Vs: NCAA 2011-12 kausiennakko
Yliopistokoris blog - 2011-12 kausiennakko ...ja osa II
Seuraavat:
California (Pac 12)
Jos UCLA ja Arizona pettävät (niin kuin ne usein tekevät), kokenut ja harvoin alisuoriutuva - joskaan ei kovin lahjakas - California iskee kiinni Pac 12 mestaruuteen. Jos et ole nähnyt Jorge Gutierrezin pelaavan, koita saada Californian ottelu ruutuun. Taistelutahtoisempaa pelaajaa tuskin löytyy.
Gonzaga (West Coast)
Gonzaga on Gonzaga vaikka yksi kausi menikin penkin alle. Sacre/Harrison/Goodson kestää vertailun lähes mihin tahansa muuhun NCAA-kolmikkoon.
Marquette (Big East)
Buzz Williams on erinomainen valmentaja, jonka älykkäästi pelaava, kovaa puolustava joukkue on aina kilpailukykyinen. Darius Johnson-Odom on uusi Jimmy Butler/Lazar Hayward/Wesley Matthews (vastuunkantajaksi nouseva senior).
Texas A&M (Big 12)
Moni rankkaa viime kauden Big 12:ssa mainiolla 10-6 recordilla läpivieneen Aggiesin jopa Top 25 joukkueeksi, mutta minun silmissäni he ovat pykälän alempana. Khris Middleton, Davis Loubeau ja Dash Harris ovat eittämättä raudanlujia veteraaneja, mutta jotenkin on tuntunut pari kautta siltä, että valmentaja Mike Turgeon teki rosterillaan ihmeitä ja että konferenssin keskikasti oli kevyehkö. Nyt Turgeon on Marylandissa, ja vaikkei Big 12:ssa mitään superjoukkueita olekaan, on liiga ylhäältä alas tappavan tasainen, ja A&M:n rosteri lahjakkuudeltaan keskitasoa. Menestysmahdollisuudet ovat kuitenkin eittämättä olemassa, joskin niita haittaa uuden luotsin, Billy Kennedyn, terveyshuolet.
Temple (Atlantic 10)
Kovaa puolustava, neljällä seniorilla ja yhdellä juniorilla aloittava joukkue, joka hävisi vain kaksi konferenssipeliä kausi sitten. Mikä kuitenkin erottaa Owlsin esim. konferenssisuosikista Xavierista on miehistön koko ja yleinen lahjakkuustaso.
Washington (Pac 12)
Takakenttä Gaddy/Ross/Wroten on amerikan lahjakkaimpia, mutta täynnä kysymysmerkkejä.
Potentiaaliset yllättäjät:
Iowa State (Big 12)
Fred Hoibergin viime kauden joukkue oli umpisurkea, mutta Cyclones vahvistuu
kolmella todella kovalla transferilla: Royce Whitella (Minnesota), Chris Allenilla (Michigan State) ja Chris Babbilla (Penn State).
Texas (Big 12)
Pelaajamenetykset tuntuu, mutta valmentaja Rick Barnes jäi NCAA Tournamentin ulkopuolelle viimeksi Clemsonissa keväällä '95, ja on keitetty pahemmissakin liemissä. Myck Kabongo/J'Cowan Brown -back courtista voi kehkeytyä jotain erityistä. Kabongo saattaa olla kevääseen mennessä NCAA:n paras pelinjohtaja ja Brown on musta hevoseni Big 12 vuoden pelaajaksi.
Purdue (Big 10)
Yksi aikamme collegelaitureista, Robbie Hummel, on taas mukana kuvioissa! Hummel missasi koko viime kauden loukkaantumisen vuoksi, ja on oli poissa myös kevään 2010 NCAA Tournamentista, jossa Boilermakers olisi hänen johdollaan kilvoitellut jopa mestaruudesta. Jos mies on sataprosenttisessa kunnossa, antaa hän Purduelle - vuosi toisensa jälkeen yhdelle kovimmista puolustusjoukkueista - piristysruiskeen, jota todella tarvitaan JaJuan Johnsonin ja E'Twaun Mooren valmistuttua.
Arkansas (SEC)
Kokenut joukkue sai erinomaisen valmentajan. Jos Mike Anderson saa ajettua "40 minutes of hell" systeeminsä sisään nopeasti, voivat SEC:ssa helistä jopa Floridat ja Kentuckyt.
Georgetown (Big East)
Austin Freemanin, Julian Vaughin ja Chris Wrightin valmistumiset tekevät Hoyasista vähemmän nimekkään, mutta 2011-12 ryhmä on edeltäjäänsä lahjakkaampi ja sopivampi Coach Thompsonin systeemiin. Georgetownin menestys on perustunut aina ennen kaikkea puolustukseen ja älykkääseen hyökkäykseen. Näiden toimimiselle on rakennuspalikat olemassa.
Butler (Horizon)
Kahden viime kauden tapahtumien jälkeen on parempi turvata selustansa, ja mainita back-to-back finaalisti edes jollain tapaa kausiennakossa. Butleria ei itse asiassa enää edes voi pitää tähdenlentona. Hyvät suoritukset ovat saattaneen koulun asemaan, jossa se pystyy värväämään entistä laadukkaampia pelaajia. Ronald Nored - NCAA:n yksi parhaista takamiespuolustajista - ei ole huono vaihtoehto nuoren joukkueen johtajaksi.
Palkinnot
Vuoden pelaaja: Jared Sullinger, Ohio State
Huhujen mukaan Sullinger on paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, ja on myös kehittänyt naama korille päin pelaamistaan. Tämä kuulostaa pelottavalta, sillä jo kokemattomana, pulskahkona, pelkkänä korinalusjyränä mies oli täysin pysäyttämätön, ja NCAA:n parhaan joukkueen paras pelaaja. Sullingerille ei löydy tällä tasolla puolustajaa, ja koska kyseessä on myös älykäs ja syöttötaitoinen kaveri, hänelle pallon pelaaminen postiin on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ainoa keino pitää Sullinger kurissa on pitää hänet irti pallosta.Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä Ohio State on yksi NCAA:n parhaiten palloa liikuttavista miehistöistä, ja Sullingerilla - laihtuneenakin - takamus jolla tehdä tilaa.
Vuoden valmentaja: Kevin Stallings, Vanderbilt
Stallings on tehnyt mahtavaa työtä Commodoresin peräsimessä jo vuosia, ja nyt kun koulu tavoittelee parasta saavutustaan koskaan, on kiitoksen aika.
Vuoden tulokas: Austin Rivers, Duke
Maan ykkös-tulokas ei lähde ensimmäiseen Blue Devils-kauteensa yhtä suotuisista lähtökohdista kuin edeltäjänsä Kyrie Irving. Dukessa nimittäin on tunkua shooting guard tontille, ja skorausvoimaa - Riversin pelin valtti - riittää läpi rosterin. Siinä missä vuosi sitten Duke sopeutui Irvingiin, on Riversin sopeuduttava Dukeen ja oltava valmis taistelemaan asemastaan. Myös puolustuspelaaminen on saatava kovemmalle tasolle, sillä Mike Krzyzewski ei peluuta omassa päässä laiskottelijoita. Riversin menestyminen ei siis varsinaisesti kuulosta itsestäänselvyydeltä, mutta herranjumala että kaveri osaa pelata! Onkin oikeastaan aivan turha arvioida ulkopuolisia tekijöitä; tämän kaliiperin koripalloilija nimittäin ottaa paikkansa kovimmastakin joukkueesta. Onkin oletetttavaa, ettei mene kauaa kun Durhamissa on käynyt harvinaisen selväksi kuka on tämän lahjakkaan joukkueen ylivoimainen johtotähti.
All American viisikot (2 takamiestä, 3 laituria/sentteria)
I:
Jordan Taylor, Wisconsin, g
Taylor on aivan erityislaatuinen takamies, jota hieman seksikkäämmässä joukkueessa pelatessaan hehkutettaisiin aivan eri malliin kun "60 pinnaa on paljon-Wisconsinissa". Taylor on taitava, pallovarma, heittotaitoinen, aggressiivinen, vahva ja kylmähermoinen pointti, jonka pelistä ei heikkouksia löydy. Viime kaudella Taylor upotti kolkit 43% tarkkuudella, antoi passin kolmasosaan Badgersien pisteista, teki samalla itse lähes kolmasosan, pyyhki lattiaa Derrick Williamseilla, Jared Sullingereilla ja Kemba Walkereilla Ken Pom offensive ratingissa, ja laittoi kasaan toiseksi parhaan kauden point guard tontilta viimeisen kymmenen vuoden aikana (Sports Illustratedin Luke Winnin listan mukaan). Ja ensi kaudella Taylor on vuoden kokeneempi.
John Jenkins, Vanderbilt, g
Jenkins ei ole erikoinen puolustaja tai pallonkasittelijä. Heittopaikkojen luomisessa itselle on myös parannettavaa. Mutta mikä heitto miehellä onkaan. Vaarallisempaa kaukouhkaa ei NCAA:sta löydy ja Jenkinsiltä onkin lupa odottaa J.J. Redick-mäisiä numeroita ja paikkaa valokeilassa yhden maan kovimmista joukkueista johtotähtenä. Parhaan ei tarvitse aina olla monipuolisin vaikuttaakseen eniten joukkueensa menestykseen.
Harrison Barnes, North Carolina, f
Barnes on nuori pelaaja, jonka parhaita ominaisuuksia ovat pelottomuus ja kyky kantaa vastuuta. Viime kauden alussa Barnesilla ei kulkenut lainkaan, ja hehkutettu tulokas kerettiin jo tuomita flopiksi. Mutta Barnesin vahvuudesta ja potentiaalista kertoo miten hän vähät välitti epäilijöistä ja antoi pallon vaan lentää, uskoen että onnistumisia tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja niitähän tuli. Keväällä hän oli jo yksi NCAA:n vaarallisimmista pelaajista tehden Tournamentissa 21 pinnaa per peli ja ratkaisten useita otteluja Carolinan mahtavan runin (14 voittoa 16:sta) aikana. Loppukauden heittoprosentti lähenteli viittäkymmentä. Barnes on pitkä, urheilullinen ja taitava small forward, ja pelipaikkansa lahjakkain lupaus sitten Kevin Durantin.
Terrence Jones, Kentucky, f
Jones on yksi NCAA:n pysäyttämättömimpiä pelaajia, joka pystyy pussittamaan palloa lähes mistä vaan, ja millä tavalla tahansa. Jones on kokoisekseen (6'8/240) laituriksi erinomainen pallonkäsittelijä ja hyvä heittäjä, mutta taitaa myös post-pelaamisen ja levypallojen napsimisen. Hän aloitti collegeuransa erinomaisesti kannatellen Kentuckyä yksin kun koko muu uudistunut rosteri vasta totutteli suuriin peliminuutteihin collegeympyröissä. Kun Brandon Knight, DeAndre Liggins ja kumppanit saivat vihdoin juonen päästä kiinni talvella, pienentyi Jonesin rooli. Hyvä hän oli kuitenkin koko kauden ajan. Muiden Kentuckyn avainpelaajien ollessa nyt tulokkaita, voimme odottaa Jonesilta taas alkukauden dominointia. Wildcatsin menestysmahdollisuuksien kannalta voisi olla suotavaa antaa Jonesin pitää paikkansa hyökkäyspään ykkösoptiona koko vuoden läpi, sillä olivat freshmanint Gilchrist, Teague ja Davis miten lahjakkaita tahansa, Jonesia vaikeammin puolustettavaa collegepelaajaa ei heistäkään helposti tule.
Jared Sullinger, Ohio State, f/c
Vuoden pelaaja-ennakkosuosikki.
II
Aaron Craft, Ohio State, g
Aaron Craft oli viime kaudella sata kertaa parempi kuin osasin odottaa ja tärkeämpi osa OSU:n menestysjoukkuetta kuin annetaan usein ymmärtää. Sen lisäksi että kyseessä on yliopistokoriksen yksi parhaista ja aggressiivisimmista takamiespuolustajista ja taistelijoista, Craft pelasi jo 18-vuotiaana kuin 30-vuotias ammattilaisveteraani. Hän on älykäs, kypsä ja taitava koripalloilija, jolla on kapasiteettiä ottaa entistä suurempi rooli joukkueessaan Jon Dieblerin ja David Lightin menetysten myötä. Craft on luontainen pointti, mutta pystynee pelaamaan monipuolisesti sekä pallolla että pallotta Buckeyesin hyökkäyksessä, joka mahdollistaa hänen ja pelinrakentajalupaus Shannon Scottin peluuttamisen samaan aikaan.
Austin Rivers, Duke, g
Vuoden tulokkaasta olikin jo edellä.
Jeremy Lamb, Connecticut, g/f
Okei, minunkin mielestäni Lamb on takamies, mutta hänet listataan guard kautta forwardiksi lähes sivulla kun sivulla, ja se antaa mainion mahdollisuuden ujuttaa kolme takamiestä viisikkoon. Mutta oli Lambin pelipaikka mikä tahansa, kyseessä on yksi NCAA:n kiinnostavimmista pelaajista. Saimme esimakua hänen skorausmentaliteetistaan ja kyvystä kantaa vastuuta viime kevään tärkeissä NCAA-peleissä. Hän loisti myös kesän U19-mittelöissä. Mikä kuitenkin erottaa nuo kaksi kilpailua UConnin ensi kaudesta, on se, että nyt Lamb on kirkkaasti joukkueensa paras takamies, jolta vaaditaan enemmän. Kaikki merkit viittaavat siihen että nuori mies on valmis ottamaan haasteen vastaan. Kemba Walkerin saappaat eivät kuitenkaan ole kovin pienet.
Perry Jones, Baylor, f
Vaikka Jonesin draft-arvo on pysynyt pitkään tasaisen korkeana, oli hänen tulokaskautensa Baylorissa ainakin huikeisiin ennakko-odotuksiin nähden hienoinen pettymys. Jonesia katsellessa on kuitenkin selvää, että kaikki erinomaisen collegepelaajan ominaisuudet ovat olemassa, ja nyt kun Bearsin entinen head honcho, LaceDarius Dunn, on siirtynyt muihin maisemiin, voidaan Jonesilta odottaa todellista läpimurtoa. Jones on harvinaislaatuinen kombinaatio kokoa, atletiikkaa ja taitoa, ja pomminvarma menestyjä myös ammattilaisena.
Trevor Mbakwe, Minnesota f
Tammikuussa jo 23-vuotta täyttävä Mbakwe oli allekirjoittaneelle viime kauden yksi positiivisimmista uusista tuttavuuksista. Mies pelasi Marquettessa jo kaudella 2007-08, mutta sai vasta nyt ensimmäisen kerran kunnolla NCAA-minuutteja. Kaksi välivuotta kuluivat ensin Junior Collegessa palloillen ja sitten pannassa päällekarkauksesta epältynä (ilmeisesti syyttömänä). Kun Mbakwe vihdoin pääsi tuleen, oli jälki hurjaa. Mbakwe on levypallokone, joka pelaa jokaisen sekunnin täysillä. Hän on vahva ja ulottuva, ja sisunsa ansiosta jokseenkin pysäyttämätön korintekouhka parista metrista suurimmalle osaa yliopistosisäpelaajista. Yhteenotot Jared Sullingerin kanssa Big 10:ssa tulevat olemaa kutkuttavia.
III
Peyton Siva, Louisville, g
Moni varmasti valitsisi all star viisikkoihinsa Big Eastin takamiehistä ennemmin Pittsburghin Ashton Gibbsin, mutta siinä missä Pittsburghin tähti saattaa olla jo saavuttanut kehityksensä katon (vrt. seniorina pettänyt Malcolm Delaney), ja lähtee kauteen uudessa tilanteessa ilman monivuotista aisapariaan Brad Wanamakeria (vrt seniorina pettänyt Jacob Pullen), Sivalla on suunta edelleen ylöspäin. Louisvillen takamies on kivenkova taistelija, joka taitaa kaikki pelin osa-alueet. Hän on Cardinalsien go-to-guy, joka pystyy samalla puolustamaan vastustajan parasta pelaajaa, johtaa peliä ja pitää vauhtia yllä Coach-Pitinon fast breakeihin kannustavassa systeemissä. Pitinon alaisuudessa harva pointti on saanut näin varhaisessa vaiheessa uraansa näin paljon vastuuta. Kun kokemusta kertyy ei Sivan potentiaalille näy ylärajaa.
Kendall Marshall, North Carolina, g
Ehkä joillekin yllätysvalinta all star viisikkoon, mutta Marshall on niitä harvinaislaatuisia, arvokkaita pelaajia, jotka pystyvät pisteitä tekemättäkin olemaan kentän suurimpia hahmoja. Hän ei ehkä loistaisi huonossa joukkueessa, mutta on älykäs, taitava, epäitsekäs, ja oikeastaan täydellinen point guard huippulahjakkaaseen North Carolinan rosteriin. Marshall tekee muut ympärillään paremmiksi ja saattaa olla lopulta kaikkein tärkein lenkki Tar Heelsin mahdollisella mestaruustaipaleella. Mies keräsi viime kauden lopussa lähes kymmenen passia per matsi, ja nyt on odotettavissa samaa aina marraskuusta maaliskuuhun saakka.
Draymond Green, Michigan State, f
Draymond Green on pelaaja, jonka jokainen valmentaja haluaisi joukkueeseensa. Peliälykäs, taitava "point forward" oli Spartansin ykkönen sekä levypalloissa etta passeissa viime kaudella, ja muistuttaa hieman entistä NBA pelaajaa Anthony Masonia. Green yksinkertaisesti tekee mitä tahansa hänen joukkueensa tarvitsee, oli se sitten pelinjohtoa, heittämistä tai post pelaamista.
John Henson, North Carolina, f
Hensonin rooli käsittämättömän leveässä Carolinan joukkueessa saattaa pistemäärän valossa jäädä pienehköksi, mutta se ei vahennä miehen arvoa pätkääkään. Hensonin ensisijainen tehtävä on ankkuroida puolustusta ja tähän toimeen hän on ulottuvana, hyvin liikkuvana blokkaajana täydellinen. Henson ei missään nimessä ole kuitenkaan pelkkä puolustaja, vaan pelipaikalleen nopeana ja taitavana pelaajana pystyy palloa saadessaan tarjoamaan tärkeän, erilaisen vaihtoehdon Tar Heelsin hyökkäyksessä. Hänen onnistumisensa voi nousta arvoonsa kun Tar Heelsin go to pelaajien, Barnesin ja Zellerin, heitot eivät uppoa.
Alex Oriakhi, Connecticut, c
Oriakhi ei saanut yhtä paljon kiitosta UConnin mestaruudesta kuin Kemba Walker, tai edes Jeremy Lamb, mutta hyvin puolustava, Big Eastin paras levypallorohmu oli elintärkeä osa voittajajoukkuetta (mm. tuplatupla ja 4 blokkia NCAA finaalissa). Oriakhin merkitys tulee edelleen olemaan suuri erityisesti puolustuksessa ja levypalloissa, mutta vaikkei miehestä koskaan mitään Hakeem Olajuwonia leivottaisikaan, pystyy hän käyttämään kokoaan paremmin ja paremmin hyväkseen myös hyökkäyspäässä kenttää, ja on etulyöntiasemassa suurinta osaa collegesenttereitä vastaan.
All Freshman joukkueet (samalla tavalla 2 takamiestä, 3 laituria/sentteriä):
I
Myck Kabongo, Texas, g
Kabongo on atleettinen kaveri, mutta kuitenkin täysin puhdas pelinrakentaja, joka on parhaimmillaan korintekopaikkojen luojana muille. Miehen aggressiivisuus yhdistettynä nopeuteen tekee hänestä hieman Memphisin viime vuoden tulokkaan, Joe Jacksonin kaltaisen vastustamattoman korille ajajan, Mutta kun tähän lisätään vielä Kabongon päätöksentekokyky ja johtajuus, voidaan ehkä jo heti ensi kaudella puhua NCAA:n parhaasta pelinjohtajasta. Vuoden päästä mahdollisesti parhaasta pelinjohtajasta vuosiin.
Austin Rivers, Duke, g
Vuoden tulokas, ja All America II viisikossa.
Mike Gilchrist, Kentucky, f
Gilchrist on monipuolinen, kaikessa hyvä pieni laituri, jonka kaikkein tarkeimmät ominaisuudet ovat ehkä lopulta kovuus ja asenne. Gilchrist tulee hurmaamaan NBA scoutit vaikka ei edes paljon pisteitä tekisi, sillä mies on huippupuolustaja, johtaja ja joukkueen eteen taistelija. Hän pelaa aina tosissaan, ja osoitti kevään McDonalds All American pelissä - jossa kuittasi MVP pystin yhdessä UNC:n James McAdoon kanssa - että pystyy nostamaan tasoaan vastuksen mukaan.
Anthony Davis, Kentucky, f
Kliseen "takamies ison miehen vartalossa" ruumiillistuma. Davis on 6'11 pitkä, mutta voisi taitojensa ja liikkuvuutensa puolesta pelata back courtilla. Ei varmasti vähiten siksi, että vielä pari vuotta sitten Davis oli 6'2 pitkä takamies. Tämä ei kuitenkaan edes tarkoita sitä, että mies välttäisi korinaluskamppailuja, ja häneltä löytyykin taistelutahtoa vaikka muille jakaa. Davis on yksinkertaisesti täydellinen koripallolupaus, joka tuskin collegekentillä kauan viihtyy. Mutta valmis pelaaja hän ei missään nimessä ole. Voimaa tarvitaan lisää, ja Davisin tulee myös todistaa että hän kykenee tasaisiin suorituksiin kun vastus on jatkuvasti kovaa. Davis pelasi lukiopalloa heikossa joukkueessa huonoja vastuksia vastaan.
Andre Drummond, Connecticut, c
Uusin ehdokas seuraavaksi suureksi amerikkalaissentteriksi. Kuin nuori Dwight Howard, paitsi että jo teininä omaa hook heiton, ja vaikuttaa muutenkin kohtalaisen taitavalta. Kaikki megatähden - NCAA ja NBA tasolla - ovat olemassa. Nyt vain katsotaan miten nopeasti ja pitkälle Drummond kehittyy.
II
Marquis Teague, Kentucky, g
On ehkä epärealistista tunkea näin monta Kentuckyn pelaajaa eri viisikkoihin; kaikki eivät voi olla tähtiä lahjakkaimmassakaan joukkueessa. Teaguen menestymistä on kuitenkin helppo povata, sillä atleettisena vauhtihirmuna, joka taitaa ajot ja viimeistelyn lahellä koria, hän on ideaali point guard valmentaja John Caliparin systeemiin. Kilpailijoita pelipaikalla ei ole, joten Teague tulee heti tulokkaana saamaan jokaisen pelinrakentajan unelmaroolin. Tehtavänä on jaella palloa Terrence Jonesille, Anthony Davisille ja Mike Gilchristille, samalla hyodyntäen itse varmasti syntyvää ajotilaa ja nakuttaa helpot 10-15 pinnaa per peli.
Bradley Beal, Florida, g
Beal olisi ykkos-viisikko kamaa, ellei Floridan back court olisi entuudestaan jo niin kova. Han saattaa ennemmin tai myohemmin nousta vaikka koko NCAA:n parhaaksi takamieheksi, mutta voi joutua tyytymään vähäisempään rooliin alkavalla kaudella, sillä veteraaneja Erving Walkeria ja Kenny Boyntonia ei niin vain sivuuteta. Beal on kuitenkin parempi heittäjä kuin kumpikaan heistä, ja hänen roolinsa tullee joka tapauksessa olemaan tärkeä vaikkei saumoja hyökkäyksen ykkös-optioksi heti freshmanina olisikaan. Kolmen guardin systeemissä Beal tukisi erinomaisesti Walkeria ja Boyntonia, ja pystyisi urheilullisuutensa vuoksi puolustamaan suurinta osaa NCAA:n small forwardeista.
LeBryan Nash, Oklahoma State, f
Voimaa, nopeutta ja räjähtävyyttä piisaa yllin kyllin. Nash näyttää ammattilaiselta jo 19-vuotiaana, ja tulee olemaan hieman entisen Arizona-laiturin, Derrick Williamsin tapaan paha purtava kaikille yliopistolaitureille olivat he sitten kolmosia tai nelosia. Draftexpress kuvailee Nashia: "has a large, chiseled frame with exploviseness and raw power on par with the NBA's best athletes".
Quincy Miller, Baylor f
Hieman kuin jo mainittu Kentuckyn Davis, mutta jos mahdollista, vieläkin taitavampi. Siinä missä Davisin pelipaikaksi tulee 4 tai 5, Miller saattaa pituudestaan (6'9) huolimatta tehdä uransa perimeterilla Harrison Barnesin tai Kevin Durantin tapaan. Miller on ollut kentiltä sivussa loukkaantumisen vuoksi, mutta jos paluu onnistuu, muodostaa hän Perry Jonesin kanssa yhden NCAA:n lahjakkaimmista duoista.
Cody Zeller, Indiana, f
Samasta puusta veistetty kuin UNC:ssa pelaava veljensa Tyler: pitkä, taitava, liikkuva ja monipuolinen. Vastuuta tulee riittämään ja Zellerilla on hyvät mahdollisuudet tehdä lähes parikymmentä pinnaa per peli heti freshmanina.
III
Josiah Turner, Arizona, g
Kaikki edellytyksen mahtavalle tulokaskaudelle ovat olemassa. Turner on lahjakas ja urheilullinen, ja Wildcatseilla riittää Derrick Williamsin NBA-hypystä huolimatta hyviä pelaajia tekemään nuoren point guardin uran alku helpommaksi. Turner tunnetaan skoraavana pointtina, mutta hän osaa myös syottää ja ottaa muut ympärillään peliin mukaan.
Jahii Carson, Arizona State, g
Carson jo yksistään saa toivomaan että telkussa olisi enemmän Pac 12 pelejaä ensi kaudella. Kyseessä on aivan älytön urheilija, eikä kuitenkaan missään nimessä pelkkä human highlight reel, vaan kova koripalloilija ja yksi konferenssinsa lahjakkaimmista pelaajista.
P.J. Hairston, North Carolina, g/f
North Carolinan super-tulokkaista James McAdoo voi olla Hairstonia lahjakkaampi, ja parempi pitkaässä juoksussa, mutta Hairston saattaa heittotaitonsa vuoksi olla tärkeämpi lenkki, ja suuremmassa roolissa, tulevalla kaudella.
Adonis Thomas, Memphis, f
Memphisin suurimmat puutteet ovat korin alla, ja vaikka Thomas listataan small forwardiksi, voimme odottaa tältä hirmuiselta atleetilta monipuolia tehoja. Taistelijana tunnettu Thomas on oiva pelaaja tukemaan johtajuutta opettelevia viime vuoden huipputulokkaita.
Adjehi Baru, Charleston, c
Mm. North Carlolina ja Maryland rekrytoivat Barua, vuosikerran nelos-sentteriä, mutta urheilullinen lupaus valitsi koulukseen Southern Conferencessa pelaavan Charlestonin. Barulta on lupa odottaa käsittämättömiä blokki- ja levypallolukuja.
Etenkin ''JV'' joukkueeseen jossa taso on aivan surkea. Suomessa pelaisin 1.divisionaa. Eli todellakin Jussi Turjaa tulee V&$#$tamaan ja ankarasti, kun huomaa millaiseen kouluun joutuu. Jos hyva saka kay niin etelaisen alueen 2.divisioonaa voisi vbastata tuota jussin valitseman koulun tasoa, mita nyt oppilas maaraan on katsominen. Eli Jussi melko varmasti tulee katumaan vlaintaansa, etenkin kun se on kristillinen koulu. Itsekin olen kristillisessa koulussa, jossa saannot ovat melko ankarat ja jossain maarin alyttomat.
