Vs: NCAA 2011-12
Jukkka de la Hoya sanoi:
NBA draftin jälkeen on melkoinen tyhjiö ainakin minun urheilukalenterissani, joten on sopivasti aikaa luoda ensimmäinen katsaus seuraavaan NCAA kauteen. En kopio kirjoitusta tähän koska jos siitä löytyy pahoja virheitä, on rasittavaa tehdä korjaukset kahdessa paikassa. Tarkka oikoluku tietysti auttaisi, mutta ei millään jaksa. Eli kiinnostuneet, käykää tsekkaamassa.....
Yliopistokoris blog - Aikainen 2011-12 NCAA koris top 25
No niin, laitetaampa tuo kyhäämäni Top 25 lista tänne kokonaisuudessaan nyt kun se on tullut luettua läpi kunnolla eikä pahempia virheitä löytynyt. Päivitetty kausiennakko sitten ohjelmassa lähempänä kauden alkua.
Aikainen 2011-12 NCAA koris top 25 (http://yliopistokoris.blogspot.com)
(Sori puuttuvista ä:n ja ö:n pisteista)
1. Ohio State (Big 10)
Vaikka kerrasta poikki formaatin NCAA Tournamentissa kävikin kalpaten, Buckeyes oli jo viime kaudella yliopistokoripallon paras joukkue. Ja suunta on ylospain. Jon Dieblerin, David Lightyn ja Dallas Lauderdalen menettamista ei saa vaheksya, mutta OSU:n materiaali on edelleen NCAA:n paras. Ei valttamatta levein tai NBA-potentiaalisin, mutta paras silti. Suurin syy tahan on tietysti Jared Sullinger, maan dominoivin sisapelaaja ja ennakkosuosikki vuoden pelaajaksi. Aaron Craft puolestaan on college-point guardin prototyyppi (vrt. kookkaampi ja taitavampi Steve Wojciechowski), joka kehittyy edelleen. William Buford ja Deshaun Thomas ovat monipuolisia tahtipotentiaalin omaavia lahjakkuuksia ja valmiita kasvattamaan vastuutaan entisestaan. Naiden lisaksi OSU rekrytoi yhden kovimmista tulokasvuosikerroista, joka pitaa sisallaan McDonalds All American takamiehen Shannon Scottin, Dieblerin saappaisiin kaukoheittajana astuvan LaQuinton Rossin, seka kaksi heti pelaamaan valmista sentteria: Amir Williamsin ja Trey McDonaldin. Valmentaja Thad Mattalla on hyvat evaat lahtea tavoittelemaan ensimmaista mestaruuttaan, ja paikkaa lajin suuruuksien joukossa. Ohio Staten pelaaminen on vuodesta toiseen hyvan nakoista, ja suuri kiitos tasta kuuluu penkin paahan. Buckeyesista on Mattan alaisuudessa tullut synonyymi raudanlujalle puolustukselle, mallikelpoiselle pallon liikuttamiselle, ja joukkueen eteen taistelemiselle.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=eiF-zhR1dGg&feature=player_embedded[/youtube]
2. North Carolina (ACC)
UNC:n peli alkoi rullata ihan eri malliin viime kaudella sen jalkeen kun tulokastakamies Kendall Marshall ylennettiin aloittajaksi (kuten tama viime kauden alun ottelurapsakin hieman ennakoi). Vaisusti uransa aloittanut megalupaus Harrison Barnes sai juonen paasta kiinni heti kun Tar Heelsien pelia puski puhdas pass-first point guard, ja muukin miehistö hyoytyi muutoksesta. Marshall/Barnes on mielestani edelleen North Carolinan avain-kaksikko, mutta rosteri on taynna muita vanhoja (Tyler Zeller, John Henson, Dexter Strickland, Leslie McDonald [tosin loukkaantunut], Reggie Bullock) ja uusia (James McAdoo, Malik Hairston) superlahjakkuuksia. Ja mika parasta, Roy Williamsin harjoittamaa koripalloa on aina ilo katsoa.
3. Louisville (Big East)
Joku voisi sanoa, etta rankkaan Louisvillen aina liian ylos, mutta katsokaa mita Rick Pitinon Cardinals teki jo vuosi sitten (25-9 record, Big East Tournament finaali, #4 seed Tournamentissa), siita huolimatta etta koko kauden piti olla pelaajamenetysten, loukkaantumisten ja pelilupaongelmien vuoksi taysi fiasko. Louisvillen rosteri on taas niin levea, etta on vaikea edes muistaa keta kaikkia joukkueessa pelaakaan (tuntuu että aina tulee kuin tyhjästä joku Mike Marra tai Stephan Van Treese valayttamaan). Tama antaa "jaakiekko-peluuttamisesta" tunnetulle valmentajavelholle oivat puitteet hanen tavaramerkilleen: vauhdikaalle, aggressiiviselle, vastustajan tukahduttavalle koripallolle. Nopealla laskemisella selviaa, etta Cardinalsin rotaatiopelaajista perati kymmenen on edelleen mukana. Heista eniten voi ehka odottaa pelinjohtaja Payton Sivalta, shooting guard Kyle Kuricilta ja laituri Rakeem Bucklesilta. Tahan paalle viime kauden sivussa istunut Jared Swapshire (jonka piti olla kaikkein kovin Cardinal jo vuosi sitten) seka nelja Top-100 tulokasta (siis mita, ei kai edes Pitinolla voi olla 16-17 pelaajaa! Jos joku on lahtenyt huomaamattani, pahoittelut) - mukaan lukien korinalusjyra Chane Behanan, joka paikkaa joukkueen ainoaa puutteetta: low post skoraamista - ja Louisville lahtee uuteen kauteen Big Eastin ykkos-suosikkina.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=1B5zrgAFvpU&feature=player_embedded[/youtube]
4. Florida (SEC)
Shooting guard Bradley Beal ei ole valttamatta taman tulokasvuosikerran paras NBA prospect, mutta hanesta huokuu erinomaisen yliopistokoripalloilijan ominaisuudet: taistelutahto, monipuolisuus, heitto- ja puolustusvoima. Vaitankin, ettei vuoden paras SEC freshman olekaan valttamatta Kentuckyssa. Beal ei kuitenkaan ole missaan nimessa edes suurin syy Floridan nain korkealle sijalle. Jo ilman hantakin Gatorsin takakentta olisi maan paras, kiitos point guard Erving Walkerin ja shooting guard Kenny Boyntonin, seka Rutgers-transfer Mike Rosarion (16,7ppg Big Eastissa ennen koulun vaihtamista). Valmentaja Billy Donovanin etukentta on hieman kapea, mutta lahjakas ja tarpeeksi urheilullinen, ja uskon Patric Youngin, Eric Murphyn ja Casey Pratherin olevaan valmiita suurempiin rooleihiin. Vaikka poistunutta trioa Parsons/Tyus/Macklin pidetaan vaikeasti paikattavana, mielestani nama pelaajat eivat kaikista avuistaan huolimatta esiintyneet tarpeeksi tasaisesti puolustuspaassa kenttaa, ja tama oli suuri syy siihen miksi Florida on parin vuoden ajan alisuoriutunut. Etenkin joukkuepuolustuksessa ja takamiesten korinteon vaikeaksi tekemisessa heidan paastya ajamaan korille, Gatorsin korinaluspelaajat olivat monesti hyvin heikkoja. Jos uusi sukupolvi suoriutuu paremmin talla saralla, Gatorsilla on realistiset mahdollisuudet palata Final Fouriin ja voittaa jopa NCAA mestaruus parin vuoden tauon jalkeen.
5. Syracuse (Big East)
Syracusen 2011-12 mieshistössä ei ole koulun edellisten Final Four joukkueiden tapaan John Wallacen tai Carmelo Anthonyn kaltaisia supertähtiä, mutta Orange saattaa edetä keväällä pitkälle kiitos kokemuksen, lahjakkuuden ja rosterin syvyyden. Omat suosikkini (siinä määrin missä Georgetown-fanilla nyt voi Syracuse-suosikkeja olla) Jim Boeheimin ryhmästä ovat veteraanilaituri Kris Joseph ja takamies Scoop Jardine, mutta joukkue on täynnä huippulupauksia, joista moni voi kyetä läpimurtoon. Syracusen loistavaa paikkapuolustusta ei saa koskaan sivuuttaa arvioidessa joukkueen menestymismahdollisuuksia kevaalla, sillä sen kulkiessa Oranssit ovat aina yksi vaikeimmista vastuksista mille tahansa huippujoukkueelle. Boeheim muuten valmistautuu 36. kauteensa yliopiston peräsimessä. Se on jatkuvuutta se.
6. Duke (ACC)
Harva joukkue toipuisi NBA draftin ykkospickin (Kyrie Irving), konferenssin parhaan skoraajan ja syottajan (Nolan Smith) ja entisen NCAA Tournamentin arvokkaimman pelaajan (Kyle Singler) menetyksesta, mutta valivuosi ei kuulu Mike Krzyzewskin sanavarastoon. Blue Devils lahteekin taas kerran taistelemaan NCAA mestaruudesta. Veteraanitakamiehet Seth Curry ja Andre Dawkins, laituri Ryan Kelly, seka vuosikerran ykkostulokas Austin Rivers pitavat huolta heittamisesta - ja korinteosta ylipaataan; Plumleen veljekset - joita on nyt Marshallin (katso kohta: 1min23) mukaan tultua kolme - puolestaan levypallopelista ja sisapuolustuksesta. Ainoa joukkueeseen kohdistuva kysymysmerkki on pelinjohto, ja tama on tarkeaa, silla Duken menestyminen vuosien varrella on ollut paljolti sidottu onnistumiseen point guard tontilla. Jos tulokas Quinn Cook tai viime vuoden tulokas Tyler Thornton on valmis aloittajan rooliin, tai vaihtoehtoisesti Curry tai Rivers istutetaan onnistuneesti pelinjohtakaksi (kuten Jon Scheyer pari vuotta sitten), on Duken paluu Final Fouriin enemman kuin todennakoista.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=OJX8YUrItR8[/youtube]
7. Kentucky (SEC)
Sita, etta edellisen kauden Kentuckyn tahtitulokas (Terrence Jones) jatkaakin yliopistokorista sophmorena NBA:han siirtymisen sijaan pidetaan nykyisin yllatyksena. Tama kertoo siita, minka kaliiperin high school pelaajia John Calipari Lexingtoniin hankkii. Wildcatsien 2011 freshman-vuosikerta on taas hakellyttavan kova - vahintaan edeltajansa veroinen, ja ehka jopa sopivampi Caliparin pelisysteemiin. Erityisen tarkeana tulokkaista voidaan pitaa point guard Marquis (Jeffin veli) Teaguea, joka hieman eri tyyppisen Brandon Knightin jalkeen jatkaa taas perinteista Caliparin rajahtavien takamiesten sarjaa. Teague ei ole Derrick Rose tai John Wall, mutta lahes yhta nopea ja atleettinen. Vastuuta hanelle on luvassa dribble drive offensessa yllin kyllin, ja jos Teague suoriutuu tehtavistaan, voi Kentucky hyvinkin pelata toisen kerran perakkain Final Fourissa. Viela Teagueakin kovempina lahjakkuuksina maan ykkos-rekrytointivuosikerrasta pidetaan taitavaa power forwardia, ensi kesan NBA draftin ykkospickia Anthony Davisia, ja pikkulaituria Michael Gilchristia (Rivals.comin mukaan Amerikan 2. ja 3. kovimmat lukiopelaajat viime kaudella). He muodostavatkin yhdessa Jonesin ja neljannen tulokkaan, Kyle Wiltjerin kanssa NCAA:n lahjakkaimman front courtin. Takakentalla Teaguen apuna ovat entinen McDonalds All American Doron Lamb, ja hitaasti, mutta varmasti kehittynyt Darius Miller. Muut valmentajat voivat vain haaveilla tallaisesta maarasta lupaavia pelaajia samassa joukkueessa, mutta Coach Calille tama on arkipaivaa. Kentuckyn konsepti ei kuitenkaan ole aukoton, ja rekrytointistrategialla on hintansa. High school suuruuksien kosiskelu nimittan johtaa rosterin ainaiseen uudistumiseen, eika suurimmaksi osaksi uusilla pelaajilla kauteen lahtevaa joukkuetta voi mielestani kaikkein suurimpien mestarisuosikkien joukkoon laskea. Kentuckyn menestysmahdollisuudet ovat huimat, mutta niin moni asia voi myos menna pieleen - etenkin kun Wildcatsien vastus kehittyneessa SEC:ssa tulee olemaan kova.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=CkoP_fx7_4o&feature=player_embedded[/youtube]
8. Xavier (Atlantic 10)
Tama saattaa olla monen mielesta korkea sija Xavierille, mutta saanen muistuttaa, etta viime kauteen valmistautuminen oli Musketeereille varsinainen sekamelska (paras heittaja Brad Redford sivussa, Jamel McLean kauden alun poissa, tulokas Justin Martin ei saanut pelilupaa lainkaan), mutta silti joukkue voitti Atlantic 10 konferenssin ja eteni NCAA Tournamentiin asti. Jos ei nyt tule takaiskuja, voidaan puhua Final Four ehdokkaasta. Point guard Tu Holloway on varteenotettava kandidaatti NCAA:n vuoden pelaajaksi, ja muista avainpelaajista rosterista loytyvat edelleen kakkos-skoraaja Mark Lyons, 7-jalkainen Kenny Frease (joka on muuten ihan patka verrattuna koulun signaamaan 2012-classin sentteriin, Sim Bhullariin) ja laituri Jeff Robinson. Sivussa olleet Redford ja Martin paasevat tuleen, ja valmentaja Chris Mack vahvisti miehistoaan vielä freshman Dezmine Wellsilla, ja toissakaudella 18 pinnaa per peli Monmouthissa takoneella transfer Travis Taylorilla.
9. Pittsburgh (Big East)
Pittsburgh on pikku hiljaa ottanut paikkansa niiden muutamien koulujen joukossa, jotka voi listata pre-season top-kahteenkymppiin edes katsomatta keta joukkueessa pelaa. Vaikka Panthers ei ole kun vasta viime vuosina houkutellut maan parhaita high school lupauksia (2009: power forward Dante Taylor, nyt: toinen power forward Khem Birch), saa valmentaja Jamie Dixon aina rosteristaan niin paljon irti, etta Big Eastin karkikuhinoissa ollaan automaattisesti mukana. Avaimet talle jatkuvuudelle ovat kovuus, periksiantamattomuus ja joukkuepeli, ja naita ominaisuuksia on taas luvassa pelaajien kuten Ashton Gibbsin, Nasir Robinsonin, Talib Zannan ja Travon Woodallin astuessa kentalle. Korinalustan vahvuus on suurin Pantherseihin kohdistuva kysymysmerkki, ja jo mainittujen koulun historian ainoiden McDonalds All Americanien, Taylorin ja Birchin, kehittymistahti tuleekin varmasti paljolti maaraamaan miten pitkalle joukkue etenee maaliskuun koitoksissa.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=qefB5tKnO2Q&feature=player_embedded[/youtube]
10. Vanderbilt (SEC)
Lahes kaikki pelaajat vuoden takaisesta - silloinkin erittain kilpailukykyisesta - joukkueesta jatkavat, ja Kevin Stallings - yksi NCAA:n aliarvostetuimmista valmentajista - paasee pitkasta aikaa taistelemaan ihan tosissaan SEC konferenssin voitosta. Commodoresilla on ennenkin ollut lahjakkaita miehistoja, mutta se mika tassa rosterissa minuun tekee vaikutuksen esim. parin vuoden takaiseen Ogilvy et al:iin verrattuna, on sen atleettisuus ja kovuus. Urheilulliset Festus Ezeli, Steve Tchiengang ja Jeffery Taylor ovat pelaajatyypeiltaan harvinaista herkkua Vanderbiltissa, ja saattavat auttaa joukkueen koulun kaikkien aikojen kovimpaan menestykseen (tahan mennessa paras suoritus on Elite Eightiin eteneminen vuonna 1965). Edellamainitut miehet ovat tarkeita Vanderbiltin taistellessa liigan kookkaita, megalahjakkaita miehistoja, kuten Kentuckya, Floridaa ja Alabamaa vastaan, mutta kaikkein parhaat Vandy-pelaajat ovat kuitenkin lopulta takamiehet John Jenkins (NCAA:n ehka paras hypari) ja Brad Tinsley (periaatteessa taydellinen college-takamies). Mutta onnistuakseen Jenkins ja Tinsley tarvitsevat apuja.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=eWmM4fD7P9g&feature=player_embedded[/youtube]
11. Cincinnati (Big East)
Cincinnati Bearcats on valmentaja Mick Cronin johdolla matkalla takaisin kohti NCAA:n teravinta karkea, ja viime kausi oli myrskyvaroitus siita mita tuleman pitaa. Cincinnati eteni NCAA Tournamentiin ensi kerran sitten vuoden 2005 (jolloin Bob Huggins vaihtoi maisemaa koulun koripallo-ohjelmalle tuhoisin seurauksin). Ja mika tarkeinta ensi kautta ajatellen, joukkue ei karsinyt juurikaan menetyksia. Massiivinen sisapelaaja Yancy Gates on parhaimmillaan taysin pysayttamaton low post jyra, ja ehdokas vuoden pelaajaksi Big Eastissa. Siivet Dion Dixon ja etenkin viime kauden tulokas Sean Kilpatrick pystynevat petraamaan entisestaan. Tarkeita lenkkeja joukkueessa ovat myos yli nelja passia per matsi jaellut point guard Cashmere Wright, seka Gatesia korin alla tukeva Ibrahim Thomas. Uusien pelaajien puolella eniten voidaan odottaa small forward Shaquille Thomasilta, joka ottanee vastuuta ainoan maisemaa vaihtaneen aloittajan, Rashad Bishopin paikkaajana.
12. Alabama (SEC)
Alabama on yksi NCAA:n lahjakkaimmista - ja monien tahan mennessa julkaistujen pre-season listojen valossa nakojaan aliarvostetuimmista - joukkueista. Valmentaja Anthony Grant, josta puhutaan kohta yhtena ammattikuntansa huipuista (luitte sen taalta ensimmaisena), rekrytoi hyvin kaapaten neljä top 100 high school pelaajaa, jotka vahvistavat jo ennestaan kovaa rosteria, joka ylsi kunnioitettavaan saldoon 12-4 SEC:n konferenssipeleissä ja veti koko kauden lapi ilman ainuttakaan kotitappiota. Viime kauden avainpelaajat: korinalushirmu, power forward JaMychal Greene, ammattilaispotentiaalin omaava small forward Tony Mitchell, ja viime vuoden freshman, loistava pallonkasittelija, point guard Trevor Releford kehittyvat kaikki edelleen. Crimson Tidella on täysin realistiset mahdollisuudet haastaa Florida, Kentucky ja Vanderbilt taistelussa parhaan SEC-joukkueen arvonimesta ja edeta pitkalle NCAA Tournamentissa - jossa se ei ole ollut mukana sitten vuoden 2006.
13. Missouri (Big 12)
Mike Anderson jatti Arkansasiin lahtiessaan uudelle Tigers-luotsille, Miamista siirtyneelle Frank Haithille kelpo-rosterin, jolla lahdetaan mielestani jopa ennakkosuosikkina taisteluun Big 12 konferenssin herruudesta. Andersonin fanina en voi olla miettimatta mita han olisi Missouri-uransa ehka parhaalla joukkueella saanut aikaan. Haith on varmasti myos kelpo coachi, mutta pelaajat eivat valttamatta sopeudu uuteen pelisysteemiin noin vain. Kuudella rotaatio-seniorilla (laiturit Kim English, Ricardo Ratliffe ja Laurence Bowers; takamiehet Marcus Denmon, Michael Dixon ja Matt Pressey) luulisi kuitenkin uuden valmentajan olevan helppoa saada fanit taakseen.
14. Memphis (Conference USA)
Jos seitseman sijaa korkeammalle listattu Kentucky lukeutuu alkavan kauden ennakkosuosikkeihin taman vuoden tulokkaidensa ansiosta, Conference USA:n jattilainen Memphis voi kehuskella NCAA:n parhaalla palaavalla viime kauden tulokaskatraalla. Epatasaiset esitykset ja kykenemattomyys voittaa suurten konferenssien parempia joukkueita pitavat Tigersin nainkin "alhaalla", mutta jos takamiehet Will Barton, ja oma suosikkini, ajoissaan taysin pysayttamaton Joe Jackson, osaavat hyodyntaa freshmanvuoden aikana kerattya kokemusta, voi Memphis olla vaarallisempi kuin kertaakaan valmentaja John Caliparin lahdettya yliopistosta. Koripallolupauksia liukuhihnalta tuottavassa kaupungissa on helppo rekrytoida. Nyt Tigersin haaviin tarttui kovan luokan laituri, Adonis Thomas.
15. Wisconsin (Big 10)
Ei, en rankkaa Wisconsinia näin ylös vain varotoimena sille, että yleensä kyseinen koulu on tapana aliarvoida, vaan siksi että joukkueesta löytyy mahdollisesti koko NCAA:n paras takamies, Jordan Taylor, sekä erittäin kilpailukykyinen supporting cast. Suurimmiksi roolinsa kasvattajiksi voidaan veikata esim. laituri Mike Bruesewitzia ja swingman Ryan Evansia. Etenkin Evans on niin lahjakas, että rosterillaan aina ihmeita tekeva Bo Ryan tulee saamaan miehestä ennemmin tai myöhemmin tehoja irti.
16. Connecticut (Big East)
Huskies oli mestaruuskaudellaan niin riippuvainen Kemba Walkerista, että mahdollisuudet pahaankin tason pudotukseen ovat olemassa. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, etta Connecticut on taynna kovaa puolustavia, sijoittumisen ja muut perusasiat hanskaavia, kehityspotentiaalin omaavia urheilullisia nuorukaisia. Etenkin sentteri Alex Oriachista ja takamiehistä Jeremy Lambista ja Shabazz Napierista voisi Coach Calhounin uskovan leipovan yliopistokoriksen tahtia.
17. Villanova (Big East)
Wildcats menetti paljon (Takamiehet Corey Fisherin ja nimikaimansa Stokesin, seka power forward Antonio Penan), mutta jaljelle jaaneestakin rosterista olisi moni valmentaja kiitollinen. Point guard Maalik Wayns on suurimpia ehdokkaitani kauden lapimurtopelaajaksi Big Eastissa (muistuttaako kaveri muuten kenenkaan muun mielesta Kemba Walkeria? Ei tietysti aivan yhta hyva, mutta silti), ja myos loukkaantumisista ja liian vahaisesta peliajasta karsinyt Dominic Cheek lienee vihdoin valmis suurempaan rooliin Wildcatsien takakentalla. Toivon myos kovasti valmentaja Jay Wrightin luottavan entista enemman toista kauttaan aloittavaan James Belliin, joka teki parempaa tyota kuin kukaan muu yksilo koko NCAA:ssa Kemba Walkerin puolustamisessa (ei tosin saanut puolustaa Kembaa kuin hetken, syy tahan jai minulle mysteeriksi). 'Novan front courtin avainpelaaja on kestosuosikkini Mouphtaou Yarou, jonka uskon viela ennen koulusta valmistumistaan kehittyvan NBA pelaajaksi. Isaiah Armwood ja Maurice Sutton taydentavat perinteisesti guard-orientoituneen joukkueen etukenttaa. Tulokaspuolella Coach Wrightilla on kasissaan herkullinen prospect: vahva, fyysinen pelinrakentaja Tyrone Johnson, joka pystynee pelaamaan myos yhdessa Waynsin kanssa. Mainittavaa Johnsonissa on se, etta vaikka freshman-takamiehista mm. Rivers ja Cook (molemmat: Duke) seka Kabongo (Texas) saavat hanta enemman huomiota, johdatti nimeomaan Johnson joukkueensa edellamainittujen edelle, ja voittoon, huhtikuisessa ESPN Rise National Tournament Championshipissa (kutsuturnaus Amerikan kahdeksalle kovimmalle high school joukkueelle).
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=GPYpz4V4v40&feature=player_embedded[/youtube]
18. UCLA (Pac 12)
Joka vuosi ennen kauden alkua mietin miten kova coachi Ben Howland on. Mutta missa on vika, kun joukkue ei kirveellakaan nouse takaisin NCAA:n kirkkaimpaan karkeen, vaikka kouluun virtaa ykkos-luokan pelaajamateriaalia jatkuvasti. On helppo sanoa, etta Howlandin vaativuus pelaajilta - etenkin puolustuspaassa - raastaa entisia high school tahtia, jotka eivat ole tottuneet penkityksiin ja kritiikkiin. Mutta jos homma ei pelaa, taytyy pikkuhiljaa sormien alkaa osoittaa myos penkin paahan. Joko Howland rekrytoi vaaranlaisia pelaajia, tai sitten han ei yksinkertaisesti pysty muovaamaan lupauksista huipputason yliopistopelaajia. Luottamukseni Howlandiin horjuu, mutta se ei ole kadonnut. Pac 10 - tai siis nykyaan 12 - on heikossa jamassa, ja UCLA:n taytyy olla suurin ennakkosuosikki liigan voittoon Tyler Honeycuttin ja Malcolm Leen NBA:han lahdoista huolimatta. Reeves Nelson, Josh Smith ja North Carolinasta siirtyneet Wearin kaksoset muodostavat sen luokan etukentan, ettei muilla Pac 12 joukkueilla pitaisi olla mitaan saumoja.
19. Baylor (Big 12)
Moni povaa Baylor Bearsia ensi kauden Big 12 mestariksi. Lahjakkaalla joukkueella, joka menetti vain yhden avainpelaajistaan, ja onnistui pitamaan kiinni varmasta NBA lottery pickista, Perry Jonesista, on eittamatta mahdollisuudet vaikka mihin. Varsinkin kun Jonesin seuraksi rekrytoitiin toinen tuleva korinalus-ammattilainen, Quincy Miller, seka vuoden atleettisimmaksi high school pelaajaksikin tituleerattu takamies Deuce Bello. Bearsin puolustus kuitenkin naytti viime kaudella usein sen verran hengettomalta, etta valmentaja Bruce Drewlla on tyonsarkaa edessa, jotta Baylor parjaa konferenssin aggressiivisille miehistoille: Missourille, Kansasille, Texasille, Texas A&M:lle ja Kansas Statelle. Vaikka Big 12:n supertahtien maara on normaalitasoon nahden vahainen, se ei tee konferenssin kilpakumppaneista yhtaan pehmeampia. Coach Drewn tulee myos pystya kaivamaan rosteristaan johtajatyyppi, joka astuisi viime kauden tyhjana olleisiin Tweety Carterin jattamiin saappaisiin.
20. Michigan (Big 10)
Tata blogia pidempaan lukeneet ovat saattaneet huomata, etta uskon raudan lujasti valmentaja John Beileinin ennemmin tai myohemmin nostavan Michiganin takaisin yliopistokoripallon huipulle. Hanen johdattamien West Virginian joukkueiden esitykset 2004 ja 2005 NCAA Tournamenteissa tekivat minuun vaikutuksen, ja olin varma, etta kun Beilein paasee tyostamaan lahjakkaampia rostereita, tulos olisi sen mukaista. Lyhyen, mutta vuoristoratamaisen Michigan-uransa aikana Beileinin suoritukset ovat olleet aina taysin painvastaisia kun on odotettu. Lahjakkaammalla miehistolla (2009-10) jaatiin lahelle oman konferenssin pohjaa; silloin kun kukaan ei edes odottanut joukkueelta mitaan (2008-09 ja 10-11) on Wolverines taas parjannyt hyvin. Nyt olisi varmaan taas pudotuksen vuoro, silla kaiken jarjen mukaan Wolverinesin pitaisi olla kovempi kuin koskaa sitten Jalen Rosen ja Chris Webberin aikojen. Joukkue menetti takamies Darius Morrisin NBA:han, mutta muuten koko viime kauden miehitys, joka on kuin tehty Beileinin pelialya ja heittotaitoa vaativalle systeemille, on kasassa. Zack Novak, Stu Douglas ja Evan Smotrycz eivat kaihda vapaiden heittopaikkojen kayttamista, ja sophmore takamies Tim Hardaway Jr:sta on kehittymassa kylmaverinen go-to-guy - pelaaja joka uskaltaa ja pystyy luomaan itselleen ratkaisupaikkoja silloin kun vastustajan puolustus onnistuu Michiganin jatkuvien leikkausten ja takaoviin juoksujen pysayttamisessa. Isot miehet Jordan Morgan ja Jon (Alin veli) Horford eivat ole household nimia, mutta riittavan kookkaita pitamaan puolensa lahempana koria.
21. Florida State (ACC)
Ensi istumalta Florida Statelle voisi povata vaikeita aikoja - niin kova yliopistopelaaja oli NBA:han siirtynyt laituri Chris Singleton. Singletonin tilastot (Seminolesin paras pinnoissa, levareissa, riistoissa ja blokeissa) eivat edes kerro koko totuutta hanen arvostaan koripalloilijana, silla han teki todella paljon nakymatonta tyota ja oli valmis puolustamaan vastustajan parasta pelaajaa, oli kyseessa oikeastaan minka pelipaikan mies tahansa. Fakta kuitenkin on, ettei Leonard Hamiltonin tiukkaan, kurinalaiseen puolustukseen perustuva koripallo-ohjelma yhta miesta kaipaa, ja kuten joukkueen 2009-10 tahden, Solomon Alabinkin kohdalla, Singleton saattaa unohtua hyvinkin nopeasti. Itse asiassa, jo viime kaudella lopulla FSU suoriutui varsin kelvollisesti peleissa jotka Singletonin missasi loukkaantumisen vuoksi. Takamiehet Ian Miller, latvialainen Deividas Dulkys ja etenkin paljon realisoimatonta upsidea omaava Michael Snaer ottanevat suurempaa roolia hyokkayspaassa kenttaa. Puolustuksesta taas ei tarvitse olla huolissaan lainkaan. Viime kauden sensaatio, erittain urheilullinen sisapelaaja Bernard James kehittynee edelleen, ja Seminols vahvistui seka Arkansasista tulleella transferilla, Jeff Petersonilla, etta lupaavalla tulokaskolmikolla.
22. Kansas (Big 12)
Kun puhutaan nykypaivan yliopistokoriksen power houseista, kaiken maailman Duket, Kentuckyt ja Carolinat eivat ole mitaan verrattuna Bill Selfin ja Kansasin hallitsemaan dynastiaan Big 12 konferenssissa. Viimeksi vuonna 2004 joku muu yliopisto ylsi konferenssin runkosarjan ykkossijaan. Ennen viime kauden alkua moni (mukaan lukien allekirjoittanut) epaili Cole Aldrichin, Sherron Collinsin ja Xavier Henryn menettaneen Jayhawksin dominoinnin jatkumista, mutta mita viela, Kansas klaarasi konferenssi-tuplan (runkosarjan ja mestaruusturnauksen voitto) ja eteni NCAA Tournamentissa kahdeksan joukkoon. Nyt kun Big 12 vaikuttaisi olevan alamaissa, miten uskallankaan listata Jayhawksin vasta liigan kolmanneksi joukkueeksi? Siksi, etta vaikka Kansasin rosteri on jalleen kerran taynna erinomaisia pelaajia, on paatuneimmankin joukkueen fanin myonnettava, ettei lahjakkuustaso ole Lawrencessa ollut aikoihin nain heikolla tasolla. Ei saa kasittaa vaarin, Tyshawn Taylor, Thomas Robinson, Elijah Johnson ja moni muu mahtuisi minka tahansa collegejoukkueen rotaatioon, mutta koska aikaisemmin Kansasissa ei ole pelannut yhtaan tulevaa NBA:n lottery pickia? Koulun koripallo-ohjelma elää tähdillä, ja nyt niita ei ole. NBA:han napattujen Morrisin veljesten ja Josh Selbyn lisaksi Jayhawks menetti viela erittain tarkeita roolipelaajia: Tyrel Reedin, Brady Morningstarin ja Mario Littlen - kolme alykasta, hyvin pelia lukevaa, tyyppillista Kansasin takamiesta. Coach Self on erinomainen valmentaja, ja hanella on edelleen riittavan hyva pelaajamateriaali kilvoitteluun konferenssin mestaruudesta. Talla kertaa Kansas ei kuitenkaan lahde kilpaan ennakkosuosikkina.
23. Michigan State (Big 10)
Kun nyt kerrankin pääsi käymään niin, että Spartans alisuoriutui, on hyvin houkuttelevaa pudottaa Tom Izzon suojatit pois Top-25:stä ja Big Tenin mestaruuskaavailuista (kuten esim. ESPN:n Andy Katz on tehnyt). Kokemattoman joukkueen etukentta on kuitenkin yksi NCAA:n leveimmistä ja lahjakkaimmista, ja jos takamiestontilta löytyy vastuunkantajia - esimerkiksi sophmore Keith Appling tai Valparaiso-transfer Brandon Wood - voivat Spartalaiset olla jopa Ohio Staten suurin haastaja konferenssissa.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=DbuB5Z376io&feature=player_embedded[/youtube]
24. Mississippi State (SEC)
Bulldogsin paikka listalla on suurella Jossilla varustettu, niin usein ovat asiat menneet pain mantya Starkvillessa. Kolmikko Dee Bost/Renardo Sidney/Arnett Moutrie (UTEP transfer) on kuitenkin paperilla maan karki-trioja, ja tulokas-laituri Rodney Hoodilta voidaan odottaa paljon.
25. Arizona (Pac 12)
Hieman kuten Connecticutin ja Kemba Walkerin kohdalla, on vaikea lahtea veikkaamaan miten Arizona selviaa supertahtensa Derrick Williamsin menetyksesta. Williamsia lukuunottamatta kaikki merkittavat veteraanit kuitenkin jatkavat joukkueessa, ja tulihan kesalla viela vahvistusta kaikkein heikoimmalle pelipaikalle - eli point guard tontille - vuosikerran kakkos-pelinrakentajan Josiah Turnerin liityttya Sean Millerin miehistoon.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=3QsQ-X__qBk&feature=player_embedded[/youtube]
Bubbling under: Georgetown, Gonzaga, Marquette, Miami, Temple, Texas, Virginia, West Virginia
