Vs: NBA Finals 2013: Miami Heat vs. San Antonio Spurs
Jos jätetään Parkerin palloskriinit hetkeksi, niin oikeasti finaalisarjan lopputuloksen kannalta on varmaankin merkityksellisempää mitä tapahtuu toisessa päässä kenttää, eli miten Spurs saa Miamin hyökkäyskoneistoa hidastettua. Harvemmin "uuden aikakauden" Spursilla on ollut mitään ongelmaa saada kurpitsaa koriin, vaan enemmänkin puolustusksen romahtaminen on ollut syynä pudotuspelien menestymättömyyteen viime vuosina. Esimerkiksi Oklahomaa vastaan Spursin puolustus hajosi täysin viimeisessä neljässä pelissä, päästäen jotain yli 112 pistettä omiin per 100 pallonhallintaa.
Miamin hyökkäystä suhteessa San Antonion puolustukseen on varsin hankala ennustaa etukäteen, sillä Heatin hyökkäyspeli voi olla todella erilaista pelistä toiseen. Kolmannessa pelissä Indianaa vastaan LeBronin operointi postissa tuotti niin paljon hyvää Miamille, että muita joukkueita varmasti hirvitti, mutta jostain syystä samaa ei loppuottelusarjassa nähty muutamia yksittäisiä vaiheita lukuunottamatta. Heatille on hankala hahmotella yhtenäistä puolenkentän hyökkäyksen "identiteettiä", toisin kuin vaikkapa tiki-taka Spursille, high-low Memphisille, run-and-gun Denverille tai drive-and-kick Knicksille. Miamin hyökkäys perustuu enemmän Waden ja LeBronin kykyyn tehdä pallon kanssa lähes mitä tahansa, mistä tarkkaanvalikoitujen roolipelaajien on helppo päästä tekemään juuri niitä omia juttujaan.
Kawhi Leonard aloittaa Jamesin päällystakkina ja tekee luultavasti niin hyvää työtä kuin LeBronia vastaan voi ylipäätään tehdä. Jimmy Butler ja Paul George ovat näissä pudotuspeleissä löytäneet ajoittain puolustuksellisia juttuja miten Jamesin kaarella työskentelystä tehdään hankalaa, Spurs voi vain toivoa, että Leonard pystyy repimään oikeat sivut näiden herrojen kirjoista. Leonard on pienempi kuin George, jota James ajoittain dominoi pahasti 1 vs 1 postissa ennen kuin Indiana alkoi tuomaan aggressiivisempaa heikonpuolen apua Hibbertiltä ja Westiltä. Eli apuolustustaan joutuu San Antoniokin virittämään aivan äärirajoilleen, jottei James pääse mässäilemään korin läheisyydestä, Allen ja muut heittäjät vapailta kaukovetomestoilta tai Birdman hyvin ajoitetuista leikkauksista korille. Ai niin, sitten siellä on vielä ne Dwyane Wade ja Chris Bosh.
Huolestuttavaa Spursin kannalta on myös se, että penkillä ei ole oikeastaan minkäänlaista pihviä laittaa Jamesin tielle Leonardin huilatessa/ollessa virhevaikeuksissa. Danny Green on kakkosoptio, mutta jäänee auttamatta liian pieneksi. Boris Diaw ei jäisi ainakaan leveyssuunnassa liian pieneksi, mutta lateraali liikkuminen on kovin verkkaista. Diaw oli kuitenkin jo Suns-vuosinaan fiksu puolustaja, joka osasi liikuttaa ruhoaan juuri riittävän paljon oikeaan suuntaan, että puutteellinen jalkanopeus kompensoitui myös kolmospaikan pelaajia vastaan. Silti, Leonard on selvä ykköstykinruoka ja jos muita joudutaan käyttämään pitkiä aikoja, ollaan ongelmissa.
Roy Hibbert teki uskomattoman hyvää duunia Heatia vastaan puolustuksen maalivahtina hyppäämällä suoraan ylöspäin ja pakottaen Heatin pelaajat ottamaan vaikeita heittoja 218cm varren yli. Spursilla ei ole samanlaista kolossia, mutta Tim Duncan ja Tiago Splitter pystyvät molemmat periaatteessa samaan kuin Hibbert, vaikka koossa antavatkin tasoitusta. Duncanhan oli aikoinaan kenties liigan paras oman korin suojelija, mutta aivan sillä tasolla ei enää olla. On sanomattakin selvää, että jos nämä twintowersit eivät yhdessä pysty mätsäämään Hibbertin korinalustan suojelua, ei San Antoniolla tule olemaan mitään mahdollisuutta pysäyttää Miamin korille vyörymistä.
Tähän kohtaan pitäisi pohtia, miten Spurs pystyy pienentämään Miamin nopeiden hyökkäysten tehokkuutta, mutta ei sellaista keinoa taida olla. Pitäkää pallosta huolta, niin ei tarvitse katsella LeBronia donkkaamassa toisessa päässä.
