Naiskoripallo nousee Suomessa siten, että korisliiga saadaan oikeaksi ammattiliigaksi. Tämä on varmin tie.
Sen jälkeen on järkeä pelata vaikka divaria 22- vuotiaana tavoitteellisesti liigapaikkaa hakien. Eli taso nousee divarissakin.
Olisiko meidän mahdollista saada liigasta edes puoliammattilaisten pelikenttä, jos joukkuemäärä pudotettaisiin kahdeksaan ja pelipäivät olisivat vain viikonloppuisin? Hyviä pelaajia olisi enemmän jokaisessa joukkueessa ja pelin laatu nousisi sitä kautta. Taloudellista tukea sen verran, ettei tarvitse käydä täysipäiväisesti töissä. Vaikkapa 3-4 työpäivää viikossa riittäisi. Opiskelijoille toki erilainen tilanne, koska työmäärää pystyy todennäköisesti itse helpommin säätelemään.
Minkälaisesta vuotuisesta summasta per joukkue tuolloin puhutaan? Entä jos satsattaisiin valmennukseen - olettaen että olisi ammattivalmentajia saatavilla ja heille pelaajia - kuinka paljon olisi ammattivalmentajan vuotuinen kustannus?
Riippuu varmaan siitä, olisiko ammattivalmentaja täyspäiväinen vai tekisikö myös muita duuneja valmennustyön ohella. Osaava OTO-koutsi voisi hyvinkin tehdä töitä tonnilla kuussa, täysipäiväinen ei varmasti niin halvalla. En tiedä naisten puolen päävalmentajien palkkauksesta varsinaisesti mitään, mutta sen verran uskaltaisin veikata, että saavat ainakin tonnin vähemmän kuussa mitä miesten liigassa päävalmentajat saavat. Naisten liigan kahden tonnin valmentaja olisi miesten liigassa kolmen tonnin koutsi.
Tällä hetkellä naisten liigassa taitaa olla täysipäiväisesti koriksen parissa päivätyönsä tekevät päävalmentajat Forssan Alussa, Espoo Basket Teamissa, Peli-Karhuissa, Hongassa, HBA:ssa ja HyPossa. Divarin puolella sama tilanne ainakin Tampereen Pyrinnössä, Turun Riennossa, Helmi Capitalsissa ja Helsingin NMKY:ssä. Divarikoutseilla varmasti muitakin töitä seuroissaan kuin pelkkää edustusjoukkueen valmentamista. Voi olla, että liigakoutseillekin on laitettu muita nakkeja seurojen sisällä kuin aikuisten koris.