Ehkäpä tässä itse jos toinenkin on päätynyt poteroitumaan hieman liikaa omiin “leirihinsä”.
Yritän selittää paremmin tuota maajoukkuepelaajien määrän käyttämisen ongelmaa onnistumisen mittarina toisen kuvitteellisen, karrikoidun ja toivottavasti vähemmän herkistävän esimerkin kautta.
___________
Suomessa järjestetään vuosittain jokaiselle peruskoulun päättävälle musiikkiluokkalaiselle testi, joka mittaa 15-vuotiaiden musikaalisuutta ja ammattimuusikon potentiaalia. Testin mittaristoon kuuluu luokan opettajan arvio, koululaisen musiikkiopiston lehtorin mielipide sekä joukko objektiiivisia musiikillisuutta mittaavia testejä (esim. nuotinlukua, soittamista tai laulamista pääinstrumentilla, aikaisempia suorituksia konserteissa jne).
Tässä testissä parhaiten pärjänneet ohjataan Sibeliuslukioon (maan ainoaan ja parhaaseen musiikkilukioon), jonka päätteeksi järjestetään vastaava kyvykkyystesti kuin kolme vuotta aikaisemmin. Tällä kertaa panoksena on kuitenkin pääsy SIbeliusakatemiaan (maan parhaaseen korkea-asteen musiikki-instituuttiin). Tätä rumbaa jatketaan kolmekymmentä vuotta.
Tässä kuvitteellisessa tilanteessa Radion sinfoniaorkesteriin (maan paras) valitaan Suomen parhaat klassisen musiikin osaajat. Radion sinfoniaorkesterin taso on maailmalla keskinkertainen lukuunottamatta sen suvereenia ja mestarillista kapellimestaria. Lopputuloksena on ihan hyvän tason klassista musiikkia.
Kysymys kuuluu, kannattaako Sibeliuslukion tasoa sekä merkitystä ja arvoa suomalaiselle klassiselle musiikille mitata tässä esimerkissä ensisijaisesti Radion sinfoniaorkesterin Sibeliuslukio-taustaisten muusikoiden määrällä?
_________________
HBA-Märsky perustettiin muistaakseni kaudeksi 2012-13. Tuon ensimmäisen, ehkä vielä hieman paikkaansa hakevan, joukkueen vanhimmat pelaajat olivat vuonna 1994 syntyneitä. Tuosta vuodesta eteenpäin aina vuoteen 2016 HBA oli ainut “akatemia” -niminen yksikkö Suomessa.
Vuonna 2016 Jyväskylässä laitettiin pystyyn JBA - Jyväskylä Basketball Academy. Tämä JBA kuitenkin toimi ja toimii edelleen hieman eri logiikalla kuin Helsingin serkkunsa. Tuossa ensimmäisessä joukkueessa heidän paras pelaajansa oli vuonna 1991-syntynyt. Heillä oli myös ulkomaalaisvahvistus ja muutenkin joukkueen keski-ikä oli reilusti 20-vuoden tuolla puolen. Vasta oikeastaan ihan viime vuosina JBA (2020-21) on alkanut toimia yhä enemmän myös teini-ikäisten pelaajien varassa kuten HBA. Seuraavana kautena (2021-22) taisimme nähdä sitten Omnia Basketball Academyn synnyn, joka toimii pelaajien ikäjakauman suhteen hyvin samoin tavoin kuin HBA.
HBA:lla on siis ollut tuolta vuodesta 2012 vuoteen 2020 tai 2021 miltei täydellinen ote tuosta nuorten lahjakkuuksien (ikäluokat 1994 - 2002) kasvattamisesta ja jalostamisesta Suomen maanperällä. Ja tottakai osa lahjakkuuksista on noina vuosina valinnut pelata muuallakin - mutta valtaosa kuitenkin HBA:ssa.
Onko siis ihme, että nyky EM-karsintakokoonpanon pelaajista neljä pelaajaa (ikäluokat 1998 - 2001) ovat juuri HBA-taustaisia? Minun mielestäni ei ole. Eikä tuo lukumäärä kerro minulle siitä, että HBA-projekti on ollut suuri onnistuminen, enkä käyttäisi maajoukkuepelaajien määrä kuin yhtenä mittarina muiden joukossa. Ja toki näiden akatemioiden mittaaminen on äärimmäisen hankalaa joka tapauksessa.
Virheeni oli, tämän myönnän, että nostin tuon maajoukkuevalmentajien roolin tuossa ensimmäisessä esimerkissäni esiin. Logiikka, jota hain olisi tullut hyvin esille ilman sitäkin lisäystä. Mutta. HBA:n yhdeksi tehtäväksi on heidän opetussuunnitelmassaan linjattu seuraavaai:
Urheilullisesti HBA:n tehtävänä on auttaa pelaajia kehittymään aikuisten maa-
joukkuepelaajiksi (
HBA ohjelma)
Olenko siis ainut, joka ei näe täysin mahdottomana sitä, että HBA-taustaisilla pelaajilla on hieman helpompi väylä päästä käsiksi erilaisiin Open Gym-rinkeihin ja edelleen jopa haistelemaan maajoukkueleiritunnelmaa kuin muilla suht samantasoisilla pelaajilla. Jos HBA:n valmennusryhmään kuuluva henkilö kuuluu myös aikuismaajoukkueen valmennusryhmään, niin eikö se muka lisää lainkaan todennäköisyyttä valita viimeiselle leirityspaikalle HBA-pelaajaa? Seuraukset kun tällä valinnalla ovat aika lähelle nollaa itse maajoukkueen menestymisen kannalta.
En ole ollut oikeastaan ikinä erimielinen Henrik Dettmannin tai Lassi Tuovin johtamien valmennusryhmien kokoonpanovalintojen suhteen. Parhaat miehet ovat aina pelanneet, jos minulta kysytään. Joskus olen ehkä ajatellut että 12. pelaaja olisi voinut olla joku toinen. Joskus olen myös miettinyt Ilari Seppälän valinnan mielekkyyttä. Yleensä kun olen kuitenkin näin tehnyt, niin Seppälä onkin sitten näpäyttänyt ihan kunnolla sormille ja loistanut kentällä jopa pelinratkaisijana.
Uskon, että Suomen tuleva EM-karsintakokoonpano tullaan muodostamaan miltei täsmälleen samallalailla, kuin miten itsekin sen muodostaisin. Nämä pohdintani ja valintani voi tarkistaa helposti tältä sivustolta, jos aikasempia viestejäni haluaa lukea. Myönnän, Luukas Vaaran mukaanottoa en osannut ajatella, mutta pidän hänen valintaansa ihan hyvänä, kun Mikael Aalto ei mukana ole. Max Besselinkä pidän myös yllättävänä valintana, mutta saa nähdä riittääkö hänen rahkeensa tuohon 12-miehen joukkoon kuitenkaan.
Okku Federikon olisin tosiaan valinnut Olavi Suutelan tilalle, jos nuori pelaaja tuohon porukkaan mukaan pitää ottaa. Mutta en minä häntä olisi kentälle asti vienyt.