NCAA 2014-15

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Katsoin tänään parin päivän takaisen hawks-nets pelin (tai ekan puoliajan, enempään en pystynyt). Voiko amerikkalaisessa koriksessa olla pelin intensiteetissä suurempaa kontrastia kuin ncaa tournamentin Elite 8:n ja nba:n atlanta-new jerseyn välillä?

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Pari sanaa Butlerista, VCU:sta ja Final Fourista:

Yliopistokoris blog: Käsittämätön Butler livahti taas Final Fouriin

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Pari sanaa Butlerista, VCU:sta ja Final Fourista:

Yliopistokoris blog: Käsittämätön Butler livahti taas Final Fouriin

Postitetaanpa yllä mainittu kirjoitus nyt vielä kokonaisuudessaan. Mitä olette muut mieltä Butlerista? Tai löytyykö Final Four veikkauksia?

Yliopistokoris blog: Käsittämätön Butler livahti taas Final Fouriin


Listasin Tournament ennakossani runsaskatisesti jopa kaksikymmenta mahdollista mestarijoukkuetta. Tamakaan ei ollut tarpeeksi, silla Final Fouriin eteni perati kaksi koulua listani ulkopuolelta: VCU ja Butler.

Yllattajista toisen, Virginia Commonwealthin, ei nayttojensa peusteella olisi kuulunut olla edes mukana naissa kuvioissa. Ramsista, joka ennen March Madnessia oli havinnyt viisi kahdeksasta viimeisesta pelistaan, eika koko kaudella ollut voittanyt juuri ketaan, on kuitenkin kehittynyt kiistatta turnauksen dominoivin joukkue. VCU:n jyran alle on jaanyt viiden eri suuren konferenssin yliopistot, eika Florida State-kamppailua lukuun ottamatta ole tehnyt edes tiukkaa. Jos joku sanoisi nyt, etta VCU on suurin suosikki mestariksi, en vaittaisi vastaan. Kasittamatonta, mutta nain se vaan on.

Ramsista riittaisi juttua paljon enemmankin, mutta keskitytaan nyt toiseen turnauksen yllattajaan, Butleriin, jonka menestys on ollut minulle vielakin suurempi mysteeri. Kuten jo kauden ensimmäisellä viikolla marraskuussa TV pelissä Louisvilleä vastaan nähtiin, Brad Stevensin miehistöllä ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään edellytyksiä pärjätä suurten konferenssien urheilullisille, fyysisille joukkueille. Bulldogsin front court on yksinkertaisesti liian heikko ja kapea menestymään, josta osoituksena on jo tässäkin turnauksessa nähty Floridan Vernon Macklinin murhaavaa dominointia (25 pinnaa 11/14 heitolla 24 minuutissa). Myos Tournamentin ensimmaisella kierroksella Old Dominion Frank Hassell latoi taululle 20 pinnaa Bulldogseja vastaan, ja kuten tässä kauden alun otteluraportissa kirjoitin, myös Louisvillen hyökkäyspäässä yleensä heikot Terrence Jennings ja Rakeem Buckles tekivät Butlerin kohdatessaan mitä tahtoivat. Huono sisapuolustuksen lisaksi Butler ei edes ole erikoinen hyokkayspaan joukkue, vaan monesti nayttaa silta, etta Bulldogsien ainoa resepti korin tekoon on antaa pallo takamies Shelvin Mackille ja luottaa hanen henkilokohtaisiin taitoihinsa. Kukaan muu ei saa edes heittoa irti vahankaan parempaa puolustusta vastaa. Kyseessa ole missaan nimessa kovan kaliiperin hyokkaysryhma.

Reseptin Butlerin voittamiseen pitaisi siis olla helppo: dumppaa pallo isoille miehillesi ja ota vahan kolkkia pois Vanzantilta, Howardilta, Hahnilta ja Stigallilta - kelpo heittajia kaikki, mutta kykenemattomia luomaan itselleen heittoja tai edes vetamaan pallollisen screeneista. Mack saattaa sille paalle sattuessaan tehda vaikka 30 pinnaa, mutta sen ei edes pitaisi haitata.

Miksi sitten Butler on nyt kaatanut kolme urheilullista ryhmaa (ja muuten vaan kovan Wisconsinin), ja paihitti viime kevaan Tournamentissa Syracusen, Kansas Staten ja Michigan Staten kaltaisia fyysisia hirmujoukkueita, joilta loytyi sisapelivoimaa? Yksi syy tahan on Butlerin erinomainen pallollisen pelaajan puolustus ja sisaan syoton vaikeaksi tekeminen. Mutta sen ei pitaisi mielestani riittaa. Jos front courtiltasi loytyy kookas, pysayttamaton sentteri tai iso laituri - ja hyvin moni iso pelaaja siis on Butlerille pysayttamaton - ei pallon lahietaisyyksille toimittaminen voi millaan olla mahdoton tehtava, olivat takamiehet Mack ja Ronald Nored sitten miten hyvia estamaan syottoja tahansa. Syysta tai toisesta Butlerin vastustajien sisapelaajien heittomaarat kuitenkin pysyvat suhteellisen pienina, eika dominointia, johon nayttaisi olevan mahdollisuus, nahda suuressa mittakaavassa. Koska niin moni hyvakin joukkue on Bulldogseille taipunut, ei tassa voi olla kyse sattumasta.

Hyvan takamies puolustuksen lisaksi Butlerin toinen selkea avu on clutch pelaaminen. Vaikka Matt Howardit ja kumppanit olisivat pulassa ottelun ensimmaisten 38 minuutin aikana, tuntuu silta, etta viime hetkilla joka ikinen levy- ja irtopallo tarttuu heidan nappeihinsa. Bulldogsien vastustajat tuntuvat myos rikkovan paljon pelien ratkaisuhetkilla, ja ottavat huonoja viime hetken ratkaisuja. Nain tekivat seka Pittsburgh etta Florida, jonka kummankin olisi pitanyt pystya tasatilanteessa viimeisen hyokkayksen ajolla tai syotolla low postiin sinetoimaan voittonsa. Kumpikin kuitenkin paatyi pitamaan palloa kaukana korista ja ottamaan epatoivoisen kolkin kaksi sekuntia ennen kuin summeri soi. Pittsburghin Butler voitti kasittamattoman viime sekuntien virhesahlailyn jalkeen, Floridan jatkoajalla.

Butler ei missaan nimessa ole VCU:n tapaan hurmokseen vertyva ryhma, vaan voittaa enemmankin puolustuksellaan. Vuosi sitten March Madnessissa Butler ei päästänyt omiin yli kuuttakymmentä pistetta kertaakaan ennen NCAA finaalia. Mutta kun puolet joukkueen puolustuksesta on hampaatonta - siis korinaluspuolustus - en yksinkertaisesti ymmarra miten tama on mahdollista. Fakta kuitenkin on etta Horizon Leaguen koulu niittaa paanahkoja minka kerkeavaa ja kaantaa tiukat kamppailut edukseen kerta toisensa jalkeen. Bulldogsien sisukkaasta tyylista on mahdoton olla pitamatta, joten en valita, kummastelen vain.

Heitetaanpa viela arvaus siita miten ensi viikonloppuna kay. Sanon etta finaalissa nahdaan Kentucky ja VCU, ja Kentucky voittaa. Tassa vaiheessa turnausta suu on jo sen verran auki ihmetyksesta, ettei itseluottamusta veikkailuun enaa loydy. Tunne kuitenkin on se, etta selvasti lahjakkain jaljella oleva porukka - Kentucky siis - on nyt sellaisessa iskussa ettei sita hevilla pysayteta. Takakentalla puntit UConnin kanssa valierassa voivat viela olla suunnilleen tasan, mutta DeAndre Ligginsin, Darius Millerin, Terrence Jonesin ja Josh Harrellsonin ollessa viime aikaisessa vedossaan, ei heille loydy Huskeilta vastusta.

Tuhkimo-valierassa taas povaan VCU:n voittoa siksi, etta nakemani perusteella kyseessa on sata kertaa Butleria parempi joukkue. Butlerin puolesta kylla puhuu tuo jo lapi kayty kyky voittaa paineen alla, mutta VCU on kuitenkin mielestani selvasti parempi, enka voi olla veikkamatta heidan finaaliin eteemista.

UK-VCU finaalista tulisi varmasti erittain viihdyttava, enka malta odottaa point guardien Knightin ja Rodriguezin kohtaamista. Kentuckyn vastustajat ovat heittaneet palloa pussiin vain 39% tarkkuudella talla kaudella, ja tassa uskonkin olevan finaalin avain - jos nama kaksi joukkuetta pelissa siis kohtaavat. VCU:n ollessa sellaisella heittopaalla kun Georgetownia ja Kansasia vastaan (kolkeista puolet sisaan), voittaa se kenet vain, mutta Kentucky jos kukaan pystyy tekemaan vastustajansa kaukoheittopelin vaikeaksi.

Tassa CBS:n video viime kevaan Tournamentista.. Taman vuoden March Madness on mielestani ollut edeltajaansakin parempi, ja toivotaan etta Final Four ja finaali kruunaavat huikean koripallotapahtuman.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=m2GS49qgsNg[/youtube]

 

[Mokeski]

Vs: NCAA 2010-11

Noniin. Butlerin back2back finaaliesintyminen sitten tulossa. Peli oli kyllä uskomattoman viihdyttävää, ja pysyi tasaisena viimeisellä minuutille asti. Tasaisempi ja fiksumpi joukkue voitti sitten kuitenkin.

Rakastuin palavasti VCU:n tyyliin pelata tätä lajia; joka jätkä vetää ihan helvetin kovaa aina kun kentälle pääsee. Homma taisi kuitenkin kaatua sitten siihen, että puolenkentän hyökkäyksessä ei äly/taito ihan riittänyt. Pelihuumoria ei varmastikaan nostanut se, että ties kuinka monta heittoa pyöri raudoissa ja puoliksi sisälläkin, mutta... Jamie Skeen vakuutti minut täydellisesti hyökkäyspään kyvyillään, hän olikin ainoa pelaaja jonka kautta VCU pystyi hitaita hyökkäyksiä pelaamaan. Tuli ihan nuori Patrick Ewing mieleen. No ei nyt ehkä ihan voi verrata, on Skeen joka osa-alueella vähän jäljessä. Mutta pelityyli samanlainen, kääntöhypäri ja kaikki.

Butler nyt on ihan huikea joukkue. Shelvin Mack taitaa herätä henkiin aina tässä huhtikuun alun tienoilla. Huikea pelaaja. Hyökkäyspeli pyöri pääasiassa hänen ja Matt Howardin käsissä, mutta tulosta tuli. Butlerin hyökkäys Joukkueena olikin paljon fiksumpaa kuin vastustajansa. Ottelun tärkeimmän korin pudottikin Shawn Vanzant ja hurjan nosteen koko joukkueelle toi se ruma valkonen jätkä kaheksella peräkkäisellä pisteellä toisella puoliajalla. Nimi tais olla joku Hahn.

Koko turnauksen voittaja tullee kumminkin tästä seuraavasta pelistä. UK-UCONN. Let's get the party started!

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

samaa mieltä siitä että 1. välierä oli viihdyttävä, oikea joukkue voitti, ja että VCU:n peliä on ilo katsella. Butler pelasi mielestäni turnauksen parasta peliään, ja vaikka en millään ole uskonut joukkueen mahdollisuuksiin, alkaa bulldogsien mestaruus tuntua enemmän ja enemmän todennäköiseltä.

Toisessa semifinaalissa kentucky ollut todella vaisu. Mielenkiintoinen toinen jakso varmasti kuitenkin tulossa. Kentucky ei yksinkertaisesti voi olla noin huono toista 20 minuuttista. Vaikka uconn hyvin puolustaa, ainakin jonesin kuvittelisi olevan pysäyttämätön huskiesille.

 

[Mokeski]

Vs: NCAA 2010-11

Ja toinenkin peli on nyt pelailtu. UConn finaaliin. Ei kyllä ollut yhtä viihdyttävä peli kuin edellinen, väsynyttä touhua. Kentucky oli koko ensimmäisen puoliskon ihan järkyttävä samoin kuin viimeiset 8 min. Se olikin sitten siinä. Voisi tiivistää siten, että Connecticut oli vähemmän huono.

 

[JoKaFan]

Vs: NCAA 2010-11

Mielenkiintoinen finaali tulossa... Butlerin sympaattiselle ryhmälle ja vielä sympaattisemmalle valmentajalle soisi nyt toisella yrittämällä mestaruuden.

 

[YoungHoop]

Vs: NCAA 2010-11

Otin nauhalle tuon Uconn-Kentucky matsin, ihan vaan mielenkiinnosta nähdä Kemba Walkeria. Siispä nyt sen kimppuun!

 

[kpcomuser]

Vs: NCAA 2010-11

Otin nauhalle tuon Uconn-Kentucky matsin, ihan vaan mielenkiinnosta nähdä Kemba Walkeria. Siispä nyt sen kimppuun!

http://www.ncaa.com/mmod/player/console.html
Tuolta kaikki pelit suorana ja myös jälkilähetyksinä. Ei tarvitse nauhoitella.

 

[Asiakeskustelija]

Vs: NCAA 2010-11

Alkaako tuo finaali 03:00 Suomen aikaa?

 

[JoKaFan]

Vs: NCAA 2010-11

Alkaako tuo finaali 03:00 Suomen aikaa?

Alkaapi klo 04:00...

 

[Iskender]

Vs: NCAA 2010-11

Ei uskalla vetää mitään varmoja anal yysejä kun on mennyt veikkaukset muutamaa poikkeusta lukuunottamatta täysin reisille. Sanon että tämä peli ratkeaa levypalloihin. Jos UCONN pystyy pitämään levyripelin tasaisena, niin he ovat erittäin vahvoilla. Jos taas surkea suorittaminen levyissä jatkuu, tyyliin Kentucky-pelin ensimmäiset viisi minuuttia, niin Butlerilla on paljon tilaisuuksia repiä peli auki. Jos peli ratkeaa viimeisellä minuutilla, niin tilanne on edelleen tasainen. Kemba on koko sarjan kylmäpäisin clutchmies, mutta toisaalta bulldoggien suonissa virtaa kirkas jää (positiivisessa mielessä). UCONN tarvitsee Afrikan pojilta onnistuneen pelin, Butlerin puolestaan täytyy saada Howardin peli kulkemaan jo aikaisessa vaiheessa.

Sanotaan, että BUTLERILLE, lukemin 70-69. Loppuratkaisu nähdään, kun peliä on jäljellä 15 sekuntia, pallo Butlerilla ja eroa yksi piste UCONN:n hyväksi. Shelvin Mack lähtee raivokkaasti ajamaan korille, mutta UCONN:n isot miehet peittävät tiukasti korin alustan. Siispä Mackin täytyy heittää hypäri suoraan kuljetuksesta. Mack ponnistaa kaikilla voimillaan korkeuksiin, samalla Kemba Walker yrittää pinnistää käteään eteen, mutta Mack on jo aivan liian korkealla. Pallon lento korille tuntuu kestävän ikuisuuden, pallo osuu rautaan ja peli näyttää olevan siinä. Kuin tuhkan keskeltä nousee salakavalasti tuo terävänenäinen ja koko käden mittaisella nauhalla varustettu Butlerin feenix-lintu, Matt Howard venyttää sormenpäänsä palloon ja se menee sisään. Kolme sekuntia aikaa, ei aikalisiä UCONN:lla, pallo täydessä valmiudessa olevalle Kemba Walkerille, joka etenee puolessatoista sekunnissa puolen kentän yli, hyppää korkealle ja saa oikean heiton aikaan. Tai ainakin siltä se aluksi näyttää. Sivusta tulee nimittäin Zach Hahn kuin tuulispää ja viskaisee tuhannen tulikiven voimalla pallon kauas UCONN:n päähän: It´s all over! Kemba Walker (35 points, 7 dimes and 5 rebounds) luhistuu maahan ja tuloksena on sponttaani itkureaktio. Sen sijaan normaalisti niin jäykkä ja huomaamaton Hahn sekoaa täydellisesti, ja aivan syystä. Hahn, uransa viimeisessä collegematsissa ratkaisee omalle, pienelle koululle mestaruuden tavalla, josta voi vain unelmoida. Samaan aikaan toinen ratkaisija, Matt Howard on nostettu jo kultatuoliin, mutta Coach Stevens käy ammattimaisesti kiittämässä Calhounia upeasta matsista, jonka jälkeen UCONN:n miehet katoavat viidessä sekunnissa pukukoppien suojiin. Paitsi Kemba Walker, jonka Calhoun käy henkilökohtaisesti hakemassa kentältä suojaan. Butlerin moniviikkoiset juhlat voivat alkaa.

Tulevana kautena Butlerissa kaikki on toisin:
- Coach Stevens on siirtynyt jättisopimuksella Kansasin yliopistoon kesällä. Kymmenen vuotta myöhemmin hän on jo legenda.
- Shelvin Mack on varattu NBA:han toisen kierroksen keskivaiheilla. Mies tekee monivuotisen uran rotaatiomiehenä, mutta hän ei ole enää koskaan se kaveri jolle pallo pelataan viimeisessä hyökkäyksessä
- Matt Howard siirtyy Eurooppaan ja tekee kunnioitettavan uran hustlaavana PF:nä. Howard tulee olemaan joukkueellen aina erityisesti isojen pelien mies, Euroopassa tulee arvostusta, mutta Amerikassa hän ei enää tule pelaamaan
- Hahn tullaan muistamaan aina yhdesä blokistaan, muuten kaverista ei tule olemaan mitään muuta muistikuvaa kenelläkään. Mies siirtyy tekemään oikeita töitä collegeuransa jälkeen
- Muut kaverit: tilastoista näkee, että hekin olivat mukana.

Kausi 10-11 tullaan kuitenkin muistamaan ikuisesti NCAA-piireissä, ja Butlerin maagiset pelit eivät koskaan unohdu. Butlerin flashbackit tulevat pyörimään ESPN:llä vuosikymmeniä.

 

[leberonn]

Vs: NCAA 2010-11

Butler 12/64 FG

'nuff said

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Sanon että tämä peli ratkeaa levypalloihin. Jos UCONN pystyy pitämään levyripelin tasaisena, niin he ovat erittäin vahvoilla. Jos taas surkea suorittaminen levyissä jatkuu, tyyliin Kentucky-pelin ensimmäiset viisi minuuttia, niin Butlerilla on paljon tilaisuuksia repiä peli auki.

Nyt ei ole tarkoitus olla ilkeä eikä hakea hakemalla sanottavaa, mutta tämä oli mielestäni niin käsittätön heitto, että en voi olla kommentoimatta ja kysymättä mihin tämä arvio perustyi.

Siis "jos UConn pystyy pitämään levyripelin tasaisena"? UConn on yksi NCAA:n parhaista levypallojoukkuista. Tilastollisestikin Top 10:ssa, ja suurten konferenssien joukkueista nelonen. Butler taas on aivan paska levarijoukkue (177:s NCAA:ssa). Tournamentissa tosin petrannut tällä saralla, ja ollut melko tasaväkinen vastustajiinsa nähden suurimmassa osassa peleistä. Mutta esim Pittsburgh ottelussa Butler voitti vaikka hävisi levypallot kymmenellä.

Jo ennen finaalia oli aivan selvää että UConn tulee viemään levarit, ja että tämä ei todellakaan olisi kynnyskysymys. Butler olisi voinut voittaa mestaruuden jopa -20 levari marginilla, koska Connecticut tarvitsee todella paljon heittoja pistettä kohden (NCAA:n 187:s FG%).

 

[JoKaFan]

Vs: NCAA 2010-11

Tämä ei ratkennut Walkerin dominointiin, vaan Alex Oriakhin presenssiin korin alla. Muutaman blokin (ja myös Roscoe Smithin blokin) jälkeen oli Butlerin isot miehet aika kesyjä. Toisaalta harmittaa, että muutaman Butlerin helpon hypärin ja jokusen vaikeankin heiton jälkeen pallo löysi tiensä ulos korista juuri siinä vaiheessa, kun UConn nykäisi ratkaisevan eron. Indianalaisjoukkue lannistui siinä vaiheessa.

Turnaus oli erinomainen, mutta finaali oli vähän "lässäys" puoliaikatauon jälkeen.

Tämä ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että coach Jim Calhoun on nyt suurten legendojen joukossa.

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Oriakhi oli tosiaankin ottelun ehkä suurin sankari, ja olisi kyennyt tekemään paljon enemmän pisteikäkin jos hänelle olisi pelattu enemmän palloa, mutta mielestäni koko UConnin joukkue ansaitsee kehut puolustuksestaan - myös takamiehet. Toisaalta Butler oli kyllä todella hampaaton. Korin alta ei saatu palloa pussiin vapaammistakan paikoista ja mid Range peliä ei käytännössä edes ollut.

Jostain syystä finaalit eivät ole usein kummoisia otteluita - eivätkä muuten välierätkään. Jotkut väittävät että syy olisi suurissa stadioneissa, koska niissä heittäminen on hankalaa.

 

[Conceco]

Vs: NCAA 2010-11

Pari eurooppalaistakin pääsi taasen osallistumaan mestaruusjuhliin. Saksalaiset Niels Giffey ja Enosch Wolf. Poikien valmentajana Alba Berlinin junnujoukkueessa aikoinaan toimi muuten Henrik Rödl. Yliopistomestari hänkin vuodelta 1993 North Carolinan riveissä.

Edelliset eurooppalaiset mestarit taitavat olla venäjän Sasha Kaun, 2008 Kansas ja ranskan Joakin Noah, 2006 & 2007 Florida.

 

[jaakko1]

Vs: NCAA 2010-11

Olipahan pannukakku.

Kaudesta jäi kaikkiaan hieman väljähtänyt olo. Sellaisia todella mielenkiintoisia joukkueita ja huikeita yksilöitä oli minusta vähemmän kuin äkkiseltään tulee mieleen. Turnauksesta jäi nihkeä maku jo senkin takia, että kaikki omat suosikit (Georgetown, Georgia jne.) lähtivät laulukuoroon jo kättelyssä. Finaalista jäi sellainen mielikuva, että vastakkain ei todellakaan ollut kaksi parasta joukkuetta. Mutta kun pelataan kerrastapoikki-systeemillä, niin näin saattaa joskus käydä.

 

[ONEFORALL]

Vs: NCAA 2010-11

Olipa kyllä helvetin tylsä finu tällä kertaa. Butler tais tehä joku 20 prossaa heitoistaan.

 

[jukkka]

Vs: NCAA 2010-11

Olipahan pannukakku.

Kaudesta jäi kaikkiaan hieman väljähtänyt olo. Sellaisia todella mielenkiintoisia joukkueita ja huikeita yksilöitä oli minusta vähemmän kuin äkkiseltään tulee mieleen. Turnauksesta jäi nihkeä maku jo senkin takia, että kaikki omat suosikit (Georgetown, Georgia jne.) lähtivät laulukuoroon jo kättelyssä. Finaalista jäi sellainen mielikuva, että vastakkain ei todellakaan ollut kaksi parasta joukkuetta. Mutta kun pelataan kerrastapoikki-systeemillä, niin näin saattaa joskus käydä.

Finaali ja toinen välierä olivat tosiaan heikkoja, mutta muuten mielestäni aivan mahtava Tournament, ja kausi ylipäätään. Noista parhaista joukkueista: en oikein tiedä mitä olla mieltä UConnista. Rosteri ei sinänsä ole mestarijoukkuueeksi häävi, ja Huskieshan sijoittui oman konferenssinsa runkosarjassa yhdeksänneksi(!). Mutta toisaalta joukkue voitti kauden 11 viimeistä peliään, mukaan lukien rankatut joukkueet Georgetown, Pitt, Syracuse, Louisville, San Diego State, Arizona ja Kentucky. Ei kyllä sinänsä jäänyt selittelyn varaa.

Tosiasia kuitenkin on, ettei esim 2007 (Florida) ja 2009 (UNC) tapaan kahdella viimeisellä kaudella ole NCAA:ssa nähty todellisia superjoukkueita.