Vs: NBA Trades & Rumours 2010-2011
NCAA-jukkka sanoi:
Niin, siis eihän tämä malli muuttaisi hommaa perusteellisesti oikeastaan muuten kun siten, että sen sijaan että pelaaja saa nyt rookie sopparinsa jälkeen päättää missä itse pelaa ja jättää epämieluisan joukkueen, hänen ei tarvitsisi mennä sinne ollenkaan. Jos on palkkakatto ja tulokkaille määrätyt maksimisopparit - jotka laskettaisiin palkkakattoon kuin mitkä muutkin tahansa sopparit - olisi eri seuroilla eri määrä rahaa investoitavaksi tulokkaisiin, ja tämä varmasti ohjailisi lupaavien tulokkaiden jakautumista. Ei ehkä samalla tavalla kun drafti, mutta jossain määrin kuitenkin. Palkkakatossa johon laskettaisiin kaikki palkat yhtälaisesti raha voisi puhua vielä kovempaa kieltä kuin nyt, ja - itse asiassa - voisi tasoittaa liigaa entisestään.
Totta munassa tulokkaiden liksat laskettaisiin palkkakaton alle.
Mutta kuten "Hillomunkki" edellä ansioituneesti argumentoi, tulokaspalkkojen yläraja ajaisi p@$kamestat vääjäämättömästi paitsioon.
"Jos olisit tänä kesänä ollut Anthony Davisin kengissä, olisitko mennyt mieluummin neljällä miltsillä Hornetsiin vai neljällä miltsillä esimerkiksi Dallasiin?
NCAA-jukkka sanoi:
En jaksa millään uskoa että NBA:n mielenkiinto ja rahavirrat riippuvat siitä osasta järjestelmää, että tulokkaat arvotaan joukkueiden kesken.
Näin kukaan ei ole missään vaiheessa väittänytkään. Ainoa, mitä minä olen väittänyt väsymykseen asti, on se, että liigan pitää pitää kiinni kiinnostavuudestaan.
Cousin Sal sanoi:
NFL:ssä on todellinen kova palkkakatto ja myös palkkalattia. Kaikki joukkueet siis käyttävät pelaajiin, ainakin periaatteessa, yhtä paljon rahaa. Yksittäisen pelaajan palkka on rajattu ainoastaan alapäästä, eli teoriassa on mahdollisuus koota joukkue, jossa 52 pelaajaa vetää minimipalkkaa ja yhdelle maksetaan loput. Joukkueilla on kuitenkin käytössään vuosittain yksi 'franchise-tag', jolla voidaan estää kenen tahansa oman vapaaherran siirtyminen toiseen joukkueeseen. Pelaajien palkkoja ei ole lähtökohtaisesti taattu (tässä NBA-pelaajat ovat etuoikeutetussa asemassa), joten heivauksen myötä lakkaa palkanmaksukin. Tuloksena todella tasainen liiga, jonka voimasuhteet voivat muuttua radikaalistikin vuodesta toiseen.
Korjaa toki, jos olen väärässä, mutta eikö NFL:ssä vedetä keskimäärin todella lyhyillä sopimuksilla siten, että joukkueiden kokoonpanojen vaihtuvuus on merkittävän suurta vuodesta toiseen? (Itse en pidä tätä kovin tavoiteltavana ilmiönä...)
NCAA-jukkka sanoi:
Kuten noissa MLB ja NFL esimerkeissäkin käy ilmi, ja kuten terve järki sanoo, palkkakatto on kaiken A ja O. Itsekin muuten taisin vissiin jokaisessa viestissäni palkkakaton merkitystä peräänkuuluttaa (hamis: luitko oikeasti yhtään viestiäni
kun palkkakaton vastustajana pidit).
Jos tässä aletaan oikeasti käyttämään hymiöitä, mun pitää vissiin copy-pasteta tähän kaikki noi aiemmat kommenttit. Korostan siis sitä, että olen alusta alkaen ja koko ajan korostanut vain ja ainoastaan liigan mielenkiintoisuuden olevan päätavoite. Sinä lainasit tuota kohtaa ja sanoit, ettet allekirjoita sitä. Tämän jälkeen korostin lahjakkuuksien pakkautumisen olevan huono asia liigan mielenkiintoisuuden kannalta ("All-Stars -joukkueet suurkaupungeissa"), mistä teit jonkinlaisen ihmeellisen johtopäätelmän siitä, että keskustelua käytäisiin palkkakaton purkamisesta.
En ole siis missään vaiheessa (ainakaan tietoisesti) ollut tällaista keskustelun haaraa käymässä.
NCAA-jukkka sanoi:
Kyse ei periaatetasolla ole mielestäni kaupungeista tai markkina-alueista, vaan siitä että uskon nuoren pelaajan kehityksen kannalta olevat tärkeää millaisissa puitteissa hän ammattilaisuransa aloittaa. Jossain joukkueessa saattaa olla sopiva veteraani sparrausvastustajana, jossain pelaajan avuihin sopiva valmentaja. Toisaalla taas ei ehkä ole mitään intoa ajaa tulokkaita sisään, tai valmennusportaassa ei ole sopivaa opettajaa, tai paikka rotaatiossa näyttää mahdottomalta. Minulla ei ole heittää esimerkkejä tai todisteita, mutta uskon että monen pelaajan tulevaisuus on muokattu paljolti lottopalloilla. Joku sai parhaat mahdolliset edellytykset potentiaalin maksimointiin, joku toinen ei. Me näemme vain lopputuloksen.
Ymmärrettävästi kp.comin johtavalla prospektorilla on junnujen kehitys ensimmäisenä mielessä, mutta tämä ei oikeasti istu NBA:n ansaintalogiikkaan juuri mitenkään. Tietenkin liiga kaipaa staroja, mutta en usko, että junioreiden optimaalinen sirottelu mahdollisimman hyvään multaan on kovin korkealla prioriteettilistalla.
NCAA-jukkka sanoi:
Jos tulokkaat saisivat itse valita seuransa, voisivat he punnita vaa'assa saatavilla olevan sopimuksen arvoa sekä seuran sopivuutta hänelle itselleen, ja miksei sitä markkina-aluettakin jos se tärkeää on. Jos draftia ei olisi, en millään usko että jokainen superlahjakkuus haluisin vaikka Los Angelesiin, New Yorkiin tai Miamiin. Tai johonkin tähtiä vilisevään joukkueeseen muualla. Potentiaalin maksimointi ja tuleva tähteys saattaisivat olla paljon paremmin tavoitettavissa jossain itselle oikeasti sopivassa seurassa. On varmasti totta, että seurat ovat sijaintinsa ja historiansa suhteen eriarvoisia lähtökohdiltaan, mutta tekisikö draftin lopettaminen pienen kaupungin joukkueen rakentamisen merkittävästi vaikeammaksi? Jos draftia ei olisi joukkueet kilpailisivat parhaista tulokkaista monilla aseilla. Pienessä kaupungissa voidaan katsoa järkeväksi palkata erinomainen nuorten isojen pelaajien opettaja tms. Nostaisiko draftin poistaminen lopulta kokonaisuudessaan pelaajien tasoa?
Tässä vaiheessa multa pääsi pienimuotoinen tuskan parahdus eilen illalla, kun olin tulossa Paltsilta kotiin.
Miksi ihmeessä tulokkaille pitäisi antaa yhtään nykyistä enempää valtaa? (Vrt. esim. Jimmy Jacksonin pitkiksi venyneet palkkaneuvottelut ennen nykysysteemiä.)
Lisäksi minun on oikeasti aivan mahdoton kuvitella, että piloille hemmotellut 19-vuotiaat koristähdet osaisivat tehdä yhtäkään oikeasti perusteltua ratkaisua. En todellakaan usko, että useimmat mainitsemasi tekijät ovat mitenkään mukana rahan ahneiden junnujen päätöksentekoprosessissa. Kun tähän läntätään vielä junioreita ympäröivät taustajoukot, paikalliset hillopäälliköt, pelaaja agentit ja muut verenimijät, voi olla aivan varma, että pelaajia ohjataan vain ja ainoastaan rahan perässä.
Kukaan ei tule koskaan sanomaan: "Ajattelin sittenkin mennä Reno Bighornsiin, koska Paul Mokeski on siellä ja uskon kaipaavani yksityiskohtaista isojen miesten valmennusta."
NCAA-jukkka sanoi:
Joo, mutta nyt ei kai kukaan puhunutkaan palkkakaton purkamisesta. Jos ja kun tasaista liigaa halutaan, uskon että palkkakatto nimenomaan on kaikkein merkittävin tekijä. Draftin tarkoitus tietysti on kanssa tasata eroja, mutta veikkaisin ettei siitä luopuminen ja pelaajien vapaus valita jo ensimmäinen NBA seuransa tasaisuutta tuhoaisi. Plussa-puolella taas olisi mm. nuorten pelaajien kehittymis-puitteiden parempi turvaaminen ja pohjustamisesta (oliks tää oikea suomenkielinen termi "tankingille"?) eroonpääsy. Mahdollisesti myös ilmapiiri joka edesauttaa lojaaliuutta (kun pelaajia ei ole alunperinkään arvottu minne sattuu, vaan kyseessä on aina valinta, voisi näin uskoa käyvän).
Itse taas uskon, että pelaajien vapaus valita ensimmäinen seuransa olisi askel poispäin tasaisesta liigasta.
NCAA-jukkka sanoi:
Mites muuten toinen mainitsemani pointti - siis se, ettei pelaajia saisi kaupata sopimuksen voimassaoloaikana ilman pelaajan suostumusta? Siis vähän niinku futiksessa. Jos siirto kesken sopimuksen vaatisi pelaajan oman hyväksynnän? Ei tietysti mene läpi, mutta olisko näin teoreettisella tasolla mahdollista toimia?
Olettaisin, että lopulta tämä johtaisi lyhyempiin ja matalapalkkaisempiin pelaajasopimuksiin, kun seurat koettaisivat välttää astumasta monivuotisiin sitoutumuksiin, joista ei ole ulospääsyä.
Hillomunkki sanoi:
Jos nyt vähän jumppaa tuota Jukan ajatusta. Millaiseksi liiga muodostuisi, jos tulokkaat saisivat valita vapaasti osoitteensa ja maksimi soppari, jonka seura voi tarjota, vastaa nykyistä ykkösvarauksen palkkaa .
Pick Year 1 Year 2 Year 3 Year 4 QO
1 $4,286,900 $4,479,800 $4,672,700 26.10% 30.00%
Oletetaan, että kylkeen lyödään sääntö joukkueille, että tuon 4.2M$ pystyy tarjoamaan vain, jos sattuu olemaan sen verran tilaa salary capin alapuolella. Tämä käytännössä tekisi sen, että tuhlaavat joukkueet (NY ja LA) eivät pysty rahalla houkuttelemaan pelaajia vaan heillä olisi käytössä vain joku liigan määrittelemä minimi soppari, vaikka alkean 1M$.
Tulokashan voi tehdä edelleen vapaan valinnan seuransa suhteen. Mennäkö lokaation mukaan ja saada 75% vähemmän rahaa vai paremman sopimuksen perässä, jolloin vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän ja ne yleensä ovat sarjan pohjamudissa olevia joukkueita. Uskoisin, että parikymppiset kaverit mieluiten valitsevat rahan mukaan ensimmäisen pelipaikkansa.
Vapaa kilpailu, jossa jokainen joukkue voi tarjota maksimisopimuksen ei tule toimimaan ja paskimmat joukkueet pysyvät paskoina hamaan tulevaisuuteen.
Tämä on silkkaa asiaa.
Nykymaisemassa Charlotte Bobcats tai New Orleans Hornets olisivat auttamattomasti jonon viimeisinä uutta talenttia kirjattaessa, jos kaikilla joukkueilla (joilla on ullakkotilaa) olisi mahdollisuus kirjata junioritähtiä noin neljän miljoonan hintaan.
Cousin Sal sanoi:
Paitsi ne kaikista kovimmat pelaajat, joille lyödään heti käteen parinkymmenen miljoonan kenkädiili ja jotka joutuvat pitämään huolta "brändistään".
Kenkädiilit ja brandit ovat tosiaan niin merkittävä tekijä näissä kassavirroissa, että p@$kamestat eivät ikinä pysty kilpailemaan niitä vastaan ilman draftiä. Jo pelkästään se, että mainossopimusten summat ovat eri dekadilla kuin tulokkaiden taulukkoliksat, tekee tulokkaiden tarjouskilpailusta "yksipuolisen" -- tulokaspalkkojen ylärajoista puhumattakaan.
Jos taas tulokaspalkkojen rajoituksista luovuttaisiin, oltaisiin taas 90-luvun tilanteessa, jossa joukkueet maksavat maltaita täysin testaamattomille pelaajille. Nykysysteemissähän tuo "NCAA-Jukkkaa" valittelema tulokassopimus on määrämittainen ja matalapalkkainen juurikin siksi, että omistajat eivät halua maksaa helmiä sialle, joka on vielä säkissä.
Gheorghe sanoi:
Tämä onkin se suurin epätasapainoa aiheuttava tekijä. Jos Brandon Jennings pelaisi Knicksissä, hän olisi tienannut jo sata miljoonaa enemmän kuin kaljakaupunki Milwaukeessa. Palkkakatolla näihin ei puututa, eikä varmaan millään muullakaan.
Isot kaupungit ja joukkuebrändit tuovat pelaajalle helvetistä enemmän massia kuin pelkkä palkka. Poikkeuksena toki hypersuperstarat, jotka voivat tehdä hyvät mainostienestit myös "tuppukylissä" ks. esim. Jordan (Bulls ei ollut mitään ennen jorkkua) ja LeBron (Cleveland!?!).
Jos tulokkaat olisi jaettu "huutokaupaten", ei Jordan eikä LEbronkaan olisi mennyt noihin "tuppukyliin".
Pitkän inttämisen päätteeksi tämä saattaa olla vahvin argumentti tuota ehdotettu järjestelmää vastaan.
Cousin Sal sanoi:
Työehtosopimus kieltää palkkakaton tosiasiallisen kiertämisen millään menetelmin. Tästä nousi muistaakseni jonkintasoinen kohukin pari vuotta sitten, kun Prokhorov lupaili ainakin epävirallisesti lentokoneensa vapaasti käyttöön, jos LeBron olisi valinnut Netsit.
Huhuja liikkuu toki vinkkaus-ja-nyökkäys-diileistä, joissa pelaajalle on luvattu uran päättymisen jälkeen omistusosuuksia tai työpaikkaa joukkueesta.
Vinkkaus-ja-nyökkäys -diileihin kuuluvat myös tapaukset, joissa pelaajalle tarjotaan halpaa vuoden sopparia ja nyökkäys rahakkaammasta sopimuksesta sitten tulevaisuudessa. (Vrt. Minnesota jan Joe Smithin pelilliikkeisiin liittynyt skandaali vuonna 2000.)
