Vs: NBA 2k11
No niin, nyt on ura jatkunut Golden Statessa kahden matsin verran. Heti ensimmäisessä pelissä vastaan asettui vieraskiertueella Amaren Knicks. Ottelu oli Golden Staten riemujuhlaa, ero parhaimmillaan jo 40 pistettä ja lopuksikin lähellä kolmeakymmentä. Piit Kontio pelin paras pelaaja 29/11ast tehoilla ja sai pelata murskajaisissa myös pelin viimeisen neljänneksen. Toisessa ottelussa sitten tuli esiin hieman nuo huonommat puolet Golden Staten trigger happy tyylistä, kun Ellis ja Curry alkoivat vetämään omaa showta kesken matsin, jos Kontio ei ollut PG:n paikalla. Hieman kävi turhauttamaan tuo "Curry tuo pallon ylös ja heittää saman tien" tai "Curry tuo pallon ylös ja syöttää Ellisille joka heittää saman tien". Tästä huolimatta pidin pääni kylmänä ja kentällä ollessani joko pidin eron vastustajaan samana tai kasvatin sitä. Hienoimmat hetket tulivat viimeiselle neljännekselle, jossa tasatilanteessa ensin upotin hyvän scriinipelin jälkeen midrangelta kakkosen ja seuraavassa hyökissä taistelin hyökkäyslevarin ja löysin kolmen pisteen viivan takaa täysin vapaan Reggie Williamsin - nuthin but net (Williamsin heitot pelsisä 1-13)! Tuossa tilanteessa ero kasvoi nopeasti kuuteen pisteeseen ja Derrick Rose meni "Eff You" moodiin alistaen Kontiota pari kertaa väkisin ajoillaan. Tämän jälkeen tulikin kutsu vaihtoon, mutta lopputuloksena kuitenkin 22/7ast ja pojat hoitivat vielä voiton kotiin pisteellä. Peliaikaakin tuli enemmän kuin oli rotaatioon merkattu - 31 minuuttia.
On tämä kyllä uskomattoman realistinen ja upea peli, niin autenttinen pelikokemus ettei mitään rajaa. Ja kun ovat tälle kaudelle saaneet tuon hyppyheitosysteeminkin kohdilleen. Nyt jos heität hyvin ja suht vapaasta paikasta niin tuloksena on kori, eikä arpomista kuten aikaisemmin ollut. Ja My Playerissa kun tunnistat kuuman pelaajan ja pelaat tämän kanssa pick and rollia tai löydät hänet vapaana - statsien tuloa ei voi estää. Chicagoa vastaan pelasin pointtina koko ajan pelejä David Leelle, joka napsikin mukavat 22/19 tehot.