Vs: NCAA 2012-13
Tournament ennakkoa:
South Region:
Kuka voittaa: Georgetown. Hoyasin arvostus tuntuu laskeneen huimasti eksperttien silmissä yhden Syracuse-tappion takia, pelin jossa Georgetown esitti kauden huonointa heittopeliään häviten silti kelpojengille vasta jatkoajalla. Tosiasia on, että Georgetown on loppukauden kuumin poppoo koko NCAA:ssa, erinomainen puolustuspäässä ja pelaa systeemillä joka sopii aivan yhtä hyvin mitä tahansa vastustajaa vastaan. Aiemmista vuosista poiketen ryhmästä löytyy myös todellinen vastuuta kantava supertähti, Otto Porter, jollaista joukkue on kaivannut aina edellisestä Final Fouristaan, ja Jeff Green ajoista asti. South Region on tasokas, mutta Hoyasin arpaonni oli silti hyvä: kaavion muut ennakkosuosikit, Kansas ja Florida, sopivat nimittäin Georgetownille vastustajiksi kuin nenä päähän. Hoyas on maan kovin puolustamaan kolkkiviivaa, Florida elää ja kuolee kolkeilla. Kansasin ainoa akilleen kantapää on epä-Kansasmaisen huono syöttopeli, ja pallon liikuttaminen tulee olemaan vaikeaa Georgetownin erinomaista puolustusta vastaan.
Final Four yllättäjä: Suosittu valinta tuntuu olevan VCU, mutta 8. paikan North Carolina paitsi täyttää seedinsä puolesta yllätyksen kriteerit paremmin, on samalla koko NCAA:n lahjakkaimpia joukkueita. Carolina on kaiken lisäksi vielä erinomaisessa kevätvireessä Roy Williamsin keksittyä että pieni viisikko toimii paremmin. Tar Heels pystyy kaatamaan aivat kenet tahansa.
Ekan kierroksen yllätys: Tässä regionissa on vaikea kuvitella yhtään 12 vs 5 tai 13 vs 4 ylläriä. Vaikka moni hehkuttaa South Dakota Staten Woltersia, en näe Summit Leaguen koululla olevan mitään mahdollisuuksia Wolverinesin n. 60ppg tykittävää Burke/Hardaway /Stauskas backcourtia vastaan. Minnesotan voitto ilman Adamsia pelaavasta UCLA:sta ei sinänsä olisi edes yllätys, mutta koska Minnesota on 11. seed listataan se nyt tähän sellaiseksi
Regionin MVP: Porter, Georgetown
East Region:
Kuka voittaa: Indiana. Vaikken ole edelleenkään täysin vakuuttunut Hoosiersin puolustuksesta, on joukkue aivan hurjan taitava ja monipuolinen, samalla myos kokenut ja atleettinen. Oladipo, Zeller, Hulls ja Watford ovat kaikki osoittaneet kykyä venyä tiukassa paikassa, joten ratkaisijoista ei ole pulaa. Go to guy vaihtuu tilanteen mukaan. Avain Syracusen ja Miamin kaatamiseen saattaa kuitenkin olla Zellerin nosatminen selkeämmin hyökkäyksen ykkosoptioksi. Indiana pelaa paremmin kun iso mies koskee palloon usein.
Final Four yllättäjä: Vaikkei #3 seediä nyt suureksi yllättäjäksi voidakkan laskea, nimeän kuitenkin Marquetten, koska asiantuntijoiden tournament-ennakoiden valossa Golden Eagles on todellinen sleeper. Joukkue jakoi Big Eastin runkosarjan voiton ja rosterista löytyy kasapäin fyysisiä takamiehiä, mukaanlukien otteluiden ratkaisemiseen pystyvä, hiljaa kypsynyt, entinen megalupaus Vander Blue. Marquetten peli perustuu maksimaaliseen määrään kosketuksia maalatulla alueella (coach Buzz Williams asettaa sille jopa tavoitteen). Miamia lukuunottamatta koko Idän kaavion alaosa näyttää hyvin heppoiselta, enkä usko kenenkään pystyvän estämään Marquttea toimittamasta palloa korin alle.
Ekan kierroksen yllätys: Tässä regionissa niitä riittää! Cal paikalla #12 on mielestäni itse asiassa ennakkosuosikki #5 paikan UNLV:ta vastaan. Joo, Bears hävisi Running Rebelsille pinnalla alkukaudesta, mutta tuolloin se hävisi muutenkin harva se ilta. Ennen pientä Pac10 tournament lipsahdustaan California oli NCAA:n kuumpimpia joukkueita ja sija #12 on aivan liian matala Bearsin materiaaliin nähden. Crabbessa ja Cobbsissa on kummassakin potentiaalia aivan NCAA:n kirkkaimmalle huipulle asti yksilöinä. En myöskään olisi ollenkaan yllättynyt jos Bucknell kaataisi yliarvostetun Butlerin (näen itseni vielä syömässä nämä sanani kun Bulldogs pelaa taas NCAA finaalissa, mutta sanon sen vielä uudestaan: Butler on y-l-i-a-r-v-o-s-t-e-t-t-u) tai hyvin takakentällä puolustava Colorado back courtinsa varassa elävän Illinoisin.
Regionin MVP: Zeller, Indiana
Midwest Region
Kuka voittaa: Louisville voittaa. Cardinalsilla ei ole edelleenkään suvereenia go to pelaajaa ja yksilöiden taso ailahtelee hurjasti, mutta tässä on joukkue isolla J:llä. Ratkaisijoita on niin monta, että aina riittävän monelle sattuu hyvä päivä, ja leveys auttaa haasteissa erityyppisiä joukkueita vastaan (kuten nähtiin Diengin ja Harrellin hakatessa Syracusen kumoon high-low pelillä Big East finaalissa). Kaikken merkittävin tekijä Louisvillen menestyksessä on kuitenkin mahtava puolustuspeli, ei vain aggressiivisten takamiesten toimesta, vaan jokaisella pelipaikalla. Vaikka Payton Sivasta ei ole tullut aivan sitä mitä piti, on hän ajotaidollaan ja puolustuspelaamisellaan A-luokan collegepointti. Kokenut, Ryan Kellylla varustettu Duke on vahva haastaja Cardinalsille, mutta elää liian usein kaukoheittojensa varassa ja lähtee taistoon altavastaajana.
Final Four yllättäjä: St. Louisin (#4 seed) pelejä on tullut nähtyä valitettavan vähän, sillä joukkueen pelaaminen on hienoa katsottavaa. Koripalloa parhaimmillaan voisi kliseemäisesti sanoa. Viidellätoista voitolla kuudestatoista edellisestä on mukava lähteä Tournamentiin, varsinkin kun tuli Atlantic 10 konferenssin lopputurnauksessa pyyhittyä lattiaa hehkutetuilla VCU:lla ja Butlerilla. VCU:n ja Butlerin parin vuoden takaiset uroteot painavat tietysti kupissa X-factorina, mutta mikä merkitys on St. Louisin pelaamiisella edesmenneelle päävalmentajalleen?
Ekan kierroksen yllätys: Oregon on paikalla #12 varmasti koko bracketin aliarvostetuin joukkue (kuten on kaikkialla todettu: komitea ali-rankkasi Pac12 jengit pahasti). Paitsi että Ducks pelaa hyvin, se voittaa! Pac12 turnauksen mestaruus on plakkarissa ja runkosarjassa mestaruus jäi yhden voiton päähän. #5 paikan Oklahoma State ja Marcus Smart olivat tuskin innoissaan nähtyään kaavion, jossa vastaan asettuu juuri Shabazz Muhammadin, Kyle Andersonin ja muut UCLA:n superatleetit neutraloinut Ducks-miehistö.
Regionin MVP: Siva, Louisville
West Region
Kuka voittaa: Arizona on yliopistokoriksen lahjakkaimpia joukkueita, oli vielä jokin aika sitten potentiaalinen 1. seed, ja sillä on käytössään veteraanikaksikko Hill/Lyons. Wildcatsin rosterissa on yllin kyllin voimaa, urheilullisuutta ja heittotaitoa. Loppukauden lipsahduksista huolimatta #6 paikka on suoranainen loukkaus (huom: taas Pac 12 jengi). Gonzaga, Ohio State, New Mexico, Kansas State ja Wisconsin ovat ottaneet voittoja paremmalla prosentilla viime aikoina, mutta Arizona on paperilla kaikkia edellämainittuja kovempi. Jos Wildcatsin saldosta ottaa pois kolme tappiota boogie team UCLA:ta vastaan, 14 viimeisestä pelistä on tullut 11 voittoa, koko kaudella 29:stä 25. Kakkossuosikiksi lasken Gonzagan. Joukkueen tie on aika sileä aina Regional finaaliin asti.
Final Four yllättäjä: Arizona. Jos 6. seed jatkoon etenee, se lienee ainakin paperilla yllätys. En myöskään sulkisi pois #4 Kansas Statea ja #7 Notre Damea tässä kaikkein avoimimmassa kaavion osassa.
Ekan kierroksen yllätys: Jos haluaa brackettiinsa yhden pakollisen 14 vs. 3 yllärin hakea, tässä se voisi olla. Siis Harvard! Tätä pommia ei näy monessa bracketissa. Kaikki gurut kuolaavat New Mexicoa, eikä vastus ole tyypiltään Harvardille ehkä kaikkein sopivin, mutta Crimson on pelannut ajoittain erittäin hyvin tällä kaudella, ja useaan otteeseen tasapäisesti suurtenkin konferenssien kouluja vastaan. Tommy Amakerin Harvard on nuori ja ailahtelevainen joukkue, mutta nappasi alkukaudella Boston Collegen (ACC) ja Californian (Pac 12) päänahat, eikä hävinnyt paljoakaan kamppailuissa UMassia, UConnia, St. Marysia ja Memphisiä vastaan. Hieman realistisemmasta päästä heikomman seedin voittoja - siis yllätyksiä - voidaan odottaa kamppailusta Ole Miss-Wisconsin. Rebels voitti SEC Tournamentin ja on kuuma joukkue. Wisconsin ei tee virheitä ja pystyy jäädyttämään vastustajan pelin tehokkaasti, mutta Marshall Hendersonilta ei niin vain oteta heittoa pois, ja jos se uppoaa, on Rebels vahvoilla. Räiskyvästä Hendersonista puhutaan paljon - syystäkin - mutta yksi asia mikä mainitaan liian harvoin on kaverin kyky voittaa. Henderson johti viime vuonna joukkueensa 36-0 recordiin ja JuCo National Titleen.
Regionin MVP: Lyons, Arizona
Final Four
Louisville kaataa Arizonan, Georgetown Indianan. Mestariksi kruunataan Georgetown. Oman suosikkijoukkueen veikkaaminen on aina hieman noloa, mutta uskon vahvasti tämän Georgetownin mahdollisuuksiin.
edit: kirjoitusvirheitä korjattu ja ö:n pisteitä lisätty