... samat tiedot ovat tietenkin pyorineet numeroina palstalla, mutta onhan tämä aika havainnollistava graafi. Ja osuva suhteessa esimerkiksi tämän vuoden pleijareihin. Erityisesti finaaleihin. Kenties juuri tätä samaa käppyrää pällistellään monen NBA-joukkueen johtajainhuoneessa.
Tax treshold – tresholds. Liigan mestaruutta on vaikea nykyään pelkällä rahalla saavuttaa – tai toistaa edes – Boston. Juuri niinkuin oli erilaisten palkkakatto-säätöjen tarkoituskin. Mikään määrä rahaa ei tähän välttämättä riitä. Eikä kaksi tai kolmekaan supertähteä välttämättä ole lähelläkään riittää playoff-sarjojen voittamiseen. Tuntuu, että nykyään siihen tarvitaan kokonaisempia joukkueita.
Edellä olevasta diagrammista voi vetää kaksi johtopäätöstä, jotka viettävät hyvin eri suuntaan keskenään. Jos kaikki liigan joukkueet ohjataan operoimaan abouttiarallaa samoissa budjettiraameissa, niin ainoa mahdollisuus muita joukkueita parempaan menestykseen on kai silloin;
A. lyödä kokonaan läskiksi, potkia oma joukkue joka vuosi ihan paskaksi, mistä saattaa tulla palkituksi draftissa, jos käy ihmeen hyvä säkä. Kun ei käy, niin uudestaan.
B. rakentaa omaa joukkuetta niinkuin palapeliä rakennetaan, päätetään millaista joukkuetta rakennetaan, minkä jälkeen etsitään siihen vimmaisesti toisiaan täydentäviä osia.
NBA-joukkueet ovat miljoonabisneksiä. Ja tuntuu käsittämättömältä, että kukaan voi myydä mallin A omalle toimeksiantajalleen... jonkinlaisena järkevänä työsuorituksena. Toivotaan, että Markkanen ajautuu joku päivä seuraan, missä tavoitellaan mallia B, vaikka Markkanen itse teki kaiken minkä pystyi – Möttölä ehkä vähän neuvoi – jotta niin ei koskaan kävisi.