Uusi NCAA-kausi on täällä. Ennen kuin mennään suomalaisjoukkueiden ennakkoihin, niin puhutaan hetki rahasta. Tämähän meitä suomalaisiakin, ainakin koripalloihmisiä, nykyään kiinnostaa enemmän kuin itse urheilullinen menestys.
Name, Image, Likeness. Nuo kolme sanaa ovat olleet osa NCAA-koripalloa jo joitain vuosia nyt ja selvää on, että koripalloa pelaamalla NCAA:ssa voi tienata rahaa, jopa todella paljon rahaa. Yhtenä mielenkiintoisena seikkana NIL-kuvioissa ovat kuitenkin olleet ei-yhdysvaltalaiset, suomalaisetkin urheilijat, joiden viisumistatus on luonut epäselvyyksiä heidän mahdollisuuksiinsa tehdä töitä ja näin ollen hyötyä NIL-tuloista ulkomaisena opiskelijana. Olen jonkin verran näistä epäselvyyksistä ja monimutkaisuuksista lukenut kuitenkaan pääsemättä mihinkään lopulliseen johtopäätökseen. Tämä ei itseäni enää kuitenkaan mahdottomasti häiritse sillä mediaraportit ja eurooppalaisten huippulupausten siirtyminen NCAA-maailmaan puhuvat omaa kieltään.
Yksinkertaistettuna, maailmanhistorian rikkaimmassa valtiossa Yhdysvalloissa ihmiset kyllä saavat tarvittavat portit avattua ja sääntöjen tulkinnat sopiviksi, kun summat ovat tarpeeksi isoja ja tähdet tarpeeksi kirkkaita. Tai näin ainakin uskon. Vai miksi muuten venäläinen huippulupaus Egor Demin jätti legendaarisen Real Madridin ja siirtyi kesällä syrjäiseen mormoniyliopisto BYU:hun? Tai miksi senegalilainen Ismaila Diagne vaihtoi saman organisaation täksi kaudeksi keskellä ei-mitään sijaitsevaan akateemisesti keskinkertaiseen Gonzagan yliopistoon? Gonzaga on toki ollut yksi NCAA-koripallon dominoivimpia voimia viimeisen kymmenen vuoden aikana ja lähettää NBA:han pelaajia liukuhihnalta, mutta onko eurokorikseen tottuneelle huippulupaukselle väylä NBA:han erikoisen NCAA-pelityylin kautta niin paljon helpompi kuin Euroopasta, että siirto uuteen kulttuuriin kannattaa tehdä pelkästään tämän takia? Liettualainen Kaspar Jakucioniskin pyyhki ikonisen Barcelonan pölyt kengistään ja siirtyi kesän aikana Illinoisin yliopistoon. Onko tässä kyse Illinoisin erinomaisesta akateemisesta maineesta vai kuitenkin lähinnä siitä, että mediassa esimerkiksi Deminin on arvioitu ansaitsevan Provon-kampuksella yli miljoona dollaria kaudessa?
Suomalaisetkin NCAA-pelaajat siis kaiken järjen mukaan rahaa ansaitsevat. Mutta kuinka paljon? Jotain haarukkaa ja kontekstia luo New York Times viimeaikainen juttu (
In College Sports’ Big Money Era, Here’s Where the Dollars Go). Tuossa muun muassa todetaan näin:
A starting five of top-25-earning men’s basketball players costs about $3.3 million, with forwards on the top of the pay scale making around $750,000. And while women’s basketball earnings are comparatively much lower, top-level women’s players have had substantial growth since last year, with pay across all positions up by $30,000.
Toisaalta pelipaikkansa Top-50 parhaiten ansaitsevat pelaajat (noin top-200 kaikki pelaajat huomioiden) ansaitsevat yli puoli miljoonaa kaudessa keskimäärin. Jotkin suomalaisetkin pelaajat todennäköisesti kolkuttelevat noita Top-50 portteja absoluuttisessa pelitaidollisessa vertailussa ja ainakin on niin, että usea suomalainen pelaaja pelaa ensi kaudella joukkueessa, jotka ovat hyvin lähellä tuota top-25 parhaiten ansaitsevaa joukkueiden rypästä (Texas Tech ja South Carolina).
New York Timesin julkaiseman jutun sekä yleisen mutuilun yhdistelmänä arvioin tänä vuonna jokaisen suomalaisen pelaajan NIL-palkkiot kaudelta 2024-25. Olen arvioissani konservatiivinen ja tietenkin myös väärässä, mutta suurusluokat eivät todennäköisesti ole kovin paljon metsässä. Vai ovatko?
Valitettavan tuttuun tapaan ennakkoni koskee vain suomalaisia miespuolisia NCAA-pelaajia, mutta on huomionarvoista, että suomalaiset naispelaajat pelaavat ennakkoon huomattavasti kovatasoisemmissa ja tunnetuimmissa joukkueissa kuin miehet. Elina Aarnisalon UCLA, Elsa Lemmilän Ohio State sekä Henna Sandvikin Indiana todennäköisesti sijoittuvat aivan eliittiin, mitä naiskoripallon NIL-sopimuksiin tulee. Kaikki kolme yliopistoa ovat aivan Yhdysvaltojen kärkeä, mitä yleiseen urheilulliseen menestykseen tulee. Heille, todennäköisen pelillisen menestyksen lisäksi, on luvassa myös taloudellista menestystä tällä tulevalla kaudella. Toivon kuitenkin heille(kin) ennen kaikkea onnistumisia opinnoissa sekä koripallokentillä.
Mutta kuvittelisin, että amerikkalainen verottaja noista NIL-tuloista on ainakin kiinnostunut. Residence-status, osalvaltiokohtaiset verolait ynnä muut seikat vaikuttanevat myös, mutta en todellakaan tiedä. Yliopistoilla luulisi löytynevän tähän(kin) jos jonkinlaista avustajaa ja toimihenkilöä. 