuttaa vielä ratkaisevasti. Velho palloskriineissä, joita Brasilia juoksee melkoisen määrän. Ja hyvä niin, sillä maalla on lähes aina osaava päätöksentekijä toimituksen molemmissa osapuolissa, mikä vaikeuttaa sen puolustamista eksponentiaalisesti.

Heikkoudet taas ovat vähän niinkun kaikkialla muualla, eli pääasiassa laitapelaamisessa. Leandro Barbosa on toki nimekäs pelaaja, mutta menneellä kaudella cameo-visiitti Phoenixissa oli ajoittain aika tuskaista katsottavaa. Takana on pahoja polviongelmia ja ikääkin jo neljättä kymmentä, joten hankala nähdä tämän Barbosan olevan mikään ase Brasilialle vuonna 2014. Jottei nyt tule väärää kuvaa maalattua kuitenkaan, niin kyllähän mies olisi esim. Suomen toisiksi paras pelaaja.

Muut laiturit ovatkin sitten niitä Brasilian liigassa palloilevia jeppejä. Alex Garcia ja Marcelinho Machado ovat olleet jengissä mukana ikuisuuden ja ovat ihan kivoja pelaajia, mutta aika masentavia vaihtoehtoja turnauksen top-5 joukkueelle. Garcian heittotyyli sentään on jo kuuluisan kummallinen, jos ei muuta.

Viimeinen kanta kaskessa on pitkällä tähtäimellä on se kuuluisa father time. Näiden kisojen kahden viikon aikana kukaan tuskin sentään eläköityy, mutta kyllähän tämä kisojen vanhin joukkue selvästi on. Luulisi, että tällä rungolla yritetään nitkutella vielä 2016 kotiolympialaisiin, mutta sen jälkeen syntyy kyllä melkoinen tyhjiö. Brasilian Kevin Durant aka. Bruno Caboclo tietty varattiin NBA:han tänä keväänä, mutta tuleekohan tuostakaan nyt mitään.

Menestysmahdollisuudet: Laitapelin olemattomuudesta huolimatta mulla on silti yllättävän hyvä kutina tämän joukkueen menestyksestä. Turnauskaavion ylemmän puoliskon iso paha susi on tietysti Espanja, ja tällä Barsilian joukkueella on mielestäni Espanjan kaatamiseen erinomaiset edellytykset. Korin alla on riittävästi lihaa ja voittihan Brasilia Espanjan Lontoon olympialaisissa pitkälti identtisillä rostereilla, kuin näissä kisoissa. Puolivälieriin jääminen on silti todennäköisintä.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

4. Liettua

#Spain2014: Lithuania

Menestys MM-tasolla: Itsenäisenä mukana kolmesti: 1998, 2006 ja 2010. Viimeisimmistä kisoista pronssia, muuten kaksi seitsemättä sijaa. Olympialaisissa kolme pronssia ja kaksi neljättä sijaa kuusista kisoista. Vakuuttavaa jälkeä.

Miten päässyt MM-kisoihin: Pelasi itsensä EM-finaaliin viime syksynä. Eiköhän sillä selvitä.

Tärkeimmät pelaajat:

C Jonas Valanciunas (22v, 213cm, Toronto Raptors)

Entinen hintelähkö tenavatähti, joka dominoi aikanaan nopeudella ja ulottuvuudella, nykyään lähinnä massalla. Ottanut kesän aikana taas lihasta kammottavan määrän lisää, mutta silti liikkuu mielestäni jouhevammin verrattuna viime kesän toikkarointiin. Teoriassa voisi olla ihan kelvollinen postiuhkakin useampia maita vastaan, mutta Liettuan joukkueessa Valanciunasille ei merkittävästi postuppeja pelata, vaan rooli rajoittuu enemmän skriinamiseen, koviin rolleihin, viimeistelyyn, puolustukseen ja levypalloihin. Pallon saadessaan kehittynyt syöttäjänä huomattavasti, mikä luonnollisesti tulee kovaan käyttöön Liettuan maajoukkueessa.

SG Renaldas Seibutis (29v, 198cm, Darüssafka S.K.)

Yksinkertaisesti aivan helvetin hyvä koripalloilija. Liettualaiselle pelaajalle tyypillisesti äärettömän eleetön ja ajoittain vähän mitäänsanomatonkin takamies, mutta tarkemmin seuratessa Seibutis tekee 95% ajasta pelkästään oikeita valintoja koriskentällä. Käyttää vapaat heittonsa tappavasti, hyökkää hämmentävän pysäyttämättömästi lähestyviä puolustajia ja skulaa kakkospallonkäsittelijänä loistavasti. Tähän päälle vielä kiitettävä puolustaja.

(Jos tästä mainospuheesta jäi epäselväksi, Seibutis tosiaan kuuluu listaan pelaajista, joita rakastan täysin irrationaalisesti.)

PF Donatas Motiejunas (23v, 213cm, Houston Rockets)

On jostain syystä ollut aiempina vuosina miesten maajoukkueessa yhtä käyttökelpoinen kuin laatikollinen herkkusieniä, mutta talenttiahan on ja nyt vihdoin harjoituspeleissäkin on alkanut luistaa. Motiejunasin vertaaminen Dirkiin voidaan jo pikkuhiljaa unohtaa, sillä hän ei ole lähellekään niin hyvä kaukoheittäjä. Onneksi mies on näemmä bonjannut itsekin viime aikoina, että flegmaattinen kolkkienroiskinta ei vaan vie pidemmällä, ja siirtänyt geimiään korin sisäpuolella. Enkä kuuluta nyt mitän wanhojen hywien aikojen korista, jolloin miehet olivat rautaa eivätkä nössöilleet kolmosheittojen kanssa kuten Magic Johnson sanoisi. Motiejunas vaan on ihan eri pelaaja keskittyessään ajoihin/muuhun korinalusoperointiin muutamalla satunnaisella kaukoheitolla maustettuna eikä toisin päin.

Liettua - Osaako täällä kukaan pomputtaa?

Olin korvamerkinnyt Liettuan rankingin kolmosjoukkueeksi ihan alkuajoista alkaen, ja pitkään näyttikin hyvältä. Lauantaiaamuna se oli pelannut harjoitusottelut Latviaa, Georgiaa, Georgiaa, Suomea, Ukrainaa, Suomea, Australiaa, Kreikkaa, Uutta-Seelantia, Sloveniaa, Brasiliaa ja Irania vastaan. 12 ottelua, 12 voittoa. Lauantainakin se pelasi ihan kolikonheittomatsin vieraissa Sloveniaa vastaan ilman Valanciunasia, ja hävisi vasta Klemen Prepelicin kanavoitua sisäisen Mirza Teletovicinsa kolmoskaaren takaa. Kaikki näytti erinomaiselta: jokainen pelaaja oli terve ja kunnossa, joukkuehyökkäys toimi paremmin kuin millään maalla ja rutiinia harkkapeleistä oli rutkasti alla.

Tuon tekodramaattisen kappaleen luettuaan ei tarvita äidinkielen laudaturia tajutakseen, että jotain keljua tapahtui kuitenkin. Ja niinhän siinä kävi, kun maan kiistaton ykköspelintekijä ja kapteeni Mantas Kalnietis katkoi solisluunsa eilisessä harjoituspelissä Kroatiaa vastaan. Kalnietis ei ollut missään nimessä Liettuan paras pelaaja, mutta silti kenties se pelaaja, jota sillä ei ollut varaa menettää, nimittäin sen pelintekijätilanne on hämmentävän heikko. Nyt avaukseen nousee 25-vuotias Trefl Sopotin pointti Sarunas Vasiliauskas. Mies, joka pelasi viime kaudella Puolan pääsarjaa TBL:ää 8 pisteen ja 4 syötön keskiarvolla. Muita todellisia pointteja koko joukkueessa ei edes ole, vaan reilusti pelintekovastuuta langennee myös Seibutisin ja Adas Juskeviciusin harteille, vaikka molemmat ovat enemmän kakkospaikan miehiä.

Herää myös kysymys, oliko jokainen 14:stä harjoitusottelusta välttämättä ihan tarpeellinen.

Eihän Liettuaa ole koskaan varsinaisesti pointeistaan tunnettu, mutta kyllä sillä aina joku oikeasti hyvä takuri jengissään silti on ollut. Marciulionis ja Chomicius 90-luvulla ja Jasikevicius ja miksei Siskauskaskin 2000-luvulla. Nyt sillä ei ilmeisesti edes junnuissa tulossa ketään merkittävää prospektia. Kalnietiskin oli pitkään koheltava rämäpää, jonka takeoveria ykköspointtina pelättiin pelonsekaisin tuntein, mutta on parin viime vuoden aikana kehittynyt oikein solidiksi europointiksi. Saattaapi olla matkalla NBA:hankin jossain vaiheessa.

Jos jätetään pointin paikan surullisuus hetkeksi, niin muutenhan tämä on loistava koripallojoukkue. Kaikilla pelipaikoilla on varaa valita monenlaisista eri pelaajista. Korin alle raakaa lihasta Valanciunasin muodossa tai enemmän finesseä Lavrinovicin veljesten tuomana. Laidalla on Jonas Maciulis kynistelemässä heiveröisempiä vastustajia, Simas Jasaitis heittelemässä kolmosia ja Mindaugas Kuzminskas jotain siitä välistä. Takakentällä Seibutis tekemässä mitä Seibutis tekee ja Martynas Pocius tuomassa jalkoja. Ja pointtina mies, joka heitti 39% kentältä Puolan pääsarjassa.

Ei sillä, kyllähän muillakin hyvillä mailla on heikompia pelaajia yksittäisillä pelipaikoilla. Silti näissä kisoissa Suomi lienee aina joukkue, joka on yhtä hyvin samalla sivulla molemmissa päissä kenttää kuin Liettua, eikä sen peli mitalikamppailua ajatellen kestä heiluvia pöydänjalkoja, varsinkaan takamiehen paikalta. Liettuan drive-and-kick –pelaaminen saattaa olla maailman parasta, ja vaikka 90% palasista jotka tekevät siitä loistavaa ovat edelleen jäljellä, nyt puuttuu pahasti pelaaja, joka laittaisi koko homman liikkeelle. Sanokaa mitä sanotte Kalnietisista kokonaisuudessaan, mutta harva eurooppalainen pääsee painttiin yhtä helposti, mikä oli muulle joukkueelle kullanarvoista.

Toisaalta viimeistään Kleizan jätettyä kisat väliin terveyongelmien takia Liettualla lähtökohtaisesti ei todellakaan ole pelaajaa, jolta pahan paikan tullessa saataisiin helppoja mukeja. Se joutuu koviakin maita vastaan nojaamaan pallonliikkeeseen, mutta hyvin rajoittuneella pallonkäsittelytaidolla saattaapi mennä munille. Harmi homma, sillä muutaman kerran onnistuin jo puhumaan itseni sisälle Liettuan mahdolliseen yllätysvoittoon USA:sta. 2012 olympialaisissahan Liettua pisti syöttömylyllään jenkkien absoluuttisen ykkösjoukkueen yllättävän koville, mutta nyt voi enää pohdiskella sitä, pääsekö mies joka teki Puolan liigassa 8/4 stätsit puolen kentän yli pallon kanssa.

Menestysmahdollisuudet: Kaikesta tästä synkistelystä huolimatta Liettuan suurin vahvuus näissä kisoissa - paikka turnauskaavion alemmassa puoliskossa - on edelleen tallella, eli sen suurimmat haastajat välieräpaikasta ovat Australia ja kuuroja aloitusviisikossaan peluuttava Slovenia. Alkulohkosta se menee heittämällä jatkoon, ja ekalla pudotuskierroksellakin vastaan tulee joku C-lohkon tasaisesta mutta keskinkertaisesta massasta. Puollivälierissä sitten Australiaa tai Sloveniaa pataan niin välieräpaikka on siinä.



Näin tätä käänteistä joulukalenteria on jäljellä enää kolme luukkua. Ranking toistaiseksi:

24. Etelä-Korea
23. Egypti
22. Filippiinit
21. Meksiko
20. Uusi-Seelanti
19. Senegal
18. Angola
17. Iran
16. Dominikaaninen tasavalta
15. Ukraina
14. Puerto Rico
13. Suomi
12. Turkki
11. Argentiina
10. Australia
9. Slovenia
8. Serbia
7. Kreikka
6. Ranska
5. Brasilia
4. Liettua
3. ? ? ?
2. ? ? ?
1. ? ? ?

Huomenna esittelyvuorossa oleva joukkue taitaakin olla aika ilmiselvä.

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Bilbaosta hyvää iltaa.

3. Kroatia

#Spain2014: Croatia

Menestys MM-tasolla: Itsenäisyytensä jälkeen 1991 pelannut kaksissa kisoissa. 1994 pronssia, mutta 2010 putosi jo neljännesvälierissä Serbialle. Mainittakoon myös 1992 olympiahopea, jolloin finaalissa tuli tappio joukkueelle, josta joku on ehkä kuullut aiemmin.

Miten päässyt kisoihin: Sijoittui Slovenian EM-kilpailuissa neljänneksi.

Tärkeimmät pelaajat:

SF Bojan Bogdanovic (25v, 202cm, Brooklyn Nets)

Joukkueen ykköspelaaja hyökkäyksessä. Isokokoinen ja vahva korintekijälaituri, jonka tärkein tehtävä on laittaa pisteitä taululle. Nakutellut jo muutaman kauden Euroliigassa tasaisesti 15 pistettä peliä kohti, tänä talvena oli sarjan neljänneksi paras pistemies kahden jenkin ja Spanoulisin jälkeen. Ei ole mikään pallonkäsittelyvelho, vaan tekee pisteensä ennemmin suorilla ajoilla koreille, postista tai kaaren takaa. Viime EM-kisojen toiseksi paras korintekijä yli 17 pisteen keskiarvolla. Ei pidä sekoittaa Serbian Bogdan Bogdanoviciin, kuten ESPN.

NBA Draft 2014 - Bogdan Bogdanovic ( not Bojan Bogdanovic Mistake by NBA

C Ante Tomic (27v, 217cm, FC Barcelona)

Kolossaalinen korinalusmörkö, jonka peli on kuitenkin huomattavan taitopohjaista. Oli pitkään lähinnä pehmeä honkkeli, jonka tekemisissä koriskentällä ei ollut mitään järkeä, mutta muutaman viime kauden aikana mielestäni kehittynyt huimasti ja on nyt aivan mantereen eliittiä mitä tulee sisäpelaajiin. Liikkuu kokoisekseen loistavasti, mutta ennen kaikkea omaa huikean pehmeät kädet ja nykyisin aika näppäriä postiliikkeitäkin. Pystyy tarvittaessa heittämään paintin ulkopuoleltakin ja on erinomainen syöttäjä. Koostaan huolimatta aika kehno heitontorjuja, ei muutenkaan kovin kaksinen puolustaja ja voisi yleisestikin pelata vähän kovempaa välillä, mutta silti erinomainen pelaaja, joka sopii loistavasti siihen mitä Kroatia tekee.

SF/PF Dario Saric (20v, 208cm, Anadolu Efes)

Kirkkaimpia eurooppalaisia korisprospekteja vuosiin. Arpoi jotain tuhat vuotta koska lähtee NBA:han vai lähteekö ollenkaan, kunnes tänä kesänä tuli Philadelphian varaamaksi, muttei vielä ainakaan ensi kaudella ole menossa meren yli. Itseäni fiksummat ovat sanoneet, että mies on ”lähes täydellinen”, joten tätä huulihalkiota kannattaa todella pitää silmällä. Viime EM-kisoissa oli vielä aika mitättömässä roolissa, mutta on nyt harjoituspeleissä ainakin saanut avauksen paikan ja yli 25 minuuttia per peli

Kroatia – Sexy basketball

Kroatia lienee maailman paras palloilukansa väkilukuun suhteutettuna. Tässä saavutuksia:

Jalkapallossa MM-pronssia, seurajoukkue UCL-puolivälierissä
Koripallossa MM-pronssia, olympiahopeaa, kaksi EM-pronssia
Käsipallossa 2 olympiakultaa, MM-kulta, 3 MM-hopeaa, MM-pronssi, 2 EM-hopeaa, 2 EM-pronssia
Vesipallossa olympiakulta, olympiahopea, MM-kulta, 3 MM-pronssia, EM-kulta, 2 EM-hopeaa
Tenniksessä Davis Cupin voitto

Ja kaikki tämä on tosiaan tapahtunut vuoden 1991 jälkeen, ja asukkaitakin on se kokonaiset 4,3 miljoonaa.

Tässä yhteydessä käsismenestyksestä ei tietysti juuri ole iloa, mutta kyllä siellä koriksessakin pärjätään. Kuten rankingin kolmossijasta voi päätellä, olen ostanut tämän Kroatian joukkueen osakkeita älyttömällä luotolla. Kaikki ovat terveitä, joukkueella on kokemusta pelaamisesta keskenään, palaset sopivat yhteen loistavasti, yksilötalenttia riittää ja näin poispäin. Maalla on hyviä syöttäjiä ripoteltuna ympäri kenttää ja jopa viime kisojen ostojenkki Dontaye Draper on upgreidattu parempaan Oliver Lafayetteen. Tämä joukkue tulee Espanjan kanssa pelaamaan kisojen kauneinta joukkuekoripalloa.

Pointtina aloittaa luultavasti Roko Ukic, NBA:ssakin pelannut Panathinaikosin pelaaja, joka on toki katastrofaalinen heittäjä, mutta muuten mielestäni oikein hyvä pelaaja. Nopea ja atleettinen, ja onpa kehittynyt pelinjohtajanaki. Häntä spottaa edellämainittu Lafayette, joka ei ole Draperin kaltainen vauhtikone, mutta toisin kuin Draper, osaa myös koripalloa. Hyvä taito koripallon maailmanmestaruuskilpailuissa.

Todellisia kakkospaikan pelaajia Kroatialla on vain tarkkakätinen vasuri Krunoslav Simon, joten Bogdanovicia käytetään paljon tällä paikalla. Mielestäni hyvä juttu, sillä harvalla joukkueella on niin dynaamisia heittäviä takamiehiä, etteikö Bogdanovic näille jotenkin pärjäisi, mutta toisessa päässä kenttää harvoilla joukkueilla on vastata miehen kokoon. Tulevaisuuden nimi on 19-wee Mario Hezonja, mutta näissä kisoissa ei vielä voida odottaa mitään.

Etukentällä päästäänkin sitten vasta itse asiaan. Uskomattoman kauniin heittoliikkeen omaava Damjan Rudez, joka upotti Suomeakin vastaan viisi kolmosta, pystyy pelaamaan niin kolmosta kuin nelosta, ja muodostaa Saricin kanssa melko täydellisesti toisiaan täydentävän kaksikon. Rudezin kolmosprosentit ovat melkoista katseltavaa: 2014 ACB 44%, Eurocup 52%, 2013 EuroBasket 52%, ACB 42%, 2012 Eurocup 48%... Eikä edes ole mikään puujalkainen heittäjä, vaan 208-senttiseksi myös melko hyvä urheilija. Syystäkin matkalla NBA:han Indianan riveihin ensi kaudella.

Siinä missä Rudez on heittotykki, mielettömällä tunteella pelaava Saric hyvä oikeastaan kaikessa muussa paitsi heittämisessä. Ennen kaikkea hukea pallonkäsittelijä kokoisekseen. Kuinka moni Gerald Lee juniorin pituinen pelaaja koko maailmassa käyttää palloskriineja ja heittelee seläntakaasyöttöjä kuin ei mitään? Entä 20-vuotiaana ja MM-kisoissa? Jos omaan jonkun käsittämättömän tunnesiteen Emir Preldziciin, niin lienee aika selvää, kuinka innoissani olen Saricin tulevaisuudesta.

Korinalustalla ykkösmies on edellä mainittu Tomic, mutta myös penkiltä tulee käyttökelpoisia ja kaikissa liemissä kiehautettuja pelaajia. Damir Markota täydentää joukon Kroatian kaukoheittovoimaisista isoista ja maailman vanhimmalta 29-vuotiaalta Luka Zoricilta voidaan odotaa paria räkäkoria joka peliin. Noh, Luksa Andric taitaa olla joukkueen ainoa pelaaja, jota en oikein fiilistele.

Dario Šarić amazing pass to Mario Hezonja vs Lithuania 26.8.2014
Kroatialaisen koripallon tulevaisuus näyttää ihan hyvältä.

Ukic / Lafayette / Simon / Bogdanovic / Rudez / Saric / Tomic / Markota / Zoric. Siinä on mielestäni selkeästi kisojen kolmanneksi paras kahdeksan miehen rotaatio. Jokaisella pelaajalla on hyökkäyksessä joku todellinen vahvuusalue, ja vaikka puolustuspäähän ei mitään spesialisteja löydy, niin kokoa on ihan jäätävän paljon. Avausviisikon Ukic-Bogdanovic-Rudez-Saric-Tomic keskipituus on 206,4 senttimetriä. 206!!!

Tietenkään ihan kaikkea ei puolustuksessa pelkällä pituudella klaarata, ja sieltä Kroatia on myös haavoittuvainen. ”Hyväksi” luokiteltavia puolustajia ei ryhmässä ole hirveästi. Ukic, Lafayette, ehkä Saric ja jos oikein silmiä siristää niin miksei Tomickin. Espanja, Serbia ja Ranska tekivät kaikki yli 80 pistettä mieheen, mutta toisaalta jos itse pudottaa 94 pistettä Liettuaa, 99 Meksikoa ja 83 pistettä Serbiaa vastaan, niin haitanneeko tuo. Noh, kai se haittaa.

Silti ihan vaan kertauksena, Kroatia on kisojen isokokoisin joukkue, toisiksi parhaiten syöttävä nippu ja kaukoheittämisessäkin aivan huippuluokkaa. Lisäksi ydinryhmä on ollut yhdessä jo useamman vuoden ajan. Jos näillä eväillä ei synny hyvää koripallojoukkuetta, niin sitten en tiedä millä.

Menestysmahdollisuudet: Turnauskaaviossa on Espanjan jälkeen paljon hyviä ja tasaisia joukkueita, mutta mielestäni Kroatia on näistä paras. En ole täysin varma, onko maalla sitten eväitä itse Espanjan kaatamiseen, mutta laitetaan jo tässä vaiheessa korvan taakse muhimaan kysymys, kuinka Espanja puolustaisi Bojan Bogdanovicia. Joka tapauksessa puolivälierien ulkopuolelle jääminen olisi massiivinen pettymys, ja välieräpaikka on täyttä realismia, kuten rankingin kolmosjoukkueelta voisi odottaakin.



Programming note: Päätin lopulta kuitenkin lähteä reissuun ilman läppäriä, joten Yhdysvaltojen ja Espanjan esittelyt tipahtavat vasta joskus ensi viikon puolivälissä. Kroatian sain valmiiksi ennen lähtöä, joten tämä viestikin tulee paikallisesta nettikahvilasta kännykältä copypastella. Nautinnollista turnauksen alkua itse kullekin.

 

[Martti Mielikäinen]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Kiitos Mokeski. Odottavan aika olisi ollut paljon pidempi ilman tätä joulukalenterimaista jokapäiväistä lukuhetkeä. Hienoa tekstiä alusta loppuun. Hyvää turnausta kaikille niin paikan päälle matkaaville kuin koti-Suomeen jääville. Suomikoriksen suurin ja hienoin viikko alkaa N...Y...T....

 

[Insider]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Espanja ja Usa missä pelaa?

 

[Mokeski]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Espanja ja Yhdysvallat ovat pelanneet turnauksen peleistään jo 67%, joten tänne venähtäneenä joukkue-ennakoiden kirjoittaminen ei tunnu kovin mielekkäältä. Tarkoituksena olisi sen sijasta kirjoittaa ekstensiivisempi ennakko vääjämättömältä näyttävästä USA-Espanja finaalista.

 

[käyttäjätunnus]

Vs: MM-koris 2014: 24 joukkuetta 24 päivässä

Espanja ja Yhdysvallat ovat pelanneet turnauksen peleistään jo 67%, joten tänne venähtäneenä joukkue-ennakoiden kirjoittaminen ei tunnu kovin mielekkäältä. Tarkoituksena olisi sen sijasta kirjoittaa ekstensiivisempi ennakko vääjämättömältä näyttävästä USA-Espanja finaalista.

Finaali alkamassa parin tunnin päästä, ja luvattu USA-Espanja-ennakko antaa aina vaan odottaa itseään. Herätys, Mokeski!